torstai 19. helmikuuta 2015

Kyläkoulu muuttui unelmakodiksi


Sain monessa blogissa kiertäneen talon tarina -haasteen jo ajat sitten ja olen jotenkin kammonnut aiheeseen tarttumista, luultavasti laiskuuttani. Nyt asia pulpahti taas mieleeni Vehkosuon tarinan myötä ja tajusin, että miksi kirjoittaisin jutun itse, kun meistä on tehty monta tosi hyvää ammattikirjoittajan kirjoittamaa lehtijuttua! Valitsin tähän elokuussa 2013 Satakunnan kansassa olleen jutun hieman referoituna. Sen on kirjoittanut toimittaja Sini Kuvaja ja kuvat otti Miikka Kiiminki.

Olkaapa hyvät:
Elämänmuutos: Sanna ja Sami Suomalainen vaihtoivat ison asuntolainan Lavian maaseudun auvoon.

Vielä muutama vuosi sitten Riuttalan kyläkoulu oli kurjassa kunnossa. Savupiipussa kasvoi koivu, ja ulkoseiniä pitkin kohosivat kuuset. Hirsiseiniä peitti lastulevy ja lattialautoja linolipäällyste. Kukaan ei ollut huolehtinut rakennuksesta pariinkymmeneen vuoteen.

Uutta kotia etsivä Sami Suomalainen jäi silti pariksi tunniksi katselemaan ja kuvaamaan myynnissä ollutta rakennusta. Hän näki ränsistyneessä kuoressa piilevät mahdollisuudet.

Sami asui puolisonsa Sanna Suomalaisen kanssa Tuusulassa taajamassa omakotitalossa. Kumpikin oli elänyt koko ikänsä kaupungissa mutta haaveili maalle muutosta. Heitä ahdisti suuri asuntolaina, jonka ympärillä koko elämä tuntui pyörivän.

– Ei missään nimessä näin suurta taloa, oli Sannan ensimmäinen kommentti Riuttalan 350-neliöisestä kyläkoulusta kahden hehtaarin tontilla. Sami puhui kuitenkin puolisonsa ympäri. Vuonna 2011 Suomalaiset ostivat kyläkoulun 78000 eurolla, muuttivat Riuttalaan ja aloittivat talon entisöinnin.

Olohuonetta remontoidessaan pariskunta kohtasi ikävän yllätyksen. Viimeistä lastulevynpalaa irrottaessaan Sami näki villassa juovikkaita käytäviä, joista alkoi pudota solkenaan mustia palleroita.

– Sieltä tuli tuhansia isoja hevosmuurahaisia. Se oli musta hetki: entä, jos koko talo on tällainen, Sanna kertoo mielessä pyörineistä ajatuksista. Muurahaiset olivat kaivaneet seinähirret täyteen käytäviä. Kotikonstit eivät riittäneet, vaan avuksi tarvittiin tuholaismyrkyttäjä. Vahingot jäivät onneksi lopulta vähäisiksi.

Kauhunhetkiä enemmän Suomalaisilla on ollut aiheita iloon. Kun on suunnitellut ja entisöinyt huonetta pari vuotta, sen valmistuminen on juhlaa. Silmät eivät väsy ihailemaan kätten jälkiä.

– Monesti tulee hetkiä, jolloin ihmettelen, asunko oikeasti täällä, Sanna sanoo.

Suomalaiset entisöivät 1930-luvun koulun poistamalla 1970–1980-lukujen seinä- ja lattiamateriaalit ja tuomalla esiin hirret sekä lautalattiat. Sisustuksessa he suosivat värejä, kontrasteja ja rohkeita yhdistelmiä eri aikakausilta.

Pariskunta tekee itse kaiken, minkä voi. He ovat uskaltautuneet jopa purkamaan vanhoja putkistoja. Sami on oppinut muun muassa puusepän töitä ja moottorisahan käyttöä.

– Jankutan aina, ettei tämä voi mitään avaruusfysiikkaa olla. On vain uskallettava tehdä kaikenlaista, Sanna sanoo.

Hirsitöiden takia entisöintiprojekti hidastui. Jälkikäteen ajatellen Suomalaiset ovat siitä iloisia.

