tiistai 24. huhtikuuta 2012

Toimisto muutti, taas!


Alkoi ahistamaan. Nimittäin työpöytä ja arkistokaappi olohuoneen nurkassa. Sunnuntai yönä sitten pohdin asiaa ja aamulla isännän myöntyessä ratkaisu oli selvä; toimistoni muuttaa pukeutumistilan paikalle. Meidän vaatteet olivat jo suurimmalta osin siirtyneet makuuhuoneeseen ja tämä tila oli vaan sellainen eteisen ja vessojen välikkö, yksi lukuisista väliköistä mitä talosta löytyy. Tästä klikkaamalla näet miltä tila näytti ennen.
Ja tältä uusi toimistoni näyttää parin päivän aherruksen jälkeen:
Maalasin kuparimaalilla taas putkia ja lisäksi sähkökaapin ja metallisen muistitaulun.
Tässä minun suosikki yksityiskohta, tykkään paljon noiden materiaalien ja värien yhdistelmästä:
Olohuone näyttää nyt ihanan avaralta. Sellaiselta kuin sen pitikin näyttää alkuperäisen suunnitelman mukaan. Hankkimamme pitkä pöytä sekoitti suunnitelman ja sittenhän näkymä olikin jo tukossa, ennen kuvan löydät tästä (toinen kuva jutussa) ja jälkeen kuva tässä:
Tulevaan keittiöön sohvan takana menevä väylä on nyt vapaa esteistä. Aukko keittiöön tulee 70cm:n päähän vasemmasta nurkasta ja on reilun metrin leveä. Siitäpä on sitten kätevä roudata ruokaa television ääreen, nyt saamme hyötyliikuntaa hakiessamme herkkuja toiselta puolen taloa ;)

maanantai 23. huhtikuuta 2012

Joku tolkku tähänkin remppaan!


Teimme ensimmäisen kerran remppabudjetin ja to do –listaa. Ja kyllä kannatti tehdä, asiat saivat ihan erilaisen tärkeysjärjestyksen, kun näki miten rahaa menee ja mitä on oikeasti pakko tehdä ja mitä ei.
Kesän aikana on pakko tehdä talon eteläseinustan laudoitus ja kellarin rappujen katos, eikös näytäkin siltä?
Myös rännit pitää uusia ja niitä ei kannata uusia ilman yläpohjan puhallusvillaa, koska muuten niille käy ensi keväänä ihan samalla tavalla kuin niille kävi nyt:
Mutta onko meidän PAKKO saada uusi keittiö valmiiksi? Ei ole, oikeasti. Meillä on tarpeeksi toimiva keittiö opettajan asunnossa ja tässä tilanteessa pärjäämme sen kanssa oikein hyvin.
Tilanne on nimittäin se, ettei rahat riitä mitenkään tehdä kaikkea mitä haluaisi. Yrittäjyydessä on tasan yksi huono puoli; ei ole kuukausipalkkaa. Nyt on ollut hiljainen kevät ja kun kokemukseni mukaan kesäkin on hiljaista, täytyy kukkaron nyörejä kiristää. Uuteen keittiöön pitäisi ostaa liesi +liesituuletin, laatat ja paneelit sekä teettää sähkö- ja putkityöt, ei kovin halpaa lystiä siis. Aika paljon saadaan tehtyä jo hankituilla tarvikkeilla, mutta käyttöön keittiötä ei saada ennen lisätuloja tai lottovoittoa :)
Vaan tiedättekö mitä? Oikeastaan oli aika kiva todeta, että turhaan me tuota keittiötä nyt tehdään ja siirryimme viikonloppuna ulos ihanaan, kauan odotettuun kevääseen tekemään pihatöitä! Kiskoimme viikonlopun aikana takapihalta n.100m2 alueelta vattu- ym. puskia juurineen irti ja leikkasimme omenapuita. Puskien kiskomisen jälkeen (vielä on 1/3 jäljellä) pihamme on puolet isompi ja jo nyt näyttää niin paljon paremmalta. Laitan ennen-jälkeen kuvia kun saadaan loputkin raivattua ja oksakasat poltettua.
Alun perin hommaan piti kutsua kaivinkone, mutta sattuneesta syystä päätimmekin tehdä homman itse ja ei se nyt ihan kamalaa ollut. Kovaa työtä, mutta ei mitään verrattuna omien isovanhempien pellon raivauksiin ja muihin lihasvoimilla tehtyihin töihin. Ei heilläkään ollut kaivureita tai traktoreita, paljain käsin ja hevosella hommat tehtiin. Ei tiedä minunkaan islanninheppa, mihin joutuu kun muuttaa tänne ;)
Ukki ja mummo heinätöissä, kuva taitaa olla 80-luvulta.

