perjantai 30. joulukuuta 2016

Parasta kotona vuonna 2016

Pilviraitti -blogissa oli kiva kooste heidän kodin vuoden suosikkijutuista ja innostuin sitä mukaillen tekemään pienen yhteenvedon meidän kodin muutoksista vuonna 2016.
Hienoin juttu oli ilman muuta yläkerran toisen huoneen valmistuminen! Pääsimme huoneeseen pakoon tammikuun ennätyspakkasia ja tietysti siihen toi erityistä hohtoa kaikki vauvalle suunnitellut jutut. Aionkin lähiaikoina tehdä postauksen huoneesta, siellä on hieman uutta taas.
Keittiön uusi tapetti oli paras uudistus, katselen vieläkin keittiötä joka päivä erittäin tyytyväisenä tapettivalintaan. Kuvassa näkyy myös isännän tekemä keittiön pöytä, jonka jalka valmistui kesällä.
Itse tehty liukuovi on erittäin tarpeellinen ja näyttävä kapine. Sitä tulikin tehtyä puoli vuotta. Olohuone meni kuvassa näkyvältä puolelta melkein kokonaan uusiksi huonekalujen suhteen, kun sinne hankittiin uusi sohva ja riippuva keinutuoli. Molemmat aivan nappivalintoja edelleen.

Yllättävän paljon sitä ehtikin tehdä kaikkea raskaudesta ja vauvan tulosta huolimatta. Hitaammin kuin ennen, mutta ihan samanlaisella innolla remontoimme ja sisustamme tätä meidän ikuisuusprojektiamme!

Ensi vuodelta odotan edistymistä talon julkisivuremontissa ja eteisen remontin loppuun saattamista sekä varovaisesti toivon olohuoneen värimaailmaan muutosta. Lisäksi mielessä ja osittain työnallakin on ainakin miljoona uutta ideaa :)
Tervetuloa vuosi 2017!

perjantai 23. joulukuuta 2016

Joulurauhaa etsimässä

Tässäpä meidän kodin joulutunnelmia kuvien välityksellä.


Otin suurimman osan kuvista viime viikolla, jolloin täällä oli upean valkeaa. Nyt vietämme joulua perinteisessä satakuntalaisessa takasyksyisessä säässä, eli joulu on musta. Aika tumma on myös minun mieli, tuo hevosten myynti vie yöunet ja ruokahalun... Mutta yritän nyt unohtaa asian edes yhdeksi päiväksi ja nauttia meidän pienen perheenjäsenen ensimmäisestä joulusta!

Huomenna tänne tulee äitini jo perinteeksi muodostuneeseen tapaan. Syömme hyvin ja lämmitämme saunan kolmannen kerran tänä vuonna. Normaalisti käymme siellä jouluna ja juhannuksena, mutta viime kesänä intouduimme käymään kerran juhannuksen lisäksi ;)
Rakkautta ja rauhallista joulua teille lukijamme!

perjantai 16. joulukuuta 2016

Järkevä, mutta raskas päätös

Olen viime aikoina tallitöitä tehdessäni miettinyt paljon sitä, miten pitkälle sitkun -ajattelu hevosten suhteen kantaa... ja valitettavasti huomannut, että meidän elämässä sitä hevosharrastuksen kannalta ideaalista sitkun -hetkeä ei tule lähivuosina olemaan.

Tällä hetkellä harrastuksemme keskittyy pihaton ja tarhan siivoukseen, hevosten ruokkimiseen ja juottamiseen, näihin kuluu yhteensä noin tunti päivässä. Viikonloppuisin olisi mahdollista ratsastaa vuorotellen molempien ollessa paikalla valoisaan aikaan, kun toinen voi olla lapsen kanssa. Todellisuus on kuitenkin se, että kun viikonloppuna täytyy hoitaa kaikki viikolla rästiin jääneet kotityöt (siivous, klapien kantaminen jne...), ei aikaa ratsastukseen käytännössä ole, vaan se on aina jostain pois.

No nyt voisi ajatella, että lapsi kasvaa ja elämä helpottuu... mutta entäs jos kävisi toinenkin ihme, eli Sisu saisi sisaruksen? Lisäksi talon ulkoremontti on ihan alussa ja sisällä odottavat isot remontit tulevan yritykseni tiloissa. Puulämmityksestä emme ole hetkeen pääsemässä eroon. Tulevan yritykseni toiminta tulee keskittymään viikonloppuihin, eli ratsastus pitäisi hoitaa päivisin lapsen ollessa osa-aikahoidossa. Vai olisiko minun järkevämpi hoitaa yritykseni asioita silloin? No olisi.

Tilanne kärjistyi nyt lapsen syntymän myötä, mutta onhan tuo aikapula ollut todellisuutta aiemminkin. Olen jo vuosia potenut huonoa omaatuntoa siitä, ettei noille ihanille hevosille ole enempää aikaa. Asumme niin pienellä paikkakunnalla, ettei täältä löydy noille ratsastajiakaan, viime vuonna Myrskyä liikuttamassa käynyt kiva ja reipas tyttökin muutti toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. Hevosilla on vielä monia hyviä vuosia edessä (myös tuolla reippaalla eläkeläisellä) ja niinpä olemme päättäneet luopua niistä, kuten varmasti jo arvasittekin.

En ole vielä laittanut niistä mihinkään myynti-ilmoituksia, mutta ajattelin kirjoittaa asiasta tänne. Jos vaikka joku teistä lukijoista olisi hankkimassa hevosta, tai tiedätte jonkun, joka olisi?

Hevosten tulevat kodit katsomme tarkkaan, mieluiten myymme (tai annamme ne ylläpitoon) pienelle tallille, jossa niiden kanssa touhutaan suht' aktiivisesti. Casper sopii sunnuntai ratsasteluun ja seurahevoseksi, mutta Myrskylle paras paikka olisi sellainen, jossa sillä ratsastettaisiin useamman kerran viikossa, kolme kertaa tavoitteellista liikuntaa riittäisi jo hienosti. Jos kaikki menisi niinkuin elokuvissa, hepat pääsisivät samaan paikkaan, mutta se taitaa olla ihan utopistinen haave. Hevoskaveri täytyy kuitenkin uudessa kodissa olla, sen verran sosiaalisia poikia ovat molemmat.
En olisi ikinä uskonut, että unelmani omista hevosista päättyy näin. Totuus on kuitenkin se, että sekä oman, että hevosten mielenterveyden kannalta on parempi tehdä päätös luopumisesta juuri nyt. Tuntuu vain tosi vaikealta ajatella kotia ilman hevosia ja tämä nyt alkava myyntiaika ja oikeiden kotien etsiminen tulee olemaan haastava ja luultavasti pitkä ajanjakso. Toisaalta tiedän, että kun ne oikeat ihmiset löytyvät, olen ainoastaan iloinen hevosten puolesta.

Hevosista löytyy hyvät kuvaukset tästä aiemmin tekemästäni jutusta. Kuvaan nyt viikonloppuna molemmista ratsastusvideot ja laitan ne sitten virallisesti myyntiin ensi viikon aikana. Ilmoitelkaa ihmeessä jos teille tulee mieleen näille sopivia koteja!

Kaikesta huolimatta mukavaa viikonloppua ja ottakaahan iisisti jouluvalmistelujen kanssa! Teen vielä ensi viikolla jutun meidän kodin joulutunnelmista, joten joulun toivotuksia en vielä toivottele :)