tiistai 14. lokakuuta 2014

Tilan tuntua

Innostuttiin taas kesätauon jälkeen möbleeraamaan! Tällä kertaa muutos on suorastaan silmiinpistävä; meillä on nimittäin olohuoneessa nyt niin paljon vapaata lattia pinta-alaa, että voisi vaikka tanssit pitää.
Tällainen tilan "tuhlaaminen" tuntuu oikeutetulta, pitäähän tämän kokoisessa olohuoneessa sitä tilan tuntua ollakin!

Pitkä pöytä muutti hieman yllättäen keittiöön, jonka tilankäyttö on sen myötä taas hyvinkin tehokasta. Pöytään tulee kuitenkin uusi, hieman entistä pienempi kansi ja esittelen sen uudella paikallaan sitten kun kansi ja muut tuunaukset ovat valmiit.
Tyhjentyneeseen päätyyn muodostui ihan vahingossa minun uusi lempipaikka. Keittiöstä jäi ylimääräiseksi pieni ruokapöytä ja koska emme jaksaneet kantaa sitä heti pois, laitoin sen ikkunan alle. Ja aah, mikä paikka siihen muodostui!
Siinäpä My Precious -hepan ylvään katseen alla olisi juuri sopivan eteerinen tunnelma runojen kirjoitukseen, harmi kun en osaa...
Lempipaikkaan lempikukka, kellukka Mai Tai jaksaa vielä kukkia sisällä.

Upea pöytäliina on mummolan parempi liina, äiti kertoi sen olevan peräisin 1950-luvulta. Liina on niin hyvässä kunnossa, ettei sitä varmaan ole käytetty kuin muutaman kerran. Ilman tuota liinaa pöytä ei saavuttaisi millään sitä tunnelmaa mikä siinä nyt on. Tuohon tunnelmaan sekoittuu paljon haikeuttakin, sain liinan vasta poisnukkuneen mummoni jäämistöistä.
Nurkkaa valaisee opetustaulutelineeseen ripustettu auton valosta tekemäni valaisin. Pöydän mummolahenki kohtaa ronskimmat otteet, juuri niinkuin sisustusteemamme "Mummola meets industrial" lupaakin :) Teline on odottanut milloin missäkin pääsyä paraatipaikalle ja auton valaisinumpio löytyi talon alta hirsitöiden yhteydessä.
Sohvailualue sai uuden maton ja teollisuusvalaisimet palasivat valaisemaan aluetta. Onneksi emme ehtineet purkamaan tuota kahden valaisinpaikan sähköistystä... Välillä kyllä suorastaan pelottaa, kun mieli muuttuu hyvinkin nopeasti sisustusjutuissa. Isäntä taitaa olla tässä minua viisaampi ja jätti sähköasian entiselleen edellisen möbleerauksen aikana, vaikka minä patistelin ottamaan toisen paikan pois.
Ostin käännettävän villamaton aikoinani neljällä eurolla ja tähän asti se on ollut vierashuoneistossa. Ihan mahtavaa, että se on nyt olohuoneessa!

Näihin kuviin ja tunnelmiin päättää tämä melkein täydellisen olohuoneen onnellinen omistaja jutun. Vielä puuttuu se chesterfield sohva ja tuo lattia TÄYTYY maalata ensi keväänä. Tosin ensi keväänä tämä voi olla vaikka makuuhuoneena, mistäs sen tietää :)

