maanantai 23. huhtikuuta 2012

Joku tolkku tähänkin remppaan!


Teimme ensimmäisen kerran remppabudjetin ja to do –listaa. Ja kyllä kannatti tehdä, asiat saivat ihan erilaisen tärkeysjärjestyksen, kun näki miten rahaa menee ja mitä on oikeasti pakko tehdä ja mitä ei.
Kesän aikana on pakko tehdä talon eteläseinustan laudoitus ja kellarin rappujen katos, eikös näytäkin siltä?
Myös rännit pitää uusia ja niitä ei kannata uusia ilman yläpohjan puhallusvillaa, koska muuten niille käy ensi keväänä ihan samalla tavalla kuin niille kävi nyt:
Mutta onko meidän PAKKO saada uusi keittiö valmiiksi? Ei ole, oikeasti. Meillä on tarpeeksi toimiva keittiö opettajan asunnossa ja tässä tilanteessa pärjäämme sen kanssa oikein hyvin.
Tilanne on nimittäin se, ettei rahat riitä mitenkään tehdä kaikkea mitä haluaisi. Yrittäjyydessä on tasan yksi huono puoli; ei ole kuukausipalkkaa. Nyt on ollut hiljainen kevät ja kun kokemukseni mukaan kesäkin on hiljaista, täytyy kukkaron nyörejä kiristää. Uuteen keittiöön pitäisi ostaa liesi +liesituuletin, laatat ja paneelit sekä teettää sähkö- ja putkityöt, ei kovin halpaa lystiä siis. Aika paljon saadaan tehtyä jo hankituilla tarvikkeilla, mutta käyttöön keittiötä ei saada ennen lisätuloja tai lottovoittoa :)
Vaan tiedättekö mitä? Oikeastaan oli aika kiva todeta, että turhaan me tuota keittiötä nyt tehdään ja siirryimme viikonloppuna ulos ihanaan, kauan odotettuun kevääseen tekemään pihatöitä! Kiskoimme viikonlopun aikana takapihalta n.100m2 alueelta vattu- ym. puskia juurineen irti ja leikkasimme omenapuita. Puskien kiskomisen jälkeen (vielä on 1/3 jäljellä) pihamme on puolet isompi ja jo nyt näyttää niin paljon paremmalta. Laitan ennen-jälkeen kuvia kun saadaan loputkin raivattua ja oksakasat poltettua.
Alun perin hommaan piti kutsua kaivinkone, mutta sattuneesta syystä päätimmekin tehdä homman itse ja ei se nyt ihan kamalaa ollut. Kovaa työtä, mutta ei mitään verrattuna omien isovanhempien pellon raivauksiin ja muihin lihasvoimilla tehtyihin töihin. Ei heilläkään ollut kaivureita tai traktoreita, paljain käsin ja hevosella hommat tehtiin. Ei tiedä minunkaan islanninheppa, mihin joutuu kun muuttaa tänne ;)
Ukki ja mummo heinätöissä, kuva taitaa olla 80-luvulta.

2 kommenttia:

  1. Samoja fiiliksiä ollut itsellä ja on ollut myös ilo huomata, että oikeasti ei haittaakaan vaikka keittiö on tekemättä ja paljon muutakin on tekemättä - pääasia, että pääsee ulos puuhastelemaan ja on muuten iloinen ja hyvä mieli. Kaikki sitten aikanaan. Meillä tärkein juttu on saada ulkokatto kunnostettua ja kaikki muu saa odottaa vuoroaan.
    Kauniisti muuten tulee valoa teidän keittiöön!

    VastaaPoista
  2. Uh, pitää minunkin koittaa pitää mielessä tuo isovanhempien selviäminen. Viime kesäinen naurettavan pienen mansikkamaan kaivaminen oli niin tuskallista touhua, että luulin kuolevani. Tänä kesänä pitäisi kaivaa paitsi lisää mansikkamaata, myös omenapuille kuoppia ja kesäkeittiön kiveyksen paikka. Kaivurit joudumme mekin unohtamaan. Myös minulla on ollut huolestuttavan vaisua yrittäjyysrintamalla pari viimeistä kuukautta.

    VastaaPoista

*** Kiitos kommentistasi ***