maanantai 26. syyskuuta 2016

2016 pihakuulumiset

Aloitan uuden perinteen blogissa, eli kuvaan tästä lähtien joka kesän lopussa pihaamme ja raportoin pihakuulumiset tänne. Varsinkin tuo viime kesänä remontoitu etupiha muuttuu (ainakin toivottavasti) vuosien varrella niin paljon uusien istutusten ja vanhojen kasvamisen kautta, että on hauska seurata kehitystä täällä. Ja eihän tuo takapihakaan ole lähellekään sitä, mitä sen haluaisimme olevan...

Etupihan remontin ennen-jälkeen jutut näet tästä ja tästä. Nämä tämän kesän kuvat olen ottanut elokuun aikana.
Näkymä pihaan on kutakuinkin samannäköinen kuin viime kesänä, ainoastaan talon pääty tuli laudoitettua ja maalattua viime kesän lopussa. Tämä näkymä on minulle aina yhtä rakas!
Pihatietä pidemmälle tullessa näkyy uusi pieni puun alku; Sisulle istutettu riippahernepuu ja lähempänä kameraa viime kesänä Savosta tuotu lumipalloheisi. Heisi ei ole näköjään kasvanut juuri lainkaan, mutta käsittääkseni niissä oli joku vika koko Suomessa tänä kesänä, ei kukkinutkaan normaalisti. Sähkötolppaa pitkin kiipeävä humala kasvoi mainiosti, vaikka paikka on melko varjoinen.
Sisun puun alle pitää laittaa ensi kevääksi tulppaaneja ja kesällä jotain muuta kukkivaa. Kivikon edessä pensashanhikit kasvavat hitaasti, mutta varmasti.
Teimme talon päädyssä olevan veteraanimuistomerkin ympärille uudet istutukset. Viime kesänä istutetuista hortensioista toinen kuoli talvella ja toinen siirrettiin takapihalle. Halusimme tähän vihreyttä ympäri vuoden, joten valitsimme pensaiksi alppiruusut. Lisäksi istutimme muistomerkille kahta erilaista maanpeittokasvia.
Istutimme viime kesänä sisäänkäynnin molemmin puolin koristeomenapuut. Toinen niistä otti ja kuoli tämän kesän alussa. Se tekee kuitenkin juurestaan uutta versoa, joten annamme puun olla tuossa ja katsotaan mitä siitä tulee. Kaksi juuresta tulevaa oksaa on koristeomenapuuta (eli nuo punalehtiset) ja loput tavallista omenapuuta, johon koristelaji on ilmeisesti aikoinaan ympätty.
Toinen omenaapuu kasvaa ja voi hyvin. Omenapuiden alle istutetut kuunliljat eivät juuri ole levinneet, varsinkin tämän eloon jääneen puun alla olevat liljat ovat kovin pieniä. Syynä lienee melko varjoinen kasvupaikka.
Haluaisin pääoven portaille paljon kukkaruukkuja ja muita koristeita. Tänä kesänä en oikein ehtinyt viemään asiaa eteenpäin, mutta iso muuripata ja vanha pyörä löysivät tiensä sisäänkäyntiä koristamaan.
Etupiha on edelleen hyvin soravaltainen, mutta ilmettä tulee joka kesä lisää kun istutukset kasvavat ja niitä lisätään. Lisäksi aiomme tehdä kivettyjä alueita lipputangon ympärille ja piharakennuksen eteen. Lipputangon ympärille tulisi muuten viheralue, mutta sitten pihassa ei olisi tilaa käännellä traktoria peräkärryineen. Niin pitkään kun meillä on hevosia ja niille tuodaan heinää, pitää tuon yhdistelmän mahtua pihassa pyörähtämään.

