keskiviikko 26. elokuuta 2015

Time for tea

Olen odotellut postia Englannista kuin tulisilla hiilillä. Ostatin nimittäin itselleni synttärilahjaksi (näinhän ne parhaat lahjat saadaan ;) ) teepannumyssyn, jonka näin eräässä keväällä ilmestyneessä Country Living lehdessä.
Kyseessä on Poppy Treffry nimisen yrityksen Englannissa käsin tekemä tuote, johon rakastuin samantien. Yhdistyyhän siinä kaksi minulle rakasta asiaa; tee ja terrieri mitä viehättävimmällä tavalla! 
Myssyä ei saanut enää yrityksen nettikaupasta, mutta onneksi sellainen löytyi vielä heidän putiikistaan kun sitä sähköpostitse kyselin.
Konekirjotut tekstit ja aplikoinnit ovat upeita!
Lisäksi se sopii täydellisesti teepannumme päälle. 

Myssy oli melko kallis, mutta itsekin käsitöitä myyntiin tehneenä pidän hintaa kohtuullisena. Hyvin tehdystä tuotteesta on taatusti iloa koko loppuelämäni ajan.

Olisin toki voinut tehdä samantyyppisen myssyn itsekin, mutta pointtihan ei ole se, että kopioisin jonkun tekemän tuotteen "itse tein ja säästin" -periaatteella. Pointti on siinä, että tuin ostoksellani hienoa käsityöyritystä ja yrittäjän keksimää ideaa. Keksintö ja idea on ihan yhtä tärkeä osa käsityön tekemistä kuin se valmis myytävä tuotekin. Tällainen pieni kannanotto (ei siis mikään blogiyhteistyö) käsityöyrittäjien puolesta tämän ihanuuden myötä!

sunnuntai 23. elokuuta 2015

Kammarin kuulumisia

Tuunasin tänään lukuvalaisimet kammariin ja tuli mieleen kertoa huoneen kuulumisia tännekin. Kammaria kun on raaskittu näyttää täällä peräti kolmen postauksen verran, joten lienee päivityksen paikka!

Kammari on siitä helppo huone, että sen sisustus oli melkein kerralla valmis. Muutamia juttuja sinne on kuitenkin ilmaantunut sitten edellisen esittelyn, josta on mennyt aikaa reilu kaksi vuotta.
Ensinnäkin verhot. Pakkohan ne oli kuitenkin laittaa, sekä kesän valoa, että talven vetoa estämään. 
Luovuimme autenttisten 1930-luvun lukuvalaisimien etsinnästä ainakin toistaiseksi ja tyydyimme meiltä jo valmiiksi löytyneisiin Ikean valaisimiin. Maalasin valaisimien metalliosat kultasprayllä ja keksin samalla, miten pidennän valojen katkaisijana toimivan palloketjun.
Laitoin ketjuun jatkeeksi varastoistani löytynyttä ohuempaa ketjua ja sen päähän ison puuhelmen. Nyt valon saa helposti päälle pimeässäkin, aiemman lyhyen katkaisijan käyttö oli melkoista hapuilua ja kurottelua. Ai että olen tyytyväinen kun sain taas yhden pienen ison asian ratkaistuksi!

Kammarissa on kuitenkin monta asiaa vielä keskenkin...
Pienet 1930-luvun yöpöydät odottavat meitä vielä jonkun toisen nurkissa tai sitten ne syntyvät joskus oman puusepon tuotoksena. Siihen asti yöpöytinä ovat vanhat tuolit, omani päällä on kaikenlaisia aarteita ja taikakaluja.
Sivukonttorin (kuten ennenvanhaan sanottiin) oven ympäryspaneloinnin väri on edelleen huono (ja tuo palovaroitin pitäisi siirtää kattoon). Keittiön kaapin mintunvihreä on huoneen värimaailmaan liian kirkas, mutta kuitenkin parempi kuin sitä edeltänyt valkoinen. Paras väri olisi varmaan tapetista napattu ruskea, mutta en raaski ostaa maalipurkkia tuollaisen pikkuruisen alueen takia.
Seuraavaksi voisin kokeilla jämämaalien kokoelmasta tuota kammarin eteisessä olevaa vaaleansinistä.

