maanantai 1. helmikuuta 2016

Yllätyslattia

Tässä se on! Yläkerran monitoimihuoneen lattia, jonka valinnassa yllätimme itsemmekin:
Kyllä, se on vinyylimatto! Kuvassa myös toinen uusi hankinta, pitäähän pojalla auto olla :)

Alunperin meidän piti jättää yläkerran huoneen lattiaksi 80-luvun muovimaton ja lastulevyn alta löytynyt 50-luvun linoleumi. Linoleumi ei ollut kuitenkaan ehjä huoneen toisesta päästä ja lähdimme rautakauppoihin katselemaan laattoja, jolla voisimme päällystää tuon huonon pään. Laatoitus olisi toiminut ihan hyvin, koska tuohon päähän huonetta tulee vesipiste ja hoitotaso.

Laatathan ovat kuitenkin kalliita, ainakin kaikki kivat laatat. Kuinka ollakaan, löysimme itsemme rautakaupan vinyylimatto-osastolta ja yllätyimme kun matoista löytyi muitakin kuvioita kuin puu- ja kivijäljitelmiä. Erityisesti Tarkettin Trend -malliston matot jäivät mieleen ja perehdyimme asiaan tarkemmin kotona.
Lopullisesti päätimme laittaa huoneeseen kokonaan uuden lattian, kun olimme huonetta remontoidessa liukastelleet useammankin kerran vahapintaisella linoleumilla. Kun löysimme Tarkettin nettisivuilta tämän vintagehenkisen Istanbul vinyylimaton, oli valinta selvä. Vielä vanhahtavampi se olisi ollut ruskean sävyisenä, mutta saatavilla on vain kaksi harmaan sävyä.

Isäntä sanoi, ettei olisi koskaan uskonut laittavansa tähän taloon vinyylimattoa lattiaksi, mutta kyllähän tämä oli helpoin ja luultavasti myös edullisin tapa saada uusi lattia. Eikä minun mielestäni sodi hirveästi mitään perinteitä vastaan, kun tässä huoneessa oli ollut se linoleumikin 60 vuotta.


Asensimme lattian eilen, tosin emme ole vielä leikanneet sitä seinien vierestä muotoon, kun annamme ensin sen asettua rauhassa. Matossa näkyy varsinkin näin vastavaloon kuvattuna vielä hieman kupruja, kun meidän piti taivutella rullaa aika rajusti huoneessa.

Olemme tyytyväisiä lattian ulkonäköön ja tuntuun, se on pehmeä ja lämmin jalan alla. Huone ei kaipaa nyt mattoja ollenkaan. Uskon, että lattia sopii lapsen huoneeseen ominaisuuksiltaan paremmin kuin hyvin, sille on lupa läikyttää!
Huoneessa on myös uudet verhot, ihana pilvikangas löytyi Ikean uutuuksista.
Tuunasin huoneeseen sohvapöydän aikoinaan isännän muuttokuormassa tulleesta, jo tuhoon tuomitusta pöydästä. Varastossa pyörineet vanhat kaapin ovet sopivat alatasoksi pituutensa puolesta täydellisesti. Huoneen sisustus rakentuu pikkuhiljaa, vaikka toinen päätyseinä on edelleen yhtä kesken kuin edellisessä postauksessakin. Muutama huonekalu pitää vielä hankkia; 50-luvun lipasto vauvanvaatteille ja vauvan rottinkinen ensisänky.

Emme ole käyttäneet alakerran isoa olohuonetta lainkaan, vaikka pakkasetkin loppuivat. Se on helppo pitää +15 asteessa lämmittämällä toinen takka joka toinen päivä, asumislämpöiseksi sitä pitäisi lämmittää paljon enemmän.

