tiistai 30. elokuuta 2011

Jospa sittenkin...

...hirsipinta!? Purimme viikonloppuna esiin reilusti hirsipintaa tulevan olohuoneen ja keittiön puolelta ja meistä molemmista tuo hirsipinta näyttää vaan ihan älyttömän hienolta. Siinä on jotain niin ikiaikaista ja pysyvää.

Eli olemme taas miettimässä talon ottamista kokonaan hirsipinnalle. Viimeksihän tätä asiaa vatvottiin kesäkuussa ja silloin konservaattori sai meidät vakuuttumaan lautapinnan oikeasta tyylistä. Mutta itsellehän me tämä talo tehdään ja jos hirsi on meidän mielestä hienompi pinta kuin laudoitus niin sallittakoon tyylirikko meille. Vai sallitaanko? Apua. Toisaalta mielestämme tyylirikko ei ole kauhean paha, koska talo on ollut ainakin 10 elämänsä ensimmäistä vuotta hirsipinnalla ja tiedossa on parikin samanikäistä koulua, jotka ovat edelleen ilman laudoitusta.
Väritykseksi tulisi Uulan Falunin punainen punamulta (tummapunainen) valkoisilla vuorilaudoilla ja Udun värisillä ovilla. Tarkoittaa siis sitä, että tämän kesän ikkunoiden ja nurkkien vuorilautojen maalaus oli hukkaan heitettyä, mutta toisaalta raaputtaminen oli isompi vaiva kuin itse maalaus. Ja kuistihan voisi EHKÄ olla tuollainen kuin se nyt on, alla photoshopattu havainnekuva:
Kuvassa on myös haaveilemamme mattamusta katto. Tuo photoshop on kyllä mainio kapistus, kun ei tarvitse kaikkea kuvitella päässään!
Purimme siis laudoitusta selvittääksemme hirsien kuntoa ja samalla helpottaaksemme huomenna tulevan tuholaistorjujan työtä. Hirsistä löytyi vielä yksi uusi hevosmuurahaispesä keittiön ikkunoiden alla (alla olevan kuvien vasemman puoleiset alaikkunat) ja lisäksi pari pienempää muurahaispaikkaa. Puretun kellarin katoksen alue oli aivan laho, lahompi kuin kuvittelimme. Muuten hirsien kunto oli hyvä, alin hirsi menee tosin kokonaan vaihtoon, mutta se oli odotettavissakin. Uusien muurahaispesien löytymisen myötä vain vahvistui, että teimme oikean päätöksen kun tilasimme ammattilaistorjujan paikalle.
Kellarin portaiden katos oli liian tiivisti rakennettu ja jouduimme purkamaan sen kokonaan.
Kellarin katoksen alla ollutta seinää ovat syöneet yhteistyössä kosteus ja muurahaiset.
Jostain hirsistä jäljellä ei ole kuin sisäpuolelle näkyvä pinta.
Nämä laholöydöt eivät masentaneet meitä juuri lainkaan, kaipa sitä alkaa olla jo kaikkeen tottunut :) Pääasia, että talo tulee nyt kuntoon. Hirsipinnalle jättämiseen houkuttelee sekin, että näkisimme koko ajan missä kunnossa hirret ovat, jotenkin aika painajaismaista noiden muurahaisten kanssa, niin pienet eläimet saavat aikaan noin isoa tuhoa!
Viikonlopun iloisiin asioihin kuuluivat sunnuntaina liiteristä löytynyt klapivarasto. Meillä on siellä sellainen metrinen purupäällysteinen patja, luulimme että siinä on 80 vuoden purut ja puujätteet. Yllätys olikin suuri kun kasaa syvemmältä penkoessani tajusin, että se muodostuukin klapeista! Tämä löytö tarkoittaa kuutioittain klapeja, kasa on noin 5x5 metrin alalla ja parhaimmillaan metrin korkuinen! Voitte vaan kuvitella missä kunnossa liiteri on, kun sieltä löytyy tuollaisia juttuja ;) No se on iso ja siellä on paljon roskaa...
Elämän pieniä iloja!
Toinen minua suuresti ilahduttanut asia oli nämä vanhat sähköjohdon pidikkeet, jotka purimme kellarin seinistä. Todella kaunista käsityötä, aiomme laittaa nämä johonkin näkyvään paikkaan johdonpidikkeeksi sisällä. Sen aikaa ne ovat esillä vanhassa lasipurkissa, ettemme unohda niitä jonnekin remppakamojen kätköihin.

