maanantai 21. syyskuuta 2015

Nurkka kerrallaan

Perjantaina täällä satoi koko päivän, niinkuin vissiin joka puolella Suomea. Hyödynsin sadepäivän puuhastelemalla eteisprojektin parissa ja olemme taas yhden nurkan verran lähempänä eteisen muodonmuutosta.
Päätyseinän laipio on hurjan vino, tapetti on suorassa :)
Eteisen toinen pääty näyttää tänään tältä. Keskeneräistä on vielä paljon, mutta yleisnäkymä alkaa olla sitä mitä haluamme. Seuraavaksi pitää päättää kaikkien sisäovien värit, nuo valkoiset loistavat aivan liian valkoisina nyt.
Työsalin (eli toisen luokan) oven ympärysseinä sai kunnian olla ihka ensimmäinen pinkopahvittamani seinä. Pinkopahvitus oli muuten mukavaa ja helppoa, mutta noiden nupinaulojen naulaamiseen meinasi mennä hermot! Onneksi isäntä tuli auttamaan ja homma eteni ripeästi.

Eteisen ikkunat ovat koilliseen päin ja se on varsin haastava kuvattava valon suhteen. Aamuaurinko paistaa ikkunoihin vinosti, päivän se on ihan pimeä ja syysiltoina siellä on valoa, kun matalalla oleva aurinko heijastuu jännästi itäiseltä taivaalta eteiseen. Pahoittelen joidenkin kuvien huonompaa laatua tästä johtuen, ei meinaa tuon perusjärkkärin perusobjektiivi riittää ihan kaikkeen...
Nurkassa on ihana hylly, jonka löysin kylän kirpputorilta kesällä. Minun oli tarkoitus maalata se nätimmän väriseksi, mutta tuo ruskea käykin eteiseen erinomaisesti. Se kaipaa vielä lisää rekvisiittaa hyllyilleen.
Sitten siihen jo hankittuun rekvisiittaan! Habitare messut tarjosivat yllätyksekseni mahdollisuuksia ostella kaikkea jännää eteiseen. Sieltä löytyi valkoinen papukaija levitoivan kirjoituskoneen päälle.
Vasemmalla oleva musta sulka ja oikealla oleva kynttilänjalka ovat myös aivan täydellisiä hankintoja mystisen tunnelman luomiseen...
Mutta varsinainen löytö oli tämä estettä hyppäävä nahkalla päällystetty poni antiikkipuolelta! Sillä on tallessa kaikki varusteetkin (tosin satulalle on käynyt jotain outoa) ja tuon esteen ja jalustan aion entisöidä, harmaa maali on maalattu jälkeenpäin.
Poni on respassa päivystävän "My Precious" hepan kaveri ja pitkän linjan antiikkimyyjän mukaan nämä nahkalla päällystetyt hepat ovat todella harvinaisia. Hän oli suorastaan hämmästynyt, kun kerroin, että minulla on ponille kotona kaveri odottamassa. My Precious löytyi aikoinaan huuto.netistä. Tällaiselle menneisyyden vangille Habitare messujen parhain anti taisi ollakin antiikkipuolen tavaroiden ihastelu.

torstai 10. syyskuuta 2015

Levitoiva kirjoituskone

Heiiii... Mistä tietää, että on syksy? No ainakin tästä minun kiivaasta postaustahdista, Riuttalan koulun emännällä on perus syysmania päällä :)
Meillä on kaksi vanhaa kirjoituskonetta, joista toinen on käyttökunnossa ja toinen koristeena. Eteisen remontin teemana on Hullun Hatuntekijän teekutsut brittikartanossa ja sehän nyt oli ihan selvää, että laitan koristeena oleva kirjoituskoneen ylösalaisin eteisen kattoon.
Kun kerroin ystävälle ideasta, hän somistusammattilaisena osasi kertoa sellaisesta asiasta kuin somistussiima. Siimaa löytyikin paristakin nettikaupasta ja nyt näyttää, että tuo kone todellakin levitoi siinä itsekseen! Sanat roikkuvat koneesta ohuemmalla korusiimalla. Ne tulevat Led Zeppelinin biisistä ja käyvät minusta hyvin Liisa ihmemaassa meininkiin. Mainio papukaija löytyi Habitare-messuilta.

Aasinsiltana haluan mainita, että Led Zeppelin on minulle Se Bändi, olen fanittanut sitä kutakuinkin 26 vuotta (!) ja tämän kesän Robert Plantin keikka Pori Jazzeilla oli elämäni hienoimpia kokemuksia.
Olisi ihana jatkaa eteisen parissa, seuraavaksi aion tehdä verhotankojen pidikkeet ja verhot, sitten on vuorossa pinkopahvitusta ja tapetointia. Mutta sähkökaapin oveen kirjatut syksyn viimeiset ulkohommat on pakko tehdä, plääh. Aamupäivän hassuttelun jälkeen aion saada vedettyä yli ainakin tuon klapit katon alle kohdan, niitä ei ole kuin pari-kolme Ikea kassillista siirrettävänä.

tiistai 8. syyskuuta 2015

Antikliimaksi

Oijoi... Kokonaista kaksi vuotta mietimme sopivaa väriä olohuoneen takkoihin ja tämän kesän aikana se selvisi; vanharoosa. Mikään uuden takan valmistumisen aikoihin photoshoppaamistani väreistä ei napannut ja piti keksiä jotain aivan muuta.

