maanantai 16. joulukuuta 2013

Reality check

Ensin ajattelin esitellä teille maailman kauneimman rikkakihvelin. Sitten kävin tekemässä pihalla hommia ja keksin postata myös tällaisesta vähemmän kauniista ja hyvinkin hankalasta arjesta jota tämä hevosellinen emäntä täällä parhaillaan viettää sääolosuhteiden vuoksi.

Tiedän, että teissä lukijoissa on paljon sellaisia, jotka haaveilevat maalle muutosta ja hevosista / kotieläimistä ja on ihan reilua kertoa, ettei tämä aina niin ihanaa ole:

Aamu alkoi hiekoittamalla polut tallille ja autolle luistinradan (joka oli ennen pihamme) yli. Haaveilin ensimmäistä kertaa tänään traktorista, kuinka helppo sillä olisi kauhaista hiekkaa kauhaan ja tehdä leveitä hiekoitettuja käytäviä... 
Laitoin heinät isoon tarhaan ja siirsin hevoset sinne. Haaveilin toisen kerran traktorista, miten helppo sillä olisikaan viedä iso heinäpaali ruokailukatokseen (joka tosin vielä puuttuu) ja hepat saisivat syödä siitä koko viikon ilman jatkuvaa heinän kantamista...
Hiekoitin myös hevosille alueita joita pitkin niillä olisi mahdollisuus liikkua tarhoissa. Hiekoittamiseen meni kolme tuntia, tein kottikärryihin sekoituksen hiekasta ja merisuolasta ja levittelin sitä lapiolla pihalle. Hevosemme ovat kengättömiä ja tällaisella kelillä se on huono asia, mutta toisaalta tuo jää on nyt niin kovaa ja liukasta, ettei siihen perinteisten kenkien hokitkaan taida oikein purra.
Ajattelin putsata ison tarhan kakasta kun kakat näyttivät nyt siltä, että ne voi vaan nostella kottikärryihin. Mitä vielä, ne olivat niin umpijäässä, että puhdistin vain pihattotarhan hakkaamalla kakat ensin irti maasta petkeleellä.
Hakatessa kakkainen vesi roiskui kasvoille ja haaveilin kolmannen kerran traktorista jolla voisi lanata tarhat kakasta tällaisella kelillä ja hiekoittaa perään. Vaikka puhdistan pihaton ja sen yhteydessä olevan pienen tarhan joka päivä, se on silti lohduttoman näköinen. Kesällähän homma on helppoa kuin mikä ja tarhat on helppo pitää puhtaana.
Sitten kävin sahaamassa hevosille muutaman kuusen pureskeltavaksi molempiin tarhoihin. Raahasin kuuset metsästä liukastellen jäisellä polulla ja haaveilin... ööh neljännen kerran traktorista, jolla tämänkin kuusien pihaan tuomisen hoitaisin. Heppa reppanoilla ei ole juuri muuta tekemistä kuin syöminen, liikkumaan ei pääse ratsainkaan joka puolella olevan jäätikön takia.
Sitten tulin sisään ja ajattelin rentoutua bloggaamalla tämän jutun maustekakun ja glögin kera. Aaah. Ehdin juuri juoda glögin kun alkoi satamaan kaatamalla ja tuulla puuskissa ja lähdinkin laittamaan pihattoon rehut ja siirsin hevoset sinne. Turha niitä on jäisessä tarhassa vesisateessa seisottaa iltaan asti. Mieltä piristi ison hepan ilahtunut hirnahdus-hörähdys kun se tajusi pääsevänsä sisälle kurjasta tarhasta. Jos yöllä pakastaa, saan huomenna tehdä koko hiekoitusurakan uusiksi kun hiekat jäävät uuden jääkerroksen alle...
Kaiken tämän jälkeen kello olikin jo kolme ja saatoinkin unohtaa yläkerran vessan remontin jatkamisen, jota olin aikonut tehdä tänään. Seuraavaksi alankin lämmittämään takkoja. Normaalisti olisin tehnyt kierroksen heti aamusti, mutta nyt on niin lämmintä, että muutaman takan pieni iltapoltto riittää. Jotain hyötyäkin tästä tyhmästä kelistä siis.
Ja nyt esittelen teille maailman kauneimman rikkakihvelin, jonka hain tänään postista. Löysin sen luonnollisesti huuto.netistä! Eikös olekin nätti! Meillä oli sen kaveriksi puinen pieni harja, jonka maalasin valkoiseksi.
Näiden kaverusten kanssa yläkerran takan edustan puhtaana pito sujuu nätisti ja näppärästi, arjen luksus on juuri näin pieniä asioita joiden avulla jaksaa! 
Tarinan opetus olisi, että älkää hankkiko hevosia jos teillä ei ole varaa hankkia traktoria tai mönkijää. Ilman niitä (tai siis jompaakumpaa) ei kannattaisi maalle muuttaa ollenkaan, päivät voisi käyttää niin paljon järkevämpään kuin esim. kolaamiseen ja kaiken maailman tavaroiden kantamiseen käsin tai kottikärryillä! Eilinen meni muuten halkoja kantaessa ;)