maanantai 29. syyskuuta 2014

Talon konehuone


Mistähän tämän jutun aloittaisi... aloitan vaikka siitä, että täällä meinasi sattua iso vesivahinko noin kuukausi takaperin. Olimme ihme ja kumma valveilla eräänä perjantai-iltana vielä yhdentoista jälkeen, kun kiinnitimme huomiota kummalliseen ääneen. Ääni paljastui lämminvesivaraajan säiliön yläreunasta valuvaksi vedeksi. Onneksi sitä ei ehtinyt valua kuin pieni lammikko betonilattialle, mutta jos olisimme olleet jo nukkumassa, olisi lauantaiaamu voinut olla hyvin karmaiseva! Vieläkin puistattaa ajatus mahdollisesta vesivahingosta, etenkin koska tiedämme miten se luultavasti olisi edennyt.
Seuraavaksi kerronkin talon edellisestä vesivahingosta, joka tapahtui ennen meitä kesäkuussa 2009. Varaaja sijaitsi nykyisen keittiömme ja siivouskomeron välisessä tilassa, jossa oli ennen ollut leivinuunin takaosa.
Iso vanha varaaja ehti vuotaa aika pitkään, ennen kuin yläkerran vuokralainen huomasi asian. Alakerrassa ei silloin asunut kukaan vakituisesti. Silloin alakerrasta avattiin ja kuivattiin keittiön, siivouskomeron ja suihkun lattioiden alue. Kaikesta päätellen kuivatus onnistui hyvin, koska emme ole mistään homeongelmasta täällä kärsineet.
Ainoa mikä tuossa korjauksessa meni pahasti pieleen, oli uuden vesivaraajan paikka. Varaaja asennettiin tuohon samaan lattiakaivottomaan tilaan. Tätä on ratkaisua on hankala ymmärtää, koska lattiakaivollinen tila olisi löytynyt oikeanpuoleisen seinän takaa siivouskomerosta, minne pieni varaaja olisi mainiosti mahtunut.
Sitten me tulimme taloon ja muurautimme leivinuunin takaosan takaisin paikoilleen. Varaaja sai jäädä paikoilleen, koska uunin muuraaminen ei sen siirtämistä vaatinut. Ajattelimme, ettei siitä ole kuitenkaan mitään haittaa, muutaman vuoden vanha laite... kunnes viisi vuotta ja muutama kuukausi varaajan ostosta se meni vaarallisella tavalla rikki (ensimmäisessä kappaleessa kerrotun mukaisesti).
Varaajassa oli viiden vuoden takuu ja saimme uuden samanlaisen tilalle, vaikkei meillä eikä talon entisellä omistajalla ollut kuittia, pisteet siitä Onniselle!
Uusi varaaja on nyt siellä seinän takana siivouskomerossa ja kaikki hyvin. Me selvisimme koko jutusta viikolla ilman lämmintä vettä, pikkujuttu verrattuna vaikkapa keittiön purkamiseen ja rakenteiden kuivattamiseen!
Tämän ”lyhyen” alustuksen jälkeen varsinaiseen asiaan ;) 
Tapahtumasarjan innostamina päätimme laittaa välikköön vihdoinkin oikean lattian. Keittiöremontin yhteydessä viemäriputket vedettiin tämän tilan kautta ja laitoimme osin rikkoutuneet lastulevyt takaisin paikoilleen ja peitimme koko komeuden matolla.
Kuvat: Tiiu Kaitalo
Meillä oli varastossa edellisestä kodista jäänyttä laminaattia ja niin tapahtui sekin ihme, että asensimme laminaattilattian tähän taloon.
Palat olivat kokonsa puolesta kuin luotuja tuohon välikköön ja onhan se kiva kun on joku muisto ensimmäisestä yhteisestä kodista (olkoonkin laminaattinen).
Innostuimme "talon konehuone" -teemasta tilasta löytyvien putkien ja rouhean tiiliuunin johdattamina. Koulun jäämistöissä olleet jännät sähkökojeet löysivät vihdoinkin paikkansa keittiön oven yläpuolelta.
Maalasin osan tilan seinistä elävällä harmaasävyllä ja listat saivat pintaan kiiltävän mustan maalin.
Rakensin peräseinälle kisutikkaat harmaasta raakalaudasta, niitä pitkin kisut pääsevät uunin pankolle laatikkoon nukkumaan.
Näkymä olohuoneesta päin.
Ja keittiöstä pukeutumishuoneeseen. Tästä väliköstä kuljetaan läpi useita kertoja päivässä ja on niin siistiä, että se on nyt hieno! Lattian kontrasti on myös vieraille hyvä, koska lattiassa on iso korkeusero pukeutumishuoneeseen päin. Maalasin aiemmin kynnykseen vinoraidat varoitukseksi, mutta uusi lattia on paljon tehokkaampi!
Tällaisen pikkuruisen tilan remppaaminen oli hyvää terapiaa kesän isoista rempoista toipuville ja seuraavaksi samantyyppisen käsittelyn saa siivouskomero. Palaamme aiheeseen!

