keskiviikko 27. elokuuta 2014

Syysaamu keittiössä

Olipas jännä kesä, lyhyt mutta kiihkeä! Ja nyt onkin syksy. Niin kiva vuodenaika kuin syksy onkin, toivoisin vielä poutapäiviä, että voisin maalata lisää ulkoseiniä. Ja muutenkin voisi olla välillä satamatta, hevosten uusi tarhojen välinen kuja alkaa olla niin mutainen, että en enää itse pääse kulkemaan siitä. Nelivedot onneksi pääsevät mudan läpi :)
Saimme uuden huippuihanan lisän tähän lämmityskauteen keittiön puuliedestä. Emme ole käyttäneet sitä lainkaan sen huonon vedon vuoksi ja kun mainitsin asiasta nuohoojalle hän löysi heti "vian". Uuniosan luukun alla on vipu, josta savu laitetaan kiertämään joko keittotason tai uunien kautta. Meillä vipu oli uuniasennossa, joka on vedon kannalta hankalampi. Ja kas kummaa; nythän se vetää ihan tuosta noin vaan! Aikamoista luksusta laittaa aamulla kaksi klapia sisään ja lämmittää niillä kahvi, kahvimaito ja samalla koko keittiöön tulee nopeasti lämmintä. Onneksi emme hukanneet kuin yhden talven ilman tätä ylellisyyttä!
Liesi nousi arvoon arvaamattomaan ja nyt alkoi kiinnostamaan sen ehostus, toisesta uuninluukusta puuttuu vetokahva ja muutkin voisi korvata nätimmillä nupeilla.
Tiskipöydän luota löytyy pari pientä uutta juttua. Peileihin tuli salmiakkiruudut pienen liimausvahingon myötä kun peilin hopeataustaan tulleet repeämät piti saada piiloon. Tykkään niistä vielä enemmän nyt, joten tällä vahingolla oli onnellinen loppu.
Tämä talouspaperirullateline syntyi ystäväpariskunnan vierailun aikana. Pariskunnan paremmalla puoliskolla oli selvä suunnitelma telineestä, joka muuttui sitten aika monta kertaa ja tuhrattiin näitä porukalla koko ilta. Suurin osa ajasta meni miettiessä mikä laitetaan putken päähän, kunnes Sami keksi vanhan hehkulampun. Hauska muisto kaikenkaikkiaan ja kiva esine! Liekö toinen kappale mennyt ystävien huussiin vai keittiöön..?
Teen heti jutun meidän ulkoremontin etenemisestä kun saadaan takaovien portaat valmiiksi, on sitten jotain näytettävääkin. Viikonlopun sääennuste lupaa onneksi parempaa ulkoremppaa ajatellen. Hirsimieskin on päässyt tekemään töitä vain yhden päivän ajan sateiden takia, mutta homma on kuitenkin aloitettu. Huomenna tulee peltifirman edustaja sopimaan uuden sadevesijärjestelmän asentamisesta, mahtavaa kun pitkään haaveillut asiat toteutuvat vihdoinkin tänä syksynä!

keskiviikko 13. elokuuta 2014

Eläinesittely osa 3: hepat


*** päivitetty 3.10.2015 pihaton ja ruokinnan osalta ***
Esittelyvuorossa (ainakin toistaiseksi) viimeinen kotoamme löytyvä eläinlaji: hevoset. Koirat ja kissat olen esitellyt jo aiemmin.
Meillä on siis kaksi hevosta; minun islanninhevonen Myrsky ja isännän suomenhevonen Casper. Molemmat ovat ruunia ja melkein kuin kaksoset, toinen vaan on 135cm korkea ja toinen 165cm. Aloitan esittelyn pienemmästä eli Myrskystä.
Myrsky ensimmäistä iltaa meillä kotona, vielä ilman Casperia.
Ihastukseni islanninhevosiin eli issikoihin syntyi erään ystäväni ansiosta asuessamme vielä pääkaupunkiseudulla. Minulla oli todella pitkä tauko säännöllisestä ratsastusharrastuksesta ja pääsin hänen mukanaan ratsastamaan issikoilla pitkiä retkiä maastossa. En ole koskaan tykännyt ratsastaa ratsastuskoulussa jonon jatkona ja nämä metsäretket kahdella supervarmalla issikalla avasivat ihan uuden maailman. Näistä ratsastuksista lähti myös polte muuttaa maalle ja hankkia oma hevonen, joten tämä ystäväni on paljosta vastuussa ;)
Ostin Myrskyn marraskuussa 2011 ja se asui seuraavaan kesäkuuhun asti ystäväni tallissa. Talli on 30km:n päässä meiltä, joten kävin siellä joka toinen päivä tekemässä tallityöt ja ratsastamassa. Nykyään ratsastus on jäänyt paljon vähäisemmäksi, se on liian helppo lykätä huomiseen kun hevonen on koko ajan saatavilla. Tämä on harmillista, sillä tämä hevonen, jos mikä, toimii parhaiten, mitä enemmän sillä ratsastaisi...
Myrskyn ja minun alkutaipale oli melko hankala ratsastuksen osalta ja haasteita riittää edelleen. Sillä on oikeastaan kaksi vaihdetta: hiljoo ja kovvoo niin kuin Savossa sanotaan :) Ostaessa ihastuin siihen vauhtipuoleen, tykkäsin kun heppa meni kovaa!

