keskiviikko 13. elokuuta 2014

Eläinesittely osa 3: hepat


*** päivitetty 3.10.2015 pihaton ja ruokinnan osalta ***
Esittelyvuorossa (ainakin toistaiseksi) viimeinen kotoamme löytyvä eläinlaji: hevoset. Koirat ja kissat olen esitellyt jo aiemmin.
Meillä on siis kaksi hevosta; minun islanninhevonen Myrsky ja isännän suomenhevonen Casper. Molemmat ovat ruunia ja melkein kuin kaksoset, toinen vaan on 135cm korkea ja toinen 165cm. Aloitan esittelyn pienemmästä eli Myrskystä.
Myrsky ensimmäistä iltaa meillä kotona, vielä ilman Casperia.
Ihastukseni islanninhevosiin eli issikoihin syntyi erään ystäväni ansiosta asuessamme vielä pääkaupunkiseudulla. Minulla oli todella pitkä tauko säännöllisestä ratsastusharrastuksesta ja pääsin hänen mukanaan ratsastamaan issikoilla pitkiä retkiä maastossa. En ole koskaan tykännyt ratsastaa ratsastuskoulussa jonon jatkona ja nämä metsäretket kahdella supervarmalla issikalla avasivat ihan uuden maailman. Näistä ratsastuksista lähti myös polte muuttaa maalle ja hankkia oma hevonen, joten tämä ystäväni on paljosta vastuussa ;)
Ostin Myrskyn marraskuussa 2011 ja se asui seuraavaan kesäkuuhun asti ystäväni tallissa. Talli on 30km:n päässä meiltä, joten kävin siellä joka toinen päivä tekemässä tallityöt ja ratsastamassa. Nykyään ratsastus on jäänyt paljon vähäisemmäksi, se on liian helppo lykätä huomiseen kun hevonen on koko ajan saatavilla. Tämä on harmillista, sillä tämä hevonen, jos mikä, toimii parhaiten, mitä enemmän sillä ratsastaisi...
Myrskyn ja minun alkutaipale oli melko hankala ratsastuksen osalta ja haasteita riittää edelleen. Sillä on oikeastaan kaksi vaihdetta: hiljoo ja kovvoo niin kuin Savossa sanotaan :) Ostaessa ihastuin siihen vauhtipuoleen, tykkäsin kun heppa meni kovaa!

Muutenkin se on hyvin kaksijakoinen ratsu; toisaalta superherkkä sekä kovin epävarma ratsastettava ja sitten taas välillä kamalan itsepäinen ja ponimainen jäärä. Herkkyys tulee ilmi lähinnä apuja antaessa, Myrsky kääntyy jos sen selässä ratsastaja liikauttaa takamusta millinkin toiselle puolelle. Lisäksi se ajattelee ja hermoilee välillä liikaa ja yrittää ennakoida ratsastajan toiveita, reppana kompastelee omiin jalkoihinsa. Nämä siis kentällä ratsastaessa. Maastossa se taas on elementissään, tosin laukka avaralla pellolla vaatii todella hyvän hetken sekä siltä että ratsastajalta, ettei käy köpelösti. Rauhallisilla metsäretkillä sen kanssa pääsisi vaikka maailman ääriin hötkyilemättä. Esteitä Myrsky tykkäisi hypätä, mutta minä en uskalla :)

