torstai 19. huhtikuuta 2012

Oodi pellolle


Pelto on minulle rakkain maisemallinen elementti. Olen järvenrantakaupungin kasvatti, lapsuuden kesät vietin järven rannalla maalla, mutta järvi ei silti ole se ykkösjuttu. Ehkä se on liian nähty sitten, en tiedä..?
Olen ottanut lukuisia valokuvia tuossa meidän viereisellä pellolla koiria kävelyttäessä, tässä muutama Hipstamatic otos kävelyretkiltä.
Pelto on tietenkin kaunis kesällä, kuvassa suosikki valokuvauskohteeni lato ilta-auringon kultaamana.
Syksyllä se on ehkä kauneimmillaan, tässä eräs hyvin sumuinen aamu.
Sänkipelto on myös mitä ihanin paikka ratsastaa, kuvassa ratsastelee ystäväni heidän pellollaan.
Talvella siellä saa valohoitoa hankien loistaessa.
Minulle pelto on kaunis aina, eilisen räntäsateenkin keskellä. Tuo koivikko kuuluu meidän maihin ja sen takana pilkottaa talomme.
Olen aina haaveillut maalaistalosta peltojen keskellä. Tällä hetkellä peltoa pilkottaa vähän koivikon välistä, mutta kesällä peltonäkymä peittyy täysin vihreän taakse.
Toiveeni onkin, että ehtisimme tänä keväänä harventaa koivikkoa sen verran, että saamme nauttia peltonäkymistä vuoden ympäri. Talossa ei tosin ole yhtään ikkunaa suoraan pellolle päin, mutta suunnitelmissa on tehdä kammariin uusi ikkuna-aukko, ihan minua varten! Sitten näkisin rakkaan pellon heti aamulla herätessäni ja taas yksi unelma olisi toteutettu...

3 kommenttia:

  1. Ihana unelma, oma ikkuna pellolle :)

    VastaaPoista
  2. Minustakin peltomaisemat ovat kauniita, kaikessa yksinkertaisuudessaan. Täällä Pohjanmaalla peltomaisemat ovatkin "aakeeta laakeeta", tasaasta maisemaa silmän kantamattomiin, ainakin silloin kun on isot pellot kyseessä :)
    Saanko lisätä blogisi listalleni?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sisämaan kasvattina minä taas tykkään siitä, että pelto "päättyy" johonkin, metsään tai järveen.

      Saat tietenkin lisätä :)

      Poista

*** Kiitos kommentistasi ***