– Sanotaan, että pitäisi asua talossa vuosi ennen kuin tekee isoja remontteja. Kärsimättömänä ihmisenä en ole käsittänyt sitä, mutta nyt ymmärrän ajatuksen, Sanna sanoo.

Heistä on tullut myös ”skotteja” eli nuukia. Kaikki pyritään ostamaan käytettynä ja edullisesti esimerkiksi verkkohuutokaupoista.
Elämänmuutos on ollut pariskunnan mielestä yllättävän pieni. Arki pyörii maalla entiseen tapaan.

– Olen kolmannen polven helsinkiläinen, mutta Helsinki ei ole koskaan ollut minulle mikään maailman napa tai ainoa autuaaksi tekevä paikka, Sami sanoo. Sannalle suurin muutos oli työpaikan vaihtuminen yrittäjyydeksi.

– Olemme aina viihtyneet kotona keskenämme. En suosittele tällaista kellekään, joka haluaa laajoja sosiaalisia ympyröitä, Sanna sanoo.

Sannalla on monia haaveita yritystoiminnan laajentamisesta. Kenties tulevaisuudessa Riuttalan koulu toimii myös matkailu- tai luomuviljelytilana.

***************

Vaikka jutun kirjoittamisesta on 1,5 vuotta, ovat asiat pysyneet melko samoina. Siitä, miten täällä asuminen on meitä muuttanut, voisi kylläkin kirjoittaa ihan uuden jutun... Ehkä joskus sellainenkin!

Tuota elämänmuutos asiaa voisin avata lisää.  Toki muutos oli iso, mutta kun me molemmat oltiin niin kovasti muutosta kaivattu, muutos ei tullut kriisinä vaan oli tervetullut asia.

Meitä kiehtoi suuresti ajatus aloittaa ihan puhtaalta pöydältä molemmille uudessa paikassa. Mietimme jopa Ameriikkaan muuttoa jossain vaiheessa! Ei sillä, että meidän "pöydällä" olisi ollut mitään erityistä putsattavaa, mutta jotenkin se lähiöelämä ja iso laina alkoivat tökkimään pahasti.

Minähän olen muuttanut jo aiemminkin ensin Savosta Etelä-Suomeen ja Etelä-Suomessakin monta kertaa eri paikkakunnille. Muutot eivät ole koskaan olleet mikään iso juttu minulle, mutta nyt on hienoa kasvattaa juuret tänne ja luoda jotain ihan omaa ja pysyvää.

37 kommenttia:

  1. Kivat kuvat ja hauska juttu. Niin näillä Tuusulan asuntolainoilla voi vaan haaveilla kotiin jäämisestä ja yrittäjyydestä ;) Tosin sitäkin joskus kokeilin. Jännityksellä odotan mitä keksitte, mahdollisuuksia tuolla paikalla on kyllä vaikka mihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla ei varmaan enää olisikaan työpaikkaa, vaatetusalalla ne ovat päässeet loppumaan... Onneksi ollaan nyr täällä ja asumiskulut ovat sellaiset, että pärjätään yhdellä valtion palkalla ja yhdellä aikuisopiskelijan tuella! Tosin haluni hankkia remppa- ja traktorirahaa on suuri, eli toivottavasti mun bisnekset tuovat sitten aikanaan taas tulojakin, mulla on ihan älyttömän hieno ja uusi idea (vaikka itse sanonkin) tuohon matkailuhommaan!

      Poista
  2. Mielenkiintoinen kertomus, hieman tosin kylmäsi muurahaisten kohdalla. Pystyn hyvin allekirjoittamaan ajatukset lähiöelämän ja ison asuntolainan ahdistavuudesta. Meillä tosin on torpan oston myötä jo toinen jalka maalla, mutta lopullinen askel taitaa ainakin toistaiseksi olla vielä liian suuri. Siihen asti nautitaan sekä kaupungin että maaseudun parhaista puolista :)
    Ihan mahtavia kuvia olette saaneet muistoksi! (Toki niitten lehtijuttujen lisäksi.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mainostanpa tässä tuota yläpalkista, blogitekstien yläpuolelta ja blogin kuvauksen välistä löytyvää Remonttitiivistelmä -osiota, sieltä löytyy muurahaiset ja muutkin vaiheet näiden neljän vuoden ajalta!

