keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

Neiti Kevät

Eli menisiköhän se ranskaksi Mademoiselle Printemps? Meillä oli tuossa keittiön päätyseinällä musta Mademoiselle keinutuoli, mutta tykkäsin siitä enemmän olohuoneen puolella. Luonnonvalkoinen Mademoiselle nojatuoli oli taas kokonsa puolesta parempi, mutta liian väritön keittiöön. Sitten tajusin tässä viikonloppuna, että senhän voi maalata!
Ja avot Mademoiselle Blancista tuli Mademoiselle Printemps uudessa mintunvihreässä värissään.
Sävy on sama Tikkurilan Lido kuin keittiön kaapistoissa.

Nuo meidän neitosethan ovat hankittu hyvin edullisesti. Tai itseasiassa keinutuolin olen saanut enoltani ilmaiseksi, kun bongasin sen heidän tallin ylisiltä, jossa se majaili yksi jalka rikkoontuneena. He olivat taas ostaneet sen kirpparilta puoli-ilmaiseksi tietämättä itsekkään sen hienosta alkuperästä.
Nojatuolia metsästin melkein kaksi vuotta Huuto.netistä, kunnes löysin sen tarpeeksi edullisesti. Maksoin siitä 180 euroa ja tämä taisi olla 11 vuotta sitten. En ole seurannut hintatasoa nykyisin, mutta veikkaan, ettei tuohon hintaan enää saisi..? Tykkään aina kehuskella sillä, miten halvalla tavaraa saa, kun jaksaa nähdä vähän vaivaa ;)
Uudet verhot ovat muuten siitä hauskat, että niistä löytyvät kaikki meidän keittiössä käytetyt värit, eli minttu, harmaa, musta ja roosa. Lisäksi niistä löytyy oranssi ja vaaleansininen, joita haluan lisätä keittiöön tehosteväreiksi. 

Keittiön uusia tapetteja koskevassa jutussa tuossa ikkunoiden välissä oli 50-luvun puinen kello, joka on menossa nyt kellosepälle. Taidan kuitenkin tykätä tuosta oranssista ja kevyemmästä kellosta sitä enemmän...

Senkin päällä on hiirenkorvilla olevia syreenin oksia ja lempikukkiini kuuluvia oransseja neilikoita. Molemmat ovat niin ihanan keväisiä!

perjantai 1. huhtikuuta 2016

Hopean hohdetta

Yksi minua keittiössämme vaivanneista asioista -tapetin lisäksi- oli leivinuunin surkeaksi päässyt ulkonäkö.
Leivinuuni on maalattu kahdella lateksimaalikerroksella (toiseen, eli valkoiseen olen itse syyllinen) alkuperäisen harmaan maalin päälle ja kerrokset kuoriutuivat pois kuuman luukun edustalta. Lisäksi luukun yläpuoli oli nokeentunut ja itse luukkukin huonossa maalissa.
Ensimmäinen parannusyritykseni oli kuoria ne kaksi lateksikerrosta pois luukun edustalta, että saisin esille alkuperäisen harmaan. No ei ihan onnistunut... Edusta näytti entistäkin hirveämmältä!
Mietimme useita eri vaihtoehtoja edustan siistimiseen ja päädyimme laattoihin. Tori.fi:stä löytyikin hyvin edullisesti 12 kpl sementtilaattoja, joista neljä on nyt aseteltu paikoilleen. Tarkoitus on laatoittaa edusta ihan oikeasti, mutta nuo sementtilaatat ovat niin paksuja, että ne täytyy pilkkoa rälläkällä ja siihen ei minun osaaminen riitä. Isäntä on taas niin kiireinen, että mennään nyt toistaiseksi näin. Lisäksi maalasin koko syvennyksen Uulan Into -maalilla, jonka värin sävytin itse valkoisesta, mustasta ja olohuoneen takkojen possunpinkistä. Jos luukun yläpuoli vielä nokeentuu yhtä pahasti, minulla on varalla hillopurkillinen tuota sävyä.
Homman viimeisteli Domus Classicalta löytynyt ns. silakkamaali luukkuihin, kyllä nyt hopea hohtaa! Anopilta joululahjaksi saatu Sarpanevan pata on tuossa esillä myös, sopii hienosti leivinuunin henkeen.
Kuoriessani vanhoja hopeamaalikerroksia paljastui tällainen hauska vetimen korjauskikka ja jätinkin nyt vanhan pennin kolikon maalaamatta.
Lisäksi vaihdoin peltien naruvetimet metallisiin vitjoihin ja aion tehdä saman tempun muihinkin takkoihin, on tuo vitja vaan paljon siistimmän ja arvokkaamman näköinen. Tuuletuspellin vitjassa roikkuu vielä lisäksi lasihelmi ja -timantti.

Tässä vielä ennen-jälkeen kuvapari:
Innostuin ehostamaan silakkamaalilla myös olohuoneen possutakkojen luukut: 
Aletaan muuten olla tuohon pinkkiin väriin jo melkein tottuneita!
Etenkin uudemman takan kierrätysluukkujen hienot detaljit pääsevät nyt oikeuksiinsa.

Pienen pieni silakkamaalipurkki on yllättävän riittoisa ja käsittelen sillä vielä yläkerran ja eteisen takkojen luukut.
Hopean sävyä löytyy myös liukuoviprojektista, josta pieni teaseri kuvan taustalla. Tosin ovi ei tule jäämään tuolle metallipinnalle... kerron lisää myöhemmin, kunhan saan valmiimmaksi. Rakastan muuten tuota harmaampaa keittiötä kokoajan enemmän ja enemmän!

ps. Lopuksi linkki vanhaan postaukseen, siinä näkyy miltä leivinuuni/keittiö ja olohuone näyttivät vajaa viisi vuotta sitten: KLIK 

(Enpäs muistanutkaan, että suunnittelimme pariovia olohuoneen ja toisen luokan välille, josta piti tulla juhlasali. Päätimme sittemmin, että se on tarpeellisempi (hih) varastona / työsalina.)