Aloittelijoita ei tämän ponitsun selkään voi päästää ollenkaan, se tekee kyllä kaikki temput kun huomaa, ettei ratsastajalla ole homma hallussa. Talutusratsastukseen sitä voi onneksi kuitenkin käyttää huoletta.
Käsiteltäessä vuonna 2002 syntynyt Myrsky on puolestaan todella kiltti ja mukava, se on saanut sen takia anteeksi paljon. Lisäksi se on ponimaisen huumorintajuinen, pierupukit ja jekkuilu kuuluvat säännölliseen ohjelmistoon. Se on elämäni hevonen, jolta olen oppinut ja tulen oppimaan paljon!
Toisen hevosen hankkiminen tuli ajankohtaiseksi kun Myrsky muutti kesäkuussa 2012 tänne kotipihaan. Kriteerit hevoselle olivat selvät, tarpeeksi iso, varma ja kiltti suomenhevonen, jolla isäntä voi opetella ratsastamaan. Casperin myynti-ilmoitus vastasi täysin hakemaamme ja lähdin sitä katsomaan itsekseni. Muistan elävästi kun näin pienen tähden sen otsassa ensimmäistä kertaa, se on samalla tavalla piilossa otsatukan alla kuin Myrskyllä ja muutenkin ne ovat melkein samannäköiset. Tuli sellainen tunne siitä tähdestä, että se on tässä. Muistan myös isännän ilmeen, kun Casper tuotiin omaan pihaan ja sen iso takamus alkoi peruuttamaan kärrystä ulos... Sanoin, että sinähän halusit ison hevosen :)

Casper on hienosti koulutettu ratsu ja sillä on kilpailtu koulu- ja esteratsastuksessa. Sen selkään voi laittaa ihan kenetkä vaan ja melkein kaikki vieraamme ovat sillä ratsastaneetkin. Casperilla on myös ajettu ja suunnitelmissa on hankkia meillekin kärryt ja lisäksi sen kanssa voisi kokeilla työhevosen hommia.
Sami ei ollut ratsastanut ennen tätä omaa hevosta ja Casperin kanssa oppiminen oli nopeaa ja helppoa. Neuvoin vähän alkuun ja Casper on opettanut loput. Casper on syntynyt 1995 ja hieman huonojen etujalkojensa takia virallisesti eläkkeellä. Se on kuitenkin oikein virkeä eläkeläinen, menohaluja riittää juuri sopivasti. Molemmat heppamme ovat siitä kivoja, että ovat aina innokkaina lähdössä lenkille, kumpikaan ei ole eteenpäin potkittavaa mallia. Ne ovat myös ns. maastovarmoja, eli eivät säiky eivätkä hötkyile metsässä.
Lumisina talvina meillä on parhaat mahdollisuudet kunnon maastolenkkeihin. Aloitamme lenkin viereisiltä pelloilta ja jatkamme sieltä metsän läpi omalle metsätielle. Lumi tasoittaa muhkuraista metsäosuutta sopivasti ja tuo hevosille liikunnallista haastetta, pelkkä kävely saa ne sopivasti hikeen.
Casper on lauman pomo, vanhemman ja isomman oikeudella. Se on olevinaan tosi kova äijä, mutta pitää todella paljon rapsuttelusta ja huomion kohteena olemisesta.
Hevosemme asuvat pihatossa, eli ne saavat mennä sisälle ja ulos oman tahtonsa mukaan. Niillä on kaksi metsäistä tarhaa, joita yhdistää käytävä. Yleensä ne vain nukkuvat pihatossa, mutta etenkin helteellä ne menevät sinne paarmoilta suojaan melkein koko päiväksi.
Hevosille hitaasti syöminen on terveellisin tapa syödä. Heinää on saatavilla koko ajan, mutta se annetaan heinäverkkoihin pakattuina, joten hevoset eivät saa ahmittua koko paalia kerralla. Paras heinäverkko meille on Vainikan aitan XL-kokoinen verkko, johon mahtuu kaksikin pikkupaalia kerrallaan. Meillä on kaksi verkkoa päällekäin, yhdestä hepat syövät heinät liian nopeasti. Melkein vuoden kestäneiden kokeilujen jälkeen sopiva yhdistelmä on seuraava: alempi verkko silmäkooltaan 45mm ja päällimmäinen 35mm. Ja nimenomaan näinpäin, toisinpäin eivät suostuneet edes yrittämään syödä verkosta!

Toinen tuplaverkoista on kauempana metsässä päiväheiniä varten ja toinen pihaton yhteydessä yöheinille.
Päivisin hevosille tulee pakkoliikuntaa kun ne liikkuvat metsästä olevalta heinäverkolta pihatolle juomaan ja lepäilemään. Musta pihatto näkyy yllä olevassa kuvassa auton takana ja heinäverkko on vielä taaempana metsässä kuin kuvanottopaikka. Pimeinä öinä taas me ihmiset tykkäämme, että ovat tässä talon kupeessa pihavalojen ulottuvilla.

