keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Ripaus historiaa


Opettajan huoneiston seinästä löytyi kuin löytyikin palanen pinkopahvia tapettikerroksineen! Mahtavaa nähdä vuosikymmenien aikana käytetyt tapetit, edes pienenäkin annoksena.
Tässä kerrokset:
1. Alkuperäinen 30-luvun tapetti
2. 40-lukua
3. 50-lukua
4. 50-60 lukua (kuvassa hassusti kolmosen alla tuo numeroimani tapetti)
5. Neljännen kerroksen päälle maalattu varsin reippaan vihreä väri. Tuo väri lienee ollut yhdessä muurista löytyneen kukkatapetin kanssa, huh mikä yhdistelmä!
Korjatkaa jos arvioni vuosikymmenistä meni pieleen!
Kolmessa ensimmäisessä tapetissa on ollut katon rajassa kapea boordi, kahdessa ensimmäisessä on hyvin vahva käsinmaalatun tuntu. Upea yksityiskohta tuollainen kapea boordi kattolistan alapuolella, mahtaakohan mistään löytyä enää? Nykyboordeista tulee kaikkea muuta kuin kivoja mielleyhtymiä...
Mielessä on ollut tehdä muutama huone ihan täysin jonkun vuosikymmenen mukaiseksi, nyt tuntuu, että toisesta yläkerran kammarista voisi tehdä 30-lukulaisen. Yläkerta on ainoa paikka missä seiniä ei ole levytetty koskaan, sieltä voisi hyvällä tuurilla löytyä joku säilyttämiskelpoinen vanha tapetti.
Oma suosikkini on ehdottomasti tuo ensimmäinen tapetti, voin kuvitella silmissäni lohenpunaisen kammarin 30-luvun asussaan, takka nurkassa... Joskus tuntuu että olen syntynyt väärälle vuosikymmenelle!

12 kommenttia:

  1. Onpa "siistii" ja varmaan jännittävää tosiaan tutkia noita seiniä yms. siellä koulussanne.
    Ja noita ideoita sulla tosiaan riittää, laitapa vaan toimimaan niitä ja hyvää tulee. Lohenpunainen huone ja kalustoa 30-luvulta? siinäpä juttu!
    Hyvä Sanna! arja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sisältäni löytyy pieni arkeologi, on kyllä mielenkiintoista hommaa!

      Poista
    2. "Sisältäni löytyy pieni arkeologi" - Lienet saanut jonkinlaisen tartunnan muinoin Omolta eikun Ar...ilta? ;D
      On kyllä hauska seurailla arkeologista salapoliisityötäsi! Minun huoneesta (lapsuudenkodissani siis) löytyy muuten alkuperäisenä pitkälti samanoloinen kukkatapetti kuin tuo muurista löytämäsi. Valitsin aikoinaan itse. :D
      -T

      Poista
    3. Niin ja kaikki "ennenvanhanen" on kiinnostanut aina, mummoakin pyysin aina lapsena kertomaan millaista oli ennenvanhaan. Joku sisäsyntyinen juttu :)

      Poista
  2. Meidän 1953 rakennetun rintamamiestalon seinistä löytyi aivan samannäköisiä tapettikerroksia 3, 4 ja maalikerros 5 ja samanlainen boordi seinän yläreunasta! Eli varmastikin noiden kerrosten ajoitus on aika kohdallaan. =)
    Ja tuollaiset kirkkaat maalit ovat olleet ilmeisesti jossakin vaiheessa kovakin muotivillitys, sillä meidän makuuhuoneesta löytyi -80 ja -90 luvun tapettien alta mm. kirkkaanpunainen muuri (ja takkakin oli ilmeisesti ollut samanvärinen), kirkkaanturkooseja seiniä yhdistettynä samanväriseen kukalliseen tapettiin ja vielä lisäksi tuollaista oikein kirkasta myrkynvihreää. Eli joka seinä eri värinen...aika pysäyttävä näky! =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 50-luvulla nuo harmaat tapetit lienevät olleet tosi yleisiä. Sitten kaivattiinkin jo VÄRIÄ, en kyllä käsitä noita yhdistelmiä, en millään :)

      Poista
  3. Meiltäkin löytyi noita vanhoja tapettikerrostumia yläkerran kammareista. Ne on hurjan mielenkiintoisia ja kertovat ehdottomasti parhaiten entisten asukkaiden ja aikakauden tyylistä! Alin tapettikerros on mielestäni käsintehty, niin kuin tuo teidänkin tapetti 1 näyttäisi olevan. Ollaanhan samoilla vuosikymmenillä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuollaista ekan kerroksen ulkonäköä voisi kokeilla itsekin tehdä sellaiseen valkoiseen pohjatapettiin maaleilla! Pohjaväri ja sitten roiskisi pisaroita... Hmm... Voisi joskus kokeilla!

      Poista
  4. Tapettirakkautta! <3
    https://kirjat.finlit.fi/index.php?showitem=2197 *vink vink*

    VastaaPoista
  5. Kapeita' aivan tuon ruskea-vihreän boordin henkisiä on Pihlgren&Ritolan mallistossa ainakin ollut. Kannattaa kysyä, eivät välttämättä ole esillä Tapettitalon nettisivuilla. Terv. Johanna HS

    VastaaPoista
  6. Ihana blogi. Minä tunnen joskus syntyneeni jopa väärälle vuosisadalle. Ehkä sitä tulee mielessään romantisoitua liikaakin mennyttä aikaa, mutta toisaalta se on myös rikkautta, että osaa arvostaa sitä.

    VastaaPoista

*** Kiitos kommentistasi ***