torstai 25. syyskuuta 2014

Hirsityöt

Lupasin raportin hirsitöistä ja tässä se nyt tulee. Sisältää siis pelkkää kuivaa asiaa työvaiheista aiheesta kiinnostuneille, eikä yhtään esteettistä kuvaa tms. höpinää :)

Hirsityön meille teki Silon Piilukirves / Jani Moilanen, eikä voida muuta kuin suositella erittäin lämpimästi. Työn jälki on erinomaista ja hinta-laatu suhde enemmän kuin kohdillaan! Tosin Jani pyysi sanomaan, ettei tee normaalisti näin kaukana kodistaan Laitilasta hommia, mutta aina voi kuulemma kysyä. Tämä EI ole blogiyhteistyö, vaan jaamme mielellämme tietoa hyvästä tekijästä ja mukavasta tyypistä.

En voisi missään nimessä suositella edellistä hirsimiestä, nyt kun näen miten hienoa jälkeä tässä syntyi. Jos edellisen hirsimiehen tiedot kiinnostavat, ne löytyvät täältä blogista kun selaatte hirsityöt -tunnisteella olevia tekstejä.

Näytän nyt ensiksi yleiskuvat kaikista seinistä valmiina, niistä näette selvästi kuinka paljon korjaustöitä piti tehdä:
Tien puolen seinässä pahimmat paikat olivat keskellä olevan syöksytorven kohta (tietenkin pensaan takana kuvassa) ja kuistien vierukset. Meillähän oli täällä ränniremontti samaan aikaan. Asennutimme kourut myös kuistien lappeisiin, kun ilmeni, että vesi on valunut kuistien katoilta suoraan seiniin.
Talon pääty taisi olla helpoin seinä korjata.
Näiltä seiniltä löytyivät pahimmat paikat ja esittelenkin alempana työvaiheet tuon matalan seinän osalta.
Tämäkin seinä oli melko helppo, huomatkaa tuo yksi kohta, mihin hirttä ei tarvinnut vaihtaa ollenkaan; siihen ei oltu laitettu "peruskorjauksessa" peltiä! Eli talon muutkin hirret olisivat olleet varmasti paljon paremmassa kunnossa ilman noita älyvapaita pellityksiä...
Toinenkin päätyseinä selvisi melko vähin korjauksin, tosin täältä löytyi vielä hevosmuurahaisten syömää hirttä. Toivottavasti olivat sitten viimeiset muurahaiset tämän talon seinissä!
Nyt sitten työvaiheiden esittelyyn! Yllä olevassa kuvassa lähtötilanne.
Lähikuva lahosta alahirrestä. Tässä talossa alin hirsi on poikittain kivijalan päällä, näin on ollut helpompi saada suora lähtö seinän rakentamiselle ja lienee tukevampikin niin.
Muurahaisten syömä kohta huoneiden väliseinän kohdalla.
Ensimmäiseksi hirsimies sahaa moottorisahalla kaiken lahon seinästä pois.
Lahoa sahataan vähän kerrassaan niin pitkään, kunnes tervettä hirttä alkaa löytymään.
Väliseinän kohta on tuettu tunkilla. Tästä kohtaa alin hirsikerta meni uusiksi kokonaan ja toiseksi alin uusittiin osittain kokonaan ja osittain lankuttamalla. Lankutus tarkoittaa sitä, että terveeseen hirteen naulataan sopivan paksuiseksi ja levyiseksi muotoiltu uusi lankku kiinni.
Uusi alimmainen hirsi odottamassa asennusta ylösalaisin. Uudet hirret ja lankut sovitetaan tarkasti olemassa oleviin rakenteisiin, tässä hirressä näkyvät lattiankannatinpalkkeja varten tehdyt kolot. Meillä nuo palkit olivat onneksi kivijalan päällä, hirsikorjaus oli näin helpompi tehdä kun niitä ei tarvinnut tukea. Kuvassa näkyy myös nuija, jolla uudet hirret ja lankut paukutellaan paikoilleen.
Tässä alin hirsi on paikoillaan.
Tässä kuvassa näkyy hyvin uusien hirsien liitoskohdat seuraaviin paikkapaloihin.
Ehdin jossain kohtaa kehua tätä nurkkaa hyväkuntoiseksi...

