keskiviikko 15. kesäkuuta 2011

Remppataukoa ja ulkomaalauspohdintoja


Meillä on ollut parin viikon remppatauko, koska odotamme rakennuskonservaattorin neuvontakäyntiä. Porilaisen Rakennuskulttuuritalo Toivon konservaattori tulee käymään ensi maanantaina ja olemme toivottavasti viisaampia monen asian suhteen tämän jälkeen. Blogitauon on taasen aiheuttanut viikon lomani ja loman jälkeen meillä ei toiminut netti. Netti ei toimi vieläkään, kirjoittelen tätä entiseltä taloltamme, viedään viimeisiä muuttokuormia.
Purimme hieman eteläseinän ulkolaudoitusta (samaa missä muurahaiset olivat riehuneet) ja lahoa sekä muurahaisia löytyi aina vaan enemmän. Usean Raid pullon jälkeen näyttää siltä, että olemme voittaneet ainakin ensimmäisen erän muurahaisista, rankka taistelu se oli, niitä vaan tuli ja tuli rakosista. Voin kertoa, että pari viikkoa sitten ei paljon naurattanut, nyt suhtaudumme asiaan rauhallisemmin. Kaikki seinät on vaan käytävä läpi ja tarpeen mukaan hirsiä vaihdettava.
Tulevan olohuoneen ovenpaikka näyttää nyt tältä kun ulkolaudoitus on poistettu, hyvin tuulettuva malli!
Tämähän tarkoittaa myös sitä, että sisällä ei ole kannattanut tehdä mitään, koska tässä vaiheessa on selvää, että hirsiä menee vaihtoon ja taloa on nostettava ja kengitettävä.
Ajatelkaapa, jos olisimme vaan pitäneet lastulevyt ja mineraalivillat seinillä emme olisi tienneet tästä luultavasti mitään! Kuinkahan monta vuotta olisi mennyt siihen että hirret olisi syöty niin pahasti, että jotain radikaalia olisi tapahtunut?
Lahoa on aiheuttanut huonosti hoidetut ikkunat sekä rännien puute. Rännit on lisätty jossain vaiheessa ja samalla laitettu peltiä noin puolen metrin korkeudelle ulkolaudoitukseen, mikä ei ole kauhean hyvä juttu. Peltejä on laitettu niihin kohtiin, mitkä on rännien puutteessa kostuneet, eli tässä on menty todellakin peppu edellä puuhun! Nyt täytyy vaan toivoa, ettei pellitys ole aiheuttanut pahaa tuhoa. Lisäksi laudoitus on tehty jostain kumman syystä ponttilaudasta, eli hengitysrakoja suoraan hirteen naulatussa laudoituksessa ei juuri ole.
Tällaista löytyi ulkolaudoituksen alta, ei yhtään kivaa..
Tässä on ollut aikaa sitten miettiä erinäisiä juttuja ja nyt meillä on konservaattorille sellainen kysymys, että voisimmeko ottaa ulkovuorauksen kokonaan pois ja tehdä palauttaa ulkopuolen alkuperäiseen muotoon, eli punamullatulle hirrelle! Silloin ainakin näkisi mitä hirsille tapahtuu ja olemme jo aika innostuneita tuosta lookistakin, tässä vanhassa kuvassa talo on juuri sellainen. Mieluinen punamulta väri olisi tummanpunainen, valkoiset puitteet ja Uulan Udulla maalatut ovet. Näin ne suunnitelmat muuttuu!
Raportti seuraa tuon käynnin jälkeen, toivottavasti netti toimii jo silloin kotona. Odotamme innolla asiantuntijaa, kun ei oma järkeily ihan kaikkeen riitä!

10 kommenttia:

  1. On ehkä hassua sanoa, mutta jotenkin lohduttaa lukea haasteistanne...kun ollaan samoissa kuvioissa, tosin rintamamiestalon suhteen. Samassa veneessä siis:) Voimia sinne ja peruna kerrallaan!

    VastaaPoista
  2. Voi masennus! Meidän saunamurkut eivät tosiaan ole mitään verrattuna tähän.

    Minusta hieno ajatus kaivaa talo hirsipintaiseksi! Toivottavasti konservaattorikin kannattaa ajatusta. Ainakaan minä en keksi mitään syytä sille, miksei niin voisi tehdä.

    VastaaPoista
  3. Upea ajatus tehdä talosta punamullattu Hirsitalo. Toivon minäkin konservaattorin kannattavan asiaa.

    VastaaPoista
  4. Moikkis Sanna!

    Varmasti hyvä ottaa ulkovuori kokonaan pois. Meinaan sen maalaamisessa ja kunnostamisessa on hirvee työ ja tosiaan sitten näkisi mitä alta löytyy. Toivottavasti suostuvat ideaan. Ihmetyttäis jos ei suostuisi kun sehän on aiemminkin ollut hirrellä. Tsemppiä!

    VastaaPoista
  5. Kurjia juttuja nuo muurahaiset :( Vanhoissa taloissa kannattaa tosiaan aina vähintään kurkata ainakin alimmat hirret ja lattioiden alustat. Niissä ne ongelmat yleensä on, jos niitä on. Meillä on nostettu kaikki lattiat ja hirsiäkin on jouduttu vaihtamaan. Eristykset on ollu mitättömät joka huoneessa ja siellä missä on vettä mennyt putkissa, niin on ollut vaurioitakin. Jos teille tulee K. Virtanen, niin se on ainakin tosi mukava ja asiantunteva tyyppi!

