sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Eläinesittely osa 1: kissat


Olen saanut muutaman pyynnön esitellä meidän eläinlaumaa ja mielelläni sen teenkin. Jaan esittelyt kolmeen osaan eläinlajien mukaan, ensimmäisenä vuorossa kolme kissan nassua! 
Iina neiti on nyt 16-vuotias ja täyttää maaliskuussa 17, toivottavasti, pitää lisätä näin iäkkään neidin kohdalla. Sain Iinan opiskelukaverin kautta ihan pienenä pentuna ja se on näistä kaikista talon asukkaista pisimmän taipaleen minun kanssa tullut kaveri.
Ihan hullua ajatellakin, miten monta muuttoa olen Iinan ja sitä vuotta vanhemman, vajaa kaksi vuotta sitten kuolleen Oona-kissan kanssa tehnyt!
Oonakin ehti viettää reilun vuoden täällä Riuttalassa ja on haudattu tuohon ison pihakuusen alle.
Iinis on tietysti meidän silmäterä ja sen hyvinvointia seurataan eniten. Suurimman osan päivästä se nukkuu leivinuunin pankon päällä, mutta ainakin vielä viime kesänä vietti ulkona aikaa ihan yhtä paljon kuin nuo nuorukaisetkin. Näin talviaikaan Iina käy ulkona ehkä kerran kuussa. Välillä vanhus saa ihan samanlaisia juoksuhepuleita kuin pentuna :) 
Iinushka on muuttunut seurallisemmaksi vanhemmiten. Nyt se saattaa pysyä sylissä jopa kun sen alla oleva ihminen huokaisee syvään tai liikahtaa, ennen tällainen ei tullut kuuloonkaan!
Oliver herra isoherra tuli meille Oonan kuoltua keväällä 2012. Meitä ennen se oli ollut vuoden maalla ja vuoden kerrostalossa, jossa ei viihtynyt. Se on nyt melkein neljävuotias ja viihtyy kaikista kissoista eniten ulkona, joten en yhtään ihmettele, että sen edelliset omistajat ymmärsivät, ettei tuosta kerrostalokissaa tule koskaan.
Löysin Oliverin meille Apula –sivuston kautta kun etsin Iinalle kaveria. Kavereita niistä ei kuitenkaan tullut, Oliver on liian villi Iinan makuun, mutta sietävät toisiaan riittävästi.
Olkku on jännä tapaus. Se on toisaalta hirmu ihmisrakas, pysyy sylissä, jos sen nostaa maasta ja puskee ja pussailee. Toisaalta se on vasta nyt viime kuukausina kotiutunut niin paljon, että tulee itse olohuoneeseen ja sohvalle syliin, edelleen se on ihmeellistä joka kerta. Aiemmin se ei ole voinut osoittaa hellyyttä muiden eläinten nähden.
Edelleen se viihtyy paljon yksikseen, mutta on nyt viime aikoina alkanut leikkimään nuorimman Tikru-kissan kanssa villejäkin juoksuleikkejä.
Olkkupolkun luonne on myös hieman arvaamaton, komentamista se ei siedä oikein yhtään ja kävi jopa minun naamaan kiinni joskus silloin alkuaikoina. Ollaan kuitenkin opittu elämään toistemme kanssa, eivätkä tilanteet enää kärjisty tuohon pisteeseen. Ystäväni sai tuntea kynnet naamassa vielä viime syksynä, kun hän leikkimielisesti jahtasi Oliveria, herran huumorintaju loppui siihen...
Ihana, komea ja fiksu (osaa esimerkiksi avata ovia!) kissa se kuitenkin on ja rakastamme sitä juuri sellaisena kuin se on. Luulen, että Oliverin luonne tulee kehittymään vielä paljon tulevina vuosina.
Kun taas tämä Tikru on ihan valmis tapaus, vanha sielu ja maailman ihanin ja lempein kissa. Tikru Tikrutintin on nyt noin vuoden ikäinen. Se tuli meidän pihaan viime heinäkuussa ja päätti jäädä taloksi. Koirat häätivät sen rajusti yhtenä yönä meidän takapihalta, kun ei vielä tunnettu tapausta, luultiin että naapurin tuhma kisu on siellä, joutaakin pois. Silti Tikru palasi tänne takaisin.
Se oli silloin todella nälkiintynyt ja kuivunut sekä leikkaamaton. Ja silti sydäntä raastavan hellyydenkipeä ja luottavainen, se nukahti minun syliin tuohon portaille kun olin antanut sille ruokaa.
Kun sitä kaipaavaa omistajaa ei löytynyt, päätimme leikkauttaa sen ja ottaa omaksi, kun se ilmestyi aina tänne reissujensa jälkeen. Tikru reissasi ja merkkaili paljon ennen leikkausta, mutta onneksi molemmat tavat jäivät leikkauksen myötä pois.
Leikkauksen jälkeen pelastin sen hengen vielä konkreettisemmin, sen leikkaushaava aukesi kolmantena päivänä leikkauksen jälkeen ja kissa oli vuotaa kuiviin, ihan viime hetkellä ehdimme lääkäriin, sieltä kivespussien sisältä olivat valtimon tikit auenneet. Oli kuulemma ensimmäinen tällainen tapaus. Elämäni pisimmät 30 kilometriä olivat kun sinne lääkäriin vuotavan kissan kanssa ajelin ja juttelin sille koko matkan, varmistellen että kopissa oli vielä elävä kisuli! Huh, vieläkin puistattaa ajatella, jos en olisi sattunut juuri silloin pihalle kun Tikru tuli vuotaen piharakennuksen nurkalta...
Tikru siis jäi onneksi henkiin ja sopeutui saman tien laumaan. Se on kissoista ainoa todellinen seura- ja sylikissa, joka tykkää olla aina ihmisten lähellä tai sylissä, eikä se hermostu mistään. Se seuraa meitä ja koiria lenkillekin.
Koirille se on näyttänyt alusta asti, kuka on pomo, mutta toisaalta rakastaa nukkumista niiden kyljessä. Kerrastaan hieno luonne tällä meidän pikku tiikerillä.
Kolmen kissan lauma on jotenkin paljon hauskempi kuin kahden. Ainakin näitä on niin hauska seurata kun pojat on selkeästi poikia ja tyttökisu hieno kuningatar, mutta jotenkin silti lauman dynamiikka toimii. Tikru osaa hienosti luovia rajuista nuorten miesten leikeistä vanhan tytön pussailuun. Oliver on luultavasti ottanut siltä opikseen näissä hellyysasioissa ja Tikru taas oppii Oliverilta kaikkea kissamaista jekkuilua. Iina saa olla rauhassa kun pojilla on toisensa leikkikaverina.
Vaikka tykkäänkin melkein kaikista eläinlajeista, ehkä kissat viehättävät eniten. Ne ovat jotenkin niin täydellisiä tänne maalle, pitävät hiiret poissa ja ovat meidän ihmisten kavereita. Oikein välillä ihmetyttää, miten on voitu luoda noin täydellinen pedon ja seuraeläimen risteytys!