Vaikka pihaan laitettiin remontin yhteydessä asianmukaiset suodatinkankaat, niin sora vihersi tänä kesänä jo pahasti. Voikukkia ja muita rikkaruohoja saisi nyppiä joka päivä. Toivon, että mitä enemmän istutettua vihreää pihaan tulee, sitä vähemmän huomio kiinnittyy niihin epätoivottuihin vihreisiin. Täytyy näin 1,5 vuoden kokemuksella sanoa, ettei tuollainen iso sorapiha ole tosiaankaan se helppohoitoisin rikkakasvien suhteen.
Pihalle jäi Sisun nimijuhlista Saksasta edullisesti tilattu katos. Katoksen rungolle kävi sittemmin huonosti; elokuun lopussa tuli Rauli-myrsky ja koska emme tajunneet irroittaa kattokangasta, viskasivat tuulet katoksen poikittain ja se vääntyi. Mutta sen voi onneksi vielä korjata, eikä tuo kovin tukeva ollut alunperinkään. Halvalla kun ei hyvää saa!
Viime syksynä istutettu hopealehtinen kivikkokasvi selvisi talvesta ja leviää pikkuhiljaa. Tänä kesänä istutimme alimmassa kuvassa olevat kivikkokasvit. Kyllä nuo kiviaidatkin vielä vihertävät joku päivä...
Tein pihattoon pariovet viime syksynä. Niitä tarvitaan oikeastaan vaan kerran vuodessa, silloin kun heppalääkäri tulee raspaamaan hampaat. Hevoset rauhoitetaan raspauksen ajaksi ja niiden täytyy olla muutama tunti syömättä eli sisällä pihatossa. Pihaton eteen istutettu viiniköynnös kuoli talvella ja nyt sen paikalla on köynnöshortensia. Hortensian vieressä on isännän työkavereilta saatu ruusupensas, joka tuntuu tuossa viihtyvän, on jo kasvanut kaksinkertaiseksi kuvanotto hetkestä ja kukkii edelleen. Hortensian viihtyminen vähän jännittää, kun se ei ole kasvanut mitenkään riehakkaasti. Vaan jospa tuossa seinustalla olisi ensi kesänä kaksi komeita valkoisia kukkia tekevää kasvia...
Takapihalla ei juuri ole raportoitavaa uutuuksista.
Päinvastoin, perennapenkistäkin kuoli tosi paljon kukkia kovan talven takia ja unelmieni runsas, tuonne aitaan asti ylettävä kukkaloisto on entistäkin kauempana. Mutta viime kesänä Savosta tuotu kultapallo porskuttaa muidenkin edestä!

Portaat ovat edelleen tekemättä, mutta saimme sentään kiinnitettyä varastossa kolme vuotta pyörineen aurinkopurjeen takaoven päälle ja se olikin hyvä suoja paahteelta ja sateilta. Purjeen tajusimme ottaa ennen myrskyä pois.
Omenasato oli hyvä ja liian runsas ja aiommekin ensi keväänä karsia vanhoja puita rankalla kädellä, meni syteen tai saveen. Takapiha on ollut koirilta kiellettyä aluetta jo pari kuukautta, ne kun syövät maahan tippuneita omenoita ja sitten on mahat sekaisin. Nyt alkaa onneksi jo helpottaa ja puissa on enää vähän omenoita tippuvaksi. Kyllä niitä on nyös hyödynnetty hilloiksi ja omenapiirakoiksi, mutta rajansa kaikella :)

Aurinkoisia syyspäiviä!

tiistai 20. syyskuuta 2016

Talvipesän rakentamista

Lähdimme koko perhe viime lauantaina sisustusretkelle Hämeenlinnaan. Reissun päätarkoitus oli hakea keinutuoli Parolan Rottingista blogiyhteistyön merkeissä ja sen lisäksi kävimme bloggaajasiskojen suositusten perusteella Tiirinkosken Tehtaalla ja Suomen Kasarmin Aarteet -nimisellä kirpputorilla. Kaikki aivan mahtavia paikkoja, joita voin taas puolestani suositella teille lukijoille. Rupattelimme joka paikassa työntekijöiden / omistajien kanssa pitkät tovit ja onpa niin kiva fiilis kun palveluun tulee sellainen henkilökohtainen lisä. Tulimme reissusta kotiin inspiroituneena kaikesta näkemästämme ja kokemastamme, oli niin kiva päivä!
Olen ollut jo pitkään ihastunut luonnonvärisiin rottinkihuonekaluihin, koska yhdistän ne muotoilun suosikkivuosikymmeneeni, eli 50-lukuun. Näin ollen blogeissa vilahdelleet Parolan Rottingin tuolit tulivat mieleeni, kun mietin sopivaa tuolia yläkertaan lapsenhuoneeseen / talviolohuoneeseen. Huoneesta on puuttunut ryhdikkäämpi istumapaikka, viime talvi röhnötettiin tuossa puusohvalla.