Tyyliin sopiva klapikori on myös etsinnässä, ehkä tänne kävisi parhaiten sellainen pärekori.

Tätä nykyä käymme yläkerrassa vain nukkumassa, mutta ensi talvena asia tulee muuttumaan totaalisesti. Odotan oikein innolla miltä talviasuminen tuntuu kahden kerroksen kaksiossa; yläkerrassa on kaksi kammaria ja alakerrassa keittiö. Aiomme siis "hylätä" nykyisen ison olohuoneen pakkasten ajaksi ja oleilemme helpommin lämmitettävässä yläkerrassa. Mutta siihen on vielä matkaa!

torstai 13. elokuuta 2015

Loput ennen-jälkeen kuvat etupihasta

Hellou, täällä ollaan taas mahtavan ennen-jälkeen kuvapläjäyksen kera!

Meillä on ollut tosi hieno kesä ja mikä parasta se jatkuu vielä. Kesä- ja heinäkuun sateiden ansiosta emme ole remontoineet itseämme loppuun kuten viime kesänä, joten nekään eivät oikeastaan haitanneet kesän viettoa.

Olen sateista huolimatta saanut laudoitettua melkein kaikki seinät, enää eivät nuo ennen kuvissa näkyvät tervapaperit lepattele tuulessa. Julkisin julkisivu on tarkoitus vielä maalata kokonaan, niin päästään keväällä määritettyyn remppatavoitteeseen. Tai oikeastaan sen yli, kun muiden seinien laudoituksesta ei siinä ole sanottu mitään :)
Isännän kesäloma alkoi ilmojen puolesta sopivasti heinäkuun lopussa ja viimeiset kolme viikkoa ollaankin vietetty oikein kesäisissä tunnelmissa. Saatiinpa pidettyä pienet pihajuhlatkin uuden etupihan kunniaksi!

Nyt kuitenkin etupihan loput ennen-jälkeen kuvat, olkaapa hyvät!
Tässä näkymä pihatieltä talolle toukokuussa...
Ja tältä näyttää nyt. Hevosten pihatto siirtyi piharakennuksen päädystä pois ja siihen liittynyt aitaus jäi myös pois (uuden pihaton ympäristöineen esittelin edellisessä postauksessa kesäkuussa). Näkymä talolle on nyt paljon avarampi.
Tässä koko etupiha maantieltä päin katsottuna ennen remonttia.
Remontin jälkeen näyttää tältä. Kuvissa etualalla näkyvä viheralue on luonnonniittyä, joka on monipuolistunut kahdessa kesässä etenkin alueen toisesta päästä, kuvassa niityn ankeampi pää. Aiemmin alue oli hevosten tarhana.

Seuraavaksi kuvapareja piharakennuksen ympäristöstä:
Piharakennus ennen remonttia vanhan pihaton päädystä nähtynä. Maa oli kohonnut niin paljon, että rakennuksen kivijalka oli uponnut näkymättömiin.
Kohonnut maanpinta aiheutti myös melkoisia ongelmia sateella ja vesi valui pihalta jonnekin saunan lattian alle. Oikean puoleisessa kuvassa näkyy, kuinka yritin ohjata vettä saunan ovelta muualle puroja tekemällä... Yök, mitä muistoja!
Tältä piharakennus näyttää nyt. Kivijalkaa otettiin reilusti esille ja entisessä pihatossa on nyt varastotilaa mm. klapeille. On superhienoa kun klapit ovat katon alla, eivätkä lavoilla pressujen peitossa!
Hevosten tarhojen välinen yhdyskäytävä kulki mutavellissä piharakennuksen takaa. Myös kuvassa etualalla oleva maa-aines oli savea ja päädystä tulikin kolattua mutavelliä lumikolalla useamman kerran... Hyi, vieläkin puistattaa moisen muistelu!