torstai 25. elokuuta 2011

Omenoita ja kellarin kunnostus

Kuten jo viime viikolla kehaisin, täällä tosiaan riittää omenasatoa ja niitä olen nyt tämän viikon keittänyt hilloksi äitini kanssa. Lajikkeesta en tiedä, mutta hyviä ovat ihan tuollaisenaan, eivät ole liian happamia. Keittelimme hilloja koulun keittiön puuhellalla, nyt on sekin päässyt käyttöön vaikka keittiö on muuten alkutekijöissään.
Hillot tarvitsevat tietenkin kellarin. Meillä on täällä isot kellaritilat koulun keittiön alapuolella, jotka olivat päässeet ruokottomaan kuntoon. Kesäkuussa poistimme mädäntyneet puiset ovet karmeineen ja irrotimme ikkunat ja jätimme ovet auki, näin kellari sai tuulettua koko kesän.
Tässä lähtötilanne ennen siivoamista, ovien poiston jälkeen ja yhdessä kuvassa myös homeinen ovi:
Kellarin tuuletus onkin ratkaistu jännästi, kaikissa huoneissa on katossa isot reiät ja ne yhdistyvät samaan savupiippuun kuin koulun keittiön iso leivinuuni. Tuuletukselle on siis oma hormi ja hormille aivan samanlainen pelti kuin uunillekin, merkkasin sen alla olevaan kuvaan. Kuka olisi uskonut, että tämä on tuuletuspelti?! Emme me ainakaan, mutta näistä vanhoista taloista yhtä sun toista tietävä isäni kävi täällä ja pienen salapoliisityön jälkeen sai selville asian. Kellarin tuuletus on siis ollut luultavasti kiinni vuosikaudet, joten ei ihmekään, että siellä oli hieman tunkkaista!
Siivosin kellarin harjalla, rakennusimurilla ja lopuksi pyyhin etikkaliuoksella seinät. Valoilla sai jo paljon aikaiseksi, kellari ei tunnu läheskään niin ahdistavalta kun kaikki valot toimivat!
Täällä on omenahillon hyvä olla, ensi kesän hommia on seinien kalkitseminen ja metallihyllyjen laittaminen. Kunnossa oleva kellari oikein innostaa säilömään, jossain vaiheessa olisi kiva laittaa omaa perunaa tulemaan, ehkä jo ensi keväänä siihen riittää aikaa ja energiaa...
Viikonloppuna jatkamme ulkolaudoituksen purkamista, samalla lähtee myös kellariin vievien rappujen yläpuolella oleva katos. Ensi viikolla tänne tulevat hommiin tuholaistorjujat, haluamme eroon muurahaisista kerralla ja varmasti. Näistä lisää seuraavassa postauksessa.