Tällä systeemillä heinää annetaan kaksi n. 10kg:n pikkupaalia vuorokaudessa, eikä se pääse koskaan loppumaan pidemmäksi aikaa. Annamme hevosille myös irtoheinää metsään ripoteltuna pari kertaa päivässä. Myös juominen on tärkeää ja meillä on talvisin lämmitettävä juoma-astia, joten vesi ei mene jäähän pakkasella.
Meille hevosten omistajillekin tämä on paljon joustavampaa ja helpompaa kuin perinteinen tallin pitäminen. Heinät ja kantovesi viedään aamulla ja illalla, lisäksi ne saavat kivennäisrehun ja "iltapuuron". Hevosia ei tarvitse siirrellä ja ruokkia kukonlaulun aikaan, lomalla nukumme jopa puoli kymmeneen :)
Täydellinen pihattosysteemi sisältäisi kesällä myös vihreän laitumen, mutta sellaista emme omista. Onneksi olemme saaneet käyttää kivojen naapureiden niittyjä laitumina. Kaksi lähinaapuria tuovat hevosille kesäisin myös tuoretta niitettyä ruohoa pihaan, on kiva asua hevosystävien ympäröimänä!
Meidän luonnonmukaiseen hevosenpitoon kuuluu myös ns. raudattomuus. Se tarkoittaa sitä, ettei hevosillamme ole kenkiä, kuolaimia tai rungollisia satuloita. Kengät korvataan tarvittaessa irtobootseilla, kuolaimia emme ole tarvinneet ja olemme todella tyytyväisiä rungottomiin satuloihin, niissä on hyvä ”perstuntuma” perinteisiin verrattuna.

Myrskyn kanssa siirtyminen kuolaimettomiin suitsiin oli ratkaisevassa asemassa ratsastusongelmien selvittämiseksi. Se oli kiskottu edellisessä elämässään niin kovasuiseksi, ettei kuolaimella ollut sille muuta merkitystä kuin että sen aiheuttamaa painetta/kipua vastaan piti taistella kaikin voimin pidättäessä. Minun piti myös käytännössä opetella ratsastamaan melkein uudestaan käyttäen enemmän painoapuja.
Huh! Olisikohan siinä tärkeimmät..? Jos jotain unohtui niin jatketaan keskustelua kommenteissa, kerron mielelläni lisää kiinnostuneille vaikkapa näistä pihatto- ja raudattomuusasioista!

39 kommenttia:

  1. Olipa vaan niin kiva lukea teidän hevosista. Myrskyssä on jotenkin niin paljon samaa, kuin Iivarissa. Jotenkin tuollaiset haasteelliset hevoset jäävät elämän hevosiksi. Ne ei ehkä ole niitä parhaita suorituskyvyiltään, mutta mieleenpainuvia toisella tapaa ja varsinkin kaikki työ ja tuska opettaa kärsivällisyyttä, jos jotain. Miehen ja hevosen yhteistä olemista on ihan parasta seurata. Siinä on samalla jotain hassua, äijämäistä ja herkkää. Tosi kiva, kun olette löytäneet tuollaisen opetushevosen. Sellasen kanssa harrastuksen aloittaminen on mielekästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla!