♥ Lepää rauhassa Iina 5.3.1997-1.11.2016

34 kommenttia:

  1. Kissat ovat täydellisiä! Piste. :D

    VastaaPoista
  2. Ihana kisupostaus! ♥ Tosi persoonalliset kissat on teillä. :)

    VastaaPoista
  3. Voi kun sulosia kissoja! Mäkin olen eniten kissa-ihminen, vaikka meilläkin on kahden kissan lisäksi myös kaksi koiraa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en voi sanoa, että olisin ihan erityisesti kissaihminen, mutta jokin näissä eniten kiehtoo. Tällaiset ulkona olevat kissat ikäänkuin valitsevat meidät joka päivä omikseen kun eivät lähde muualle, sekin viehättää.

      Poista
  4. Komeita katteja, niin viehkeitä. Itselläni kova kissankaipuu, omastani luovuin vaihdossa kissa-allergiseen mieheen. Joskus mies kysyykin, että kannattiko? ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paha valinta ;) Itse löysin Samin netin kautta ja kun siinä mun ilmoituksessa oli nämä minun lemmikit mainittu, kaikki allergiset karsiutuivat heti kärkeen pois :)

      Poista
    2. Netissä mekin tapasimme, mutta olin muistanut mainita vain kaksijalkaiset perheenjäsenet :D

      Poista
  5. Ihania kisuja ... jotenkin tuntuis , että kissa kuuluu näihin vanhoihin taloihin ja uusimpiinkin - meille allergian takia ei voi ottaa -kylässä täällä kyllä voi käydä.. edes sen verran.