Yläkerta pysyy +20 asteessa todella helposti, makuuhuoneen kakluunissa poltetaan yksi pesällinen joka toinen päivä ja monitoimihuoneessa on lisäksi pieni irtopatteri. Isännän sanoin: "On se jännä, että nämä alunperin asumiskäyttöön tehdyt huoneet toimivat talvella asumiskäytössä paljon paremmin". Niinpä!

keskiviikko 13. tammikuuta 2016

Pakkasta paossa

Hyvää tätä vuotta! Meidän loma meni melkein kokonaan yläkerran huoneen remontin parissa, eikä ihan riittänytkään.
Saimme uuden huoneen asuttavaan kuntoon viime lauantaina, tarkemmin sanottuna klo 21, jolloin söimme pakastepizzat juuri ylös kantamallamme puusohvalla. Tuli vedettyä kyllä sellainen remppaputki, ettei ihan hetkeen tarvitse yhtä kovaa putkea vetääkään, toivottavasti. Lisähaastetta hommaan toivat kovimmat pakkaset, mitä täällä asuessamme olemme kokeneet ja ihan noihin päivittäisiin lämmitysrutiineihin kului tuhottomasti aikaa. Pahimmillaan rapsahti rikki -30 astetta. Hyrrr...

Huoneen sisustus on vielä alkuvaiheissaan ja remonttikin kesken, toiseen suuntaan näyttää tältä:
Meillä muuttui suunnitelma remonttia tehdessä (niinkuin monesti käy) ja päätyseinä + pätkä sivukonttuurin uutta seinää päällystetään kokonaan vanerilla, näette sitten myöhemmin mitä kaikkea muuta sille tapahtuu.

Myös sähkötyöt odottavat rahan säästämistä ja ammattimiestä niitä tekemään, mutta kyllä tässä voiton puolella ollaan ja nyt nautimme oleilusta lämpimässä JA vedottomassa yläkerrassa. Tästä on tullut meidän suosikkihuone ja ei suinkaan vähiten siksi, että jo muutaman hassun kuukauden päästä täällä touhutaan meidän pojan kanssa :) Kävimme lomalla rakenneultrassa ja siellä minun massussa köllöttelee näillä näkymin terve poikavauva ♥ Kovasti hän on jo itsestään antanut merkkejä liikkumalla tuntuvasti. Nyt on kiva sisustellakin kun tietää, että vauvalla on kaikki hyvin ja toki tuo sukupuolen määrittyminen helpottaa monia valintoja.
Tapetti on Pihlgren & Ritolan Poikiloa. Tilasin tapetin tällä kertaa suoraan Tapettitehtaalta ja olihan nopeaa ja hienoa palvelua! Tapettirullat olivat Matkahuollossa jo seuraavana päivänä. Olemme oikein tyytyväisiä tapetin valintaan, mintunvihreään ei voi kyllästyä koskaan.

Saimme tuon hienon puusohvan naapurilta muutama kuukausi sitten ja se on tarkoitus maalata petroolinsiniseksi. Se on oikein nätti noinkin, mutta sininen sopii paremmin huoneen tulevaan värimaailmaan, joka tarvitsee lisää särmää.

Emme ole kuitenkaan tekemässä tästä äijähuonetta, ennemmin tähtäimessä on sellainen muodikkaasti sukupuolineutraali huone koko perheelle :)
Näkymä makuuhuoneesta uuteen huoneeseen, tästä olen sängyssä makoillessani haaveillut niin pitkään!
Huone oli aiemmin todella tunkkaisen hajuinen ja nyt täällä tuoksuu ihanan raikkaalta ja uudelta. Hajua aiheutti mm. lattian muovimaton alle päässyt kosteus, joka oli muodostanut hieman hometta lattian lastulevyihin.
Lastulevyt ja muovimatto ovat nyt kaatopaikalla ja esillä on 1950-luvun linoleumilattia, joka on valitettavasti liian liukas etenkin tulevaa käyttötarkoitusta varten, eli lapsen huoneeseen. Mekin olemme liukastelleet sen päällä hurjasti villasukkinemme. Uuden lattiamateriaalin valinnassa yllätimme jopa itsemme, pidän teitä jännityksessä siihen asti kunnes olemme saaneet lattian asennettua.