...totuus olikin toisenlainen, hirret olivat tässä läpilahot, kuten myös muissa syöksytorvien kohdissa. Hirsimies epäili tämän johtuvan kourujen huonosta puhdistuksesta, eli vesi on valunut kourujen yli ja syöksytorven ulkoreunaa pitkin kastellen seinää. Epäilemme ettei kouruja ole puhdistettu sitten koulun lopettamisen 1993, sen verran paksu sammalmatto niissä kasvoi.

Muistakaa siis putsata kourut säännöllisesti roskista!
Saman kohdan paikattu seinä.
Tässä seinä valmiina hirsikorjauksien osalta. Uudet rännitkin on asennettu. Noita ensimmäisessä kuvassa näkyviä metallitikkaita emme muuten aio laittaa seinään takaisin, vaan isäntä tekee vanhanajan tervatut puutikkaat.

Työstä syntyneen puuroskan määrä oli muuten aivan valtava. Minulla oli pihalla ikituli kahdessa tynnyrissä, joissa poltin pientä puuroskaa monta päivää. Isoimmat palat otin tietenkin talteen polttopuuksi.

Toivottavasti osasin kertoa työvaiheista tarpeeksi selvästi ja ilman suuria asiavirheitä. Jos jäi jotain kysyttävää niin palataan asiaan kommenteissa. Ja tietysti saa kommentoida muutenkin!

