keskiviikko 14. tammikuuta 2015

Lappalais Villen pöydälle tapahtunutta

Tänään vuorossa lupaamani esittely keittiön uudesta ruokapöydästä ja päivitetyistä tuoleista. Lisäbonuksena tarina vanhan pöydän elämänvaiheista!
Aloitetaan siitä vanhasta pöydästä, en ole vissiin sen tarinaa täällä kertonutkaan. Parempi myöhään kuin ei silloinkaan!

Pöydän ja toisen penkin on tehnyt isäntä Ville Lappalainen Pohjois-Savossa Varpaisjärvellä sijaitsevalle Itälahden tilalle vuonna 1933. Toinen penkki on vanhempaa tuotantoa, kyseessä kun on vanha kylän mahtitila. Kävin tilalla hevostelemassa lapsena, silloin se oli jo nykyisten omistajien Livsonien hallussa. Linkistä löytyy juttu heidän pojastaan ja samalla perheen tarinaa, siinäpä vasta elämänmuutosta on ollutkin! Perheen muutto pienelle kylälle oli suuri tapaus aikoinaan. Mummolani (nykyinen enola) sijaitsee samalla kylällä.

Pöytä penkkeineen tuli meille Itälahdesta enoni ja isäni avustuksella. Sitten maalasin pöydän ja toisen penkeistä, kuvia tässä jutussa. Jossain kohtaa penkit lähtivät vintille ja kyllästyin pöydän väriinkin. Ennen keittiöön muuttoa pöytä tuoleineen oli tämän näköisessä kuosissa. Koska pöytätason puhdistaminen puupinnalle osoittautui melkein mahdottomaksi tehtäväksi, päätimme, että isäntä tekee uuden tason lankuista.
No sitten pöytä muutti tosiaan keittiöön, maalasin jalan mustaksi ja se sai uuden tasonsa. Pettymys olikin suuri, kun huomasimme että uusi kapeampi taso ei sovikaan jalan kanssa yhteen. Istujan polvet ottivat kiinni keskipalkkeihin.
Meillä oli varastossa kaksi Ikean pukkijalkaa ja mustiksi maalattuina ne pääsivät väliaikaisiksi jaloiksi. Isäntä puuseppoilee sitten joskus uudet hienot jalat, tietenkin.
Tämän kaiken pyörittelyn tuloksena meillä oli upea vanha pöytä penkkeineen varastossa vailla tietoa tulevasta. Kunnes ystävämme kävivät hakemassa meiltä ylimääräisen vessanpöntön ja huomasivat samalla työsalissa majailleen pöydän. Heidän uusi talonsa oli juuri valmistunut asuttavaan kuntoon ja sinne oli haaveiltu pitkää pöytää. Niinpä teimme kaupat pöydästä ja penkeistä, maltoin luopua niistä kun menivät niin hyvään kotiin huipputyypeille. Nautimme vuoden ensimmäisenä päivänä iltapalaa näiden ystäviemme luona kovin tutunoloisilla kalusteilla!
Sitten takaisin meille. Päällystin 50-luvun tuolit mustalla laadukkaalla keinonahalla, edellinen farkkukangas ehtikin olla tuoleissa yli kymmenen vuotta. Noiden tuolien lisäksi mukana on kaksi mustaksi maalattua Aalto 69 -tuolia, jotka äitini on löytänyt puoli-ilmaiseksi kirpputorilta.
Isäntä teki tason koivulankuista puuseppokoulussa. Käsittelimme tason Osmo Colorin läpikuultavalla puuvahalla. Ensimmäinen kerros on sävyä Konjakki ja sen päälle laitoimme kaksi kerrosta kirkasta vahaa. Halusimme tason samansävyiseksi kuin nuo 50-luvun tuolit ja pääsimmekin tosi lähelle!

Mahtaako tämä uusi pöytä nähdä maailmaa yhtä paljon kuin Lappalais Villen tekemä? Olisi niin hienoa jos kaikki vanhat tavarat osaisivat kertoa tarinansa, meilläkin kävisi kova pulina!

20 kommenttia:

  1. Heh, hauska tarina pöydästä. Minä olen kuullutkin tuosta Livsonin pojasta, kun siskoni asuvat Jerusalemissa. Siskon ystäviä oli Simonin ja Sivan häissäkin, oli ollut upeat ja isot häät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maailma on pieni! Minä olen nähnyt Simonin viimeksi joskus 90-luvun alussa, oli silloin pikkupoika ja ajoi mopolla edeltä (ja välillä perässä) kun me tytöt painettiin hevosilla täyttää laukkaa peltotietä pitkin :) No enpä minäkään kauheen vanha ollut silloin!

