torstai 20. syyskuuta 2012

Täpinöissä –synkkyyksistä suosikeiksi


Nyt on kuulkaas tämä emäntä niin tyytyväinen aikaansaannoksiinsa, ettei malta oikein kirjoittaakaan mitään! Antaa siis kuvien puhua puolestaan, kyseessä on eteisestä olohuoneeseen muuttaneen kaapin ja sen naapurikulman pianon maalausprojekti.
Tältä synkät kaverit näyttivät ennen.
Ja tältä ne näyttävät nyt!
Toisesta suunnasta, niin mahtava kokonaisuus pöydän ja penkkien kanssa koko nurkkaus, värit ja kemiat pelaa.
Kaappi on isännän aikanaan hankkima täysipuinen intialainen komistus, josta kyllä tykkäsin, mutta sen synkeä väritys ei ollut mieleeni. Neljän vuoden (!) epäsäännöllisen tinkaamisen jälkeen sain vihdoin ja viimein luvan sen maalaukseen ja tämän lupauksen myötä kaappi pääsi ykköspaikalle olohuoneeseen eteisen nurkasta.
Maalasin sen tutulla ja turvallisella puolihimmeällä Helmi kalustemaalilla kertaalleen, jonka jälkeen hion sen kuluneen näköiseksi. Kaappi näytti jotenkin tosi pöljältä ilman kulutuksia.
Ylähyllyn takaosan päällystin tapetilla, alahyllylle pitäisi löytää myös tapetti. Laitoin hyllylle häälahjaksi saadut viinilasit sekä omat suosikkini, Samin mummon liköörilasit.
Tontiltamme kaatopaikalta löytynyt peili kuuluu myös suosikkeihini, sen edessä on Samin ukin kalvosinnapit kotelossa.
Pianon maalaus olikin sitten isompi urakka. Valkoista kalustemaalia meni neljä kerrosta ennen kuin tummaksi petsattu pinta peittyi.
Ruudut maalasin käsivaralla niin, että piirsin ruudukon lyijykynällä ensin ja sitten taiteilijapensselillä mustat ruudut pariin kertaan. Välissä korjailin pahimpia mokia valkoisella maalilla.
Uijui, nyt menen olohuoneeseen ihastelemaan vielä kätösieni tuotoksia, tästä näkymästä ei meinaa saada tarpeekseen :) Menossa on myös suihkukopin pikaremontti vessan innoittamana, joten pysykää kuulolla!

torstai 13. syyskuuta 2012

Varsinainen maalauskesä

Kesä meni maalausilmoja odotellessa, kunnes elokuun puolessa välissä tajusin sen olevan kohta ohi. Eipä silloinkaan montaa sateetonta päivää ollut, mutta jotain sain sentään maalattua ja nyt talo on pikkuisen nätimpi myös tuonne tielle päin.

Paraatipuolella on kaikkein näteimmät sisäänkäynnit yksityiskohtineen ja tietenkin tuo yläkerta hienoilla ikkunoilla. Maalasin sisäänkäynnit ja alakerran ikkunanpielet lukuun ottamatta oikeassa kulmassa olevia keittiön ikkunoita, jotka olen ovelasti rajannut kuvista pois :) Niiden ikkunoiden alta puuttuu ulkoverhous kokonaan, joten maalaaminen tuntui turhalta.
Tässäpä sisäänkäynti nro 1, siitä mennään sisään opettajan asuntoon:
Ennen
Pesun, korjauksien, maalauksen ja valaisimen vaihdon jälkeen.
Valaisin löytyi huuto.netistä, nyt pitäisi vielä löytää kaksi muuta jäljellä oleviin sisäänkäynteihin. Talon päätyynkin löytyi iso valaisin sieltä, jonkun korkeita paikkoja sietävän pitäisi käydä vaihtamassa se, nyt siellä on sellainen 80-luvun kodikas katuvalo... Mukava sininen hehku tulee koko pihaan, yöks.
Ja toinen sisäänkäynti, tästä pääsee yläkerran asuntoon ja tulevaan keittiöön.
Ennen
Jälkeen, valaisin asia siis kesken.
Tältä talo näyttää nyt tielle päin näiden maalattujen juttujen osalta. Pääväriä ei päästy testailemaan, mutta sen verran ollaan valaistuttu asiasta, että vitivalkoista tästä talosta ei sittenkään tule. Tuo vanha väri istuu sen verran kivasti näiden uusien kanssa, että uusi väri tulee olemaan vain hieman vaaleampi.
Minulla on menossa pari kivaa maalausprojektia parhaillaan sisällä, toivottavasti pääsen näyttämään valmiita juttuja ensi viikolla!