      Olen itse tyytyväinen siihen, että olen asunut vaikka minkälaisissa paikoissa ja tiedän, että tämä on juuri nyt oikea paikka. Postinumerot ovat vaihdelleet 00100 ja 74100 välillä :)

      Poista
  3. Kuulostaa hienolta! Melko samalta kuin meidänkin tarina joskin me muutimme vasta hiukan vajaa puoli vuotta sitten ja minä kotikonnuilleni. Silti paluu "metsän" keskelle oli iso muutos kaupungin keskustasa vietettyjen vuosien jälkeen. Tekemistä riittää ja toteutetaan pitkälti samalla ajatuksella kuin teilläkin. Omaa tekemistä hidastaa vauva arki mutta hiljaa hyvää tulee, vähän päivässä... =) Tämän muuttokriisin keskellä on niin kiva kuulla, että muutkin ovat tehneet samanlaisia ratkaisuja kuin mekin. =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hidastelu tekee vaan hyvää ja on hyvä muistaa elää ihan sitä normaalia elämää, eikä vaan rempata! Tsemppiä muutokseen!

      Poista
  4. Eikä! Mä just laitoin teille saman haasteen, vaikka tiedän, ettet yleensä tykkää blogihaasteista. Tämä oli sen verran erilainen, että uskalsin haastaa sinut. :D Mahtavuutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, hieno homma! Pitääpäs käydä lukemassa teidän tarina myös!

      Poista
  5. Kiva juttu! Ja onhan tuo nyt niin ihana talo, että sietääkin ihmetellä, asuuko siellä oikeasti ;) Mulla on välillä vähän sama fiilis tämän meidän kodin kanssa, vaikkakin tää on ihan tavallinen, pieni ja vanha talo. Mutta tää on koti, paras paikka ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään sitä isoutta arvosta (sehän tuli vähän niinkuin vahingossa), vaan kaiken sen vanhan ja vanhaksi palautetun kauneutta!

      Poista
  6. Tässä oli niin todella monta sellaista asiaa, jotka saivat pään nyökkimään ymmärryksestä. Meillä on monelta osin sama tarina, erilainen sama tarina erilaisena. Tykkäsin lukea teidän taipaleesta talolle, vaikka se blogia seuranneena tuntuikin tutulta tai ehkä juuri siksi. Niin paljon on asiaa siitä mitä sitten tapahtuikaan, että on hauskaa saada palata myös siihen mistä kaikki alkoi.

    Tykkäsin muuten kovasti tuosta toteamuksesta, ettei se elämänmuutos ollut kriisi. Ei meilläkäään. Oltiin jo ehditty pohtia kaikkea ja ennen kun muutimme Jovelaan, täällä oli käyty kaikki viikonloput ja lomat vuoden ajan laittelemassa taloa. Muutto olikin vaan helpotus, vihdoin! Ehkä ihan kylmiltään olisi ollut enemmän totuttelua. Viime keväänä se oli vaan odotusten täyttymys ja jo pitkän tovin kaikki kaupunkikodissa oli alkanut suorastaan ärsyttää ;)

    Teillä oli muurahaisia, meillä tupajumeja. Hitsi, että niitä olikin tuvan katossa, ikkunoissa ja joka paikassa. Ei ole tyyppejä enää näkynyt sen jälkeen kun tuvan lahoja korjattiin. Silloin se hetki oli kyllä kauhistuttava, kun pelkäsin, että katto tulee niskaan, seinä kaatuu ja lattian läpi putoaa :D Nyt, kun kaikki silloin pelottava alkaa olla normaalia, sitä vaan tyytyy toteamaan, että oho, kato ja sitten asialle jo tehdäänkin jotain. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin mitä sitä kriiseilemään kun on mukava muutos elämään saatu aikaiseksi ja hyppy tuntemattomaan jo otettu! Ikinä en ole katunut mitään isoa elämänmuutosta ja niitä on riittänyt "nuoruudessa". Kaikki ovat vieneet elämässä eteenpäin ja tuoneet mukanaan uutta hyvää, vaikka tietysti välillä on ollut vaikeaakin. Mikäpä se opettaa paremmin kuin elämä?!