50 kommenttia:

  1. Ihana ihana rikkakihveli!! <3

    Meillä on täällä rivitaloyhtiössä sellanen hiekotuskärry, johon pannaan hiekotussora ja sitä lykätään ja kahvasta jos pitää painettuna niin se hiekantulo loppuu niin voi vaan päästää sen hiekan liukkaaseen kohtaan. On tosi näppärä hiekottaa jalkakäytävä ja muut kulkureitit, lapion kanssa on niin raskasta!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikös ole, MAAILMAN ihanin! Soitinkin isännälle urakan jälkeen ja pyysin käymään rautakaupassa katsomassa mitä sellainen kärry maksaa. Toivottavasti olisi kohtuuhintainen, että voitaisiin sellainen hankkia!

      Poista
  2. I feel you! Mulla heposia on hoidettavana 12 kpl (toki en ihan yksin) ja kyllä tämä talviaika on hevosten hoidossa haasteellista eikä todellakaan aina kovinkaan mukavaa. Hevoset kun on hoidettava oli sää mikä tahansa. Minun talliemännälläni on kyllä traktori käytössä, mutta useamman kottikärryllisen sitä päivän aikana siltikin saa kärrätä: purua, heinää ja kauraa. Ja sitä kakkaa!!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän kakkakottikärryistä meni vielä päällyskumi puhki, kurjuuden maksimointia :) Mut kyllä tämä tästä jos vaan kelit paranis!

      Poista
  3. Voi ei. Karua luettavaa. Tosin tunnustan, että nauratti se kakan roiskuminen naamalle, mutta ei siinä kyllä mitään nauramiista oikeasti ole. Teidän kyllä pitäisi saada traktori. Sellainen hieno vanhanaikainen massikka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä sen oli tarkoituskin naurattaa, ei tämä niin vakavaa ole! Ainakin näin jälkeenpäin todettuna odotellen isännän laittamaa teetä ja tuntia Emmerdalessa :)

      Traktorin edelle on tähän asti menneet aina muut hankinnat ja menevät kyllä vielä jonkin aikaa. Ensi kesänä pitäisi teettää katon maalaus tai joku muu iso remontti, että voitaisiin hyödyntää vuosi sitten Ely-keskuksesta saatu rakennusperintötuki. Remontti täytyy kuitenkin kustantaa ensi itse, joten tässä on talvi aikaa miettiä miten, mut ei ainakaan traktorihankinnoilla ;) Kopiton vanha traktori olisi kaikista magein ja koristaisi pihaakin, mutta en tiedä kuinka käytännöllinen sitten. Vesisateella harmittais! Vanhoja ihan hienoja kopillisiakin onneksi on.

      Poista
  4. Hih... olipa mukava postaus...:))
    Meillä on samanlainen rikkakihveli...tai no ei noin kauniin värinen.