Kun on kaksi vuotta tuijotellut harmaalla laastipinnalla olevia takkoja, hetki jolloin niitä pääsee maalaamaan on mahtava! Kunnes jo ensimmäiseen takkaan väriä sivellessäni se näytti hurjan pinkiltä...
Sävy muuttui kuitenkin sen verran kuivuessaan, että maalasin toisenkin takan. Toivoin parasta ja pelkäsin pahinta... Isännän tullessa kotiin tajusin ilmeestä, että paha on.
Toisen takan pelastukseksi koitui kuitenkin petroolinsiniseksi maalaamani muuri, joka oli suunniteltu juttu. Ihan uskomatonta, miten värin sävyyn vaikuttaa sen viereinen väri! Vaikkei siinä pitäisi olla minulle mitään uutta, Ittenin väriopin opiskelleelle ihmiselle...

Maali on Uulan Intoa, ei mitään halpaa lateksia kun kerrankin pääsin maalaamaan neitseelliselle pinnalle. Eli purkki maksoi niin paljon, että nyt on vain totuteltava tähän pinkkiyteen. Ostimme maalia vielä kaiken lisäksi liian paljon, 2,7 litran purkista jäi yli puolet jäljelle valkoisen pohjamaalauksen ansiosta.
Tuota samaa petroolinsinistä on tulossa aikanaan myös eteiseen ja se sävytetään Intoon (muurissa oleva maali ei ole Intoa). Pitää katsoa sitten saisiko sillä lantrattua tätä pinkkiä maalia parempaan suuntaan.
Surkuhupaisin asia tässä on se, että minulla oli tiedossa hyvä vanharoosa sävy, jolla mm. halkolaatikko (kuvassa oikealla) on maalattu. Mutta ilmeisesti ajattelin, että valitaan uusi, vielä parempi sävy :)

No ei se mittään, sellaista sattuu ja ei tämä niin vakavaa ole!

maanantai 7. syyskuuta 2015

Yksi seinä ja tikkaat

Menneen kesän tarjoamat sopivat säät eivät riittäneet julkisimman julkisivun raaputukseen ja maalaamiseen. Sen sijaan saimme kuitenkin yhden seinän valmiiksi ja sekin tuntuu kivalta, vaikka kyseessä on talomme pienin seinä.
Kyseessä on opettajan huoneiston päätyseinä ja se on ensimmäinen seinä, jonka pihaan tulija näkee. Otin tämän kuvan sunnuntai aamuna, auringonvalo on kovin dramaattinen näin syksyisin.

Seinän alaosasta puuttuu vielä tippalauta, meillä ei ole sitä omassa varastossa ja sitä pitäisi teettää naapurikunnan sahalla. No ensi kesänä sitten...
Tältä talon pääty näytti meidän ensimmäisenä kesänä täällä, eli vuonna 2011.
Vaihdoimme ruman katuvalaisimen Clas Ohlsonin kauniiseen ja edulliseen valaisimeen ja laitoimme talon valmistumisvuoden K-raudasta löytyneillä rautanumeroilla. Niiden fontti on ihan täydellinen tuohon!
Talon ja etupihan valaistus on nyt kunnossa. Sisäänkäynteihin vaihdoimme viime kesänä valkoiset lasipallovalaisimet. Takapiha on vielä pimeänä, mutta eipä siellä tule liikuttuakaan pimeän aikaan.

Talon kulmassa, tilkkutäkkiseinien suojasta löytyvät isännän tekemät uudet tikkaat.
Olemme erityisesti viime aikoina hokeneet toisillemme sellaista asiaa, että tehdään remppajutut vähän paremmin ja hienommin. Kun kaikki "tulipalot" on sammutettu, ei ole oikeasti mikään kiire näiden hommien kanssa.
Näillä puheilla näihin tikkaisiinkin tuli peruslaatua hienommat tuet ja askelmat  on upotettu pystypuihin nätisti. Tikkaat on käsitelty Uulan Roslangin mahongilla, se on kyllä hyvää kamaa!

Ensi kesä (ai että hoen noita sitku -juttuja välillä liikaa) tulee olemaan siitä näppärä, että meillä on vain yksi remppakohde; ulkomaalaus. Vähänkö hienoa keskittyä vain yhteen juttuun!

Loppuun vielä lisää sitä dramaattista syksyn valoa ja lempinäkymäni talon portailta.
Aurinkoista syysviikkoa!