keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Kurkitaan kaappeihin osa 1

Lupasin esitellä teille tarkemmin keittiön kaapistoja sitä mukaa kun saan niitä sisältä valmiiksi, tässäpä ensimmäisenä allas- ja astiakaapisto.
Yläkaapin ostimme huuto.netistä, allaskaappi on isännän tekemä ja vetolaatikosto kirppikseltä. Yhteensä kaapistot maksoivat n. 170 euroa ja ovat kaikki täyttä puuta, kierrätys kunniaan jälleen kerran! Isäntä sorvasi alakaappeihin jalat ja vetimet.
Yläkaapin vasemmasta puoliskosta löytyvät lasit ja kupit. Useimmin tarvitut kahvikupit ovat näkyvillä avohyllyssä.
Kaapin ovia pitää liu'utella useampaan kertaan, jos tarvitsee eri sorttisia astioita, alkuun se tuntui hieman hankalalta, mutta nyt kun astioiden paikat ovat vakiintuneet, ei se enää haittaa.

Oikeassa puoliskossa säilytetään lautaset ja kulhot, isot ruokalautaset eivät tähän mahtuneet, joten niitä säilytetään toisessa kaapissa. Alaosan avohyllyltä löytyvät kahvi, teet ja emalikulhot.
Tasot ovat valkoisella öljyllä käsiteltyä koivua. Allas on mustaa komposiittia, se ja hana muodostavat mukavan modernin vastakohdan vanhan mallisille kaapeille.
Aamiaisrutiineihin kuuluu espressokahvit, minulla maidon kera ja isännällä ilman. Lämmitän maidon paikalliselta kirpparilta löytyneessä kasarissa, se oli käyttämätön ostaessani sen. Kasari on nyt pyhitetty vain maidon lämmittämiseen, jotta se pysyisi hyväkuntoisena. Tärkeä osa aamua on myös sympaattinen ja kotimainen Bombon leikkuulauta, jota en raaski leikkuulautana käyttää, vaan laitan sen päällä kahvit pannuun. Lauta on sitten helppo huuhtaista vedestä ja kahvinmuruista. Minulle nämä kauniit arkiset esineet tuottavat iloa ihan jokainen päivä, eikä vähiten eettisistä syistä.  
Isännän tekemässä allaskaapissa on perinteinen roskis, kompostia emme valitettavasti vielä omista. Puuterinväriset naulakot ja korit otin talteen koulun keittiön kaapeista ja metallikori on entisen kodin siivouskaapista. Tykkään kun tavarat ovat järjestyksessä, eikä ihan kaikkea tarvitse pitää näkyvillä. Tiskiharjan ja -rätin ottaa ihan yhtä helposti tästäkin käyttöön.

Olenkos kertonut, että isäntä opiskelee töiden ohella sisustuspuusepäksi? Jos en niin nyt tiedätte, että alkamassa on toinen vuosi koulua. Sami on hyvin innoissaan alasta ja eipä haittaa minuakaan yhtään, että talossa on puuseppä :) Voisin perään tehdä toisenkin opiskelupaljastuksen; itse aloitin maatalousalan perusopinnot monimuotokoulutuksena tänä syksynä. Tarkoituksenani on hankkia sellainen pätevyys, että voisin alkaa isona harjoittamaan pienimuotoista luomuviljelyä. Kukapa olisi kaupunkilaistytöstä uskonut vielä muutama vuosi sitten, en minä ainakaan!
Sitten takaisin kaappeihin. Tajusin, ettei nämä minun vanhat Arabian aarteetkaan tarvitse olla missään esillä, ihan yhtä paljon ne minua ilahduttavat tuolla kaapissakin. Eihän tätä meidän keittiötä voi pelkistetyksi sanoa millään muotoa, mutta täällä voisi olla tavaraa paljon enemmän esillä, jos kaikkien kivojen pitäisi olla näkyvillä kokoajan. Onneksi olen tajunnut, ettei pidä!
Nämä Samin mummin liköörilasit ovat tosin niin hienot, että pääsivät jokapäiväisten mukien seuraa sulostuttamaan.
Yläkaapista pitää vielä esitellä eräs korjausvinkki. Kaappi oli ostettaessa muuten oikein hyväkuntoinen, mutta sen sivut olivat olleet liimattuna vierekkäisiin kaappeihin. Toinen sivu piti hioa kokonaan ja toisessa oli tällainen lakkaamaton jälki. Minulla sattui olemaan purkki Mastonin vesiohenteista petsilakkaa ja kokeilin sitä alueelle. Yllättäen se oli aivan samanväristä kellertävää lakkaa kuin vanha lakka, vaikka purkissa luki läpikuultava. Kyllähän tuo jälki vielä näkyy, mutta siihen ei kiinnitä huomioita.
Lopuksi vielä sähköasiaa. Uusimme keittiön sähköistykset kokonaan ja halusimme ehdottomasti uusvanhat kangasjohdot ja pistokkeet. Hankimme ne Antiikkiverstaasta ja täytyy kyllä sanoa, että keittiö olisi ihan erinäköinen jos olisimme käyttäneet uusia muovijohtoja! Posliinisia jakorasioita olemme ostelleet sieltä sun täältä, ne ovat siis vanhoja. Palaan noihin sähköjuttuihin vielä tarkemmin seuraavan kaapiston esittelyssä, ettei teille tule liikaa sulateltavaa kerralla :)