    VastaaPoista
  6. Sydänsydänsydän! Niin kuin sanotaan, koti ei ole koti ilman kissaa. Tai kahta.. tai kolmatta :)

    VastaaPoista
  7. Olis kyllä kissankaipuu :( ei voi ajatellakaan ottamista, mies ei siedä niitä ollenkaan.
    Kiva esittely tässä, on he niin erilaisia persoonallisuuksia :)

    VastaaPoista
  8. Oi, ihanat kisut♥♥
    Meillä oli muinoin Aku kisu, joka eli 22 vuotiaaksi....oli aika ärhäkkä poika ja kävi, jopa naapurin hevosen päälle, kun raukka oli päässyt karkuun ja tuli meidän pihalle...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, jotenkin niin tyypillistä kissaa tuo, nehän ei pelkää mitään!

      Poista
  9. Voi mitkä ihanat kotitiikerit <3 Ja niin paljon samaa kuin meidän kissoissa, yksi ei tule syliin, toinen tulee, mutta pienikin liikahdus saa sen säpsähtämään ja ponkaisemaan karkuun. Ja meilläkin yksi osaa avata ovet, syksyllä käännettiin kahvat ylös kun herättiin joka yö siihen että kissa maukuu lasikuistilta ulos. Ulko-ovea ei sentään saanut itse auki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on kaikissa sisäovissa erilaisia systeemejä, ettei Oliver saa auki ovia kylmien jä lämpimien tilojen väliltä. Ulko-ovia ei sentään tämäkään, eikä lukittuja :)

      Poista
  10. Niin ihana postaus ja vielä ihanammat kisut! Nyt alkoi tehdä mieli ottaa kaveri tuolle meidän Elsalle. Selvästi kaipaisi kisukaveria. Kai toinen kisu menisi siinä samalla kun yksi jo kuitenkin on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä niin tuuripeliä miten ystävystyvät. Jos sinun kissa on enemmän leikkisä kuin tosikko ja suht nuori, ovat mahdollisuudet paremmat :)

      Poista
  11. Ihanat persoonat ja tarinat. Mullakin on kolme kissaa, emo ja sen pennut. Kaikki aivan erilaisia. Lapsuuden kodista muistan kun kävin koiran kanssa kioskilla niin kissa seurasi 10 metriä taaempana koko matkan.

    VastaaPoista
  12. Minullakin menossa eläinesittelyt juuri �� söpöjä persoonia teilläkin ��

    VastaaPoista
  13. Hauska kissastoori. Mulle ei kissojen sielunelämä ole koskaan auennut ja olen henkeen ja vereen koiraihminen. Olen aina ihan hukassa kun pitää kavereiden kissoille olla vahtina. Uskomaton tuo rerrieriköllimiskuva. Meillä ei rotuterriereiden mielessä ole ollut ikinä muuta kun kissan tappaminen ja nyt nuo omat terrierisekoituksetkin ovat arvaamattomia, vaikka ollaan yritetty tuttujen kissoihin totuttaa. Nopeat liikkeet laukaisevat saalisvietin, ennen kuin ehtivät edes ajatella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla oli kissat ennen koiria, joten varmaan helpompi asetelma niin. Kyllä näilläkin saalistusviettiä on, Tempo airista ei pysty pitämään ollenkaan vapaana metsässä, vaan lähtee joka kerta jonkun hajun perään. Walesi Nano taas pysyy irti missä vaan lähtemättä mihinkään, mutta kun Oliver tuli meille ja juoksi sitä karkuun sisällä, Nano nappasi kiinni kyljestä, tuli haavakin... Se on niin kissan asenteesta kiinni, jos lähtee karkuun niin huonosti käy. Tikru taas näytti heti, että täältä pesee jos alat ryttyilemään ja homma oli kerralla selvä :)

      Poista
  14. Ihana kissaesittely ja ihanat kissapersoonat!!!
    Silmääni pisti erityisesti tuo lause, että kolmen kissan lauma on hauskempi kuin kahden. Olen nimittäin miettinyt kolmannen kissan hankkimista ja olen nyt vielä enemmän vakuuttunut siitä, että kyllä se kolmas on hankittava. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen, vaikka meille tämä kolmas tuli ihan suunnittelematta :) Kannattaa kuitenkin varautua siihen, että uuden laumajärjestyksen muotoutumiseen saattaa mennä aikaa useita kuukausia. Mutta sitten se on ihana havaita kun homma loksahtaa kohdilleen!

