perjantai 1. huhtikuuta 2016

Hopean hohdetta

Yksi minua keittiössämme vaivanneista asioista -tapetin lisäksi- oli leivinuunin surkeaksi päässyt ulkonäkö.
Leivinuuni on maalattu kahdella lateksimaalikerroksella (toiseen, eli valkoiseen olen itse syyllinen) alkuperäisen harmaan maalin päälle ja kerrokset kuoriutuivat pois kuuman luukun edustalta. Lisäksi luukun yläpuoli oli nokeentunut ja itse luukkukin huonossa maalissa.
Ensimmäinen parannusyritykseni oli kuoria ne kaksi lateksikerrosta pois luukun edustalta, että saisin esille alkuperäisen harmaan. No ei ihan onnistunut... Edusta näytti entistäkin hirveämmältä!
Mietimme useita eri vaihtoehtoja edustan siistimiseen ja päädyimme laattoihin. Tori.fi:stä löytyikin hyvin edullisesti 12 kpl sementtilaattoja, joista neljä on nyt aseteltu paikoilleen. Tarkoitus on laatoittaa edusta ihan oikeasti, mutta nuo sementtilaatat ovat niin paksuja, että ne täytyy pilkkoa rälläkällä ja siihen ei minun osaaminen riitä. Isäntä on taas niin kiireinen, että mennään nyt toistaiseksi näin. Lisäksi maalasin koko syvennyksen Uulan Into -maalilla, jonka värin sävytin itse valkoisesta, mustasta ja olohuoneen takkojen possunpinkistä. Jos luukun yläpuoli vielä nokeentuu yhtä pahasti, minulla on varalla hillopurkillinen tuota sävyä.
Homman viimeisteli Domus Classicalta löytynyt ns. silakkamaali luukkuihin, kyllä nyt hopea hohtaa! Anopilta joululahjaksi saatu Sarpanevan pata on tuossa esillä myös, sopii hienosti leivinuunin henkeen.
Kuoriessani vanhoja hopeamaalikerroksia paljastui tällainen hauska vetimen korjauskikka ja jätinkin nyt vanhan pennin kolikon maalaamatta.
Lisäksi vaihdoin peltien naruvetimet metallisiin vitjoihin ja aion tehdä saman tempun muihinkin takkoihin, on tuo vitja vaan paljon siistimmän ja arvokkaamman näköinen. Tuuletuspellin vitjassa roikkuu vielä lisäksi lasihelmi ja -timantti.

Tässä vielä ennen-jälkeen kuvapari:
Innostuin ehostamaan silakkamaalilla myös olohuoneen possutakkojen luukut: 
Aletaan muuten olla tuohon pinkkiin väriin jo melkein tottuneita!
Etenkin uudemman takan kierrätysluukkujen hienot detaljit pääsevät nyt oikeuksiinsa.

Pienen pieni silakkamaalipurkki on yllättävän riittoisa ja käsittelen sillä vielä yläkerran ja eteisen takkojen luukut.
Hopean sävyä löytyy myös liukuoviprojektista, josta pieni teaseri kuvan taustalla. Tosin ovi ei tule jäämään tuolle metallipinnalle... kerron lisää myöhemmin, kunhan saan valmiimmaksi. Rakastan muuten tuota harmaampaa keittiötä kokoajan enemmän ja enemmän!

ps. Lopuksi linkki vanhaan postaukseen, siinä näkyy miltä leivinuuni/keittiö ja olohuone näyttivät vajaa viisi vuotta sitten: KLIK 

(Enpäs muistanutkaan, että suunnittelimme pariovia olohuoneen ja toisen luokan välille, josta piti tulla juhlasali. Päätimme sittemmin, että se on tarpeellisempi (hih) varastona / työsalina.)

21 kommenttia:

  1. Kylläpä koheni leivinuunin näkö. Kiva yksityiskohta tuo penni :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Muistelen kuulleeni, ettei rahaan saisi tehdä reikää (samaa sarjaa niinkuin Suomen lippu ei saa koskettaa maata), mutta hätä ei lue lakia :)

      Poista
  2. Laatat leivinuunin edessä on tosi kauniit ja muutenkin ihanan näköstä teillä.

    VastaaPoista
  3. Meillä on leivinuunin kanssa ihan sama "ongelma", alkaa olla vielä rujomman näköinen kuin teillä :D
    Laatat oli kiva idea, sopii yllättävän hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kiva tehdä välillä näitä pienempiäkin kunnostuksia, piristää kummasti!

      Laatat olivat isännälle ensin ihan nou-nou, mut sitten löytyi tällaiset sopivat :)

      Poista
  4. Tosi kivannäköinen lopputulos! Jään innolla odottelemaan liukuoviprojektin etenemistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ovi etenee hitaasti, mutta hyvin varman oloisesti!

      Poista
    2. Kerrassaan upea tuote ja lopputulos :)

      Poista
  5. Ooh! Kylläpä leivinuuni näyttää hyvältä! Ja possutakat on aivan mahtavia.

    Mistähän tuollaisia vitjoja saattaisi löytää? Meillä on vähitellen tarve vaihtaa kakluunien narut siistimmiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Possutakat kuulostavatkin jo niin symppiksiltä, ettei niitä voi maalata uusiksi :)

      Ihan tuolta Kodin Terrasta ostettiin, saa myös muistaakseni Antiikkiverstas -nimisestä nettikaupasta ja varmasti myös Domus Classicalta.

      Poista
    2. Kiitos tiedosta, täytyypä käydä ihmettelemässä! :)

      Poista
  6. No kylläpä hän ehostui! Meilläkin leivinuunin luukun yläpuoli tupruuntuu tosi nokiseksi, mutta olen saanut sen aina (lähes) puhtaaksi uuninpuhdistusaineella tai sellaisella "takanluukun pudistajalla". Tuttu kehui myös ihmesientä tuossa hommassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en saanut edes ihmesienellä hinkattua, tosin pitäisi varmaan tehdä säännöllisemmin putsaus. Tää Uulan maali ei varmaan kovia puhdistuskeinoja kestä ja sen takia purkissa on ehostusmaalia valmiina. Isäntä tosin sanoi, että pahin noki tuli kun harjoiteltiin leivinuunin käyttöä, ei pitäisi enää nokeentua noin pahasti.

      Poista
  7. Silakkamaali! Voi miten sitä sanaa on kaivattu! Kiitos, kiitos! Meillä on pönttiksen kanssa sama edessä, kunhan joutaa.

    olen nyt niin iloissani tuosta oikeasta sanasta, että meinasi unohua kommentoida muuta sisältöä, jotta näyttää hyvältä - looking goo-ood!

    VastaaPoista
  8. Ihana on muutos...aivan kuin aina olisikin ollut noin...

    VastaaPoista
  9. Outo juttu minulle tuo silakka? maali. Kestääkö se siis kuumuutta? Eihän sillä maalaamisessa muuten paljon taikaa olisi. Minä olen maalannut leivinuunieni luukut sellaisella kuuman kestävällä ihan painepurkissa olevalla maalilla. En ole edes tiennyt tuohon tarkoitukseen muita olevankaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Silakkamaali nimellä myydään Domus Classicassa ja kestää kuumuutta 650*C. Minun piti käsitellä myös nuo uuneissa kiinteänä olevat luukkujen kehykset, joten spraymaalilla sumuttelu ei tullut oikein kysymykseen. Suosittelen tätä maalia lämpimästi!

      Poista

*** Kiitos kommentistasi ***