Valitsimme huoneeseen Lumikenkä keinutuolin. Se on mielestämme todella kaunis tuoli, jolle on helppo keksiä uusi paikka, jos se on myöhemmin liikaa lapsenhuoneessa.
Tuolissa on mukava istua pitkäkin tovi parilla tyynyllä pehmustettuna ja se on hyvä myös imetykseen ryhdikkään asennon ja käsinojien ansiosta. Ihan täysiverinen (eli vauhdikkaaseen keinutteluun sopiva) keinutuoli se ei ole, mutta pieni keinuttelu onnistuu hyvin.

Innostuin sisustamaan tuolille tällaisen oman sopen, myöhemmin hyllyn alle käy vaikkapa Sisun sänky. Jos me nyt koskaan raaskitaan laittaa häntä omaan huoneeseen nukkumaan :)
Huoneessa on vielä toistaiseksi rottinkinen ensisänky päiväunien nukkumiseen, jonka muotokieleen keinutuoli sopii hienosti.

Minulle nämä luonnonväriset rottinkikalusteet ja 50-luvun lakatut koivukalusteet merkitsevät sellaista kodikkuuden ydintä, en oikein tiedä miksi. Niitä ei muistaakseni ole ollut lapsuudenkodissani eikä kummassakaan mummolassa, mutta joku juttu niissä vaan kiehtoo aina vaan.
Samalta reissulta ostimme Parolan Rottingin tehtaanmyymälästä upean lyhdyn. Yllätyin positiivisesti, kun myymälä olikin kivasti laitettu sisustuskauppa, siellä on siis myynnissä muitakin kuin heidän omia tuotteita. Lyhdyn takana on Kasarmin aarteista löytynyt peili.
Samaiselta kirpputorilta löytyi myös upea pahvinen Form-o-matic mallinukke pianon päälle. Jos minulla on vielä joskus oma ompelusoppi, pääsee se somistamaan sitä.

Kiitos Parolan Rottinki ja Hämeenlinna!