    VastaaPoista
  5. Jäästä, kurasta ja kakkaroiskeista huolimatta vaihtaisin maalle hevosenomistajaksi ihan koska tahansa! Ja tiedän kyllä mistä hulluudesta puhun, kun hevosten kanssa olen koko ikäni viettänyt ja tallihommiakin elämäni aikana paiskinut, palkasta ja ilmaiseksikin :)

    Onpas söpö sihveli, tuollainenhan pitää ehdottomasti hankkia nykyisen tarjoustalomuovihärpäkkeen tilalle. Arjen luksusta indeed! Värisyttävän ihana sävymaailma alimmassa kuvassa tuo jakkaran maton ja sihvelin kombo!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ainoa ongelmahan tässä on, että jos pitäisi tehdä jotain muuta (kuten töitä), olisi se aika mahdoton yhdistelmä... Onneksi mulla ei ole nyt kiireitä töiden kanssa, tietysti se tarkoittaa ettei tule rahaakaan ja se taas tarkoittaa että se traktori pysyy vaan haaveissa :) Mutta en silti ikinä vaihtaisi tätä takaisin entiseen taajama elämään!

      Poista
  6. :D Meillä ei oo kyllä hevosia, mutta puita saa kantaa sisälle jatkuvasti! Haaveilenkin sellasesta superisosta eteisestä, johon saisi klapilaatikon, missä saisi säilyttää viikon puut kerralla lämpimässä. No, ei ole eikä mahdu :( Roskaa tulee aika lailla ja rikkakihveli on ehdoton :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me kannattiin eilen ne viikon puut eteiseen ja muihin huoneisiin. Eteinen muistuttaa lähinnä halkovarastoa, voisinkin tehdä siitä seuraavan reality jutun :)

      Poista
  7. Ihana arkirealismipostaus! Itse käyn säännöllisesti maalla porukoiden talonvahtina ja ne keikat (varsinkin talvella) muistuttavat kyllä siitä, että ei se maalla elo pelkkää auvoa ole vaikka niin toisinaan erehtyy kuvittelemaankin. Lapsenahan ei ollu kun elellä herroiksi, kun isä hoiti lumityöt traktorilla ja äiti lämmitti uunin. Nyt jos hankkis talon maalta, niin nuo hommat pitäis tehä *gasp* ihan itte! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan. Jos olis traktori ja keskuslämmitys niin... mitähän täällä oikein edes tekisi ;)

      Poista
  8. Huoh niin. Hevosista en ole haaveillut, mutta ehkä muista pienemmistä elukoista. No ei tänne semmosia tule ja tuo todistaa ettei niiden hoitamiseen olisi aikaa jos töissäkin pitäisi käydä. Mites teillä noi lumityöt?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tää kuvio oikein onnistuis jos kävis kodin ulkopuolella töissä, menis aika ympäripyöreeksi päivät! No kolataan tietenkin, kun ei oo sitä traktoria :D Vanha vitsi on se, ettei tarvii kuntosalilla käydä, paino tippuu talvisin jokusen kilon itsestään :)

      Poista
  9. Näinhän se arki menee... :) Mutta hepat meillä on kyllä talvella säällä kuin säällä ulkona mielummin kuin tallissa. Ainoastaan kesähelteillä ovat mieluusti tallissa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näillä on siis pihatto, pääsevät siitä ulos pieneen tarhaan milloin vaan haluavat. Mielellään tulevat kurjilla keleillä pihattoon heinää syömään ja nyt tukevampikin seisoskella siellä kuin tuolla jäätiköllä. Tulevaisuudessa on tarkoitus tehdä iso tarha pihaton yhteyteen, mut vaatii kaivinkoneurakointia maastossa, saa nähdä milloin on rahaa teettää... To do lista tuntuu joskus loputtomalta, mut sellaista se tahtoo tällaisessa paikassa olla!