      Minä stressasin yhteen aikaa hirveesti siitä, että pilaan Myrskyn kun mulla ei oo varaa viedä sitä millekään ammattilaiselle ja sillä ei voi ikinä ratsastaa kukaan muu kuin minä tai sellainen joka ymmärtää sen ongelmat. Mut miks sillä pitäis pystyä muiden ratsastamaan? Aion pitää sen hamaan loppuun saakka ja eipä täällä tähänkään mennessä oo ratsastajia näkyny, vaikka olen niitä joskus oikein etsinyt :) Ja onhan meillä Casper, jolla voi ratsastaa kuka vaan. Eli en stressaa enää siitäkään, pidän vaan harrastamisen mukavana itselle ja hevoselle, mitään ei tehdä väkisin. Casperilla pitäis ratsastaa useammin ihan sen takia, että muistaisin miten "normaaleilla" hepoilla mennään :D

      Poista
    2. Tulin vähän jälkijunassa tänne, kun yhtäkkiä muistin tämän kommentoinnin. Niin… mietin kyllä usein harrastamisen mielekkyyttä, kun en pääse tekemään niin monipuolisesti hevosen kanssa ja olenkin tehnyt aina vuosisuunnitelman, että jos ei mihinkään mene eteenpäin, sitten on mietittävä tarkemmin mitä haluan. Olen ajatellut sen niin, että pidän hevosta ensisijaisesti ratsastusharrastuksen vuoksi, koska se ei ole kuin kesällä omassa pihassa ja muuten vuokratallissa. Mutta koska Iivarista on tullut tietenkin jo perheenjäsen, näiden kahden asian erottaminen ei ole ihan simppeliä. Sitten aina lohduttaudun sillä, että jos minun pitää jostain syystä pistää se vaihtoon, annan sen jonnekin hyvään kotiin (kuten teille) jossa se samantien unohtaa minut. Että olkaa varuillanne (viiden vuoden päästä). :)

      Poista
  2. Vaatii tosiaan erilaista kontaktia ja luottoa hevoseen tuo raudattomuus, minulle suhteellisen uusi juttu. Olen elänyt koko ikäni hevosten ympäröimänä (vanhemmillani iso hevostila), mutta poikamme on niin allerginen, että ainakaan toistaiseksi emme ole itsellemme hevosta hankkineet. Ehkä joskus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokeilin Myrskylle kerran kuolaimia pitkän kuolaimettoman kauden jälkeen ja siitä ei tullut yhtään mitään, pisti vastaan niin että tuntui. Eli meillä on helpompi luottaa ilman kuolainta :) Mutta tosiaan piti opetella ratsastamaan ihan erilailla kun minulle on ratsastuskouluissa opetettu. Ihailen itse eniten länkkärityylillä ratsastavia, sehän perustuu pelkkiin painoapuihin, ohjat on löysänä koko ajan. Mekin ollaan harjoiteltu Myrskyn kans pysähtymään niin, että pysäytän oman vartalon liikkeen ja heitän ohjat löysäksi. On niin hienoa huomata, että pystyy opettamaan hepalle jotain, vaikkei itse mikään tähtiratsastaja olekaan :)

      Isäntä ei ole taas muuten koskaan ratsastanutkaan, joten siinäkään ei ongelmaa. Casper toimi 17 vuoden kuolaimellisen elämän jälkeen hienosti ilman, mut se on niin hieno heppa muutenkin <3 Ajohommat pitää kyllä aloittaa kuolaimen kanssa, on sen verran kokeiltu ajaa perästä, että liikettä ja voimaa löytyy :)

      Poista
    2. Jahka kärryille pääsette, laita postausta miten meni, pysyikö aisat ehjinä :D

      Poista
    3. Kärryjä ei vielä ole, mutta tukkireki löytyy. Jospa ensi talvena olisi tarpeeksi lunta sen kokeiluun!

      Poista
  3. Ihanat hepat. Minä olen ratsastanut lapsesta murrosikään asti, mutta sitten ilmestyi allergia. Henki pihisi ja astmapiippu oli kovassa käytössä, kunnes luovutin ja lopetin koko jutun. Vieläkin oikein harmittaa, kun niin mukavasta harrastuksesta joutui luopumaan. Minä olen suomenhevos-fani. Tykkään kovin! :) Joskus haaveilen, että josko siedättäisin itseni jollain konstilla niin, että sietäisin hevostelua. Maastolenkeille on kamala ikävä.

