Me ♥ talo

Meistä ja tästä talosta on tehty monta tosi hyvää ammattikirjoittajan kirjoittamaa lehtijuttua. Valitsin elokuussa 2013 Satakunnan kansassa olleen jutun hieman referoituna kertomaan tarinamme.

Sen on kirjoittanut toimittaja Sini Kuvaja ja kuvat otti Miikka Kiiminki.
Elämänmuutos: Sanna ja Sami Suomalainen vaihtoivat ison asuntolainan Lavian maaseudun auvoon.

Vielä muutama vuosi sitten Riuttalan kyläkoulu oli kurjassa kunnossa. Savupiipussa kasvoi koivu, ja ulkoseiniä pitkin kohosivat kuuset. Hirsiseiniä peitti lastulevy ja lattialautoja linolipäällyste. Kukaan ei ollut huolehtinut rakennuksesta pariinkymmeneen vuoteen.

Uutta kotia etsivä Sami Suomalainen jäi silti pariksi tunniksi katselemaan ja kuvaamaan myynnissä ollutta rakennusta. Hän näki ränsistyneessä kuoressa piilevät mahdollisuudet.

Sami asui puolisonsa Sanna Suomalaisen kanssa Tuusulassa taajamassa omakotitalossa. Kumpikin oli elänyt koko ikänsä kaupungissa mutta haaveili maalle muutosta. Heitä ahdisti suuri asuntolaina, jonka ympärillä koko elämä tuntui pyörivän.

– Ei missään nimessä näin suurta taloa, oli Sannan ensimmäinen kommentti Riuttalan 350-neliöisestä kyläkoulusta kahden hehtaarin tontilla. Sami puhui kuitenkin puolisonsa ympäri. Vuonna 2011 Suomalaiset ostivat kyläkoulun 78000 eurolla, muuttivat Riuttalaan ja aloittivat talon entisöinnin.

Olohuonetta remontoidessaan pariskunta kohtasi ikävän yllätyksen. Viimeistä lastulevynpalaa irrottaessaan Sami näki villassa juovikkaita käytäviä, joista alkoi pudota solkenaan mustia palleroita.

– Sieltä tuli tuhansia isoja hevosmuurahaisia. Se oli musta hetki: entä, jos koko talo on tällainen, Sanna kertoo mielessä pyörineistä ajatuksista. Muurahaiset olivat kaivaneet seinähirret täyteen käytäviä. Kotikonstit eivät riittäneet, vaan avuksi tarvittiin tuholaismyrkyttäjä. Vahingot jäivät onneksi lopulta vähäisiksi.

Kauhunhetkiä enemmän Suomalaisilla on ollut aiheita iloon. Kun on suunnitellut ja entisöinyt huonetta pari vuotta, sen valmistuminen on juhlaa. Silmät eivät väsy ihailemaan kätten jälkiä.

– Monesti tulee hetkiä, jolloin ihmettelen, asunko oikeasti täällä, Sanna sanoo.

Suomalaiset entisöivät 1930-luvun koulun poistamalla 1970–1980-lukujen seinä- ja lattiamateriaalit ja tuomalla esiin hirret sekä lautalattiat. Sisustuksessa he suosivat värejä, kontrasteja ja rohkeita yhdistelmiä eri aikakausilta.

Pariskunta tekee itse kaiken, minkä voi. He ovat uskaltautuneet jopa purkamaan vanhoja putkistoja. Sami on oppinut muun muassa puusepän töitä ja moottorisahan käyttöä.

– Jankutan aina, ettei tämä voi mitään avaruusfysiikkaa olla. On vain uskallettava tehdä kaikenlaista, Sanna sanoo.

Hirsitöiden takia entisöintiprojekti hidastui. Jälkikäteen ajatellen Suomalaiset ovat siitä iloisia.

– Sanotaan, että pitäisi asua talossa vuosi ennen kuin tekee isoja remontteja. Kärsimättömänä ihmisenä en ole käsittänyt sitä, mutta nyt ymmärrän ajatuksen, Sanna sanoo.

Heistä on tullut myös ”skotteja” eli nuukia. Kaikki pyritään ostamaan käytettynä ja edullisesti esimerkiksi verkkohuutokaupoista.
Elämänmuutos on ollut pariskunnan mielestä yllättävän pieni. Arki pyörii maalla entiseen tapaan.

– Olen kolmannen polven helsinkiläinen, mutta Helsinki ei ole koskaan ollut minulle mikään maailman napa tai ainoa autuaaksi tekevä paikka, Sami sanoo. Sannalle suurin muutos oli työpaikan vaihtuminen yrittäjyydeksi.

– Olemme aina viihtyneet kotona keskenämme. En suosittele tällaista kellekään, joka haluaa laajoja sosiaalisia ympyröitä, Sanna sanoo.

Sannalla on monia haaveita yritystoiminnan laajentamisesta. Kenties tulevaisuudessa Riuttalan koulu toimii myös matkailu- tai luomuviljelytilana.

2 kommenttia:

  1. Terve! Meillä on mökki Riuttalassa (tai oikeammin Pajusennokassa) ja tuostapa tietä hujautamme kohtalaisen usein koulunne ohi. Se on varsin hieno, joten onnittelumme!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka! Onhan tämä hieno, mutta itse näkisin tämän mielellään jo maalattuna, sitten olisi upea :)

      Poista

*** Kiitos kommentistasi ***