      Poista
  10. Juuri tuollaista se elo maalla on. Omissa haaveissa on kanat, mutta vähän pelottaa se työ ja sitovuus, eläintenpito ei ole aina pelkkää sunnuntaita ja aurinkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä haaveilen kans kanoista ja niitä tuleekin heti kun on sen verran aikaa, että ehtii rakentaa kanalan. Ne tuntuvat varsin helppohoitoisilta näihin hepoihin verrattuna :)

      Poista
  11. Mä haaveilen omasta hevosesta, mutta edellinen kerta on vielä sen verran hyvässä muistissa, että saatan sittenkin tyytyä vain ratsastustunteihin :) Tuo rikkakihveli on kyllä aivan mahtava. Käyttöesineiden pitäisi aina olla noin kauniita, jotta niitä voi pitää esillä ja niitä sitten tulee myös käytettyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ja ajatella että ennen ihan kaikki käyttöesineet ovat olleet kauniita! Minä oon toivottavasti naimisissa tuon issikan kanssa vielä parikymmentä vuotta, eiköhän se oo mun ensimmäinen ja viimeinen oma hevonen sitten ;)

      Poista
  12. Oma hevonen omassa tallissa olisi kyllä unelmien täyttymys, mutta tunnustan että on helpompaa ainakin tässä elämäntilanteessa kun lapset ovat pieniä mennä ratsastustunnille. Kuusi kanaa ja kukko tontin nurkalla olevassa kanalassa saa siis hetken aikaa riittää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo kyllä tää aikaa vaativaa hommaa on, kun ehtis vielä ratsastamaankin joskus ;)

      Poista
  13. Mah-ta-vaa! :D Tätä juuri kaipasinkin! Kuulun rintamamiestalo-haaveilijoihin. Hevosiin en oo hurahtanut ikinä mutta kaks lammasta ja jokunen kana olis haaveissa. Mutta sitä tuppaa unohtumaan moni asia näihin eläin- ja talohaaveisiin liittyen. Eipä riitä nurmikko vaan talvella olisi varmaan eläinten mukavampi olla sisätiloissa -ja siellä pitäisi sitten olla lämmintä. Ja sehän lisää sitten sähkölaskua. Ja että eikö muka riitäkään että mä oon hankkinu pinnatuoleja, retroverhoja ja kasan pussilakanoita? Tarvinko mä todella joskus myös ruohonleikkurin, lumikolan ja haravan?! Kuinka tylsiä hankintoja! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Niitä tylsiä hankintoja voi tehdä sitten sitä mukaa kun ne tilanteet tulee vastaan, tietty lumikola on hyvä olla olemassa ennen sitä ensimmäistä 30cm lumisadetta :)

      Tuohon lämmitysasiaan sen verran, että kanoille riittää kun niiden koti on plussan puolella, lampolassa +5 on hyvä, jos niillä on villa päällä. Pieneen, hyvin eristettyyn kanalaan riittävän lämmön saa yhdellä lämpölampulla, en usko, että on mikään sähkösyöppö.

      Suuremmat eläimet (kuten hevoset) lämmittävät tilan itsestään, meillä tuo pihatto on kyllä pakkasella silloin kun on pakkasta, remontin jälkeen varmaan tilanne eri, kun laitetaan välikatto, eristykset ja tuulikaappi. Mut nuo hepat pärjää siellä hyvin, suomenhevosella toppaloimi yli -15 asteen pakkasilla ja islanninheppa tarvii sellaisen vasta kun mennään alle -20-25 asteen.