    Ihan uusia asioita tämä täysin raudattomuus! Kuulostaa mielenkiintoiselta. Aktiivipihatto on varmasti hevosten mieleen - kyllä Casperin ja Myrskyn kelpaa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullakin jäi hevostelu murrosiässä, tosin ihan muista syistä ;) Kyllä siinä leuka loksahti auki kun menin ostamaan ratsastushousuja 15 vuoden tauon jälkeen, on nää valikoimat monipuolistuneet aika lailla sitten 90-luvun :D

      Poista
  4. Tarkoitin siis yleisesti varustevalikoimaa, hepoille ja ratsastajille kaikkea mitä vaan kuvitella saattaa nykyisin tarjolla, tosin näitä "hippikamppeita" piti tilata osittain ulkomailta.

    VastaaPoista
  5. Kuulostaa niin mahtavalta meiningiltä teillä siellä! Hassua kyllä meillä haaveillaan myös kahdesta hevosesta, tykätään issikoista ja arvostetaan luonnollisempaa hevostenpitotapaa. Ja tuo omakin mies on nimeltään Sami! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo kaikki kuulostaa todella hyvältä :D

      Poista
  6. Kuolaimeton ratsastus kuulostaa hyvältä, jospa pääsen sitä itsekin joskus kokeilemaan ja opettelemaankin:)
    Nauttikaa hepoistanne (ja ystävällisistä naapureista), niitä ei kaikilla ole:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen kyllä kaikkia kokeilemaan! Meitä on kyllä onnistanut naapureiden suhteen, koko kylä täynnä mukavia ja avuliaita ihmisiä!

      Poista
  7. Ihahaaa, ihaniaaa ^^ Olen menossa issikoimaan ensi kuussa useamman vuoden tauon jälkeen. Itse olen kuitenkin todennut olevani ainainen hevostyttö, on taukoja välissä vuosi tai kymmenen. Rapsutuksia heille :) !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivaa issikointia! Sami muuten ratsasti kerran ennen omaa heppaa, oltiin issikkasafarilla. Siellä mentiin tölttiä ja laukkaa ja hyvin pysyi ukko kyydissä :)

      Poista
  8. Jee, tätä postausta oon näin heppatyttönä ootellutkin!
    Ihanan kuuloisia persoonia teillä sielä :)

    VastaaPoista
  9. Ihana blogi! <3 elätte sitä mistä minä vasta haaveilen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti sinunkin haaveet toteutuvat!

      Poista
  10. Jee mikä postaus! Ja vallan ihastuttavat kavioeläimet teillä :) Oma tarina on se perinteinen: luuhasin talleilla koko lapsuuden, kunnes 16-vuotiaana rakas hoitoheppa myytiin pois, ja sydän särkyen lopetin koko touhun yli kymmeneksi vuodeksi. Muutama vuosi sitten aloitin ratsastuksen uudestaan kivan ratsastuskoulun "tätiryhmässä" kerran viikossa, ja nykyisin käyn useamminkin mahdollisuuksien mukaan. Torpan oston myötä löysin naapurin issikkatallille, jossa olen päässyt tutustumaan ja ihastumaan kuolaimettomuuden ja luonnollisemman hevosenpidon käsitteisiin käytännössä. Ko. tallilla kenttätunnit ohjataan Centered Riding-periaatteita noudattaen, ja täytyy myöntää, että perinteisen kouluratsastuksen harrastajalle se on ollut todella virkistävä ja monia näkökulmia avaava kokemus, suosittelen tutustumaan aiheeseen jos ei ole jo tuttua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Multa meni kans hoitoponi silloin 14-vuotiaana, vielä niin että mun piti ostaa se omaksi, mutta olikin myyty mun tietämättä muualle. Oli varsin traagillista ja keksin nopeasti muita kiinnostuksen kohteita..
      Kiva että olet löytänyt tuollaisen tallin! Pitääpäs googlettaa mikä tuo tekniikka on!

