lauantai 23. marraskuuta 2013

Ensisavut


Olohuoneen uusi takka on nyt otettu käyttöön ja se toimii kuin unelma. Ihan kuin se olisi aina ollut tuossa, vaikka ei tuosta keskimmäisestä piipusta ole savua tullut ainakaan pariinkymmeneen vuoteen. Meillä on enää koulun toisen päädyn ja opettajan huoneiston piiput kylmänä, toivottavasti eivät enää montaa vuotta nekään.
Emme ole ehtineet miettimään takan väriasiaa nyt ollenkaan, olen itse viehättynyt tuohon maalaamattomaan pintaan, mutta alaosa on liian kirjava noiden luukkujen osalta.
Tuhkaluukku pitää maalata joka tapauksessa, se on nyt hieman liian rustiikissa kunnossa. Huomasin muuten vasta nyt näistä kuvia ottaessa, että sen nupissa on hämähäkki.
Tykkään kovasti tuosta miten nuo tiilet erottuvat laastin läpi, tosin en tiedä onko laasti vielä märkää ja sen vuoksi tämän näköinen.
Onneksi maalauksen kanssa ei ole mitään kiirettä, asiaa voi miettiä vaikka koko talven. Sen sijaan saarekepohdiskelua ei tarvitse enää jatkaa, se asia on jo edennyt käytännön toimiin!
Saimme postissa hyvän artikkelin takkojen oikeaoppisesta lämmittämisestä ”Ailin kammarin entiseltä lämmittäjältä”, eli opettaja Ailin pojalta, joka on kammaria lämmitellyt ehkäpä eniten 40-50-luvuilla. On niin sydäntä lämmittävää saada tällaisia kirjeitä, kiitokset ja terveiset sinne Turkuun!
Ajattelimme tietävämme lämmittämisestä kaiken tarvittavan, mutta niin vain tuli uusia asioita, suosittelen teitä muitakin puulämmittäjiä perehtymään aiheeseen.
Sydäntä lämmittävää on myös se, että minun äiti muuttaa tänne Laviaan huomenna, tuolta Pohjois-Savosta saakka! Koko juttu on niin huisi, ollaan puhuttu asiasta sellaisena "sitten joskus" juttuna. Äitipä innostui sitten reilu kuukausi sitten asiasta ihan tosissaan, möi asuntonsa samantien ja muuttaa huomenna tuohon kirkonkylälle rivitaloon. Välimatkamme lyhenee neljästäsadasta kilometristä kuuteen, melkoisen kivaa :)
Mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille!

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Saareke mietintää


Täällä on kovasti pohdittu saarekeasiaa ja fiilistelty asiaa ihan käytännössäkin.
Toin ensimmäiseksi keittiöön sopivan korkuisen koirien trimmauspöydän ja sen päälle tuon 120cm pitkän ylijäämätason. Taso on samaa sarjaa kuin muutkin tasot ja jos siihen päädyttäisiin, rakentelisin alaosan kuten tuossa edellisen jutun luonnoksessa, kierrätysmateriaaleista.
No ettei menisi liian helpoksi niin lukijamme Punaisen Pihlajan innoittamana toin kokeiltavaksi tuollaisen vanhan hyvin rustiikkisen pöydän, joka oli täällä kun muutimme. Sille ei ole ollut oikein mitään käyttöä, vaikka kiva pöytä onkin.
Nythän olisi aivan mainio tilaisuus käyttää pöytää saarekkeeseen, mutta pöydän jaloista puuttuu pituutta 20cm. Puuttuva pituus on korvattu tiileillä fiilistelyä varten, muttei todellakaan pysyvästi. Keittiön puusohvan kohtalosta edelleen syyllisyyttä kantavana en halua koskea näihin alkuperäisiin jalkoihin oikein mitenkään, joten korotus aiheuttaa suurta päänvaivaa.
Sen sijaan tiedän jo, miten käsittelisin pöydän muuten. Hioisin tason puupinnalle (maalijämiä saisi jäädä) ja maalaisin alaosan turkoosilla, jonka myös hioisin niin, että turkoosin maalin alta näkyisi tätä nykyistä vihreää ja sen alla olevia kerroksia. Oih, näen jo nyt miten kiva siitä tulisi! Mutta entäs ne jalat..?
Palaamme asiaan ja otan 1) mielipiteitä vaihtoehdoista ja 2) ehdotuksia jalkojen pidentämiseen enemmän kuin mielelläni vastaan!
ps. 400:n lukijan raja ja sen myötä perinteinen arvonta on 16 lukijan päässä! Ehditäänkö ennen Joulua?
pps. lisätty photoshoppaus päivän aikana kehittyneestä ideasta!