      Poista
  15. Olipa hauska lukea kissakatraastanne! Meillä tuo Sisu-tyttönen (nyt puoli vee) onnistui ensin valloittamaan koiran kaverikseen ja pian sen jälkeen myös Kisu-herrankin (19 ja 1/2 vee). :-D
    Nyt ei sitten uskallakaan tuota kahden kissan muodostamaa laumaa enää mennä kolmannella hämmentämään...
    -T

    VastaaPoista
  16. Nyt lipesi kyllä Kisun ikään yksi vuosi liikaa. Se on kyllä 'vasta' 18 ja 1/2....

    VastaaPoista
  17. Olipa kiva postaus! Mulla on itsellänikin kaksi kissaa, ja aina on hieno päästä tutustumaan uusiin kissoihin. Mä en juuri ymmärrä tuota jakoa koira- ja kissaihmisiin (en voisi olla vain jompaa kumpaa), mutta vuosi vuodelta viehdyn yhä enemmän kissoista. Kissan kiintymys on usein niin ansaittua, että se tuntuu aivan erityisen hienolta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on totta mitä sanot kissan kiintymyksestä, etenkin nyt tuo Oliver kissan syliin tuleminen vajaan kahden vuoden yhteiselon jälkeen tuntuu tosi hienolta! Tosin tuo Tikru on sellainen kissa, että menee ihan kaikkien ihmisten syliin, sekin on siis kissasta kiinni, mut aika harvinaista taitaa olla Tikrun lempeys.

      En minäkään ymmärrä sitä jakoa, en ole kissa-, koira- tai hevosihminen, vaikka kaikkia niitä täältä löytyykin :) En myöskään ole Harrikka-, enkä jenkkiautoihminen, vaikka myös niistä tykkään... jne... mieluiten olisin sellainen renesanssi-ihminen!

      Poista
  18. Ihanaa tarinaa ihanista kisuista! <3 Aloitan tämän kommentin nyt sillä, että vielä 2 vuotta sitten en voinut sietää kissoja. Ajattelin että ne vaan pissailevat joka paikkaan ja tekevät tuhojaan. Kunnes sitten muutimme maalle ja päätimme ottaa kissan pitämään hiirikannat kurissa. Ja Tyynehän tuli, näki ja voitti - valloitti kyllä niin täysin koko meidän perheen! <3 Tyyne 1,5 vuotta muistuttaa ihan teidän Tikrua luonteeltaan.
    Viime kesänä perheemme kasvoi Lyyti kisulla. Hän on vähän arempi tapaus kuin Tyyne, mutta oikein ihana sellaisenaan.
    Hauska seurata kuinka toimii meilläkin tuo yhden koiran ja kahden kissan lauma! <3
    Mutta mieltä jäi kutkuttamaan tuo lauseesi, että kolme kissaa on parempi kuin vain kaksi..... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että löysit kissojen viehätyksen!

      Kahden tyttökisun ja kahden poikakisun kokemuksella näyttää siltä, että tytöt ovat herkempiä protestoimaan pissimällä, Oona oli näistä pahempi (esim. lattialle jääneet vaatteet saivat välillä kasteen), Iinalla ei ole muuta kuin erikoinen tapa käydä pissillä ihmisten vessan matolle, jos ovi jää auki :) Ovi jää niin usein auki, että ollaan luovuttu matoista alakerran vessassa.

      Huomautan, että meillä kolmen kombi toimii sen takia, kun Iina ja Oliver ovat niin erilaisia, että tuo Tikru on hyvä sovittelija siinä välissä. En mene takaamaan, että toimii muilla ;)

      Poista
  19. Ihania katteja <3 Meillä on kaksi ja toinen niistä, Sigward on ihan kokonaan musta ja muistuttaa tuota teidän mustapekkaa ;)

    VastaaPoista
  20. Ihanat kisut! Meillä on kaksi kissaa ja yksi koira, ja minä olen kyllä ihan kissaihminen. Olen vähän laiska ulkoiluttamaan koiraa (onneksi mies on enemmän koiraihminen). Minä tykkään käpertyä sohvalle viltin alle, ja kuinka ihanaa onkaan kun kissa tulee siihen heti kaveriksi. Lapsuudenkodissani oli tyttökissa, joka eli 23 vuotiaaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jospa tuo Iinakin tuosta taas piristyisi kesää kohti, nyt ei tee oikein muuta kuin nukkuu! Mekään ei olla mitään himolenkkeilijöitä, mutta onneksi on tuo aidattu piha, missä koirat saavat juoksennella silloin kun meitä ei huvita :)

      Poista

*** Kiitos kommentistasi ***