keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

10600 kWh!

Ihan pakko kehaista: meidän sähkönkulutus vuoden ajalta oli vain 10600 kWh! Se on melkoisen pieni lukema tämän kokoiseen taloon. Olemme saaneet pudotettua kulutusta koko ajan alaspäin, vaikka asumiseen käytetyt tilat ovat laajentuneet tämän neljän vuoden aikana. Edellisen omistajan aikaan kulutus oli 40 000 kWh vuodessa, joten olemme päässeet neljännekseen siitä. Hienoa!

Lukemasta vähennetään vielä kyläyhdistyksen jääkiekkokaukaloon käyttämä sähkö ja luulen, että viime kesän isot remppaprojektit ovat lisänneet sähkönkulutusta normaalista. Mm. rännien tekijöiden henkilönostinta liikuteltiin sähköllä, siinä poksahti pari sulakettakin. Eli varmaan pääsemme alle 10 000 kWh normaalikulutuksella. Lisäsäästöä ensi talvelle on luvassa, kun meillä on vihdoin rahaa laittaa lisäeristykset yläpohjaan. Varsinkin eteisestä ja yläkerrasta lämpöhävikki harakoille on suuri.
Jippohan on tietenkin puulämmityksessä, mutta kyllä me jotain muutakin tehdään oikein. Ainakin valaistus on sellainen asia, johon kiinnitetään pimeän aikaan huomiota, meillä on huoneissa vain pienet kohdevalaisimet energiansäästölampuilla. Ja niissä huoneissa, missä ei olla, ei pidetä valoja turhaan päällä. Toki meitä on täällä vain kaksi ja olemme hämärän ystäviä molemmat :) Tosin ulkovalaistusta lisättiin tänä talvena peräti neljän valaisimen verran ja olipas kiva huomata, etteivät nekään romuta ekoilua. Minusta täällä melkein keskellä ei mitään on turvallisemman oloista, kun piha on pimeän aikaan valaistu kunnolla.
Muita tekijöitä voisi olla kaasuliesi, puuhella sekä runsas vilttien ja villavaatteiden käyttö pakkasilla :) Meidän sisälämpötila on yleensä +18 - +21°C ja tuo +21°C tuntuu jo superlämpimältä!
Muuten emme nipota sähkölaitteiden käytön kanssa, täällä katsotaan telkkaria ja käytetään tietokoneita ihan niin paljon kuin lystää. Ja hankimme ei niin usein päällä oleviin valaisimiin noita ihania Edison -tyylisiä hehkulamppuja, joiden energialuokka on nolosti E... Mutta joskus (tai melko useinkin) tyyli menee käytännöllisyyden edelle!

torstai 19. maaliskuuta 2015

Toinenkin pikkujuttu

Jatkoin tänään häiritsevien pikkuasioiden parissa ja hoitelin takapihan ovien esteettisyys ongelman.
Nämä ovethan ovat uusiotuotantoa ja niissä on jonkinlaiset lämpölasit. Ovet ovat olleet paikoillaan vajaat kolme vuotta ja yhtä ruutua lukuunottamatta kaikissa laseissa on ylläolevan kuvan mukaisia läiskiä. Jotenkin se lasien välissä oleva liima on nuo jäljet aiheuttanut ja näky on kamala, ikkunat näyttävät superlikaisilta. Lasit pitäisi vaihtaa, mutta koska to do -listamme pullistelee jo nyt liitoksistaan, ei tuota työtä listalle laiteta.
Asiaa hieman pähkäiltyäni ompelin oviin tuollaiset vanhanajan valoverhot, jotka ovat vaijereilla kiinni ovissa. Minulla oli tallessa ihanaa Ikean 50-luvun henkistä pitsiverhoa juuri sopiva pätkä. Se on kyllä ihme juttu, että aina kaikki kivat tuotteet lopetaan! Meilläkin on noita saman firman kukkapitsiverhoja vaikka kuinka paljon, mutta tykkäisin paljon enemmän tuosta hämähäkkikuviosta.
No onneksi sain suosikkiani edes näihin oviin!
Tällä auringonpaisteella voisi tehdä sisustuspostauksia vaikka joka päivä, mutta nyt täytyy mennä takaisin ulkohommien pariin... Mukavaa loppuviikkoa kaikille!

keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

Leipälootan pelastus

Tiedättehän ne pienet häiritsevät asiat, jotka olisivat helposti korjattavissa, mutta niille ei vaan saa aikaiseksi tehdä mitään? Minulle sellainen asia on ollut meidän leipälaatikko. Ihan on ahistanut melkein joka päivä ja tosi pitkään. Tänään ahdistivat paljon tätä suuremmat asiat ja ehkä juuri siksi päätin tehdä tälle pikkuahistukselle jotain.
Olen jo pitkään ihaillut Klaus Haapaniemen upeita kuvituksia ja uudeksi suosikiksi ovat nousseet Tanssi aiheella kuvioidut Iittalan uutuudet. Sarjaan kuuluu myös lautasliinat ja niistä innostuneena päätin kokeilla elämäni ensimmäistä kertaa  decoupage lakkausta. Enkä taatusti viimeistä kertaa, koska lopputulos on mielestäni todella onnistunut!
Leipälaatikon alkuperäinen vetokahva ei enää istunut uuteen lookkiin ja tilalle tuli armaan puusepponi tekemä timanttivedin. Laatikon alkuperäinen ulkoasu näkyy tämän jutun neljännessä kuvassa.
Olin viemässä vetokahvaa työsaliin "varmaan" talteen, kun satuin vilkaisemaan puuhellaa. Siitähän puuttui kahva toisesta luukusta ja aivan järjettömällä tuurilla (ja pienellä voimankäytöllä) leipälaatikon vanha kahva sopi hellan luukkuun! Olin ehtinyt jo maalata kromisen kahvan metallinhohtovihreäksi kun sovittelin sitä leipälaatikkoon. Näin ollen maalasin hellan loputkin vetimet samalla maalilla ja avot!
Nyt tuo hella alkaa olla jo niin kivan näköinen, että en tiedä raaskiiko sitä purkaa uuden pienemmän tilalta ollenkaan... Se saa varmaan jatkoaikaa jokusen vuoden näiden uudistusten ansiosta.
Lopuksi vihjaan sellaisesta asiasta, että aion järjestää ARVONNAN kun 550 lukijaa tulee täyteen. Pysykää kuulolla!