lauantai 20. syyskuuta 2014

Hirret, rännit & valmista seinää

Viimeiset kolme viikkoa olo on ollut kuin lottovoittajalla. Nimittäin minun lottovoittaja -fantasiassa palkkaisimme tänne parikymmentä työmiestä tekemään talon remontin loppuun ja nyt pääsin hieman fiilikseen. Täällä oli muutamana päivänä nimittäin peräti kolme palkattua työmiestä töissä! Tosin oikea lottovoittaja palkkaisi varmasti projektipäällikön sekä rakennussiivoojan ja lähtisi itse Karibialle. No mutta kuitenkin:
Meidän talossa on nyt ehjät hirret ja uudet sadevesijärjestelmät, todella mahtava ja epätodellinenkin fiilis.
Enää ei tarvitse kuin laudoittaa ja maalata loput talosta sekä korjata ikkunat, muutama kesä vielä niin se on siinä kuulkaas! Tai no katto pitää maalata joskus, mutta sitä emme mieti juuri nyt.
On siis hyvä hetki tehdä kesän 2014 rempparaportti! Mennään aikajärjestyksessä, eli ensin purimme kaikkien seinien alaosat hirsien korjausta varten, siitä on juttu täällä. Sitten aloimme laudoittamaan ja maalaamaan 28 metriä pitkää eteläseinustaa.
Tulen vieläkin hieman surulliseksi tästä kuvasta, Sami on ottanut sen ensi visiitillään marraskuussa 2010. Talomme oli niin surkea ja hylätty reppana.
Kesällä 2011 eteläseinusta näytti tältä ennen hirsitöitä. Hirsityöt tehtiin saman vuoden syksyllä ja kesällä 2012 isäntä rakensi uuden katoksen kellarin portaille ja asensi takaovet. Kesän 2013 ulkoremontti seisoi, kun teimme suurimman osan talon sisäosista valmiiksi.
Ja tänään 20.9.2014 näyttää tältä! Vaikka valmista seinää tuli vähemmän kuin tavoitteemme oli, pitää näitä kuvia katsoessa olla oikein tyytyväinen. Kyllä tämä näyttää koko ajan enemmän ihan oikealta kodilta uloskin päin!
Seinän laudoitus eteni hitaasti mutta epävarmasti... Emme siis olleet numeroineet purettuja lautoja ja niitä piti sovitella maali yms. tuntomerkkien perusteella oikeille paikoilleen.
Hirsipinnan päälle laitoimme tervapaperin. Sen jälkeen laudat ja rimat sahattiin uuteen mittaan tippalaudan kanssa. Tippalauta mahdollistaa melkein kaikkien vanhojen seinälautojen hyödyntämisen, ne ovat olleet lahoja juuri tuon tippalaudan verran alapäästä. Kaikkia lautoja ei kuitenkaan saa hyödynnettyä, osa on lahonnut ylemmäksi. Sitten laudoitus paukuteltiin ihan käsipelillä kiinni, mitään naulapyssyjä ennenkään ollut... Viimeiseksi vuorossa oli vanhojen maalien poistaminen ja sitten uutta maalia pintaan niin korkealle kuin ilman henkilönostinta pääsimme.
Tavoitteemme oli saada valmiiksi koko eteläseinä, mutta aika ei vaan riittänyt. Kun teimme kuitenkin töitä niin paljon kuin vaan jaksoimme (ja vähän enemmänkin), on pakko olla tyytyväinen. Tästä on hyvä jatkaa ensi keväänä, valmis seinä motivoi varmasti.
Tältä valmiilta pätkältä jäi uupumaan tippalauta, portaat ja ”mökki” ilmalämpöpumpulle. Viimeksi mainitun teemme ehkä syksyn-talven aikana valmiiksi sisätiloissa. Näistä kuvista näette uudet hienot rännitkin. Olemme muuten tosi tyytyväisiä noihin väreihin!
Portaiden ylätasona on vanha opettajan kateederi, joka löytyi suulista. Väri ei mennyt ihan nappiin, se on liian kylmä punainen verrattuna oviin, ensi kesänä uusi yritys. Portaina jatkavat tutut jakkara ja hirren pätkä :) Laitoin nuo liuskekivet maahan sen kummemmin asentamatta, ne estävät hyvin portaiden edustan pehmentymisen kun koirat juoksevat sisälle ja ulos.
Kaksi vuotta paikoillaan olleet ovet piti maalata jo nyt uudestaan, olivat tosi haalistuneet. Tuo Vadelma on haalistunut jostain syystä muistakin ovista, muut sävyt eivät ole haalistuneet ainakaan minun silmään yhtään.
Teen hirsitöistä ensi viikolla oman postauksen. Tässä yhteydessä näytän kuitenkin tätä itselleni hyvin tärkeää siihen liittyvää juttua:
Tässä talon sivussa lojui kolme vuotta noin kuusi metriä pitkä, metrin levyinen ja korkuinen repaleisilla pressuilla peitelty hirsipino. Sen päälle ja sivuille tuppasi kerääntymään kaikkea muutakin epämääräistä rompetta. Sain tänään siivottua lähes kaikki remonttijätteet pihasta ja myös tuon kohdan, ette arvaakaan kuinka nautin esteettömästä näkymästä!
Näette kuvasta myös alkukesästä syntyneen uuden aidan ja portit, tykkään kovasti tuosta tyylien sekamelskasta! Portit ovat tosin vielä asentamatta kunnolla, ensi kesänä sitten ;)
Olen oppinut nauttimaan enemmän pienistä valmiista yksityiskohdista, en enää stressaa ihan koko aikaa kaikesta tekemättömästä työstä. Esimerkkinä vaikkapa tuo pieni, mutta tärkeä haka kellarin ovessa, enää ei tarvitse laittaa lankkua pönkäksi.
Ja sitten nämä pitkään haaveilemani kultapallot jo melkoisen siedettävää taustaa vasten. Haaveet toteutuvat pikkuhiljaa tekemällä.
Palaan pian hirsityöraportin kera, nyt hyvää viikonlopun jatkoa kaikille teille! Huomenna tulee sitten oikea syksy!