23 kommenttia:

  1. U-P-E-A!! Jokainen juttu on niin viimesen päälle mietitty! Tätä postausta pitää huokailla vielä pitkään. Lisäksi erittäin kunnioitettavaa tuollainen omien haaveiden toteuttaminen, opiskelujen ja työn ja asumisen nivoutuminen juuri sellaiseksi elämäntavaksi josta olette haaveilleet. Nostan hattua, kunpa joskus itsekin saisin aikaiseksi jotain tuonsuuntaista... :) t. Juuli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tämä talo on muuttanut meitä uskomattoman paljon ja vain positiiviseen suuntaan. Maalla asuminen luo niin paljon uusia mahdollisuuksia elämiseen, ettei sitä kaupungissa asuessa ymmärräkään. Itsestäni olisi huippua, jos saisin maaseudusta elannon ja työn itselleni, vaikkapa luomuviljelyn ja maaseutumatkailun yhdistelmällä.

      Poista
    2. Jotenkin teistä huokuu sellainen aito innostus taloon ja elämäntapaanne, ja hatunnosto sillekin että tuo kaikki on teidän yhteinen juttu, eikä vain toisen "projekti". Liekö itsellä joku miettimisvaihe elämässä, kun puntaroin kovasti kaikkea, parisuhdetta, työtä, asuinympäristöä... :) Olisi kiva kuulla miten kauan te mietitte koulun ostoa ja elämänmuutosta, ja oliko muita vaihtoehtoja, tai laittele linkkejä jos olet niitä aiemmin blogissa käsitellyt. /Juuli

      Poista
    3. Ihan oikein olet aistinut, vaikka en minä niin paljoa ole meidän ajatuksia tänne kirjannutkaan, pitäisi ehkä panostaa siihenkin asiaan...

      Me päätettiin vuonna 2010 Tuusulassa asuessa, että muutetaan viiden vuoden päästä maalle. Se viisi vuotta lyhenikin puoleen vuoteen kun Sami Porin työreissuilla tajus, miten halpoja talot täälläpäin on :) Päätös tämän talon ostamisesta tehtiin parissa viikossa. Itse olin haaveillut freelanceriksi siirtymisestä jo vuodesta 2006 (muistaakseni), eli se oli hieman pidempään mielessä. Pääkaupunkiseudun hinnoilla yrittäjäksi alkaminen tuntui liian suurelta riskiltä ja sitä se olisikin ollut, nyt laskusuhdanteessa tuloni eivät olisi riittäneet silloisen asuntolainan maksamiseen. Aika monta solmua aukeni ihan sillä, että asuntolainaa on murto-osa entisestä, voi hengittää vapaammin. Toki meitä avittaa suuresti Samin vakituinen työpaikka valtion leivissä, perustoimeentulo on taattu näistä minun työhön suuresti vaikuttavista suhdanteista huolimatta. Ajatuksissa tuo viljely/matkailupisnes olisi vakaampaa, vaikkakin molemmat ajoittuvat kesäaikaan. Lepään sitten talvet :)

      Oon sanonut kaikille näitä juttuja miettiville, että kerran täällä vaan eletään ja siitä elämästä kannattaa tehdä juuri sellainen kuin parhaalta tuntuu. En edes viitsi ajatella millaista elämäni olisi jos olisin takertunut aina siihen tuttuun ja turvalliseen, tuskinpa asuisin täällä, enkä kenties olisi tavannut Samiakaan ikinä. Elämä kuljettaa oikeaan suuntaan, kunhan sille antaa luvan kuljettaa! Tsemppiä sinne mietintään!