      Poista
  2. Hieno ja mukavasti kirjoitettu tarina. Pöytä ja tuolit on niin kauniita. Vaan niin tuntuu teillä olevan aina muutenkin. Ps : meilläkin on punaista kiurujen yötä. Tarkoitus hankkia myös keltaista. Lemppari tapetti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tuonne ystävien uuteen kotiin tulee keltaista, ne on kyllä hienoja kaikki värit!

      Poista
  3. Ihan mahtava tuo uusi pöytä! Miehesi on kyllä aikamoinen seppo! :)

    VastaaPoista
  4. Meillä on vähän samankaltaisia tuoleja, huonossa lakassa tosin ja vähän huvittais maalata ne, kun ei ehkä olla sellaisia lakkapintatyyppejä. Ne pitäis käyttää verhoilutuksessa, mutta se on jäänyt, kun joku ei osaa päättää millaisen kankaan niihin haluaisi.

    Meille muutti ruokapöydän molemmille puolille pitkät penkit, jotka on Puukenkämiehen ala-asteelta dyykattu joskus. Puukengän äiti on niitä säilyttänyt ja käyttänytkin, oikein hyvät penkit, mahtuu meidän vähän liian pienen pöydän ääreen monta ihmistä, enemmän kuin tuoleilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me taas tykätään kovasti juuri tuosta "50-luvun värisestä" lakkapinnasta! Miettikää nyt vielä sitä maalausta... Isäntäkään ei ollut ennen minua yhtään lakkatyyppi, mutta on nyt oppinut arvostamaan :)

      Penkit on huonoselkäiselle huonot, kun tulee kyhjötettyä miten sattuu. Sen takia aikoinaan niistä luovuttiin, muuten ovat kyllä kätevät.

      Poista
  5. Olipas hauska lukea vanhan pöydän tarina. Olen itsekin käynyt pienenä Itälahden tilalla hevosia katsomassa, äitini suku kun on Varpaisjärveltä kotoisin ja siellä olen kaikki lomat viettänyt. Muistan tilan hirveän suuren tuvan ja uunin.

    Tykkään muutenkin kotinne tyylistä, ihanan värikästä ja hauskoja yksityiskohtia. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pieni maailma taas :) Minä olin siellä leirillä Laukkasten aikaan ja Livsonien aikaan olin kaikki lomat tallilla, pidin ratsastustuntejakin, mikä on näin jälkeenpäin hieman hassua... Olinhan 12-vuotias! Kävin tuvassa parinkymmenen vuoden jälkeen uudestaan silloin pöydän osto kesänä 2011, ei ollut ihan niin iso kuin muistelin :) Uuni oli kyllä todella iso edelleen!

      Poista
  6. Onpa kaunis tuo uusi pöytänne ja uudistetut tuolinne! Hyvä "puuseppoilija" Sami ja SuperSanna! Aina ja uudelleen täytyy vaan ihailla taitojanne ja tarmokkuuttanne! <3 :)

    VastaaPoista
  7. Ohhoh,piti ihan kahteen kertaan lukea. Kotokylän sivukyliltä pöytänne on syntyjään :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pohjois-Savosta on moni hyvä asia lähtöisin ;)

      Poista
  8. Siis mistä noita vanhoja suuria pirtinpöytiä edes löytää?! Olen etsinyt tuloksetta jo vuodenpäivät. Olet tehnyt jonkun erittäin onnelliseksi luopuessasi pöydästä. Omaseppoilemakin pähee, pitääkö tässä itsensä tuupata kansalaisopiston puutyökurssille?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo uusi omistaja on kyllä oikein tyytyväinen, vaikka sai pöytänsä keskeneräisenä, siis tuon mun kansiprojektin takia :)

      Ei muuta kuin seppoilemaan! Kun tekee itse tietää mitä saa :)

      Poista
  9. Mikä matka pöydällä ja penkeillä onkaan ollut! Kyllä tuo teidän (jestas, miten upea) pöytä vielä monta tarinaa saa kerrottavakseen. Teillä on taipumusta sekä löytää että luoda niitä.

    Ps. Jestas miten upea pöytä ;) Huimaa suorastaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ollaan suunniteltu jo jalkoja pöytään, niiden kanssa se vasta tulee upea olemaan! On kyllä kiva tuo oma puuseppo.

      Kiitos :)

      Poista

*** Kiitos kommentistasi ***