Muutenkin se on hyvin kaksijakoinen ratsu; toisaalta superherkkä sekä kovin epävarma ratsastettava ja sitten taas välillä kamalan itsepäinen ja ponimainen jäärä. Herkkyys tulee ilmi lähinnä apuja antaessa, Myrsky kääntyy jos sen selässä ratsastaja liikauttaa takamusta millinkin toiselle puolelle. Lisäksi se ajattelee ja hermoilee välillä liikaa ja yrittää ennakoida ratsastajan toiveita, reppana kompastelee omiin jalkoihinsa. Nämä siis kentällä ratsastaessa. Maastossa se taas on elementissään, tosin laukka avaralla pellolla vaatii todella hyvän hetken sekä siltä että ratsastajalta, ettei käy köpelösti. Rauhallisilla metsäretkillä sen kanssa pääsisi vaikka maailman ääriin hötkyilemättä. Esteitä Myrsky tykkäisi hypätä, mutta minä en uskalla :)

Aloittelijoita ei tämän ponitsun selkään voi päästää ollenkaan, se tekee kyllä kaikki temput kun huomaa, ettei ratsastajalla ole homma hallussa. Talutusratsastukseen sitä voi onneksi kuitenkin käyttää huoletta.
Käsiteltäessä vuonna 2002 syntynyt Myrsky on puolestaan todella kiltti ja mukava, se on saanut sen takia anteeksi paljon. Lisäksi se on ponimaisen huumorintajuinen, pierupukit ja jekkuilu kuuluvat säännölliseen ohjelmistoon. Se on elämäni hevonen, jolta olen oppinut ja tulen oppimaan paljon!
Toisen hevosen hankkiminen tuli ajankohtaiseksi kun Myrsky muutti kesäkuussa 2012 tänne kotipihaan. Kriteerit hevoselle olivat selvät, tarpeeksi iso, varma ja kiltti suomenhevonen, jolla isäntä voi opetella ratsastamaan. Casperin myynti-ilmoitus vastasi täysin hakemaamme ja lähdin sitä katsomaan itsekseni. Muistan elävästi kun näin pienen tähden sen otsassa ensimmäistä kertaa, se on samalla tavalla piilossa otsatukan alla kuin Myrskyllä ja muutenkin ne ovat melkein samannäköiset. Tuli sellainen tunne siitä tähdestä, että se on tässä. Muistan myös isännän ilmeen, kun Casper tuotiin omaan pihaan ja sen iso takamus alkoi peruuttamaan kärrystä ulos... Sanoin, että sinähän halusit ison hevosen :)

