maanantai 29. lokakuuta 2012

Onnistumisen riemua

Olen ihan älyttömän huono askartelemaan. Kaikki isot tee se itse -projektit ovat minulle lasten leikkiä, mutta sellaisessa pienessä ja nätissä näpräämisessä olen surkea, asiat eivät asetu kivasti ja kaikki osaset riitelevät keskenään. Onnekseni kuitenkin esteettinen silmäni on suht kehittynyt ja tajuan itsekin, että huonolta näyttää :)

Olen siis vältellyt askartelua viimeiseen asti, mutta kun löysin Porin teatterin puvuston poistomyynnistä supernätit luistimet, oli pakko tarttua toimeen! Tiesin heti, että haluan laittaa ne ulko-oveen koristeeksi, mutta pelkät luistimet roikkumassa naulassa olisivat olleet vähän liian yksinkertainen ”koriste”. Otin esille kaikki ovikranssia varten hankkimani koristeet ja tadaa, minä onnistuin! Ihan ite, katsokaa vaikka:
Muistanette muutaman viikon takaisin kirjoitukseni ison talon ongelmasta, eli monista sisäänkäynneistä ja kävijöiden osumisesta lähes aina väärälle ovelle. Jutussa esitellyt ratkaisut eivät olleet ihan toimivia, nyt siellä väärällä ovella on lappu, että turha koputella tähän ja lisäilin vielä nuolia pääovelle päin pariin paikkaan.
Pääovelle piti vielä laittaa kolkuttimeen tällainen viesti, kun kolkutin on vain koriste, eikä kuulu sisätiloihin kuin tuurilla. Matkalaukun nahkainen nimikointi lappu löytyi vintiltä ja siinähän sille on oiva paikka.


Tunti näiden kuvien ottamisen jälkeen harjasin portaat ja rikoin tuon lasipullon missä oksat ovat... pieni näprääminen ei tosiaankaan ole minun heiniä, liian suuret linjat! Pullon pystyi kääntämään vielä toisinpäin, niin että reikä jäi seinää vasten, mutta pilallahan se on kun minä tiedän että se on rikki. Argh!
Mutta luistimet, ne ovat kauniit. Googletin tuon Wiener Eisrevuen ja kyseessä on itävaltalainen vuosina 1949-71 toiminut suosittu jääshow. Voi mitähän kaikkea tarinoita nuokin luistimet voisivat kertoa!
Kuva: evapawlik.npage.at

maanantai 22. lokakuuta 2012

Yhteistä hyvää ja huurteista kauneutta

Meillä oli perjantai-iltana Riuttala-Mustajoen kyläyhdistyksen elvyttämiskokous. Itse emme olleet koollekutsujina, mutta kun kysely toiminnan aloittamisesta tuli postilaatikkoon, tarjosimme olohuonettamme isompien kokouksien pitopaikaksi ja sen vuoksi aloituskokous oli täällä.
Paikalle tuli kolmisenkymmentä kylätoiminnasta innostunutta kyläläistä ja päätimme siis aloittaa toiminnan uudestaan, mikä on mahtava juttu! Minut valittiin toimikuntaan ja rahastonhoitajaksi, olen oikein otettu tästä luottamuksen osoituksesta. En ole ikinä ollut mukana minkäänlaisessa yhdistystoiminnassa, enkä edes käynyt koskaan taloyhtiön kokouksessa, joten olen ihan ummikko näissä jutuissa. Mutta innostunut ummikko kylläkin :) Jännää nähdä mitä toimintaa saamme aikaiseksi kylälle.

Alla kuvakollaasi tältä aamulta, pakkasta oli kolme astetta ja täysin pilvetön taivas. Viimeksi mainittu on ollut niin harvinaista herkkua, että fiilis oli heti aamusti korkealla ja kuinka kuura kaunistaakin kaiken... Jopa mutaiset hevostarhat!
Pihaan tulee paljon valoa elokuun lopussa harvennetun metsän ansiosta. Metsässä on vielä niin paljon maansiirtotöitä, etten ole Virallista ennen-jälkeen raporttia siitä tehnyt.
Raportin jäädessä ensi kesälle, laitan kuvan, josta näette miltä pihassa nyt näyttää. Kaadetun metsän pohja on aivan kamala ryteikkö, joka tässä kuvassa ei näy, koska jää pihaa alemmaksi. Tarvitsemme siis miehen ja kaivinkoneen tekemään siitä nätimmän, kannot ja kivet eivät enää meidän käsivoimilla nouse. Teille lukijoille uusi kohde lienee vanha sauna, joka näkyy nyt pihaan. Sauna on käyttökelvoton, mutta perusrakenteiltaan melko ok. Siitä tulee vielä jotain kivaa joskus :)
Rapsakan syksyistä viikkoa kaikille!