keskiviikko 17. elokuuta 2011

Vanhoja valokuvia


Maanantaina postilaatikossa odotti iloinen yllätys; sinne oli jätetty vanhoja kuvia koulun oppilaista, kiitos vaan kovasti Merville. Minähän rakastan vanhoja valokuvia ja tietysti vielä enemmän niitä, jotka liittyvät jollain tavalla omaan elämääni.
Tässäpä nämä kuvat näytille tännekin:
1937
1943
1941
Yllä olevasta kuvasta näkyy hyvin, miten avoin koulun piha on ollut tielle päin, vertauksena sama piharakennuksen kulma tänään otetussa kuvassa. Vanhassa kuvassa takana näkyvä naapurin mökki/sauna on vielä olemassa, mutta ei näy enää pihaamme.
Jos teillä paikallisilla lukijoilla on lisää kuvia kouluun liittyen niin olisimme niistä hyvin kiinnostuneita! Minulla on skanneri, joten omiksi kuvia ei tarvitse luovuttaa, vaan saan ne skannattua samantien koneelle.
Remonttirintamalla on ollut hiljaista, olemme keskittyneet kesävieraisiin ja viikonloppuna juhlimme kesän ainoita häitä. Ensi viikolla onkin luvassa omenahillotalkoot äitini kanssa, meidän omenapuut notkuvat omenoista!

keskiviikko 10. elokuuta 2011

Lisää sinistä ja painepesua


Vuorilautojen maalaus sinisellä on jatkunut ja nyt talomme näyttää sisääntulosuunnasta jo näin kivalta:
Sama kohta kesäkuussa:
Jännä miten tuo ilta-auringon sävy on nyt paljon kylmempi kuin kaksi kuukautta aiemmin, syksy tulee ja tänään sen on tuntenutkin!
Vuorilautojen maalauksen lisäksi ilmettä kirkastaa tekemäni sammalien/homeiden pesu painepesurilla, siinäpä vasta mahtava laite talonkin huoltoon! Sillä lähti myös osa vanhoista maaleista, joka ei todellakaan haitannut. Katsokaapa vaikka tätä eniten mustunutta seinää ennen-jälkeen kuvassa:
Kokeilin pesuria myös opettajan asunnon portaisiin, tarkoitus oli vain poistaa sammalkasvustot, mutta hämmästyksekseni portaat olivat aikalailla muutenkin mustuneet. Luulisin, että tuon mustan töhkän peseminen hidastaa sammaleen muodostumista, joten aion pestä myös muiden sisäänkäyntien portaat pesurilla. Tummuneet portaat ovat ehkä kauniimmat, mutta laitan nyt kunnossapidon ulkonäön edelle.
Olemme alkaneet purkamaan luokkien ja koulun keittiön seinän ulkolaudoitusta alareunasta hirsien vaihtoa varten. Hirsimies kävi arviointikäynnillä ja sovimme, että käymme läpi nyt tänä syksynä luokkien ja koulun keittiön puoleisen osan taloa ja ensi kesänä toisen puolen. Pääsemme näin remontoimaan ja muuttamaan talven aikana koulun tiloihin ja ensi kesällä puramme opettajan asunnon ja eteistilat hirsille ulkoa ja sisältä. Tiedämme mitä teemme myös ensi kesänä!
Ulkomaalauksesta hän sanoi, että kannattaa tehdä vain ikkunan alareunoihin asti, pahimmillaan voi joutua vaihtamaan 3 hirsikertaa ja ikkunoiden alapuolet menevät melko varmasti uusiksi joka ikkunasta. Ja alaosien pellit täytyy ottaa pois HETI, eli nämä ovat viimeiset kuvat talosta peltihelmojen kanssa. Ensi talvi mennään sitten ilman hametta :)
Meidän pitää myös miettiä, miten laudoitamme seinien alaosan uudestaan. Kävimme inspiraatiomatkalla Raumalla ja alla olevat kuvat ovat sieltä. Wanha-Rauma on henkeäsalpaavan kaunis kaupunki, suosittelen lämpimästi kaikille vanhoja taloja rakastaville! Olimme siellä ensimmäistä kertaa ja tulee varmasti vakituinen päivämatkakohde.