      Eipä juuri mikään haaste remontissa enää suuremmin jännitä, selvitellään ja tehdään! Tämä mitään rakettitiedettä ole :D

      Poista
  7. Mä niin tykkään teidän kodistanne ja elämän tyylistänne. Kiva kun uskallatte käyttää värejä ja tehdä kodistanne juuri teidän näköisenne, se jos mikä on kodikasta. Itsellämme neljä vuotta sitten rakennuttamamme hirsitalo, jota "vanhennamme" = haemme mummola fiilistä. Mutta,itsekin maalle muuttaneena on pakko sanoa, että kyllä "maalla on mukavaa". Tsemppiä remontteihinne, jään mielenkiinnolla odottamaan mitä seuraavaaksi saatte aikaiseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, maalla on mukavaa ja leppoisaa! Kesä menee taas ulkorempan parissa ja syksyksi aiomme saada valmiiksi yläkerran toisen huoneen, joten odotettavaa riittää :)

      Poista
  8. Oli mukava lukea Riuttalaan muuttonne taustoja. Erityisesti jutussa huvitti kohta, että Sami puhui sinut ympäri. Itse olen myös väittänyt mieheni puhuneen minut ympäri muuttamaan nykyiseen kotiimme, vaikka totuus taitaa olla että paikka itse puhui minut ympäri :D Miten on sinun kohdalla, oliko se mies vaiko sittenkin paikka? :D
    Asuntolainan määrä oli meille myös se yksi tärkeä juttu; mekin halusimme mieluummin vähemmän lainaa :)
    Hevosmurkut, aargh, ne on kammottavia. Meilläkin löytyi niitä saunarakennuksesta, mutta onneksi saatiin ne (ainakin luulemme niin) kotikonstein pois. Voin kuvitella miltä teistä on tuntunu, kun olette löydöksen tehneet.
    Kysyin eilen mieheltäni pihalla hänen tehdessä halkoja, että ootko aatellu miten erilaista täällä on verrattuna kerrostaloelämään. Hän totesi puupölkkyjä heitellen, että "ei se ollu elämää".
    Kyllä maalla vaan on niin mukavaa.
    Hirsitalon kun vielä sais; onneksi on näitä muiden blogeja joissa voi käydä haaveilemassa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se mies taivutteli, mulla oli remontoimisesta hyvin huonoja kokemuksia edellisestä elämästä ja ajattelin ettei enää ikinä. Mutta oikean ihmisen kanssa mikään ei ole mahdotonta!

      Mekin aina ihmetellään mitä me siellä Tuusulassa oikein tehtiin illat ja viikonloput... Täällä ei tarvii hirveesti miettiä :)

      Poista
    2. No siinä tapauksessa, hyvän työn teki että sai sinut suostumaan :)

      Poista
  9. Ihanaa luettavaa! Meilläkin elämä tuntui kaipaavan isoa muutosta, kun asuttiin vielä viisi vuotta sitten Tampereen Hervannassa kerrostalokolmion lainaa maksellen ja töissä käyden. Perhe ja ystävät kaikki jossain ihan muualla. Se tunne vaan kasvoi ja kasvoi, että pakko päästä erilaiseen elämään, ja onneksi molemmilla oli ihan sama kaipuu. Kumpikin jätti vakituisen työnsä ja muutettiin takaisin kotikonnuille huomattavasti pienempään maalaiskaupunkiin. Onneksi Jasso sai heti töitä ja minä kuningasidean lähtä opiskelemaan. Päivääkään ei olla kaduttu, ja vieläkin Hervannan ohi ajaminen puistattaa. Kyllä me sieltäkin suunnilta katseltiin vanhoja taloja, mutta ne hinnat... yäk! Tänne Pohjois-Pohjanmaalle kun palattiin, alkoi pari vuotta kestänyt oman kodin etsintä, jonka tulosta ihana Haukkuojamme on <3.