Lisäksi huoneeseen täysin älyttömästi avatusta sivukonttuurin katosta löytyi oikea remppavirheiden klassikko: ilman tuuletusrakoa tehty lasivillaeristys. Lasivilla oli siis suoraan peltikatossa kiinni ja sen alapuolella huoneen sisäkaton kipsilevy (myös villassa kiinni). Onneksi väärä rakenne ei ollut kostuttanut katon ruodelautoja, villat olivat kyllä tummuneet. Nyt sivukonttuuri on eristetty huonetilasta uudella seinällä, jossa on 50mm ekovillalevyt ja 25mm huokolevyt. Tuo uusi seinän pätkä näkyy tämän jutun toisessa kuvassa, siinä on myös ovi konttuuriin. Peltikatto on konttuurin puolella vapaasti esillä, niinkuin se on alunperin ollutkin. Tämä sama virheellinen rakenne lienee tehty myös makuuhuoneen viereiseen konttuuriin, joten sekin täytyy purkaa joskus kokonaan auki. Myös tämän huoneen konttuurin loppupätkä pitää aukaista.

Jälleen kerran voi vaan ihmetellä, mihin se maalaisjärki vanhojen talojen korjaamisessa hävisi joskus 1960-luvulla!

keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Hyvää Joulua!

Jouluterkut Riuttalasta! Täällä on juuri siivottu sekä somistettu ja kaikki on valmiina huomista varten. Silloin syödään, saunotaan, syödään ja rentoudutaan. Ja ehkä vähän vielä syödään. Minä en olekaan vielä yhtään jouluateriaa syönyt, joten odotan jo vesi kielellä huomista, ehkä huomaattekin :)
♥ Oikein hyvää, makoisaa ja rentoa Joulua teille kaikille ♥
toivovat: Sanna & Sami

keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Eteisen värit & valaisimet: check!

Olemme saavuttaneet melkein vuoden pohdintojen (no välillä on tehty jotain muutakin kuin pohdittu näitä) jälkeen tämän ihanan hetken; kaikki eteisen värivalinnat ovat nyt selvät!

Valmistuin jo kesäkuussa maaseutuyrittäjäksi ja olin toissa viikolla valmistujais- ja itsenäisyyspäiväjuhlassa Osaran maamieskoulun vanhassa salissa (kuva oikealla). Yht'äkkiä tajusin, että siinä ihan silmieni edessä olivat värit meidänkin eteisen oviin!

Ovien myötä koko muukin värimaailma loksahti paikoilleen kuin itsestään, kas tässä:
Ovet maalaamme siis kahdella eri oliivinvihreällä, ovi- ja jalkalistat sekä följarit hyvin tummalla petroolilla ja kattolistat puuteriroosalla. Englantilaisen paneloinnin sekä naulakkokaapin vahaamme konjakin sävyisiksi. Lattia olisi tummanruskea. Näyttää ainakin omaan silmään hienolta ja sopivan yllättävältäkin yhdistelmältä nuo värit.
Maalasin koemielessä ovien vihreällä naulakkokaapin sisälle jäävät hirret. Kylmää hikeä valuen valitsin vihreän sävyä maalikaupan viuhkasta... Vihreän sävy (Tikkurila N453) osui kuitenkin aivan nappiin ja poisti epävarmuuteni värien valitsemisen suhteen. Absoluuttiseksi kehuttu värisilmäni sai nimittäin kovan kolauksen taannoisessa possutakka -episodissa.

Uulan himmeä Into maali jättää hienon, täysin matan pinnan. Pieni purkki ei riittänyt aivan tasaiseen lopputulokseen, mutta kuten sanottua, seinä jää kaapin sisälle, joten ei sen niin väliä.

Naulakkokaapin rakentamisella ei ole nyt niin kiire, kun hirsissä on hyvä väri.
Hyvin pitkän mietinnän jälkeen olemme hankkineet eteiseen myös kattovalaisimet. Ne ovat Ellokselta ja ihan täydelliset. Luovuimme vanhojen etsimisestä, koska olisi ollut hankalaa löytää kahta tai useampaa samanlaista valaisinta, kun emme halunneet pallon muotoisia lasikupuja. Voi olla, että noita valaisimia tulee vielä 1-2 lisää kun huone on kuitenkin 13 metriä pitkä.