torstai 19. huhtikuuta 2012

Oodi pellolle


Pelto on minulle rakkain maisemallinen elementti. Olen järvenrantakaupungin kasvatti, lapsuuden kesät vietin järven rannalla maalla, mutta järvi ei silti ole se ykkösjuttu. Ehkä se on liian nähty sitten, en tiedä..?
Olen ottanut lukuisia valokuvia tuossa meidän viereisellä pellolla koiria kävelyttäessä, tässä muutama Hipstamatic otos kävelyretkiltä.
Pelto on tietenkin kaunis kesällä, kuvassa suosikki valokuvauskohteeni lato ilta-auringon kultaamana.
Syksyllä se on ehkä kauneimmillaan, tässä eräs hyvin sumuinen aamu.
Sänkipelto on myös mitä ihanin paikka ratsastaa, kuvassa ratsastelee ystäväni heidän pellollaan.
Talvella siellä saa valohoitoa hankien loistaessa.
Minulle pelto on kaunis aina, eilisen räntäsateenkin keskellä. Tuo koivikko kuuluu meidän maihin ja sen takana pilkottaa talomme.
Olen aina haaveillut maalaistalosta peltojen keskellä. Tällä hetkellä peltoa pilkottaa vähän koivikon välistä, mutta kesällä peltonäkymä peittyy täysin vihreän taakse.
Toiveeni onkin, että ehtisimme tänä keväänä harventaa koivikkoa sen verran, että saamme nauttia peltonäkymistä vuoden ympäri. Talossa ei tosin ole yhtään ikkunaa suoraan pellolle päin, mutta suunnitelmissa on tehdä kammariin uusi ikkuna-aukko, ihan minua varten! Sitten näkisin rakkaan pellon heti aamulla herätessäni ja taas yksi unelma olisi toteutettu...

keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

Yöhylly

 

Yritimme selvitä ilman yöpöytää, kammarimme kun on niin kapea, ettei normaalit ratkaisut sinne mahdu. Kävi kuitenkin ilmi, että sellainen ei ole turha huonekalu ja tänä aamuna ratkaisu syntyi kuin itsestään, jälleen kerran!
Yläkerran asunnon komerossa on ollut pätkä samaa naulakkoa kuin eteisessä ja se on jo pitkään halunnut jonnekin näkyville. Ja kuinka ollakaan, sehän on aivan täydellinen yöhylly!
Koululla on joskus maalattu monia asioita kauniilla vaaleanvihreällä ja nyt hylly sekä pönttöuuni täydentävät toisiaan mukavasti.
 
Tässäpä samalla pari lukuvinkkiä; klassikko Richard Yates: Revolutionary Road ja uutuuskirja Emma Donoghue: Huone, josta taisi tulla leffakin vast’ikään. Mielestäni todella hyviä kirjoja molemmat.

maanantai 2. huhtikuuta 2012

Koukussa!


Nyt löytyi sopiva käsityölaji tällaiselle peruskoulupohjalta neulovalle ja virkkaavalle: trikookuteesta virkkaaminen! Ostin perjantaina puikon ja kerän kudetta ja kolmessa illassa olen saanut tehtyä korin ja maton, uudesta lempiväristäni vaaleanvihreästä. 
Koriin mahtuu sohvapöydän tärkeimmät kapineet, eli kaukosäätimet ja kroonisen nuhanenän nenäliinapaketti. Matto hakee vielä paikkaansa, taidan seuraavaksi tehdä isomman mustan version makkariin... Olen siis koukussa :)