    Minä odotan innolla, että pääsen Riuttalan majoitukseen jonain päivänä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hymyilytti tuo sinun Hervanta puistattelu :)

      Matkailupisnes on suuri haaveeni ja tavoitteeni, mutta sen toteutumiseen tarvitaan aikaa ja jonkin verran lainarahaakin. Vielä en ole valmis lisälainaan, joten homma etenee omalla painollaan. Tuo talon ulkokuoren valmiiksi saattaminen on myös tärkeä osa tuota kuviota.

      Poista
  10. Ihanat kuvat!:) ..ja toki tarinakin.. Oon aina asunut "pikku kylillä" ja talojen hinnat sen mukaisia. Valtava talolaina on varmasti melkonen taakka ja eikös vaan maalla oo muutenki aika paljon helpompi hengittää?;) itekin saa välillä pysähtyä miettimään, koska elämä on aika lailla sitä, mistä olen haaveillu. Onneksi avokilla ei tainnu olla kauheen tarkkaa haavetta tulevaisuudesta ja on sopeutunut hyvin meidän elämään. ..vaikka siitä olen varma, että lampaat ja kanat ei käyny sen pienessä mielessäkään, kun alko mun kanssa seurustelemaan..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo helpompaa on, ei tarvii kaikki olla niin viimesen päälle :) Ja naapurien & kylänmiesten kanssa sellaiset hyvät ja luontevat välit, taajamassa sekin oli jotenkin niin erilaista. Täällä pidetään yhtä!

      Poista
  11. Ihanaa, sinä ajattelet niin samalla tavalla kuin minäkin - "asunko oikeasti täällä":) Silloin kun saan hengähtää yksikseni sohvalle niin tulee juuri tuo ajatus mieleen..siis oikeesti, onko tämä meidän koti?! Ja on se! :)

    Kylläpä pitäisi pitää aivoriihi meidän "koululaisten" kesken, sillä mullakin muhii päässä yritysjutut ja yksi osa siitä on jo tekeillä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt kun aurinko on hellinyt muutamana päivänä, olen monesti seisonut jonkun huoneen ovella ja ihaillut näkymiä :)

      Mulla on niitä ideoita vaikka muille jakaa, mutta toteutus ei tule kyllä ihan hetkeen tapahtumaan... onneksi tämä talo on opettanut minulle sitä kärsivällisyyttä monella tapaa!

      Poista
  12. Aivan ihana kirjoitus ja kertomus. Monet noista viisauksista allekirjoitan ja hyvin osasi toimittajakin kuvata kivan tyylinne ja tuollaisen ison projektin aikana "opitut" periaatteet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua jaksaa aina hämmästyttää miten hyvät toimittajat osaavat muotoilla asiat ja lauseet niin hienosti! Tämä toimittaja teki tosi vähän muistiinpanoja ja ehdin jo miettiä, että mitähän tästä tulee. Opin sitten, että se muistiinpanojen vähyys osoitti vaan suurta ammattitaitoa :)

      Poista
  13. Teillä on niin ihana koti <3 Tervetuloa tutustumaan meidän juuri pystyyn saamiin blogisivuihin http://koulunkolmeelamaa.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja jään seuraamaan teidän remontteja, hyvännäköinen ja hyväkuntoisen näköinen rakennus teillä on pohjana!

      Poista
  14. Ihana lukea tällaisia kuvauksia toteutuneista haaveista! :) Täälläkin kaksi helsinkiläistä haaveilee jonkinasteisesta omavaraisuudesta, asuu (onneksi, ilman lainaa) vuokralla ja opettelee mökillä remonttitaitoja. Upea koti ja kiva blogi, taidanpa jäädä seurailemaan teidän puuhia. http://luontokudelmia.fi/haaveita-maallemuutosta/

    VastaaPoista
  15. Nämä on kyllä niin ihania kuvia teistä, kiva käydä katselemassa uudelleen :)
    Sain ilahdutushaasteen, ja laitan sen eteenpäin sinulle! Blogissa lisää aiheesta:
    http://byheini.blogspot.fi/2015/03/haastan-ilahduttamaan-bloggaajakaveria.html

    VastaaPoista
  16. Tällaisia kertomuksia on ihana lukea! Aurinkoista kevättä!

    VastaaPoista

*** Kiitos kommentistasi ***