      Poista
  11. Samaa mitä Tessallekin kommentoin, lumoudun täysin näistä eläinaiheista ja näistä ruskeista melkein-kaksosista. Olen aina ollut kiinnostunut eläimistä ja tykkäänkin lähes kaikista eläinkunnan edustajista. Minusta lemmikkieläimen ja ihmisen suhde on jotakin tavattoman mielenkiintoista, oli sitten kysymyksessä hiiri tai hevonen. Olisi mukavaa joskus päästä hevosten lähelle tutustumaan ylipäätään siihen millaisia ne ovat, kun en niistä mitään tiedä. Kauniita ne minusta ovat.

    Lapsena en voinut ratsastaa, kun matka tallille olisi ollut aikamoinen ja rahaakaan ei varmaan ollut sellaiseen, lisäksi äiti oli allerginen ja pelkäsi, että tuon vaatteissa pölyn kotiin. Muistaakseni kuitenkin olisin halunnut ratsastaa, kun serkkukin luuhasi aina hevosten luona.

    Kiitos Sanna näistä eläinesittelyistä, tykkään kovasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos kovasti! Ei se minunkaan nuoruuden harrastaminen ollut mitään ökymeininkiä; mummolaan lähellä oli talli, jossa sain ratsastaa ex-ravureilla tallitöitä vastaan. Mummola oli 50km päässä kotoa, sinne sitten viikonloppuisin postiautolla ja kesät vietin siellä kokonaan. Muuten pyörittiin riesana lähitalleilla, harvoin pääsi selkään asti. Ja polkupyörällä mentiin kelissä kuin kelissä :) Oli kyllä hienoa aikaa silti!

      Poista
  12. Minä olen jonkinlainen on-off-hevosihminen, nuorempana hyvinkin tiiviisti hepan selässä ja nyt taas pitemmän tauon jälkeen alkanut käydä tunneilla uudestaan. Jotenkin en vaan ole ihan varma onko se tunneilla käyminen mun juttu, kun nuorena siisteintä oli vaan laukata omia reittejä jossain pikkuteillä. Mutta tämä raudattomuus on täysin uusi asia. Kuolaimettomuus kuulostaa hyvältä, mutta miten hevonen pärjää ilman kenkiä, eikö sen kaviot kulu tai miten se pysyy pystyssä ilman hokkeja talvella?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo mä oon aina ollut kans noita laukkailuihmisiä :)
      Hepoilla on siis bootsit (näkyy viim. kuvassa), joihin saa hokit talvella ja niitä käytetään muuten kovemmilla alustoilla, pehmeillä mennään ilman.

      Poista
  13. Voi Sanna minkä teit!
    Meilläkin seisoo kaksi boksia tyhjänä ja kovasti olen meittinyt mitä niillä tehdä. Hevoset kun olisi tosi ihana juttu, mutta kun ne sitoo niin paljon. Tai nimen omaan tuo ruokkiminen, tarhaan vieminen ja tuominen, tallin kunnossapito jne. jne. Mutta hei, tuo pihatto juttuhan on ihan loitava!! Mielläkin saisi aika monta erilaista haka-aluetta, kun naapuriellakin on isot osat tonteista käyttämättömänä. Ja helpompi pyytää jotain vierasta hoitamaan,kun on tarvis, kun ei ole niin kelloon nakutettua tuo ruokinta-ajat ja ulospäästämiset.
    Täytyypä miettiä asia uudestaan mitä Bokseille tekisi....jos siitä tekisi vaikka pihattotyyppisen tallin. Itse asiassa kun oikein mietin niin naapurin shettikset asuu kanssa pihatossa, kun ovat kesät täällä. Hmm....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin, eikun vaan :D tää on hoitajienkin kannalta tosi helppo, kun hoitamisesta selviää koskematta hevosiin ollenkaan, jos siis ei halua. Helppo pyytää melkein ketä vaan viemään heinät ja vedet, pihatto kestää muutaman päivän ilman putsausta.