Yläkerran uuden huoneen tapetit ovat jo kotona ja pääsemme huoneen kimppuun oikein kunnolla Joulun välipäivinä kun isäntä on vapaalla. Kova tavoite on saada huone asumiskuntoon (ei sisällä sähkötöitä) loman aikana!
Tänne Satakuntaan on todennäköisesti tulossa musta Joulu, joten virittelin valkeita juhlakoristeita eteistä piristämään.

Rentoa Joulumieltä kaikille juhlavalmisteluihin!

maanantai 7. joulukuuta 2015

Kupupupu ja muita ihania

Synkän ja myrskyisen viikonlopun jälkeen paistaa aurinko ja ihan sen kunniaksi kuvasin laittamiani talvisia asetelmia. Asetelmissa olevat kukat ovat toki kovin jouluisia, mutta muuten ne ovat jossain muodossa kevääseen asti säilyviä kausiasetelmina.

Olen muutenkin enemmän kausi- kuin joulukoristelija. Joulukuusi tulee kyllä, mutta vasta aatonaattona. Ja kausivaloja on pakko olla, kun ei tätä mustaa taksyä (talvisyksyä /  takasyksyä) muuten jaksa!
Olohuoneen pöydältä löytyy jo täydessä kukassa ja tuoksussa oleva hyasintti. Se pääsi mummolani sokerikuppiin kauriin ja omenan kera. Tarjotin on taas isännän mummon peruja. Nuo saksalaiset eläinfiguurit ovat minusta ihan mahtavia.
Keittiön pöydältä löytyy tällainen kokoelma. Saimme pian toista kertaa kukkivan amarylliksen tuliasena, en ole aiemmin osannut sellaista kaivatakaan joulukukaksi. Mutta nyt täytyy hankkia vielä uusi versio Jouluksi, ehkä valkoisena.
Tarjottimille on kätevä koota pieniä aarteita. Kuparisessa kauhassa on minun tulitikkuaski aarteet. Vanha Valio tikkuaski löytyi täältä meiltä ja etummainen hevosen uitto -aiheinen aski on ostettu vuosia sitten Mikkelistä Tertin kartanosta. Tuo Valio aski on lähes täysi ja tulitikut toimivat vielä, se voi olla joskus sadan vuoden päästä arvokas aarre!
Asetelman ykkössuosikki on kuitenkin vanhaan valaisimen lasikupuun vangittu pupu ja timantti. Äiti toi kuvun, isäntä laittoi sen sisään pupun ja minä somistin loput, oikea ryhmätyö siis :)

tiistai 1. joulukuuta 2015

Lounge

Meidän eteisestä löytyy jo respa, joten tämä uudistettu takkapääty lienee sitten lounge! Siinäpä voi sitten aikanaan matkailuasiakkaat mukavasti odotella vaikkapa hevoskyytiä.

Sain tosiaan vihdoin pinkopahvitettua ja tapetoitua tämänkin päädyn, juttu toisesta päädystä löytyy täältä.

Tässä päädyssä oli aiemmin respa, joka muutti kolmatta kertaa eteisessä.
Nyt sen paikka on mukavasti ikkunan ääressä heti ulko-oven vieressä. Tosin sellainen kunnon respafiilis hieman kärsi, kun pöytä ei ole enää tulijaan nähden poikittain. Eteisen kapeus ja moneen suuntaan menevät ovet ja kulkuväylät pakottivat pöydän nyt näin.