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Alkoi ahistamaan


Ai mikä?
No tämä hyvin kutsuvan näköinen keittiön ruokailuryhmä, mutta käytännössä aika epäkäytännöllinen.
Sohva ei ensinnäkään toiminut pöydän kanssa, vaan siltä joutui joko a) kurottelemaan ruokia tai b) pöytää piti vetää lähemmäs sohvaa syömismukavuuden saavuttamiseksi. Lisäksi sohvan ja pöydän ollessa saman mittaiset, sohvalle pääsy oli hankalaa.
Totesin, että sohvan olisi parempi olla vaan sohvana ja ruokailuryhmässä omat tuolit.
Yritin ensin sommitella tuota kuvan pöytää poikittain sohvaan nähden, mutta se oli liian iso. Sitten meinasin jo luopua sohvasta pöydän vuoksi. Sitten isäntä tuli kotiin ja alettiin miettimään juttua ihan uusiksi.
Ostamme välillä kaikkea kivaa jos halvalla saadaan. Tämä juuri sopivan kokoinen melkoisen kärsinyt pöytä hankittiin joskus, ajatuksella että siitä saa vanhalle koulun höyläpenkille sopivan jalan. Onneksi projekti oli hautautunut tuonne työsaliin ja pöytä pääsi nyt keittiöön. Jotenkin se juttelee puusohvan kanssa samaa kieltä.
Pöydässä on samaa vanhaa hunajanväristä koivupintaa kuin astiakaapissakin. Kannessa oli aivan hajalla oleva loimuinen viilupinta, poistin sen ja hioin ja lakkasin alla olleen, vaatimattomamman viilupinnan samalla Mastonin lakalla millä tein astiakaapin korjauksenkin.
Uudesta vanhasta pöydästä muodostui tietysti pieni varustelukierre, kun nuo ensimmäisessä kuvassa näkyvät keltaiset pinnatuolit eivät käyneet sen kanssa ollenkaan yhteen.
Selailin vanhoja tuoleja netin tarjonnasta ja ihastuin minulle uusiin tuttavuuksiin, vanhoihin Muuramen tuoleihin. Etenkin tuolimalli numero kaksi viehätti suuresti, se on niin erilainen kuin mikään muu suomalainen vanha tuolimalli. Tuolia on valmistettu 1900-luvun alkupuolella Muuramen tuolitehtaassa. Löysin niitä edullisesti kaksi kappaletta ja vielä pitäisi löytää toinen pari. En ole ihan varma tuosta vihreästä väristä, nämä voisi ehkä maalata valkoiseksi.
Nyt vielä harmittaa ihan suunnattomasti on se, että menimme lyhentämään sohvan jalat (minun painostuksesta...) tavoitellessamme sopivaa istumakorkeutta vanhaan pöytään nähden. Sehän oli oikein emämoka ja otan tästä kaiken vastuun. Onneksi säästimme jalkojen loppupätkät, nyt on tulevalle puusepälle pieni haaste saada ne tukevasti paikoilleen. Voi että minua hävettää, mutta ei varmasti tule toistumaan moinen!
Räsymatto toimii patjan päällisenä parhaiten, tästä on tullut isomman koiran lempipaikkoja ja kivat vanhat täkit eivät kestä kynsiä lainkaan, on tullut testattua. Tuo sininen matto ei ole nyt ihan täydellinen väriltään, ehkäpä musta-valkoinen olisi parempi.
Ylipäätään tuota ruokaluryhmän värimaailmaa pitäisi jotenkin hillitä sohvan ja pöydän värejä muuttamatta. No antaa ajatuksen muhia, se selviää sitten joku yö...
Vielä on yksi asia mikä ei jätä minua rauhaan tämän keittiön suhteen... saareke! Vaikka kuinka yritän itselleni jankuttaa, että keittiö on nyt ihanan avara, niin huomaan kuolaavani kaikkia erikoisia saarekkeita. Tuohon kattovalaisimen alle sellainen sopisi niin hyvin. Vai menisikö keittiö tukkoon..?
kuvat: Keltainen talo rannalla -blogi ja luonnos oma
Haaveilen sellaisesta kierrätyslaudoista, vesiputkista ja jostain muusta jännästä materiaalista tehdystä saarekkeesta. Jos siinä olisi pyörät, sen saisi kätevästi pyöriteltyä syrjään tarvittaessa... minun pitää varmaan alkaa rakentelemaan sellaista, sittenhän se selviää olisiko sellainen hyvä vai ei!
Saareke vai ei, ruokailuryhmän värimaailma... Sisustus ei ole koskaan valmis ja se on oikeastaan aika kivaa!

keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Talvisia asetelmia


Eilisen hurjan pelottavan syysmyrskyn jälkeen piti rauhoitella mieltä valokuvaamalla kaikkia viime viikolla värkkäämiäni asetelmia. Olimme aivan myräkän ytimessä täällä Laviassa, myrsky iski niin yllättäen, että ehdin siirtää hevosetkin talliin vasta kun puita jo kaatui tien toisella puolella. Siinäpä oli vauhkoina sekä hepat että emäntä, mutta tänään on jo onneksi tyyntä kaikin puolin.
Ensimmäisenä suosikkiasetelmani pianon päällä.
Seinällä olevat valokuvat ja pianon päällä olevat kynttilät ovat olleet paikoillaan jo pitkään. Kausikoristeeksi toin jo viime talvelta tutut upeat ystävien suunnittelemat koristeet, tällä kertaa uusiin oksiin viritettyinä. Lisäsin purkkiin valosarjan kun pianon viereen ilmestyi sopivasti jatkojohto.
Meillähän on täällä olohuoneessa yksi ainoa pistorasia tällä hetkellä, siinä on vähän virittelemistä kaikille vehkeille!
Seinällä olevat vanhat sukukuvat ovat jotenkin ihanan mystisiä oksien läpi, tässä poseeraa Samin isosetä arvoisa herra meriamiraali Suursaaresta, hänen taskukellonsa roikkuessa kuvan vieressä.
Löysimme kirpparilta loppukesästä gramofonilevyjen säilytysalbumin, en tiedä vielä mitä noihin levykoteloihin laittaisin, ehkä lisää vanhoja valokuvia tai kirjeitä. Jotain vanhaa kuitenkin. Voi taas vaan huokailla miten hienoja ja tyylikkäitä käyttöesineet ovat olleet ennen!
Tämä Menneisyyden sävel -niminen novellin alku löytyi autiotalosta, se alkaa vankilapaolla, mutta valitettavasti emme löytäneet papereita lisää, joten tarinan loppu jää arvoitukseksi. Haluan koota tälle historiaseinälle kaikkea siihen sopivaa ja tehdä kokoelmasta vielä enemmän sellaisen kollaasityyppisen.
Olohuoneen pitkän pöydän päältä löytyy kynttilöitä ja puolukanvarpuja. Kynttilät olivatkin taas eilen oikeasti tarpeellisia  parin tunnin sähkökatkon aikana! Eipä ollut muutenkaan mitään hätää ilman sähköjä, kun olin lämmittänyt takat jo aiemmin ja ruoan laitoin kaasuliedellä. Maalla pitää varautua kaikkeen tai ainakin sähkökatkoihin.

Haluaisimme olohuoneen ikkunoihin (mielellään petroolinsiniset) samettiverhot talveksi. Onko teillä kenelläkään ideoita, mistä kangasta tai verhoja voisi ostaa? Muutaman nettikangaskaupan jo löysin, mutta värivalikoimat olivat aika kehnot.

Hankin noita figuurieläimiä pari vuotta sitten Hus & Hem lehdessä näkemääni kranssia varten, nyt sain senkin tehtyä:
Kranssi koristaa sisempää pääoven puolikasta. Nyt voisi kaikkien näiden sateiden ja tuulien jälkeen tulla takaisin sellainen ihana pikkupakkanen, olen niin kyllästynyt mutaan ja märkään! Pakkasten kunniaksi voi sitten laittaa vuosi sitten tekemäni luistinkoristeenkin ulko-oveen, sitä odotellessa... Viime syksynä on näköjään ollut noin paljon lunta jo lokakuun lopussa, käy vaikka tsekkaamassa luistinlinkistä!