torstai 3. marraskuuta 2016

Kausiasioita

Mainitsinkin edellisessä postauksessa, että on tehnyt mieli jouluverhoja keittiöön. En ole aiemmin harrastanut kausitekstiilejä, mutta nyt on varmaan tämä kotona mammailu tehnyt tepposet ja oikein himoitsen villaa ja samettia :D
Yläkertaan olen jo kyseisiä materiaaleja lisännyt. Vaihdoin pilviverhot petroolinvärisiin samettiverhoihin ja lisäsin samettia myös tyynynpäällisiin.
Uusi lahjatalja siirtyi Lumikenkä keinutuolin päälle. Miten voikin huoneen ilme muuttua talviseksi suht pienillä jutuilla!
Samettiverhot tekevät tunnelmasta jotenkin mystisen talvisen. Haluaisimme sellaiset myös alakerran olohuoneeseen, mutta valmiina ei löydy tarpeeksi pitkiä ja myös kankaan kanssa on yksi ongelma, nimittäin hinta. Olohuoneeseen kun menee verhokangasta 27 metriä... Mutta onneksi on tämä pieni talviolohuone, jota voi sisustella edullisemmin!

Ihan sivuhuomatuksena sellainen asia, mitä en itse tullut ajatelleeksi ihan loppuun asti kun ostettiin tämä iso talo: kaikki, siis ihan kaikki maksaa enemmän. Huonekaluja saa halvalla kun jaksaa etsiä käytettyinä, mutta on paljon asioita, jotka on pakko ostaa uutena. Kuten vaikka ulkomaali ja ison luokkahuoneen verhot. Metrejä ja litroja menee niin, ettei halua edes ajatella tarkempia rahasummia... Tämä varoituksen sanana kaikille isosta vanhasta talosta haaveileville, vaikka eihän tämä ketään hillitse kuitenkaan ;) 

Kausivalot ja -koristeet ovat sen sijaan ihan tuttu juttu edellisiltä vuosilta, täällä täydellisessä pimeydessä niitä tarvitaan piristykseksi sekä ulkona että sisällä. Marraskuun toinen päivä sateli hieman lunta ja tulkitsin sen merkiksi talvikoristeiden laittamiselle.
Pihaton ikkunan päällä on uusi havuköynnös ja kulmalla roikkuu lyhty viime talvelta.
Pimeällä pihatto näyttää mukavan kotoisalta.
Istutimme pääportaiden vasemmalle puolelle (toivottavasti) pysyviä havukasveja muutama viikko sitten.
Istutin myös oikean puolen pataan talvisen havuasetelman. Noiden pinkkien luistimien laittaminen ovikoristeeksi on aina yhtä ihana juttu, oikein sydämessä läikähtää, kun muistaa ne!

Pääovien portaille en viitsi laittaa mitään, vaikka mieli tekisi, sillä kokemus on näyttänyt, että tavarat ovat vain tiellä lumien poistossa.
Sen sijaan kokosin kaikki lyhdyt keittiön portaille, joita emme käytä. Onpahan tiellekin päin jotain nättiä.

Yksi lyhty palaa myös meidän Tuonenlehdoksi aikoinaan nimeämällämme alueella. Marraskuu alkoi nimittäin luopumisella yhdestä ystävästä. Vanhin kissamme Iina nukutettiin kuukauden ensimmäisenä päivänä ikiuneen 19 vuoden ja 7 kuukauden korkeassa iässä. Olen tyytyväinen siihen, että osasimme tehdä päätöksen ajoissa ja teimme sen viimeisen palveluksen vanhalle ystävälle.
Iina sai lähteä arvokkaasti, se söi viimeisen herkkuaterian vielä tunti ennen nukuttamista ja hyppi kevyesti pöydän päälle. Kuitenkin se oli selvästi vanhuuden vaivaama ja meni nukuttamista edeltävinä päivinä huononpaan kuntoon, joten päätös oli siinä mielessä helppo tehdä. Iina metsästi vielä hiirenkin kuukausi sitten, vuosien tauon jälkeen ja kylläpä se oli siitä onnellinen.

Kuvassa näkyvä Tikru jäi myös kaipaamaan Iinaa, ne kun olivat kaveruksia. Jäljelle jääneet kissanpojat Oliver ja Tikru tulevat jotenkuten toimeen keskenään, mutta eivät ne ystäviä ole.


Lepää rauhassa Iina ♥

8 kommenttia:

  1. Minullakin haaveena samettiverhot mutta toistaiseksi hinta on ollut este hankkimiselle. Ehkä vielä joskus. Onpa nuo lyhdyt kauniit keittiön portailla.
    Iina eli todella pitkän elämän ja sai arvoisensa lopun, osanottoni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ostin omani Jotexilta -40% alennuksella, ei ollut ollenkaan pahan hintaiset, taisi jäädä 25€ hintaa.

      Kiitos paljon!

      Poista
  2. Samettiverhot houkuttelevat minuakin, olenkin miettinyt että pitäisikö sellaiset hankkia uudistuksia kokeneeseen olohuoneeseen, olisivat kivat talviverhot. Minua vain tympii ostaa mitään uutena, se hieman hankaloittaa neljän verhon löytämistä :D

    Pitkän elämän ehti Iina elämään, kauniita unia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus himosisustajan on vaan pakko ostaa jotain uutena, mutta hieno periaate tuo, ettei ostaisi ;)

      Pitkä elämä tosiaan ja voi miten monen mutkan kautta me Iinan kanssa kuljettiin tänne Riuttalaan Kuopion opiskelija-asunnosta ♥

      Poista
  3. Koskettava tuo hautakuva ja kertomus siihen liittyen.

    Teillä on ihana koti ja pihapiiri! Oi että, itselläni on 22 neliön loukko (josta tosin pidän tosi paljon), ni aijai ilahduttaa silmää kuvat teidän pihasta ja kodista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eläinten pidossa on aina se luopuminenkin omassa osassaan, mutta ei siihen koskaan totu...

      No mutta ajattele niinpäin, että sinulle jää paljon vapaa-aikaa, kun koti on noin pieni. Täällä siivottiin ja kannettiin klapeja sisään eilen melkein koko päivä :)

      Kiitos!

      Poista
  4. Hyvin huomaa, kuinka pienillä jutuilla saa isoja muutoksia aikaiseksi tunnelmaan! Luistimet on liikuttavat, onko ne olleet tuon väriset ihan alkujaan?

    Osanottoni eläinystävän menetyksestä, meilläkin vietiin lyhdyt haudalle tontin reunaan, vaahteran alle. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on ja juuri tähän vuodenaikaan kaikki tunnelmointi on jotenkin niin sopivaa! Luistimet ovat alkuperäisen väriset, ostin ne aikoinaan teatterin poistomyynnistä. Tässä jutussa hieman tietoa niistä, ovat varmaan aika harvinaiset: http://riuttalaoldschool.blogspot.fi/2012/10/onnistumisen-riemua.html

      Kiitos! Jännä miten se pimeässä (peräti 4 vrk) loistanut öljykynttilä lohdutti surussa, sitä oli mukava keittiön ikkunasta katsella.

      Poista

*** Kiitos kommentistasi ***