    VastaaPoista
  6. Onpas teillä kurjioa alivuokralaisia. Nuo ikkunoiden aluset on usein huonossa kunnossa, vaikkei ois ees muurahaisia. Meilläkin täytyi vaihtaa jokaisen ikkunan alle hirttä. Ja tuo tunne on niiin tuttu, että just kun luuli niiden viimeisten huonojen hirsien löytyneen eiköhän kun seuraavaa aletaan tarkemmin tutkimaan, löydy aina vain lisää. Se tuntuu niin turhauttavalta, että melkein itkettää. Mutta kummasti sitä taas löytää sen odotusta täynnä olevan tunteen, että remonttikin alkaa maistua. Tsemppiä siis hirsien vaihtoon! Ja ajattele se just noin, että jos ongelma ois löytyny vasta vuosien päästä, parempi vaihtaa ne nyt, kun ette ole vielä tehneet mitään kallista pintaremonttia, silloin vois harmittaa tuplasti enemmän. Onhan hirsien vaihto työläshomma, muttei lainkaan niin vaikeaa kuin luulis. Ja samalla voitte katsoa, mitä lattiat ovat syöneet ja lisätä myös sinne lämmikettä tarvittaessa.

    Tuo hirsipinnalle jättäminen kuulostaa kyllä tosi kivalta! Se ois hienoa ja yleensä viralliset elimet suhtautuu ennallistaviin toimenpiteisiin myönteisesti. Mutta eikö se ole kunnan rakennuslautakunta, joka noista asioista päättää eli millainen teillä on kylän raitin tunnelman oltava. Paitsi siis jos teillä on museoviraston suojelema talo, silloin asia on ihan erikseen. Meillä on just kylän raitti merkitty suojeltavaksi ympäristöksi, mikä merkitsee sitä, että ei saa rakentaa mitään vanhasta maalaismaisemasta poikkeavaa. Meidän ikkunoiden muuttumiselle riemuittiin kunnan rakennuslautakunnassa, koska se juurikin on ennallistava toimenpide.

    tulipa kerrassaan pitkä sepustus, mutta toivottavasti jotain apua. On niin vaikea kirjoittaa lyhyesti ja ymmärrettävästi näistä asioista. Onnea matkaan siis!

    VastaaPoista
  7. Kiitos kaikille tsemppaavista kommenteista!

    Jep, Virtasen Kalle tulee neuvomaan. Sami on käynyt hänen ikkunankorjauskurssilla ja oli tosiaan tehnyt hyvän vaikutuksen silloin.

    Me kaivataan siis hänen mielipidettä ihan vaan tekniseltä kannalta tuohon hirrelle jättämiseen, täällä ei ole mitään julkisivumääräyksiä eikä talo ole suojeltu. Meitä mietityttää eristävyysasiat ja sitten ihan hirren kestävyys kun siinä ei ole vuorausta päällä. Muuten saadaan päättää asia ihan itse :)

    Mut jos hirret kestää ja riittävät eristeet voi tehdä sisäpuolelle, niin sitten aletaan repimään lautoja pois! On siinäkin hommaa, mut niinhän se on ihan joka asiassa tämän kokoisessa talossa, seinä kerrallaan vaan..

    Mut ihan hyvä fiilis on, kyllä näistä selvitään! Ja meillä ei oo mitään hätää kun voidaan asua täällä opettajan asunnossa, ei tarvii asua seinättömissä huoneissa :)

    VastaaPoista
  8. Voi, aivan ihana idea tuo punamulta! Odotan innolla mihin päätökseen tulette ulkoasun suhteen! Olen lavialainen ja Riuttalan koulu on niin kauan kuin muistan ollut tuon näköinen mitä se on tällä hetkellä. Ihanaa nähdä miten kaunis vanha koulurakennus muuttaa muotoaan. Kuljen talonne ohi lähes joka päivä ja maltan tuskin odottaa, että saan joskus ohi ajaessani ihastella työnne valmista tulosta! :) Tsemppiä remppaan! :)

    VastaaPoista
  9. Hih, onpa jännää, että tätä lukee nyt parikin paikkakuntalaista!

    Tämä ulkokuori on tosiaan ollut käsitykseni mukaan 60-luvulta asti, joten onhan sitä jo aika uudistaa! Minäkään en malta odottaa, että saataisiin jotain valmista :)

    Tapasin tuossa aamulla postilaatikolla kesämökkiläisen, joka oli käynyt tässä koulunsa 60-luvulla, kuulin monia mukavia tarinoita. Ja oli hyvin mielissään kun koululla on nuoret asukkaat ja talo tulee taas kuntoon. Meidän kaikki naapurit on aika iäkkäitä ja vähän huolestuttaa miten monta taloa jää heidän jälkeen autioiksi. Autiotaloja täällä on jo nytkin ihan liikaa, minua niin säälittää kaikki ne hylätyt pihapiirit..

    VastaaPoista
  10. Tsemppiä, Sanna ja Sami! Yleensä kaikella on aina tarkoituksensa ja muurahaiset voivat olla - kaikessa kurjuudessaankin - avittamassa tekemään parempaa perustaa ja aikaa kestävämpiä ratkaisuja. Meilläkin on tullut vanhan kyläkoulumme remontin edetessä jos jonkinlaista vastoinkäymistä eteen, mutta kyllä niistä on yli päästy. "Seinä kerrallaan" on hyvä periaate :)Ja huom! vaikka lautojen poistossa on työtä, niin kyllä on muuten vanhan maalin pois raaputtamisessakin! Sitäpaitsi: punamultamaalin keittää kätevästi itse - ja siinä sitten säästätte toooodella pitkän pennin ostettavaan pellavaöljymaaliin verrattuna. Säästyneellä summalla saa vastaavasti paljon muuta kivaa aikaisiksi.

    VastaaPoista

*** Kiitos kommentistasi ***