      Poista
  14. Oi voi, loskakelit on yhtä juhlaa tallilla. Muistan kerran miten vuokrahevoseni oli onnistunut loskaisessa tarhassa loiskauttamaan kivat hepanpissat housuilleni astuessaan lätäkköön. Harmi vaan, että olin bussilla liikenteessä ja muutkin kanssaeläjät pääsivät nauttimaan heppatytön arjesta hajun muodossa. :D Ja sitten ne lukemattomat kerrat, kun tallikenkien kumikärjistä huolimatta jääkylmää loskavettä on humpsahtanut sisään kenkiin ja parin tunnin jälkeen kotiin lähtiessä jalat olivat _ihan oikeasti_ täysin tunnottomat ja rukoilin villasukkasillaan bussin patteria vasten jääkalikoitani lämmitellen, ettei mitään peruuttamatonta ole tapahtunut varvasparoilleni. Muistoja, muistoja... Ja tästä kaikesta huolimatta olen hankkimassa pari ponia pihaan heti, kun sopiva pieni tila löytyy. Olen ehkä vähän sekaisin, mutta pakko se on ainakin kerran kokeilla ennen kuin uskoo. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. HevosHULLU on ihan oikea nimitys meidänlaisille, ähän pitää pahasti hurahtaa, että jaksaa :) Kyllä sitä tuli itsekin harrastettua nuorena tyttönä, voi hyvänen aika... Esim. talvella matkustin viikonloppuisin ensin postiautolla (mikä esihistoriallinen kulkuväline) kaupungista mummolaan 50km:n päähän, koska mummolan lähellä oli kiva talli. Mummolassa ei ollut autoa, joten poljin polkupyörällä 9km:n matkan tallille ja takas välillä 20 asteen pakkasellakin :) Tallityöt hoidettiin tyttöjen voimin ympäri vuoden ja kesällä autettiin heinätöissä, saatiin palkinnoks muutama hassu ilmainen ratsastustunti entisillä ravureilla, jotka olimme itse koulineet ratsuiksi, tätähän ei työksi edes laskettu.

      Harmi, ettei täälläpäin ole innokkaita heppatyttöjä :) Vai ovatko nykyajan lapset niin mukavuuden haluisia ettei tuollainen lapsityövoiman hyödyntäminen enää onnistuisikaan..?

      Poista
  15. Meillä paikallinen maanviljelijä tuo pyöröpaalin tarhaan traktorillaan, kannattaa kysellä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä varmaan onnistuisi täälläkin, mutta pitäisi olla se katos ja niin leveä portti tarhassa, että siitä mahtuisi traktorilla sisään...

      Tilasin pyöröpaalin kokeeksi viime keväänä, mutta en huomioinut, ettei se mahdu meidän heinävaraston ovista sisään, paali oli varmaan 10 cm leveämpi. Huomasin tämän vasta kun olin pyöritellyt paalin jumiin siihen ovelle, sitten alkoi satamaan vettä ja minulla tuli kiire saada heinät sisään. Se levisi siihen ovien väliin ja nyhdin sen tuppo kerrallaan sisään, voi itku sentään taas mikä toivoton urakka! Sen jälkeen en ole moisiin koskenut :)

      Poista
    2. Jos ei mahdu tarhaan niin sen voi nostaa siitä aidan yli sillä traktorilla!

      Poista
    3. Totta! Jospa sitä ens kesänä ehtis sellaisen ruokintakatoksen tekemään. Kesän listassa alkaa taas olla jonnin verran tuota hommaa :)

      Poista
  16. Ai että, mä niin osaan kuvitella että toisinaan tulee pieniä epätoivon hetkiä. Itselläkin tulee sellaisia jo ihan tavallisessa omakotitalossa ja ihan vaan koirien ja kissan kanssa. Etenkin näin joulunalusaikaan kurakelillä. On kakkaa, pissaa, oksennusta, karvaa. On tuhottuja huonekaluja ja irtoesineitä. Jatkuvaa pyykinpesua, imurointia, lattianpesua. On pääkalloliukas piha (eikä mulla vielä edes ole sitä hiekkaa) ja viiden heittomotin saunapuukuorma odottamassa. Enkä ymmärrä minne vesi katoaa patterikierrosta. Tai johonkinhan se varmaan vuotaa. Kätevästi näin jouluksi huushollin ainoat matot on oksennuksessa eikä niitä ehdi saada jouluksi puhtaaksi. Aika pienessä mittakaavassa teihin verrattuna kuitenkin =) Elämä on valintoja enkä pois vaihtaisi minäkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitähän se on, mutta plussat voittaa kuitenkin miinukset! En osaisi kuvitella elämää ilman tätä eläinlaumaa, kyllä se aika tylsää olisi... Meillä nää sisällä asuvat lemmikit ovat aika hyväkäytöksisiä, ei ole tuhottu huonekaluja tai muutakaan. Tietysti joskus jotain pieniä pissa/kakka vahinkoja sattuu, lähinnä tuolle pikkuterrierille, mut harvoin niitäkin.