Kuvassa näkyy myös seinään nastoilla kiinnitetty Toile de jouy -tyyppinen verhokangas, jonka tilasin jo keväällä. Teemme verhotankojen pidikkeet itse ja sitten nuo följarit pitäisi maalata ennen verhojen ompelua ja paikoilleen laittoa. Pitäisi tehdä jotain ennenkuin voi tehdä jotain -tilanne, hyvin tyypillinen. Tuo koko ikkunaseinä paneloidaan brittityyliin sitten joskus.
Sisäpuolinen seinä alkaakin olla naulakkokaappia ja listoja vaille valmis. Naulakon takana loistavat valkoiset hirret, mutta toivottavasti eivät enää pitkään:
Naulakkokaapin luonnos näyttää tältä. Suunnittelimme ensin ihan umpinaista ovellista kaappia, mutta ajattelin, että sen kanssa menisi hermot. Ulkona tulee kuitenkin rampattua monta kertaa päivässä ja on kiva, että päällysvaatteet ovat näppärästi saatavissa, mutta kuitenkin vähän piilossa. Koulun aikainen naulakko jää rakennelman sisään sellaisenaan, en raaski maalata sitä. Taustalle jäävät hirret maalaan tummaksi.

Minulla on tuo luonnosvihko kokoajan käden ulottuvilla, siihen on monet jo toteutuneetkin suunnitelmat piirretty. Tavallisesti saan ideat telkkaria katsellessa, siinä kai aivot ovat jotenkin sopivassa nollatilassa.

Monta väriä on vielä päättämättä. Paneloinnista, följareista ja naulakkokaapista piti tulla petroolinsiniset, sama sävy kuin olohuoneen takan muurissa. Emme ole kuitenkaan ihan varmoja siitä sävystä. Ovien, lattian ja listojen värit ovat myös auki.
Lattia olisi hienoa maalata aivan tummaksi, mutta näin kura-aikaan se olisi samannäköinen kuin respan pöytä. Pöytä on kissojen suosikkipaikka, kuten kuvasta näkyy :)

Värit löytyvät kyllä aikanaan, kun tämän eteisen kanssa ei pidetä sen kummempaa kiirettä. Nyt olisikin korkea aika laittaa kaikki paukut yläkerran pakkasolohuoneen rakenteluun, pahimmat purkuhommat alkavat onneksi olla takanapäin! Itseasiassa voisin kutsua huonetta tästä eteenpäin monitoimihuoneeksi, kuvaa käyttötarkoitusta paremmin. Pääsen kohta taas tapetoimaan JA laatoittamaan, kivaa!

maanantai 30. marraskuuta 2015

Tapetointivinkkejä

Ensin haluan kiittää teitä lukijoita vielä kerran edelliseen postaukseen saamistamme ihanista kommenteista, olette mahtavia! Ja jos tuo kertomuksemme antaa toivoa jollekin muulle lapsettomuuden kanssa painivalle, on se todella hienoa.
 
Olen taas lempipuuhassani (mitä remontointiin tulee) eli tapetoimassa. Pinkopahvitin eteisen toisen päädyn sisäseinän viime viikolla ja tänään oli aikaa tapetoinnille.

Siinä tapetoidessa tuli mieleen monet keskustelut kyseisen tehtävän vaikeudesta, kun olen yrittänyt puolustaa lajin helpoutta. Minulle tapetointi on ollut jostain syystä aina hyvin helppoa, vaikka tässä talossa ei ole taatusti yhtään suoraa seinää. Olen myös tehnyt tapetointia "normaaleihin" osakehuoneistoihin, enkä ole sen helpommaksi tai vaikeammaksi kokenut niiden suorien kiviseinienkään tapetointia. Paitsi tänä syksynä, kun tapetoin äidin asuntoon sellaista täysin muovipintaista tapettia... vaikka seinä oli suora, oli sen tapetin laittaminen ihan hirveää. Jos joku on joskus aloitellut tapetointia sellaisella muovitapetilla ja kokenut tehtävän toivottomaksi, niin en ihmettele!

Niinpä ajattelin kertoa täällä muutaman vinkin, joiden uskoisin helpottavan aloittelevien tapetoijien taivalta.

Kannustan kaikkia ainakin kokeilemaan rohkeasti, tätä hommaa ei tarvitse pelätä!