Yksi vaihtoehto olisi tehdä pieni tippalauta ikkunoiden alareunan tasolle ja näin korjauslaudoitus olisi ihan oma osansa, sen voisi tehdä vaikka poikittain. Tosin tämä on enemmän 1800-luvun ja 1900-luvun alkupuolen tyylisuunta, ei enää 30-luvun talojen. Toisaalta talomme piirustukset ovat vuodelta 1922...
Tässä talossa on kaksi tippalautaa ja erilainen laudoitus alareunassa, meille tulisi toisinpäin, eli vaakalauta alareunaan.
Toinen vaihtoehto on vain jatkaa laudoitusta ja tehdä iso tippalauta alareunaan, kuten aluksi suunnittelimme. Tässä ongelmana vain on tasainen sauma laudoissa ja rimoissa, joka tulee varmasti näkymään.
Tässä talossa on sellainen tippalauta kuin alunperin suunnittelimme ja laudoituskin on sama kuin meillä.
Meillä on onneksi talvi aikaa miettiä tätä asiaa.

perjantai 5. elokuuta 2011

Pukeutumishuone


Pukeutumishuone eteiskäytävästä päin, taustalla kodinhoitohuone.
Pukeutumishuoneen pikakaunistus! Lähtökohtana pukeutumishuoneelle oli yksi näistä koulun ja opettajan asunnon välillä olevista välitiloista. Tästä tilasta on kulku koulun eteiskäytävään ja keittiöön sekä vessoihin, suihkuun ja kodinhoitohuoneeseen. Noiden kolmen viimeksi mainitun vuoksi tuntui luontevalta tehdä tähän meidän pukeutumishuone vaatekaappeineen.
Vas. alkuperäinen seinien väri, oik. kaapit ennen tuunausta.
Maalasin karmeat likaisen persikan väriset seinät valkoisiksi jo ensimmäisellä viikolla muuton jälkeen.
Nyt piristin seiniä samalla jämämaalilla, mitä käytin opettajan asunnon olohuoneessa maalaamalla kaksi neliötä seinille. Toinen neliö kehystää vanhaa lipastoa, jossa säilytämme sukat ja alusvaatteet ja toinen toimii taustana korteille ja valokuville.

Lisäksi maalasin lastulevykaapit myöskin jämämaalilla ja vaihdoin vetimet. Kaappitilaa on liian vähän ja tarkoitus on ostaa/tehdä kokonaan uudet vaatekaapit joskus myöhemmin.
Viimeisin muutos tehtiin keskiviikkona, otimme pois kolme loisteputkivalaisinta ja laitoimme tilalle Ikean Arstid plafondit ja aiemmin samasta paikasta hankkimani metallikupuisen valaisimen lipaston ylle. Tuo metallivalaisin löytyi aikoinaan alelaarista hintaan 5€, enkä voi käsittää miksi ostin vain yhden valaisimen! Se on nimittäin yksi suosikkivalaisimistani nykyisin. Meillä on nyt loisteputket pois eteiskäytävästä ja tästä tilasta. Jokaisen rumiluksen vaihtaminen kauniiseen valaisimeen on huippuhetki!

Arstid valaisimet olivat käsittämättömän helpot asentaa, suorastaan nerokas systeemi! Kauniitkin ne ovat mielestäni, ainakin kun vertaa muihin plafondeihin. Tila on aika matala ja siinä on paljon ovia, joten plafondi oli ainoa vaihtoehto. Kattoa on joskus laskettu tuntemattomasta syystä, aiomme kyllä purkaa lasketun katon joskus tulevaisuudessa. Tuo joskus sana esiintyy aika usein näiden ei niin kiireellisten remonttien yhteydessä :)
Koru- ja asustekokoelmia pukeutumishuoneesta ja vessasta.
Tykkään käyttää koruja ja asusteita osana sisustusta ja tällaiseen tilaan ne käyvät mielestäni erinomaisesti. Täällä maalla korujen ja laukkujen käyttö päällä on aika vähäistä ja minusta olisi turhaa piilottaa kauniit tavarat lipaston uumeniin.
Esillä on myös mageimmat juhlakenkäni, noita vasemman puoleisia pääsen pian ulkoiluttamaan ensimmäisen kerran häihin, ovat ihanan överit!