maanantai 30. marraskuuta 2015

Tapetointivinkkejä

Ensin haluan kiittää teitä lukijoita vielä kerran edelliseen postaukseen saamistamme ihanista kommenteista, olette mahtavia! Ja jos tuo kertomuksemme antaa toivoa jollekin muulle lapsettomuuden kanssa painivalle, on se todella hienoa.
 
Olen taas lempipuuhassani (mitä remontointiin tulee) eli tapetoimassa. Pinkopahvitin eteisen toisen päädyn sisäseinän viime viikolla ja tänään oli aikaa tapetoinnille.

Siinä tapetoidessa tuli mieleen monet keskustelut kyseisen tehtävän vaikeudesta, kun olen yrittänyt puolustaa lajin helpoutta. Minulle tapetointi on ollut jostain syystä aina hyvin helppoa, vaikka tässä talossa ei ole taatusti yhtään suoraa seinää. Olen myös tehnyt tapetointia "normaaleihin" osakehuoneistoihin, enkä ole sen helpommaksi tai vaikeammaksi kokenut niiden suorien kiviseinienkään tapetointia. Paitsi tänä syksynä, kun tapetoin äidin asuntoon sellaista täysin muovipintaista tapettia... vaikka seinä oli suora, oli sen tapetin laittaminen ihan hirveää. Jos joku on joskus aloitellut tapetointia sellaisella muovitapetilla ja kokenut tehtävän toivottomaksi, niin en ihmettele!

Niinpä ajattelin kertoa täällä muutaman vinkin, joiden uskoisin helpottavan aloittelevien tapetoijien taivalta.

Kannustan kaikkia ainakin kokeilemaan rohkeasti, tätä hommaa ei tarvitse pelätä!

Käytän täällä kotona ja mielellään muuallakin jauhomaista liisteriä, joka sekoitetaan itse veteen. Kotona käytettävän täytyy olla lisäksi hengittävää vanhanajan liisteriä. Teen liisteristä sellaista helposti levitettävää, mutta kuitenkin niin paksua, ettei se valu sudista ihan valtoimenaan.
Liisteröin vuodat aina lattialla, ellei nyt ihan vieressä ole tarpeeksi pitkää pöytää (eli kerran on ollut). Leikkaan kaikki vuodat valmiiksi ja käytän niitä liisteröitävän vuodan alla, joten lattiaa ei tarvitse suojata erikseen. Viimeisen vuodan reunojen alla voi käyttää ylijääneitä tapettisuiruja tai sanomalehteä. Käytän liisteriä reippaasti, varsinkin huokoinen alusmateriaali (kuten pinkopahvi tai huokolevy) ja paperitapetti imevät kyllä kaiken liisterin.
Liisteröinnin jälkeen käännän vuodan vettymään niin, että yläpään taite on vähän lyhyempi. Seinään laitettaessa avaan ja asettelen ensin yläpään paikoilleen ja vasta sen jälkeen avaan alapään taitoksen.
Asettelen vuodan seinään aina ensin siitä reunasta, joka on edellistä tapettivuotaa vasten. Tämän jälkeen käyn koko tapetin läpi painaen sitä alustaan pyörivällä liikkeellä edeten kohti toista reunaa. Käytän tähän touhuun pyyhettä, en ole ikinä edes kokeillut sellaista tapetointilastaa. Painelen pyyhkeellä erityisen huolellisesti vuodan reunat, sillä saa samalla pyyhittyä reunan yli tulleet liisterit.

Jos vuota tarttuu seinään jotenkin ihan hullusti, niin ei mitään hätää! Ainakin tällaiset perinteiset liisterit kuivuvat tosi hitaasti ja koko vuodan voi ottaa irti seinästä ja asetella uudestaan. Olen saanut tämän tempun onnistumaan jopa olohuoneessamme, jossa vuota oli 3,4 metriä pitkä. Toki siinä tarttui irtiottaessa liisteriä viereiseen tapettiin, mutta senhän saa pyyhittyä kostealla liinalla pois. Yleensäkin nämä laadukkaat paperitapetit sietävät käsittelyä vaikka mitenkä paljon tapetoidessa. Lisäksi ne ovat paljon paremmin muotoiltavissa kuin muovipinnotteiset tapetit.