maanantai 15. lokakuuta 2012

Kausikeinovaloa

Eilen oli siitä ihmeellinen päivä, ettei satanut tippaakaan! Kuten ehkä olette uutisista kuulleet, tänne Satakuntaan sekä Pohjanmaalle on saatu vettä viime aikoina ihan urakalla, eli alkaisi jo riittää... no tänään ripottelee taas ja uutta rankkasadevyöhykettä odotellaan illaksi, höh. Periaatteessa kuitenkin tykkään syksystä paljon ja viikonloppuna muistin pitkästä aikaa miksi, kiitos eilisen!
Ostimme lauantaina kausivaloja (kuten ainakin minä niitä nimitän) pihaa somistamaan ja niin paljon ne piristävät tätä pimeyttä, että tekisi mieli hankkia lisääkin. Meidän varsin huono ulkopistorasia kapasiteetti kuitenkin estää täydellisen hurahtamisen eli mennään nyt näillä. Mitenköhän pärjäsin viime talven ilman mitään valoja, kummallista?!
Pääovea koristaa iso lasipullo ja metsästä napattu oksa valoineen.
Laitoin ovikoristeeseen huurteisia marjoja viimejouluisesta kukka-asetelmasta.
Piharakennus sai aiheeseen sopivat tallilyhdyt.
Kyllä on tunnelmaa!
Ja saunan oveen laitoin lisää huurteisia kestomarjoja kranssin muodossa.
Minun puolesta pakkaset saisivat tulla ja tämä tympeä vesisade loppua, kiitos!

torstai 11. lokakuuta 2012

Eurolla!


Tänään melkein paistaa aurinko tai no ei ole ainakaan säkkipimeää ja pääsin vihdoin kuvaamaan pari viikkoa sitten ostamani maton. Olin ystävieni kanssa Porvoossa kirppiksillä ja ostin tämän hyväkuntoisen, ison ja kauniin villamaton neljällä (!) eurolla. Myyjä olisi myynyt sen eurolla, kun heitin summan ihan vitsinä hänen kysyessään paljonko matosta maksan! En kehdannut niin halvalla mattoa viedä ja kaivoin lompakosta kaikki kolikot mitä löytyi :)
Samalla näette vähän miltä vierashuoneistossa nyt näyttää, matto löysi siis paikkansa sieltä. Sitten joskus kun remontti sinne asti yltää, haluaisin huoneiston tyyliksi muodostuvan sellaisen slaavilaisen, tumman ja runsaan boheemityylin. Murrettuja, mustaan taittuvia värejä; munakoiso, tumma petrooli, okrankeltainen, oliivinvihreä, tummanpunainen... Siis jotain sellaista mitä en ole koskaan tehnyt ja tunnelmaltaan ihan omanlaisensa verrattuna muuhun taloon.
Nykyisistä kalusteista melkein kaikki menevätkin tyyliin oikein hyvin, tummat tapetit, hirsiseinä, tumma lattia ja rönsyilevät kattovalaisimet sekä esineet luovat lopullisen ilmeen... Sitten joskus.
Eurolla löytyi myös tämä vessan lamppu Porista, ihan ehtaa 50-luvun kamaa lasikuuppineen! Kirppikset rules!

tiistai 2. lokakuuta 2012

Ison talon ongelmia


Isossa talossa on ihanaa asua, mutta on siinä välillä ongelmansakin. Yksi vallitseva ongelma on se, että vieraat ja satunnaiset kävijät (kuten lähetit) ovat jatkuvasti väärän oven takana kolkuttelemassa.

Mehän itse käytämme tätä pääsisäänkäyntiä ja minun mielestäni se on niin selvästi pääsisäänkäynti, ettei siitä voi erehtyä. Se on ainoa koristeltu sisäänkäynti ja siinä on tuplaovetkin.
No se on vain minun mielipiteeni koska arviolta 70% tulijoista menee kolkuttelemaan opettajan asunnon ovelle (alla olevassa kuvassa talon oikealla sivulla). Sekaannukset ovat luonnollisesti täysin turhia ja koska minun koristeluyritykset eivät ole tuottaneet tulosta, tein talon nurkalle opastekyltin liiteristä löytyneestä tarjottimesta ja sähkölankatekstistä.


Siitä tuli oikein kiva, mutta kun peruutin pihatielle, eihän siitä saanut mitään selvää kauempaa...
Siispä roudasin sivutien tukkeeksi pari isoa kukkaruukkua, jokohan noilla tulisi selkeämpi viesti..?
Pääsisäänkäynniltä löytyy nimittäin myös ovikello, joka helpottaa ovella asiointia suunnattomasti.
Kaverilta saatu kolkutin on oikein hieno, mutta sen ääni ei kantaudu tarpeeksi hyvin sisätiloihin, joten jouduimme nöyrtymään nykyajan tarjoamalle ratkaisulle, langattomalle ovikellolle.
Tein sähkölangasta myös ”pim pom” tekstin, jonka olisin halunnut installoida ovikellon kytkimen yhteyteen, mutta se ei istunut siihen millään. Nyt se on sitten ovikranssissa aika hassusti, mutta jotenkin hyvästi silti :)

Noista sähkölankateksteistä pääsen aasinsillan kautta ennakkomainostamaan omaa nettikauppaani, josta tuon tyyppisiä tuotteita löytyy. Kauppa on jo olemassa, mutta haluan tehdä sinne vielä muutaman tuotteen lisää ennen täällä julkistamista. Suuri julkistus on kuitenkin luvassa vielä tällä viikolla, jännää!