maanantai 29. syyskuuta 2014

Talon konehuone


Mistähän tämän jutun aloittaisi... aloitan vaikka siitä, että täällä meinasi sattua iso vesivahinko noin kuukausi takaperin. Olimme ihme ja kumma valveilla eräänä perjantai-iltana vielä yhdentoista jälkeen, kun kiinnitimme huomiota kummalliseen ääneen. Ääni paljastui lämminvesivaraajan säiliön yläreunasta valuvaksi vedeksi. Onneksi sitä ei ehtinyt valua kuin pieni lammikko betonilattialle, mutta jos olisimme olleet jo nukkumassa, olisi lauantaiaamu voinut olla hyvin karmaiseva! Vieläkin puistattaa ajatus mahdollisesta vesivahingosta, etenkin koska tiedämme miten se luultavasti olisi edennyt.
Seuraavaksi kerronkin talon edellisestä vesivahingosta, joka tapahtui ennen meitä kesäkuussa 2009. Varaaja sijaitsi nykyisen keittiömme ja siivouskomeron välisessä tilassa, jossa oli ennen ollut leivinuunin takaosa.
Iso vanha varaaja ehti vuotaa aika pitkään, ennen kuin yläkerran vuokralainen huomasi asian. Alakerrassa ei silloin asunut kukaan vakituisesti. Silloin alakerrasta avattiin ja kuivattiin keittiön, siivouskomeron ja suihkun lattioiden alue. Kaikesta päätellen kuivatus onnistui hyvin, koska emme ole mistään homeongelmasta täällä kärsineet.
Ainoa mikä tuossa korjauksessa meni pahasti pieleen, oli uuden vesivaraajan paikka. Varaaja asennettiin tuohon samaan lattiakaivottomaan tilaan. Tätä on ratkaisua on hankala ymmärtää, koska lattiakaivollinen tila olisi löytynyt oikeanpuoleisen seinän takaa siivouskomerosta, minne pieni varaaja olisi mainiosti mahtunut.
Sitten me tulimme taloon ja muurautimme leivinuunin takaosan takaisin paikoilleen. Varaaja sai jäädä paikoilleen, koska uunin muuraaminen ei sen siirtämistä vaatinut. Ajattelimme, ettei siitä ole kuitenkaan mitään haittaa, muutaman vuoden vanha laite... kunnes viisi vuotta ja muutama kuukausi varaajan ostosta se meni vaarallisella tavalla rikki (ensimmäisessä kappaleessa kerrotun mukaisesti).
Varaajassa oli viiden vuoden takuu ja saimme uuden samanlaisen tilalle, vaikkei meillä eikä talon entisellä omistajalla ollut kuittia, pisteet siitä Onniselle!
Uusi varaaja on nyt siellä seinän takana siivouskomerossa ja kaikki hyvin. Me selvisimme koko jutusta viikolla ilman lämmintä vettä, pikkujuttu verrattuna vaikkapa keittiön purkamiseen ja rakenteiden kuivattamiseen!
Tämän ”lyhyen” alustuksen jälkeen varsinaiseen asiaan ;) 
Tapahtumasarjan innostamina päätimme laittaa välikköön vihdoinkin oikean lattian. Keittiöremontin yhteydessä viemäriputket vedettiin tämän tilan kautta ja laitoimme osin rikkoutuneet lastulevyt takaisin paikoilleen ja peitimme koko komeuden matolla.
Kuvat: Tiiu Kaitalo
Meillä oli varastossa edellisestä kodista jäänyttä laminaattia ja niin tapahtui sekin ihme, että asensimme laminaattilattian tähän taloon.
Palat olivat kokonsa puolesta kuin luotuja tuohon välikköön ja onhan se kiva kun on joku muisto ensimmäisestä yhteisestä kodista (olkoonkin laminaattinen).
Innostuimme "talon konehuone" -teemasta tilasta löytyvien putkien ja rouhean tiiliuunin johdattamina. Koulun jäämistöissä olleet jännät sähkökojeet löysivät vihdoinkin paikkansa keittiön oven yläpuolelta.
Maalasin osan tilan seinistä elävällä harmaasävyllä ja listat saivat pintaan kiiltävän mustan maalin.
Rakensin peräseinälle kisutikkaat harmaasta raakalaudasta, niitä pitkin kisut pääsevät uunin pankolle laatikkoon nukkumaan.
Näkymä olohuoneesta päin.
Ja keittiöstä pukeutumishuoneeseen. Tästä väliköstä kuljetaan läpi useita kertoja päivässä ja on niin siistiä, että se on nyt hieno! Lattian kontrasti on myös vieraille hyvä, koska lattiassa on iso korkeusero pukeutumishuoneeseen päin. Maalasin aiemmin kynnykseen vinoraidat varoitukseksi, mutta uusi lattia on paljon tehokkaampi!
Tällaisen pikkuruisen tilan remppaaminen oli hyvää terapiaa kesän isoista rempoista toipuville ja seuraavaksi samantyyppisen käsittelyn saa siivouskomero. Palaamme aiheeseen!

16 kommenttia:

  1. No huh, hyvä että selvisitte säikähdyksellä! Saitteko (jälleen kerran) uuden tilalle vai korjattiinko vanha? Musta-valkoinen lattia näyttää ihan älyttömän hienolta, ja hauskaa, että siihen kätkeytyy myös tarina edellisestä kodista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saimme uuden tilalle ja ihan ensimmäinen takuutapaus siis. Ensimmäinen rikki mennyt varaaja oli kuvista päätellen jo elinkaarensa päässä rikkoontuessaan.