      Poista
  14. En ole koskaan ollut oikein hevosihmisiä enkä ole päässyt ratsastamaan yhtä lapsena koettua talutuskävelytystä lukuunottamatta, vaikka maatalon tyttönä tietysti lapsena olen käynyt läpi hevoshaaveet. Ne tosiaan jäivät pelkiksi haaveiksi kun lähitiloilla ei ollut hevosia eivätkä vanhemmat suostuneet hevosen hankkimista edes harkitsemaan. On kohtalon ivaa että kotitilallamme ollut hevonen jota Hurjaksikin kutsuttiin kuoli ennen minun syntymääni. Siksipä en ole koskaan päässyt hevosten kanssa läheisiin väleihin ja ne hieman pelottavat minua isoina ja voimakkaina eläiminä. Oli kuitenkin hirveän mielenkiintoista lukea teidän hevosista ja niiden elämästä. En ollut koskaan tullut ajatelleeksi että hevosetkin voisivat elää pihatoissa lehmien tapaan. Jännittävää ja mielenkiintoista tietoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sellainen jännä ilmiö on huomattu, että lapset eivät pelkää hevosia ollenkaan. Tosi monet sukulaislapset pelkäävät vaikkapa meidän koiria, mutta hevosten luo mennään heti tuosta noin vaan. Eli kai niiden rauhallinen olemus poistaa pelon, koolla ei ole niinkään merkitystä lapsen silmin. Hassua että me aikuiset pelätään isoja asioita :)

      Poista
  15. Ihana ihana postaus! Meillä oli aina kotitilalla pari ravihevosta, ja niiden kanssa tuli jonkun verran touhuttua nuorena. Hevoset ovat ihania eläimiä, ja joskus haluaisin itsekin sellaisen hankkia (ehdottomasti suomenhevosen). Tulevaisuudessa olisi tarkoitus muuttaa kotitilalle takaisin, joten siellä olis tallikin valmiina. Minullekin oli ihan uutta tuo raudattomuus, etenkin tuo kuolaimettomuus. Kuulostaa todella hyvältä jutulta. Ovatko tuollaiset satulat kalliimpia vai edullisempia tavalliseen yleissatulaan verrattuna?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpas kiva jakaa tätä tietoa pehmeämmästä hevostelusta! Varusteet eivät ole kalliimpia, itse olen ostanut satulat käytettyinä, esim Facebookissa on paljon ryhmiä joissa myydään hevostarvikkeita. Ratsastus on aivan erilaista kuin runkosatulalla, tuntee hepan liikkeet.

      Poista
  16. Oi,tätä oli kiva (ja kauhea :D) lukea hirveässä hevoskuumeessa :D Osaisitkos heittää jonkun arvion mitkä ovat kustannukset kuukaudessa? teillä peltoa, josta saatte heinää vai ostatteko kaiken ulkopuolisilta? Miten usein vuollatte kaviot? Teettekö sen itse vai käykö ammattilainen? Kiitos tuhannesti, jos ehdit vastailla :) PS. Täällä ois innokas ratsastaja, jos sellaista joskus tarttet ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, se on kyllä sellainen kuume, että hoitokeinoja ei ole kuin yksi :)

      Laskin kustannukset ja arvioisin, että hommaan menee n. 40€/kk/hevonen. Summaan sisältyy ostoheinä (meillä ei oo omia peltoja ja jos olisikin, en tiedä alkaisinko tekemään heinää, ei nimittäin ole mitenkään helppoa hommaa), kivennäisrehu, kuivikkeet ja vuolut. Meillä käy vuolemassa ammattimies ja vuolu tehdään lämpimään vuodenaikaan 2kk:n välein, talvella väli on pidempi, koska kaviot eivät kasva kylmällä ilmalla niin paljoa.

      Varusteisiin ja aitaustarvikkeisiin on uponnut rahaa tuhansia euroja, vaikka kalleimmat, eli satulat on hankittu käytettyinä. Aitaustarvikkeisiin on mennyt enemmän rahaa kuin olisin osannut kuvitella, etenkin talvisähkönauha on kallista ja sähköpaimenia piti ostaa kaksi, verkkovirta pihaan ja akkuversio laitumelle. Teimme ensin pihatarhan kesälangalla, mutta käytäntö opetti (eli Casper juoksi säihkähtäessään läpi), että kannattaa tehdä kerralla kunnolla talvinauhalla, siis sellaiset tarhat jotka ovat myös talvisin käytössä. Kesälaitumelle halvempi kesälanka käy mainiosti.