Yhdyskäytävä siirtyi kokonaan pihan toiseen reunaan ja nyt kasvatamme piharakennuksen päätyyn kukkaniittyä. Istutimme niitylle enolasta saamani lumipalloheisin ja sähköpylvästä pitkin kiipeää humala.
Tässä vielä näkymä talon ovelta piharakennukselle päin ennen remppaa.
 Ja jälkeen (ilman pötköttävää kissaa).
Murskeen alle tuli suodatinkangas, joten toivottavasti saamme olla ilman ruoholäikkiä vielä monta vuotta.

Sitten näkymiä talon suuntaan!
Tässä yleisnäkymää toukokuun lopussa kuvattuna.
Ja tältä näyttää nyt, melkoinen kontrasti edelliseen. Lipputanko siirrettiin sivupihalta kunniapaikalle lähes keskelle pihaa.
Olemme päässeet liputtamaan vain kaksi kertaa uudessa paikassa; Eino Leinon päivänä ja pihajuhlien kunniaksi. Olemme huomanneet, ettei kesällä ei juuri liputuspäiviä ole, nyt kun odotamme niitä kovin innokkaina :)
Tässä ennen kuva portailta vasempaan...
...ja jälkeen. Ainoastaan tämän seinän laudoitus onnistui pääosin vanhoilla laudoilla, muiden seinien laudat olivat niin lahoja, että meidän piti teettää paikallisella sahalla 250 metriä uutta lautaa. Viime kesän lautojen numeroinnista ei siis juurikaan ollut iloa ja sovitteluun meni tuhottomasti aikaa. Etenkin rimojen sovittelu on tosi hidasta ja se on suurimmilta osin vielä tekemättä... puuh.
Portaista oikealle näytti tältä.
Näkymä nyt. Ulkopuoliselle katsojalle nuo talon kirjavasta kierrätyslaudasta kasatut seinät ovat varmaan aika karun näköiset. Me näemme seinät, joissa on terveet hirret ja laudat. Ja se on mahtavaa! Seinistä puuttuu vielä siis rimoitus, tippalauta ja tietysti uusi maali (ja se ihana vanhan maalin pois raaputus).

Punainen koristekivi tuli naapurikaupungista Kankaanpäästä, siellä kivet ovat luonnostaan punaisia. Täällä Laviassa kiviaines on harmaata, pihan murske tuotiin muutaman kilometrin päästä meiltä.
Istutimme portaiden molemmin puolin koristeomenapuut, joiden alla on kuunliljoja. 
Talon pääty veteraanimuistomerkkeineen ennen remonttia...
...ja jälkeen. Istutimme muistomerkin ympärille syyshortensioita, jotka ovat kovin ripusia vielä, niinkuin etupihan kaikki uudet istutukset. Päädystä oikealla puolella on vielä kesken oleva sivupiha ja se julkisin julkisivu, palaan niihin myöhemmin kunhan valmistuvat.