Laitan vuotien reunat aina millin verran päällekäin, vaikka kyseessä olisi puskusaumaan laitettava tapetti. Näin välttyy raoilta vuotien välissä, etenkin jos alla on huokoinen seinäpinta, joka elää kuivuessaan.
Pinkopahvia tapetoidessa laitan reunat pari milliä päällekäin, koska pinkopahvi elää todella paljon, kun se kastuu tapetoidessa uudestaan.
Tämän opin tapetoidessani ensimmäistä pinkopahvitettua seinää eteisessä, vuotien väliin jäi todella paljon rakoja. Niitä olen sitten väritellyt tussilla aina kun jaksan...
Ainakin näissä vanhoissa taloissa on paljon tällaisia "jänniä" kohtia. Nämä toisen huoneen puolella olevien följareiden pultit sain tapetoitua nätisti niin, että tein tapetin alle tällaiset paikkapalat. Varsinaisen tapettivuodankin asettelin ensin kuivana seinälle ja leikkasin siihen nuo pulttien muodot mahdollisimman tarkasti. Kaikkien tapetin alle jäävien paikkapalojen reunat kannattaa repia ohuiksi, jolloin ne eivät erotu tapetin alta. Ja mitä rohkeampi kuvio tapetissa on, sitä vähemmän seinän epätasaisuudet sieltä näkyvät :)

Toivottavasti näistä vinkeistä oli apua jollekin teistä! Ja juttu tuosta tänään tapetoimastani eteisen päädystä tulee tällä viikolla, kun olisi vaan joku vähän valoisampi päivä kuvata.

Tsemppiä kaikille tähän pimeään ja sateiseen viikkoon ♥

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Huone, jota emme uskoneet pääsevämme koskaan tekemään


Minun kohdussa kasvaa vauva ja se on aikamoinen ihme. Sitä vauvaa on tehty melkein seitsemän vuotta keskenämme ja myös muiden ihmisten toimesta laboratorion koeputkessa. Mutta juuri tämä vauva päätti kuitenkin tarttua kiinni elämään ihan perinteisin menetelmin pitkän hoitotauon päätteeksi. Juuri hetkeä ennen, kun niitä pakkasessa edelleen olevia alkioita olisi taas kokeiltu kohtuuni istuttaa. Kaikki maagiset ainekset tuossa tapahtumassa oli päivämäärienkin puolesta kasassa, vauva sai alkunsa minun syntymäpäivänä tai ainakin hyvin lähellä sitä. Itse pidämme kiinni syntymäpäiväteoriasta :)
Seitsemän vuotta on pitkä aika odotella, mutta silti tämä muutos asiantilaan tuntuu odottamattomalta. Näimme pienen vauvamme ensimmäistä kertaa viime viikolla ultrassa ja päätimme silloin, että alamme uskomaan tähän täysillä, ei enää "entä jos tää ei onnistu kuitenkaan" –ajatuksia. Meistä tulee toukokuussa vanhempia.
Blogin sisältöön tämä ei tule vaikuttamaan, tästä ei siis tule raskaus-/vauvablogia, vaan aiheet keskittyvät edelleen remonttiin, sisustamiseen ja asumiseen. Tosin blogin hiljaiseen syksyyn tämä raskaus on jo vaikuttanut; en esimerkiksi pystynyt jatkamaan eteisen remonttia kun pinkopahvin haju ja sitä myötä Morris tapetin kuviokin aiheuttivat oksettavaa oloa! Muutenkin voimat ovat menneet ihan päivittäisten askareiden toimittamiseen. Nyt olen kuitenkin päässyt tuon pahimman vaiheen yli ja uskonpa, että uskallan kokeilla pinkopahvitustakin pian.
kuvalähteet: juliste vas.kuva oik.kuva tuotekuvat
On yksi huone mihin tuleva vauva vaikuttaa, nimittäin yläkerran juuri nyt valmisteilla olevaan talviolohuoneeseen. Siitä tulee yhdistelmä olohuonetta ja lapsen huonetta. Enimmäkseen se tehdään kuitenkin lapsen huoneeksi. Ihan uskomaton ajatus, että suunnittelemme, remontoimme ja sisustamme huonetta lapsellemme! Se on oikea unelmien täyttymys. Huone, jota emme uskoneet pääsevämme koskaan tekemään.

keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Kulissit kuntoon: risusavotan loppu

Tämän jutun tarkoitus lienee kuvata hieman sitä mitä teemme täällä varsinaisen remontin (ja elämisen) lisäksi. Jutussa myöhemmin kuvaillut työt olivat osa pitkää "pitäisi tehdä mahdollisimman pian ennen talvea" -listaa, joka saadaan suoritettua yleensä aivan viime tipassa ennen lumien tuloa. Ja ihan aina jää jotain tekemättä, odottamaan kevättä.

Grand Designs ohjelmassa meidänkin toteuttama elämäntapa muotoiltiin taannoin hienosti; talo on aktiivinen osa asukkaiden elämää. Kuulostaa hienolta ja lohdulliselta noin, paljon paremmalta kuin vaikkapa ikuinen pakkotyöleiri ;)
Järjestimme itsellemme kekrin kunniaksi kolmen päivän mittaisen pihakokkosession.
Noiden päivien aikana saimme poltettua kaikki keväällä otetussa kuvassa näkyvät oksat.

Neljä isoa oksakasaa (joista ei jostain syytä löydy kuvia) olivat "kuivumassa" vähemmän edustavasti pihamme tien puoleisella sivulla koko kevään, kesän ja syksyn. Kesällä valtoimenaan kasvanut heinikko ja tienvierustan syreenirivistö peittivät niitä edes vähän.

Kuvassa näkyvät klapikasat saimme elokuussa rakennuksiin sisälle. Kesän alku oli niin sateinen, että niiden kuljettelu alkoi vasta heinäkuun lopussa. Klapeja tuli reilut 30m3 ja niiden siirtely kotti- ja maitokärryillä sekä Ikea-pusseissa sisätiloihin ei ollut ihan pikkuhomma julkisivuremontin sivussa hoidettavaksi. Onneksi äitini oli isona apuna tässä, kävi meillä kuntosalilla.
Äiti pitää meidät myös kransseissa ja muissa pihakoristeissa. Ovikranssin teimme yhteistyössä tänään.
Kuusen ja koivun runkopöllit odottavat klapikonetta (jota emme omista) tai jotain muuta ihmettä tontin reunassa. Talven aikana on tarkoitus hankkiutua eroon lopuistakin tienvieruksen puista niin, että jäljelle jää vain syreeniaidanne. Katsotaan kuinka käy...
Polttopäivien lopuksi siivosin tuhkakasat ja leikkasin viikatteella paikoin vyötärölle ulottuvat heinät lyhyiksi.

Eihän tuo näkymä mikään kaunis ole, mutta ainakaan siinä ei ole näkyvissä yhtään risukasaa! Niitä ensi kevättä odottavia hommia löytyy tästäkin kuvasta; taloa lähellä olevan mullan levittäminen tälle alueelle, soran ja nurmikon reunan särmääminen, talon maalaus... Kiva, että on syksy ;)
Viime kesänä tässä oli jo hieno ja monipuolinen niityn alku, joten kyllä ne kulissit vielä kuntoon saadaan tuonne tiellekin päin!

Ensi kesänä hepat saavat hoitaa täman alueen leikkaamisen kesän lopuksi. Olemme käyttäneet niitä menestyksekkäästi esiruohonleikkureina takapihalla parina kesänä, lisäbonuksena niistä saa hauskaa lounasseuraa.
Itselleni lupaamaksi palkinnoksi urakasta sain tänään laittaa kausivalot keittiön ja yläkerran ikkunoista näkyvään päätyyn. Ne näkyvät myös tielle päin.
Nyt kun tulisi vielä vähän lunta niin olisipas nättiä!