      Poista
    4. Kiitos vastauksesta, lisäsi vaan hatunnostoja tämä :) Tosi hyviä ajatuksia sulla. Tuo tuttuun ja turvalliseen takertuminen on aina ollut just se mun juttu, ja se nyt sitten mietityttää... Onnittelen teitä valinnoistanne, ja jatkan blogin seuraamista innolla! Aurinkoista päivää sinulle, t. Juuli

      Poista
  2. Kaunista on, sopivan runsasta. Niitä esilläolevia juttuja on kiva vaihdella mielen mukaan ja piilottaa välillä ovien taa. Laitettiin tuohon meidän väliaikaiskeittiöön, joka toimii myöhemmin mun työhuoneena, just tuollaiset lamput, kuin on teilläkin, ajattelin ensin, että ne olis väliaikaiset, mutta olenkin alkanut tykkäämään niistä kovasti. Ehkä joskus maalaan ne.

    Tuosta unelmia kohti menevästä elämänasenteesta, se on just oikea. Täytyy olla just niin rohkea, että joitakin ihmisiä saattais jo pelottaa ja välillä ottaa niitä turvattomia askelia, kyllä se palkitsee, vaikka joku juttu epäonnistuiskin, niin jotakin hyvää siinä matkassa kuitenkin oli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin nuo lamput on vähän sellaisia kun ei muuta keksitty, mutta saavat nyt olla. Yläkaapin päällä on tuplapistorasia valaistusta varten, että samantyyppisessä ratkaisussa pysytään jatkossakin. Ehkä jotkut rouheammat valaisimet olisivat kivemmat ja sellaiset, jotka saisi vaikka kattoon kiinni.

      En missään nimessä halua julistautua sellaiseksi superihmiseksi, etten olisi koskaan virheitä tehnyt, vaan aina porskuttanut määrätietoisesti kohtia unelmiani! Aivan hirvittäviäkin virheitä, mutta ajattelen, että ilman niitä en olisi oikein elänytkään Eihän mikään tuntuisi missään jos olisi aina kivaa!

      Poista
    2. Minä olen kokeilemassa pian siipiäni unelmani kanssa ja siksi ehkä tämmöiset puheenaiheet ovat erityisen tärkeitä nyt. Olen vielä siinä vaiheessa, etten uskalla kertoa siitä paljon, mutta ehkä paljastan myöhemmin lisää blogissa. Virhe se on sekin, jos ei koskaan uskalla kokeilla tehdä sitä, mitä ajattelee eniten haluavansa.

      Vähän tästä postauksesta innostuneena järjestelin väliaikaiskeittiön hyllyt eilen uudelleen, tulipa pyyhittyä pölyt samalla, bloginne innostaa siis myös siivoamaan (:

      Poista
  3. Todella kauniit kaapit, etenkin tuo yläkaappi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ajatella, että meinattiin ensin maalata tuo yläkaappi, onneksi ajateltiin uudestaan ja jätettiin tuollaiseksi... huh!

      Poista
  4. Voi miten ihania kuvia. Tuijotin niitä vaikka kuinka kauan!

    VastaaPoista
  5. Olen lueskellut blogiasi ihan vain hetken ja sanon että WAU! Ihana persoonallinen ote remppaamiseen ja sisustamiseen, mieletön tekemisen meininki ja ihanainen talo teillä! Jään innolla odottamaan lisäpostauksia ja olen kyllä tästä lähtien teidän tarkka seurailija. Ja tsemppaaja! Hyvä te!

    VastaaPoista
  6. Toi kaappi on NIIN ihana ja kateutta herättävä.

    Olitteko te jo siinä TV-ohjelmassa, missasin tietty ekan jakson.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus sitä onnistuu ostoksissa aivan erityisen hyvin :)

      Ei olla oltu vielä, 2.12 on meidän vuoro!

      Poista
    2. Hyvä, etten missannut teitä!

      Teidän elämäntapamuutos on myös esimerkillinen. Tässä itsekin elättelen kaikenlaisia haaveita... Aika ei ole vielä ihan valmis.

      Kaapin sisältökin on hieno ja miehen opiskelu työn ohessa reipasta!

      Poista
  7. Upean näköistä ja inspiroivaa! On niin mahtavaa, että on tällaisia blogeja mistä saa itselle positiivista energiaa remontin ja muunkin suhteen. Kiitokset siis teille :)

    VastaaPoista
  8. Vau. Todella mukavan näköisiä ratkaisuja. :)

    VastaaPoista
  9. Tuo vanha astiakaappi on kyllä astioineen älyttömän kaunis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kyllä se on, harvoinpa uudet esineet / kalusteet yltävät kauneudellaan vanhojen tasolle!

      Poista

*** Kiitos kommentistasi ***