Sitten vielä muutama yksityiskohta uudesta pihasta.
Pihaton kulmalle istuttamamme villiviini on vielä melko matala, mutta kasvaa kuitenkin hyvää vauhtia bambutikkaita pitkin.
Tuttavilta saadut vuorenkilvet kiviaidan kyljessä saavat levitä ihan niin runsaaksi kuin haluavat. Olen jo aloitellut hevostarhan lauta-aitaa, mutta näiden kivien takaa se vielä puuttuu.
Olen jo pitkään himoinnut 1960-luvun puutarhakalustoa. Bongasin nämä tuolit sopivaan hintaan eräästä Facebook ryhmästä ja laitoin ne äidiltäni saadun pöydän kaveriksi etupihalle aamuauringon puolelle.
Ennen muinoin valitsimme serkkujen kanssa mummolan aitasta monien pihapelien joukosta ne, mitä halusimme milloinkin pelata. Tuon ihanan lapsuusmuiston siivittämänä olen kerännyt pihapelejä vanhaan pihattoon. Tikkataulun taustalevyn tein inspiroituneena vintage sirkuksesta.
Istutimme pihatien kiviaidan kupeeseen kermanvärisiä kukkia tekeviä pensashanhikkeja. Harmaa murskepiha kaipaa paljon vihreää ympärilleen ja noihin kiviaitoihin on tarkoitus istuttaa köynnös- ja maanpeittokasveja. Parin vuoden päästä selviää miltä nuo nyt istuttamamme kasvit näyttävät isoina ja sitten voi miettiä, mihin vihreää tarvitaan lisää.
Piharemontti oli iso unelma, jonka luulimme toteutuvan joskus vuosien päästä. Sen toteutuminen jo tänä kesänä helpottaa monia käytännön asioita ja tuo myös esteettistä luksusta jokapäiväiseen elämään. Lisäksi suunnittelemani matkailu/kesäkahvila pisnekset loikkasivat ison askeleen eteenpäin,  kyllä tähän pihaan kehtaa sitten joskus asiakkaita kutsua.
No mutta, vielä on kesää jäljellä ja toivottavasti sen verran poutapäiviä, että saamme talon kulissit kuntoon -projektin maalauksen osalta hoidettua!

lauantai 13. kesäkuuta 2015

Autokatoksesta Hepolaksi

Vuorossa on uuden etupihan ensimmäinen ennen-jälkeen juttu huikeine kuvineen!
Aloitan muutoksien esittelyn hevosten uudesta pihatosta ja sen ympäristöstä.
Rakennus toimi alunperin koulun välituntikatoksena, josta talon edellinen omistaja oli tehnyt autokatoksen. Meillä se toimi samassa tarkoituksessa ja asennutimme rakennukseen sähköt viime syksynä. Hieman ennen piharemontin alkamista ajattelin asiat uusiksi ja tajusin, että siitähän tulee hevosille oiva pihatto!
Ja tältä heppojen uusi koti näyttää nyt. Hevoset kulkevat sisään ja ulos sivussa olevasta isosta aukosta, johon laitetaan myöhemmin räsymatot ja tehdään ovet erikoistilanteita (kuten hirmumyrsky, eläinlääkärikäynnit) varten. Ikkuna siirrettiin etupihan puolelle ja samalle seinälle teimme pitkään haavelistallani olleen englantilaistyylisen parioven.
Maalasin pihaton tummanharmaalla Pika-Teholla ja pariovet Uulan Purjolla, sama väri on / tulee olemaan talon vuorilaudoissa. Pika-Tehoon päädyimme kustannussyistä ja täytyy kyllä sanoa, että oli petrooliöljymaalia monta kertaa ikävä kun tuota seiniin sudin... Petrooliöljymaalin peittävyys ja käsiteltävyys ovat vaan niin paljon paremmat!
Tältä rakennus näytti toisesta suunnasta...
...ja tältä nyt. Molemmat autot majailevat nyt tasavertaisesti taivasalla, Jeeppi ei koskaan talliin mahtunutkaan kun sivupeilit ottivat oviaukon reunoihin kiinni.