torstai 8. syyskuuta 2016

Reality check: vauva-arki

Ajattelin, että teitä lukijoita saattaisi kiinnostaa kuvaus päivästäni näin kotiäitinä / talon emäntänä. Tai ainakin minua itseäni kiinnostaa tallentaa kuvaus tavallisesta arkipäivästä kotona ja toivottavasti saan vielä kirjoittaa päivästä matkailuyrittäjänäkin joskus. Ensimmäinen päivätarina löytyy täältä, vähän karumpaa kertomaa :)
Heräämme (=Sisu herää) kuuden ja kahdeksan välillä. Aamu alkaa tietenkin vauvan hoidolla: imetyksen jälkeen vaihdan Sisulle vaipan ja päivävaatteet ja lähdemme alakertaan aamupalalle.
Näitä portaita hyötyliikun päivässä useita kertoja, kun kestovaipan vaihto tapahtuu parin tunnin välein ja hoitopöytä on yläkerrassa. Kun syliin lisätään tällä hetkellä kuuden kilon "kahvakuula" on portaiden nouseminen hyvää jumppaa :)
Isäntä käyttää koirat ja hakee samalla lehden ennen töihin menoa. Aamupalan tekeminen ja syömisen aloittaminen onnistuu Sisun ollessa sitterissä ja sitten kun hän kyllästyy sitterissä istumiseen, otan syliin. Aiemmin Sisu viihtyi sitterissä paljon pidempiä aikoja, nyt maksimissaan vartin. Aamupalan jälkeen seurustellaan ja imetän, kunnes Sisu alkaa osoittaa väsymisen merkkejä.
Sitten seuraakin päivän tehokkain osuus; hoidan heppahommat Sisun aamupäiväunien aikana. Hommat on hoidettava 30-45 minuutin aikana, tämä vauva ei todellakaan ole sitä tyyppiä, joka odottaa rauhassa palvelijaa paikalle vaunuissa unien jälkeen... Ehei, kun unet loppuu, vaunuista pitää päästä heti pois!
Laitan hevosille heinät heinäverkkoihin, vaihdan veden ja siivoan kakat tarhasta.
Ehdin myös ihailla etupihan kukkia, joita näyttää tulevan vielä uusiakin. Teen muuten jutun pihan kuulumisista lähiaikoina.
Jaahah, prinssi herää ja minä olen melko hikinen ja nälkäkin olisi... Roudaan vaunut sisään, tässä vaiheessa usein jo melko kovaa kiljuvan vauvan kanssa ja imetyksen sekä vaipan vaihdon jälkeen alan haaveilemaan lounaasta tai välipalasta.
Mutta Sisua ei kiinnosta sitterissä oleminen yhtään! Siispä tyydyn syömään pari omenaa vauvan "lukiessa lehteä" samalla.
Sitten seuraa Sisun (ja välillä muidenkin perheenjäsenten) viihdytystä, imetystä ja vaipan vaihtoa muutaman kerran ennen seuraavia unia.
Käytän myös koirat ja haen postit Sisu rintarepussa. Tuo reppu on kyllä mainio kapine, en pysty kuvittelemaan vauvaelämää ilman sitä!
Tällä kertaa postilaatikossa on mieluisa paketti; naapurikunnassa asuvan ompelijan tilauksestani tekemä jumpsuit, siinä on vielä kasvunvaraa. Rakastan muuten lastentekstiilien kuoseja, kokonaan uusi ja ihana maailma!
Sitten koittaa tässä vaiheessa jo hyvin kaivattu hetki; Sisu nukahtaa päiväunille! Nämä unet kestävät puolesta tunnista aina kolmeen tuntiin asti, joten ehdin ainakin syödä ja laittaa pyykkejä. Mahdollisesti minulle jää myös sitä kuuluisaa omaa aikaa, jota arvostan nykyään suuresti :) Kolmen kuukauden  ikäisen vauvan kanssa on ihan konkreettisesti kiinni joka hetki, kun hänen viihtyminen on täysin aikuisen varassa. Usein käyn jopa vessassa vauvan kanssa... Odotan jo sitä aikaa, että Sisu viihtyisi hieman yksinkin leikkimässä.
Unien jälkeen seuraa taas imetys-, vaipanvaihto- ja viihdytysosuudet, joita toistetaan tarvittava määrä iltapäivän ja illan mittaan. Olemme aloitelleet myös syömisharjoituksia ja pojalle maistuu ruoka erinomaisesti!
Välillä voidaan ottaa pienet torkutkin sohvan nurkassa.
Iskän kotiintulo on aina kiva juttu sekä minun, että Sisun mielestä!

Nukkumaan Sisu menee kahdeksan maissa ja yöllä hän herää tätä nykyä syömään tunnin-kahden välein... Puuh. Kaipaan todella niitä alkuaikoja, kun yösyöttöjen väli oli kolme-neljä tuntia! Aamuisin minulla on muistissa vain jatkuvat heräämiset yön mittaan, toivottavasti tämä on joku ohimenevä vaihe. Sisu kyllä nukahtaa heti syötyään, mutta eihän noin lyhyissä pätkissä oleva uni oikein mistään kotoisin minun kannalta.
Sellainen on minun päivä kotiäitinä kotona. Onneksi on myös kaverikyläilyjä ja äitini, joka käy parina päivänä viikossa auttelemassa. Huomenna aloitan Sisun kanssa äiti-vauvajoogan, joten meille tulee perjantaista "pakollinen" kaupunkipäivä :)

Mukavaa viikonloppua ja sitä arkea sen jälkeen teille lukijoille! Onkos siellä muita kotiäitejä?