      Poista
  17. Ihana postaus, näitä lisää :) Ja aivan mahtava tuo peltomaisema joka aukeaa piharakennuksen takaa! Ihanaa joulunalusaikaa teille!
    t. Juuli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Seuraava postaus onkin jo suunnitelmissa, puulämmitys realityä sitten :) Peltomaisema on hieno, siinä on vaan nyt neljä korkeaa lavallista halkoja edessä harmillisesti, ei ollut niiden paikka ihan loppuun asti mietitty... no ens kesänä sitten kaikki on paremmin ja piharakennus rempattu ja saadaan halot suoraan sisätiloihin. Toivottavasti!

      Poista
  18. Kiitos superkivoista kommenteista, teen näitä juttuja varmasti lisääkin, eikä vaan pelkkää pintaliitoa!

    Yöllisen myrskyn ja rankkasateen jäljiltä piha on sula, eli se mun eilinen hiekoitusurakka meni tavallaan hukkaan, mutta ei harmita ollenkaan tässä tapauksessa! Kakatkin lähtee varmaan ilman petkelettä irti, joten taidanpa tehdä tämän päivän hommana tarhojen siivousta, ne kakat odottaa siellä kuitenkin keväällä jos niitä ei nyt siivoa. Minkä taakseen jättää, sen eestään löytää, se on monta kertaa täällä todettu :)

    VastaaPoista
  19. Huh, täällä on kyllä traktori ja mönkijäkin, vaikka onkin ainoastaan kissa lemmikkinä. Riittää pihassa työmaata joka tapauksessa, ja on pelkästään hyvä, ettei ole hevoskuumetta ollut koskaan. :D Ei vain noista koneistakaan ole iloa sitten, kun poistuu omasta pihasta tuonne jäisille pikkuteille ja luisuu siellä ylämäestä sivuttain ojaan, kuten tänään. ;( Onneksi niitä traktoreita on myös naapurustossa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivon vähälumista talvea, tuon iiiiison pihan + pihatien kolaaminen on vihonviimeistä hommaa! Köyhä saa kärsiä, mutta me ollaan kyllä panostettu autoon vähän enemmän. Isäntä ajaa töihin yht. 80km päivässä, puolet tuota mutkaista pikkutietä pitkin ja tänä syksynä vaihdettiin nelivetomaasturiin. On kyllä aivan ehdoton täällä maalla, edellisen talven isäntä ajoi Fiat 500:lla, eli aivan äärilaidasta toiseen mentiin :) Hirvikolarissa tuo maasturi tuonee myös enemmän suojaa (viime viikolla oli hiuskarvan päässä kolari) kuin pikku Fiiatti!

      Poista
  20. Hei! Kiitos kivasta blogista ja realistisesta postauksesta! ;) Täytyy kuitenkin kommentoida, että niiden perinteisten kenkien hokit puree tuohon kovaan ja liukkaaseen jäähän oikein hyvin. Ainoa hankaluus oli toissapäivänä, kun iljannejään päälle satoi parin asteen pakkasella lunta; lumesta tuli tilsat, jotka kyllä luistivat tehokkaasti jäällä. Tarhoissa ongelmaa ei ollut, koska siellä jääalusta ei ollut tasaiseksi luistinradaksi pakkautunut, mutta pihassa ja tiellä kyllä. Täytyi sitten vaan päästellä lenkillä sen verran reippaasti koko matka, ettei tilsoja ehtinyt tulla. ;)
    t.Sandra

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi :)