Suurimmat maansiirtotöihin liittyvät muutokset näkyvät kun siirrymme pihaton takakulmalle.
Tältä siellä näytti viime kesänä, kuva on otettu kun saimme hevosten tarhojen välisen siirtymäkujan valmiiksi. Kujan molemmat puolet olivat käyttökelvotonta ryteikköä.
Kuja oli tässä kunnossa pari viikkoa sitten, maa oli siis savea ja meni tuollaiseksi jo viime syksyn sateiden myötä.
Ja näin nyt! Saimme pihasta tulleesta täyttömaasta uskomattoman paljon lisää tasaista aluetta hevosten käyttöön, hyvää soramaata tuli tuohon parhaimmillaan yli metrin kerros. Emme osanneet kuvitellakaan tätä muutosta, ihan kuin meille olisi taiottu lisää maata. 
Pihaton ovi-aukon edustalta raapaistiin savista pintamaata pois ja siihen tuotiin pohjalle isoa mursketta ja päälle haketta, jota leviteltiin muuallekin pihaton ympärille. Hake on tosi kivan tuntuinen pintamateriaali tarhaan, hevosetkin tykkäävät pötkötellä sen päällä.

Tässä vielä kaksi ennen-jälkeen kuvaparia:
Näkymä pihalta jääkiekkokaukalon suuntaan ennen...
...ja jälkeen. Pihasta nousi paljon isoja kiviä ja niitä pinottiin pariin kohtaan. Tämä kiviaita pitää vielä pestä ja sitä voi myöhemmin täydentää pienillä täyttökivillä ja kenties kivikkokasveilla. Kaikki pihalle päin olevat hevostarhan aidat teemme harmaantuneista laudoista, niin että sähkölangat jäävät näkymättömiin.
Näkymä talon portailta ennen...
...ja jälkeen.

Lopuksi vielä yksityiskohtia pihatosta:
Vintiltä löytyi aikoinaan vanhoja sähköjohtimia ja kun näin Anu Harkin blogissa sellaiset hevospuomiin kiinnitettynä, oli yksi käyttökohde selvillä. Sitä puomia ei vielä ole, mutta nyt riimut roikkuvat johtimesta tallin kulmalla. Melkein tekisi mieli ostaa hienot nahkariimut tuohon roikkumaan, mutta ehkei sentään enää tähän konkurssiin ;)
Eräänä iltana pihatöiden väsyttämänä luulin vääntäneeni rautalangasta Heppala tekstin. Sanoin vielä isännälle, että en tee Hepolaa vaan Heppalan. Seuraavana aamuna huomasin virheeni, olkoot sitten Hepola!
Uusi pihatto on paljon tilavampi kuin vanha. Joskus olisi kiva laudoittaa ja maalata se sisältä kokonaan, mutta toistaiseksi saa kelvata tällaisenaan. Meidän hepat käyttävät pihattoa eniten kesäisin, jolloin ne ovat siellä paarmoja yms. ötököitä paossa. Talvella voi mennä viikkojakin, etteivät ne edes käy sisällä, joten pihaton lämpöeristäminen menisi hukkaan.
Hevosilla on nyt kaksi metsätarhaa joita tämä uusi välialue yhdistää. Toinen, uudempi metsätarha on kyläyhdistyksen mailla ja saimme sen käyttöömme tänä keväänä. Hepat ja me olemme erittäin kiitollisia yhdistykselle!
Pihan remontti tapahtui nopeasti; kaivinkoneurakoitsijat olivat töissä vain kolme päivää (tosin päivät olivat pitkiä). Kun on tottunut tekemään itse ja hitaasti, pää ei pysy näin isossa ja nopeassa muutoksessa mukana. Monta kertaa päivässä pitää ihmetellä, että onko tämä tosiaan meidän piha!? Näitä kuvia ottaessakin tuntui hassulta, milloinkahan tähän hienouteen tottuu...
Tämän jutun myötä blogi jää kesätauolle elokuuhun saakka. Olen näiden blogivuosien aikana huomannut, että blogissa liikkuu Juhannuksen jälkeen vain murto-osa normaalista kävijämäärästä ja hyvä niin, kesällä kuuluukin olla muualla :) Säästän siis loput pihajutuista elokuulle ja luulenpa, että silloin onkin vielä enemmän näytettävää kuin nyt. Instagramia päivittelen entiseen tahtiin.

Viettäkää hieno kesä!