      Kiitos, se on kyllä särmä! Nyt tekee mieli entistä enemmän maalata olkkarin (ja ehkä keittiönkin) lattia valkoiseksi, vaikkei meistä muuten musta-valkoisia sisustajia saa :)

      Poista
  2. Luin uudelleen tuon tekstini ja se on hieman epäselvä, eli selvennän vielä tähän:

    - ensimmäinen vesivahinko 20-30 vuotta vanhalla varaajalla vuonna 2009, jolloin edellinen omistaja osti uuden varaajan ja kuivatti sekä remontoi lattiat

    -toinen vesivahinko meinasi sattua kuukausi sitten, saimme takuuseen uuden varaajan tuon vuonna 2009 ostetun tilalle

    VastaaPoista
  3. On sinulla silmää tehdä ihan omannäköistä! Olet kävelevä esimerkki siitä, että vanhan talon tyyliortodoksisuudesta voi poiketa ja lopputulos voi olla jotain ihan mahtavaa. Tykkään siitä, koska kuka tai mikä sääntö muka määrittelee, mikä on "oikein" / "väärin".

    Kun luin varaajaongelmistanne huokaisin helpotuksesta, että meillä ei talossa vesiputkivetoja tai märkätiloja ole, joten ei ole tuota riskiäkään. Vastineeksi saa tietenkin kantaa ja lämmittää vetensä muilla keinoilla ja alkeellisemmat olot :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, kylläpä osasit kivasti sanoa! Mietin juuri eilen kun viimeisteltiin tuota tilaa, että en mitenkään pystyisi sisustamaan koko taloa samantyyliseksi. Kun se on vaan niin hauskaa tuo erilaisten tyylien kokeilu! Ja mulla on kuitenkin takataskussa tuo meidän makkari, siellä on edelleenkin tiukka 1930-luvun kalustus ilman mitään rönsyjä :)

      Meillä on kaikki vesiputket (ja jopa viemäriputket kuten tuossa tilassa!) näkyvillä kunnan 1987 tekemän remontin jäljiltä ja hyvä niin. On paljon turvallisempi olo kun näkee mitä putkissa tapahtuu, näin isossa talossa niitä vetoja on kymmeniä metrejä!

      Poista
  4. Olipas todella läheltä piti -tilanne. Onneksi huomasitte vahingon ajoissa!
    Tuo välitilan muuutos on hieno. Kuinka voikaan "pieni" remppa muuttaa paljon. (Pienen pänin lainausmerkkeihin sillä remppaajana tiedän että pienikin remppa vie lopulta aikaa purkamisineen,suunnitteluineen, tekemisineen ja kuivaamisaikoineen.) Tuo ruutulattia kruunaa tuon konehuone-teeman!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä onnea matkassa hurjasti! Tämän tilan remppa meni muuten tosi nopsaan, mut tuon lattian kanssa riitti askartelua... kaikkein hankalin osuus oli sen kokoaminen, mut onneks isännässä on sen verran insinöörin vikaa, että se sai miettiä, minä en edes yrittänyt :)

      Poista
  5. Kiva lukea aina muiden kommentteja, mutta niistä seuraa se, ettei itse osaisi enää sanoa yhtään sen paremmin, niin monesti jää kommentoimatta kokonaan. Niin se vaan menee. Mutta silti pitää itsekin sanoa, että jaiks mikä läheltä piti -tilanne! Enpä ois kyllä teille toivonut sitä vasivahinkokatastrofia millään. Tuo ruutulattia on aivan superhieno, ja tykkään erityisesti siitä kun ruudut on käännetty tuolleen salmiakin muotoon. Niin siistiä työtä taas! *näyttää yläpeukkua*

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo-o, kannattaa kyllä tosiaan miettiä missä näitä vesilaitteita pitää ja myös niiden vaihtamista ajoissa, tosin eipä olisi uskonut, että viisi vuotta vanha varaaja voi hajota!

      Tuolleen nuo ruudut olisi pitänyt tehdä jo edelliseen kotiin, paljon hienommat noin :) Kiitos!

      Poista
  6. Kerrankin sellainen "onni onnettomuudessa" -tapaus.
    Nyt teillä oletettavasti huoletonta elämää uuden varaajanne kanssa ja mikä parasta tuollainen "kauneuspilkku" kodissanne. Tykkään.

    VastaaPoista
  7. Olkoon laminaattia, mutta kyllä näyttää hyvältä. Onneksi olitte hereillä, kun vesi alkoi valua. Musertava ajatus, miten monta kuutiota sitä makeiden unien aikana olisi ehtinyt tulvia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensimmäinen ja viimeinen laminaattilattia tässä talossa, mut joo, onhan se siisti!

      Jotenkin haluan uskoa, että kun me pidetään tästä talosta huolta, niin se pitää myös meistä. Esimerkiksi valvottamalla hieman pidempään, että ehdimme havaita vuodon. On se meitä välillä opettanutkin oikein kantapään kautta, mutta ei ole ikinä päästänyt tapahtumaan mitään oikeesti kamalaa.

      Poista
  8. Voi että on tyylikäs konehuone! Pienillä muutoksilla voi saada ihmeitä aikaan. Ja nuo mustat listat, piste iin päälle!
    Arvelisin, että tuolla pankon päällä viihtyy kissojen lisäksi vieraat, niin on viihtyisä pikku kolonen;o)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei sinne pankolle oikein ihmiset pääse, kisun tikkaat eivät kestä kiivetä :)

      Tuollaisella kiiltävällä mustalla kun maalaa niin tulee aina erityisen juhlallinen olo! Kiitos!

      Poista
  9. Onneksi huomasitte noin pian vuotamisen. Vesi leviää kyllä nopeasti alapohjassa ja katastrofi on valmis.

    Välirempat on kyllä kivoja, niistä piristyy kummasti, kun isojen välissä tekee jotain nopeasti valmistuvaa.

    VastaaPoista

*** Kiitos kommentistasi ***