Käytän täällä kotona ja mielellään muuallakin jauhomaista liisteriä, joka sekoitetaan itse veteen. Kotona käytettävän täytyy olla lisäksi hengittävää vanhanajan liisteriä. Teen liisteristä sellaista helposti levitettävää, mutta kuitenkin niin paksua, ettei se valu sudista ihan valtoimenaan.
Liisteröin vuodat aina lattialla, ellei nyt ihan vieressä ole tarpeeksi pitkää pöytää (eli kerran on ollut). Leikkaan kaikki vuodat valmiiksi ja käytän niitä liisteröitävän vuodan alla, joten lattiaa ei tarvitse suojata erikseen. Viimeisen vuodan reunojen alla voi käyttää ylijääneitä tapettisuiruja tai sanomalehteä. Käytän liisteriä reippaasti, varsinkin huokoinen alusmateriaali (kuten pinkopahvi tai huokolevy) ja paperitapetti imevät kyllä kaiken liisterin.
Liisteröinnin jälkeen käännän vuodan vettymään niin, että yläpään taite on vähän lyhyempi. Seinään laitettaessa avaan ja asettelen ensin yläpään paikoilleen ja vasta sen jälkeen avaan alapään taitoksen.
Asettelen vuodan seinään aina ensin siitä reunasta, joka on edellistä tapettivuotaa vasten. Tämän jälkeen käyn koko tapetin läpi painaen sitä alustaan pyörivällä liikkeellä edeten kohti toista reunaa. Käytän tähän touhuun pyyhettä, en ole ikinä edes kokeillut sellaista tapetointilastaa. Painelen pyyhkeellä erityisen huolellisesti vuodan reunat, sillä saa samalla pyyhittyä reunan yli tulleet liisterit.

Jos vuota tarttuu seinään jotenkin ihan hullusti, niin ei mitään hätää! Ainakin tällaiset perinteiset liisterit kuivuvat tosi hitaasti ja koko vuodan voi ottaa irti seinästä ja asetella uudestaan. Olen saanut tämän tempun onnistumaan jopa olohuoneessamme, jossa vuota oli 3,4 metriä pitkä. Toki siinä tarttui irtiottaessa liisteriä viereiseen tapettiin, mutta senhän saa pyyhittyä kostealla liinalla pois. Yleensäkin nämä laadukkaat paperitapetit sietävät käsittelyä vaikka mitenkä paljon tapetoidessa. Lisäksi ne ovat paljon paremmin muotoiltavissa kuin muovipinnotteiset tapetit.

Laitan vuotien reunat aina millin verran päällekäin, vaikka kyseessä olisi puskusaumaan laitettava tapetti. Näin välttyy raoilta vuotien välissä, etenkin jos alla on huokoinen seinäpinta, joka elää kuivuessaan.
Pinkopahvia tapetoidessa laitan reunat pari milliä päällekäin, koska pinkopahvi elää todella paljon, kun se kastuu tapetoidessa uudestaan.
Tämän opin tapetoidessani ensimmäistä pinkopahvitettua seinää eteisessä, vuotien väliin jäi todella paljon rakoja. Niitä olen sitten väritellyt tussilla aina kun jaksan...
Ainakin näissä vanhoissa taloissa on paljon tällaisia "jänniä" kohtia. Nämä toisen huoneen puolella olevien följareiden pultit sain tapetoitua nätisti niin, että tein tapetin alle tällaiset paikkapalat. Varsinaisen tapettivuodankin asettelin ensin kuivana seinälle ja leikkasin siihen nuo pulttien muodot mahdollisimman tarkasti. Kaikkien tapetin alle jäävien paikkapalojen reunat kannattaa repia ohuiksi, jolloin ne eivät erotu tapetin alta. Ja mitä rohkeampi kuvio tapetissa on, sitä vähemmän seinän epätasaisuudet sieltä näkyvät :)

Toivottavasti näistä vinkeistä oli apua jollekin teistä! Ja juttu tuosta tänään tapetoimastani eteisen päädystä tulee tällä viikolla, kun olisi vaan joku vähän valoisampi päivä kuvata.

Tsemppiä kaikille tähän pimeään ja sateiseen viikkoon ♥