torstai 6. syyskuuta 2012

Valon määrä suhteessa pöpelikköön


Pöpelikön poiston yhteydessä parani näkymät, mutta mitä se tekikään valon määrälle pihassa ja talossa! Aamuaurinko pääsee paistamaan ihan eri tavalla ja sekös on ihanaa. Varsinkin kun tähän aikaan valo vähenee niin radikaalisti, meillä nyt hetkiseksi lisääntyi :)
Aamuaurinko valaisee meidän kammarin ja eteisen. Kammari on muutenkin valoisampi kuin edellisessä keväisessä postauksessa verhojen ansiosta, siellä on nyt samanlaiset Ikean pitsiverhot kuin eteisessä. Olisin halunnut Ikeassa aiemmin olleet 50’s henkiset ”hämähäkki” pitsikuviolla olleet pitsiverhot, mutta niitä ei enää ollut. Miksi kaiken kivan valmistaminen lopetetaan aina liian aikaisin?!
No mikään ei ole ikuista, meidän remppasuunnitelmat kaikkein vähiten... Ollaan nimittäin melkein varmaksi päätetty, ettei tästä pikkukammarista tule sittenkään meille pysyvää makuuhuonetta. Tuo kapeus on kuitenkin aika haastava ja on se jotenkin hassua jättisuuressa talossa ahtautua pienesti missään tilassa :) Uusin suunnitelmamme on puolittaa toinen luokkahuone, joka palvelee nyt työsalina.
Vasen puoli jäisi työtilaksi /varastoksi ja oikea puoli kammariksi. Tuosta olisi suht nopea pyöräyttää suunnitelma käytäntöön, mutta näin talvea vasten olisi kiva jos se makuuhuone olisi lämminkin... Eli tulevasta kammarista puuttuu lämmitys kokonaan, pönttöuuni jää työtilan puolelle ja irtopatterilla ei noita kuutioita kovin lämpimäksi saa. Kuvasta ja ovelta katsoen oikeassa kulmassa on onneksi hormi ja muuri, eli jonkunlainen takka sinne olisi tehtävä lämmikkeeksi. Muurauslistalla on takka myös olohuoneeseen ja puuliesi uuteen keittiöön, joten saa nähdä, milloin tämä onnistuu. Menee viimeiseksi sille piiiiitkälle to do -listalle.
Nykyinen kammari sijaitsee eteisen päässä, ovi kuvassa vasemmalla. Työsaliin eli uuteen kammariin pääsee oikealla olevasta ovesta. Niiden väliin mahtuu vielä yksi ovi, josta olisi käynti työtilaan/varastoon remontin jälkeen. Meillä on onneksi ylimääräisiä ovia ja karmeja, joten niiltä osin homma on hoidossa.
Pikkukammarista tulee oiva vierashuone tai työhuone. Mahdollisuudet ovat jälleen kerran lähes rajattomat ja suunnitelmat muuttuvat varmasti moneen kertaan ;)
Ps. Kammarin katossa olevien tikkaiden arvoitus on vihdoin selvinnyt! Niitä on käytetty liikuntatarkoituksessa, oppilaat ovat vahvistaneet käsivarsiaan roikkumalla ja liikkumalla käsien varassa tikkaita eteenpäin. Naapurimme on käynyt täällä koulua ja kertoi asian, huh helpotusta kun selvisi!