      Bootseihin tulee samanlaiset hokit, mutta en viitsi tarhaan niitä laittaa, eli ei tullut nyt testattua pitävätkö ne. Meillä on tällaiset pehmeät arvot muutenkin heppojen kans, niillä ei ole kuolaimia ja satulat ovat rungottomat, mennään aika paljon ilmankin satulaa. Nämä näin pahat liukkaat kelit on onneksi vain syksyisin/alkutalvesta ja keväällä, muuten pärjätään hienosti ilman bootsejakin. Bootsit ovat siitä hyvät, etteivät kerää tilsoja, suosittelen kyllä tutustumaan ja ylipäätään tutustumaan tähän raudattomaan touhuun kaikkia hevosihmisiä!

      Poista
  21. I hope your horses are good skaters ;)
    You have a very nice blog.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ooh, visitor from France, cool! I don't know about their skating skills, but fortunately the ice melt with Monday night heavy rain :)
      Thanks!

      Poista
  22. Hei,
    jos hankitte traktorin, suosittelisin sellaista jossa on etukuormaaja, vaikka onkin kalliimpi. Meillä on pihan lumien luontiin vanha Valmet 565 vuodelta 1965, siihen on joskus vuosien saatossa lisätty umpiohjaamo. Monta kertaa on harmittanut että etukuormaajaa ei ole. Vanhassa traktorissa huonoa on se, että sitä joutuu vähän väliä korjailemaan, hyvää taas se on se että se on verrattain halpa hankkia ja sen verran simppeli konstruktio että korjaukset voi yleensä tehdä itse jos on tekniikasta kiinnostunut.

    Noin pienellä tilalla voisi pienkuormaaja olla hyvä vaihtoehto. Pienkuormaajiin saa kaikenlaista työlaitetta kiinni, vaikkapa keräävän harjan kakkojen lakaisuun, maneesilanan, erilaisia sora- ja lumikauhoja, rehupihdit jne, ja se on pienen koonsa vuoksi näppärä ahtaissa tiloissa (myös tallin sisällä). Katso esim. Avant Tecnon sivut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ehdottomasti etukuormaaja! Kuka teillä hoitaa korjaukset, ammattimies vai osaatteko itse? Me ollaan pohdittu vanhan ostamisessa tuota korjauspolitiikkaa kun ei siis itse ymmärretä niistä oikein mitään. Meillä ei ikimaailmassa tule olemaan varaa uuteen, mut jos alkaisin pienviljelemään jotain, niin pitäisi tietysti olla sellainen millä pystyy töitä tekemään, joku 80-luvun nelivetoinen laite. Ovat kyllä kalliita laitteita!

      Pienkuormaajia ollaan katsottu myös, mutta nekin kovin hintavia, ehkä kuitenkin mieluummin laittais traktoriin nekin rahat. Olen koulussa (opiskelen maaseutualaa) tutustunut Avanteihin pikaisesti, näppärä laite on!

      Poista
  23. Niin, me muutettiin kaupungista maalle muutama vuosi sitten. Vähän aikaa kuviteltiin pärjäävämme ilman traktoria (meillä on myös hevosia, mutta on monia muitakin eläimiä kuten lampaita), no vuosi taidettiin olla ilman traktoria kunnes tuli iso etuokuormaimellinen traktori pihaan. Mutta kyllä se traktorikin aikaa vie. Vaikka ei olekkaan mikään ikäloppu niin joutuu sitäkin huoltamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja meidän budjetin traktori olis varmaan koko ajan rikki... mennään nyt toistaiseksi ilman. Tilanne muuttuu siinä vaiheessa jos ihan oikeasti alan viljelemään jotain, sitten traktorinkin budjetin täytyy olla isompi kuin pari tonnia. Mut joo, tais isäntä siitä traktorista taas haaveilla lauantaina, oli kuulemma kolannut kolme tuntia pihaa sillä välin kun meikäläinen humputteli Helsingissä :/

      Poista

*** Kiitos kommentistasi ***