tiistai 20. syyskuuta 2016

Talvipesän rakentamista

Lähdimme koko perhe viime lauantaina sisustusretkelle Hämeenlinnaan. Reissun päätarkoitus oli hakea keinutuoli Parolan Rottingista blogiyhteistyön merkeissä ja sen lisäksi kävimme bloggaajasiskojen suositusten perusteella Tiirinkosken Tehtaalla ja Suomen Kasarmin Aarteet -nimisellä kirpputorilla. Kaikki aivan mahtavia paikkoja, joita voin taas puolestani suositella teille lukijoille. Rupattelimme joka paikassa työntekijöiden / omistajien kanssa pitkät tovit ja onpa niin kiva fiilis kun palveluun tulee sellainen henkilökohtainen lisä. Tulimme reissusta kotiin inspiroituneena kaikesta näkemästämme ja kokemastamme, oli niin kiva päivä!
Olen ollut jo pitkään ihastunut luonnonvärisiin rottinkihuonekaluihin, koska yhdistän ne muotoilun suosikkivuosikymmeneeni, eli 50-lukuun. Näin ollen blogeissa vilahdelleet Parolan Rottingin tuolit tulivat mieleeni, kun mietin sopivaa tuolia yläkertaan lapsenhuoneeseen / talviolohuoneeseen. Huoneesta on puuttunut ryhdikkäämpi istumapaikka, viime talvi röhnötettiin tuossa puusohvalla.

Valitsimme huoneeseen Lumikenkä keinutuolin. Se on mielestämme todella kaunis tuoli, jolle on helppo keksiä uusi paikka, jos se on myöhemmin liikaa lapsenhuoneessa.
Tuolissa on mukava istua pitkäkin tovi parilla tyynyllä pehmustettuna ja se on hyvä myös imetykseen ryhdikkään asennon ja käsinojien ansiosta. Ihan täysiverinen (eli vauhdikkaaseen keinutteluun sopiva) keinutuoli se ei ole, mutta pieni keinuttelu onnistuu hyvin.

Innostuin sisustamaan tuolille tällaisen oman sopen, myöhemmin hyllyn alle käy vaikkapa Sisun sänky. Jos me nyt koskaan raaskitaan laittaa häntä omaan huoneeseen nukkumaan :)
Huoneessa on vielä toistaiseksi rottinkinen ensisänky päiväunien nukkumiseen, jonka muotokieleen keinutuoli sopii hienosti.

Minulle nämä luonnonväriset rottinkikalusteet ja 50-luvun lakatut koivukalusteet merkitsevät sellaista kodikkuuden ydintä, en oikein tiedä miksi. Niitä ei muistaakseni ole ollut lapsuudenkodissani eikä kummassakaan mummolassa, mutta joku juttu niissä vaan kiehtoo aina vaan.
Samalta reissulta ostimme Parolan Rottingin tehtaanmyymälästä upean lyhdyn. Yllätyin positiivisesti, kun myymälä olikin kivasti laitettu sisustuskauppa, siellä on siis myynnissä muitakin kuin heidän omia tuotteita. Lyhdyn takana on Kasarmin aarteista löytynyt peili.
Samaiselta kirpputorilta löytyi myös upea pahvinen Form-o-matic mallinukke pianon päälle. Jos minulla on vielä joskus oma ompelusoppi, pääsee se somistamaan sitä.

Kiitos Parolan Rottinki ja Hämeenlinna!

10 kommenttia:

  1. Rottinkiin hurahtaneena allekirjoitan täysin tuon kotoisuuden fiiliksen. Ja Hämeenlinna on kyllä mahtava kirppiskaupunki vailla vertaa, kävisi melkein kokopäiväduunista kiertää kaupungin kaikki kirppikset läpi viikottain. (Olen ahkeroinut kyllä tällä saralla ihan tarpeeksi, jos tekemättömien töiden listaa katsoo :P) Tunnelmallisen kotoisalta näyttää teidän talvipesässä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän kiertelyä rajoitti tuo pieni reissumies, mutta nämä kolme täsmäiskua olivat täydelliset! Pitääkin tulla koluamaan ne loput kirppikset vaikka ensi kesänä :)

      Poista
  2. Sopii kyllä täydellisesti teidän ihanaan kotiin tuo ihana Lumikenkä-keinutuoli (nimikin jo itsessään osuva kyseiselle keinutuolille) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja sopii myös olohuoneeseen alakertaan, kun soviteltiin sinnekin. Kevyttä keinua on helppo kokeilla eri paikkoihin :)

      Poista
  3. Kaunis keinu ja ihana talvipesä! ...ja nuo ikkunat <3

    T. Ninni

    VastaaPoista
  4. Lumikenkätuoli on hyvä istua (minulla on niitä peräti neljä) ja kun sen vielä saa kiikkuna, niin voin vain kuvitella, miten ihana siinä on keinutella. Tuo rottinkinen vaivansänky on myös kaunis. Mukavaa viikonloppua sinne :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tosiaan hyvä istua ja kiva keinutella!
      Kiitos ja kivaa viikon alkua :)

      Poista
  5. Hassua. Minulle luonnonväriset rottinkikalusteet edustavat nuhjuista ja tunkkaista 80-luvun alkua. Varmaan siksi, että niitä oli lapsuuskodissa.

    Vauvan sänky on ihana, kauniit muodot!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itseasiassa minunkin lapsuuskodissa oli kaksi rottinkista nojatuolia 70-80-luvulla, katsottiin äidin kanssa vanhoja valokuvia, joissa näkyivät :) Ja olivat tosi hienot, eli mulle ei oo jäänyt traumoja :D Valkoisiksi maalatuista en tykkää itse yhtään, mustat on jees.

      Poista

*** Kiitos kommentistasi ***