      Ehdottomasti tervetuloa ratsastamaan, jos olet jostain täältä päin! Ota yhteyttä sähköpostilla niin jutellaan enemmän :)

      Poista
  17. Hei Sanna!
    Pihattosi näyttää ja kuulostaa todella hyvältä. Olisiko sinun mahdollista laittaa pihastosta enemmän kuvia?
    Meillä on myös vanha koulu ja kaksi hevosta, tällä hetkellä asuvat väliaikaisessa pikkutallissa, tarkoituksena olisi ensi keväänä alkaa rakentamaan isoa "aktiivitarhaa" ja pihattoa. Millainen pohja teidän pihatossanne on?
    Meillä on muuten myös kaksi hevosta, kaksi koiraa ja kaksi kissaa (tosin teillä kissoja kolme :). Muutenkin hyvin samantyylinen "elämäntyyli" välittyy blogistasi, esim. hevosilla ei ole kenkiä vaan käytämme myös tarvittaessa bootseja. Kuolaimettomuuteen haluaisin siirtyä heti, kun ratsastusvarmuutta ja osaamista kertyisi enemmän.

    VastaaPoista
  18. Kiireessä naputtelin, tarkoitin siis että pihattotarhanne näyttää ja kuulostaa todella hyvältä, itse pihatosta en löytänyt kuvia :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka, hauska kuulla "kohtalotoverista" :)

      Meidän pihatossa ei ole hirveästi esiteltävää, kun emme ole sitä mitenkään remontoineet -vielä. Mutta jos nyt kuvailisin sitä tähän niin saat jonkunlaisen käsityksen:

      -Tila on 5x5m, lisäksi takaosassa 1x5m varuste- ja rehutila
      -Seinät: sisäseinä on hirsiseinä, ulkoseinät lautaa. Ulkoseinät pitäisi levyttää tuulensuojalevyllä, mutta ovat pärjänneet pihatossa ilmankin. Casperilla on aina kovilla pakkasilla (alle -15°C) paksu toppaloimi, Myrsky ei tykkää loimia pitää, islannin poika pärjää ilmankin :) Mitään lämmitystä ei siis ole.
      -Laipio on avoinna ylös asti. Rempassa pitää rakentaa välikatto, on sitten talvella lämpimämpi.
      -Lattia suurimmaksi osaksi betonia ja osa on lankkua, betoniosuuden päällä on kumimatot, jotka helpottavat suuresti talviputsaamista, kun pissat eivät jäädy kiinni betoniin. Ja pehmeä alusta on tietysti mukavampi hevosillekin.

      Remontissa siirrämme oviaukon rakennuksen päätyyn ja rakennamme oviaukon eteen katoksen tai tuulikaapin edellä mainittujen lisäksi. Jonkinlainen liukuva väliseinä olisi hyvä, siis sellainen, että tilan saisi jaettua kahdeksi karsinaksi esim. eläinlääkärin käyntejä varten. Muuten tila palvelee tuollaisenaan ihan hyvin, kun ei mitään luksusta tarvitse olla. Ja siirtymäkäytävän maa-aines pitäisi vaihtaa, nyt mennään liian syvällä mudassa...

      Meillähän isäntä ei ole koskaan millään muulla mennytkään kuin kuolaimettomalla ja ei ole koskaan ollut mitään ongelmia, vaikka hevosellakin oli ollut kuolain 17 vuotta suussa. Rohkeasti vaan kokeilemaan!

      Poista
  19. Terve! Kiva lukea että Casper asuu kivassa paikassa. Meillä on vielä Casperin siskonpoika kotosalla, silläkin ikää jo.. 12 vuotta :) t. Viivi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska kuulla sukulaispojasta :) Nuorihan tuo teidän heppa on, täällä on vireä 2-kymppinen eno :)

      Poista

*** Kiitos kommentistasi ***