Casper on hienosti koulutettu ratsu ja sillä on kilpailtu koulu- ja esteratsastuksessa. Sen selkään voi laittaa ihan kenetkä vaan ja melkein kaikki vieraamme ovat sillä ratsastaneetkin. Casperilla on myös ajettu ja suunnitelmissa on hankkia meillekin kärryt ja lisäksi sen kanssa voisi kokeilla työhevosen hommia.
Sami ei ollut ratsastanut ennen tätä omaa hevosta ja Casperin kanssa oppiminen oli nopeaa ja helppoa. Neuvoin vähän alkuun ja Casper on opettanut loput. Casper on syntynyt 1995 ja hieman huonojen etujalkojensa takia virallisesti eläkkeellä. Se on kuitenkin oikein virkeä eläkeläinen, menohaluja riittää juuri sopivasti. Molemmat heppamme ovat siitä kivoja, että ovat aina innokkaina lähdössä lenkille, kumpikaan ei ole eteenpäin potkittavaa mallia. Ne ovat myös ns. maastovarmoja, eli eivät säiky eivätkä hötkyile metsässä.
Lumisina talvina meillä on parhaat mahdollisuudet kunnon maastolenkkeihin. Aloitamme lenkin viereisiltä pelloilta ja jatkamme sieltä metsän läpi omalle metsätielle. Lumi tasoittaa muhkuraista metsäosuutta sopivasti ja tuo hevosille liikunnallista haastetta, pelkkä kävely saa ne sopivasti hikeen.
Casper on lauman pomo, vanhemman ja isomman oikeudella. Se on olevinaan tosi kova äijä, mutta pitää todella paljon rapsuttelusta ja huomion kohteena olemisesta.
Hevosemme asuvat pihatossa, eli ne saavat mennä sisälle ja ulos oman tahtonsa mukaan. Niillä on kaksi metsäistä tarhaa, joita yhdistää käytävä. Yleensä ne vain nukkuvat pihatossa, mutta etenkin helteellä ne menevät sinne paarmoilta suojaan melkein koko päiväksi.
Hevosille hitaasti syöminen on terveellisin tapa syödä. Heinää on saatavilla koko ajan, mutta se annetaan heinäverkkoihin pakattuina, joten hevoset eivät saa ahmittua koko paalia kerralla. Paras heinäverkko meille on Vainikan aitan XL-kokoinen verkko, johon mahtuu kaksikin pikkupaalia kerrallaan. Meillä on kaksi verkkoa päällekäin, yhdestä hepat syövät heinät liian nopeasti. Melkein vuoden kestäneiden kokeilujen jälkeen sopiva yhdistelmä on seuraava: alempi verkko silmäkooltaan 45mm ja päällimmäinen 35mm. Ja nimenomaan näinpäin, toisinpäin eivät suostuneet edes yrittämään syödä verkosta!

Toinen tuplaverkoista on kauempana metsässä päiväheiniä varten ja toinen pihaton yhteydessä yöheinille.
Päivisin hevosille tulee pakkoliikuntaa kun ne liikkuvat metsästä olevalta heinäverkolta pihatolle juomaan ja lepäilemään. Musta pihatto näkyy yllä olevassa kuvassa auton takana ja heinäverkko on vielä taaempana metsässä kuin kuvanottopaikka. Pimeinä öinä taas me ihmiset tykkäämme, että ovat tässä talon kupeessa pihavalojen ulottuvilla.

Tällä systeemillä heinää annetaan kaksi n. 10kg:n pikkupaalia vuorokaudessa, eikä se pääse koskaan loppumaan pidemmäksi aikaa. Annamme hevosille myös irtoheinää metsään ripoteltuna pari kertaa päivässä. Myös juominen on tärkeää ja meillä on talvisin lämmitettävä juoma-astia, joten vesi ei mene jäähän pakkasella.
Meille hevosten omistajillekin tämä on paljon joustavampaa ja helpompaa kuin perinteinen tallin pitäminen. Heinät ja kantovesi viedään aamulla ja illalla, lisäksi ne saavat kivennäisrehun ja "iltapuuron". Hevosia ei tarvitse siirrellä ja ruokkia kukonlaulun aikaan, lomalla nukumme jopa puoli kymmeneen :)
Täydellinen pihattosysteemi sisältäisi kesällä myös vihreän laitumen, mutta sellaista emme omista. Onneksi olemme saaneet käyttää kivojen naapureiden niittyjä laitumina. Kaksi lähinaapuria tuovat hevosille kesäisin myös tuoretta niitettyä ruohoa pihaan, on kiva asua hevosystävien ympäröimänä!
Meidän luonnonmukaiseen hevosenpitoon kuuluu myös ns. raudattomuus. Se tarkoittaa sitä, ettei hevosillamme ole kenkiä, kuolaimia tai rungollisia satuloita. Kengät korvataan tarvittaessa irtobootseilla, kuolaimia emme ole tarvinneet ja olemme todella tyytyväisiä rungottomiin satuloihin, niissä on hyvä ”perstuntuma” perinteisiin verrattuna.

Myrskyn kanssa siirtyminen kuolaimettomiin suitsiin oli ratkaisevassa asemassa ratsastusongelmien selvittämiseksi. Se oli kiskottu edellisessä elämässään niin kovasuiseksi, ettei kuolaimella ollut sille muuta merkitystä kuin että sen aiheuttamaa painetta/kipua vastaan piti taistella kaikin voimin pidättäessä. Minun piti myös käytännössä opetella ratsastamaan melkein uudestaan käyttäen enemmän painoapuja.
Huh! Olisikohan siinä tärkeimmät..? Jos jotain unohtui niin jatketaan keskustelua kommenteissa, kerron mielelläni lisää kiinnostuneille vaikkapa näistä pihatto- ja raudattomuusasioista!