maanantai 8. elokuuta 2016

Sittenkin Sisu

Sisuhan siitä tuli, meidän pikku "Poikilosta". Kun se oli ihan ensimmäinen nimi, mistä epäuskoisina haaveiltiin, jos joskus saadaan poika. Sitten tulinkin jotenkin ihmeellisesti raskaaksi ja selvisi, että poikahan siellä. Mutta sitten otsikoihin nousi eräs järjestö, joka käytti Sisu nimeä ja jonka arvomaailma ei osu meidän kanssa yhtään yksiin...
Luovuttiin Sisu nimestä, tulkoon siitä Olavi. No sitten "Poikilo" syntyi ja eihän se ollut yhtään Olavin oloinen, mitäs nyt?! Nimifinaalissa olivat Viktor ja Touko, mutta kumpikaan ei napannut kuitenkaan ihan täysillä. Sisu oli vaan meistä molemmista paras ja sitten päätimme, ettei anneta yhden tyhmän järjestön pilata MEIDÄN nimeä! Sitäpaitsi emme voineet vastustaa sukunimemme kanssa tulevaa yhdistelmää... Miten hauskalta se tulee kuulostamaan vaikkapa todistusten jaossa koulussa... Siispä saanko esitellä: Suomalainen Sisu!
Meillä oli lauantaina nimiäiset. Juhlapäivä oli ihana ja ilman kanssa kävi mieletön tuuri; koko viikon tuli tosi rankkoja sadekuuroja, mutta lauantaipäivänä ei yhtään.
Ulkona grillattiin ja istutettiin Sisulle puu, lisäksi lapsivieraiden oli kiva temmeltää pihalla.
Kahvit joimme sisällä. Arabian kupit pääsivät käyttöön pitkästä aikaa, viimeksi niitä käytettiin meidän pienissä yllätyshäissä vuonna 2009.
Sisällä otettiin myös potrettikuvat kaikista vieraista Sisun kanssa muistoksi juhlista. Yllä meidän oma potretti.
Teimme kuvien taustalle muistotaulun, näimme vastaavan vihkiäismuistotaulun 1900-luvun alusta Porissa Korsteenin talossa. Sisun toinen nimi Eljas on isoisoisäni ja Saminpoika on perinne Suomalaisen suvussa aina 1600-luvulta asti.
Keräsin kukka-asetelmat omalta pihalta, tuli melko syksyiset, mutta hienot kimput. Etenkin tähän olohuoneen sohvan ympäristön värimaailmaan kimppu sopii upeasti! Otin kuvia näistä äsken, joten kimpuissa käyttämäni metsäimarteet (saniaiset) ovat jo lakastuneet, olivat siis vielä upeammat lauantaina :)

Olemme niin onnellisia tuosta pienestä ihmeestä! Varmasti olisimme eläneet onnellisen elämän ihan kahdestaankin, mutta onhan kaikki nyt ihan erilaista kun on tuo ihana lapsi. Sellaista superhienoa ja superonnellista

PS. Kiitokset lukijallemme Poriin ihanasta yllätyksestä, hanskoille tulee varmasti käyttöä tulevaisuudessa :)

maanantai 18. heinäkuuta 2016

Pöydän jalka ja kattausharjoitus

Ruokapöydän melko monimutkaiseksi äitynyt muutosprosessi on nyt ohi pöydän lopullisen jalan valmistumisen myötä. Kaukaa Savosta tuotu Lappalais Villen pöytä olikin lopulta vain inspiraation lähde tähän pöydän nykyiseen olomuotoon, mutta onneksi sekin sai hyvän kodin!
Isäntä nikkaroi koivuista pöydän jalkaa viime talven puuseppokoulun virallisten opiskelutöiden ohessa ja jalka kotiutui meille toukokuussa. Sattuneesta syystä jalan kokoaminen ja käsittely otti hieman aikaa, mutta se valmistui kuitenkin isännän viimeisenä lomapäivänä :)
Jalka on kopioitu William Morris kirjassa näkyneestä pöydästä. Puhun yksikössä, koska se on tosiaan yksi kappale, päätykappaleet yhdistyvät kahdella pöytälevyn pituisella välipuulla. Jalan liitokset ovat toteuttu perinteiseen tyyliin ilman liimaa, nauloja tai ruuveja.
Pöydän päällä on menossa kattausharjoitus. Näin Pinterest aikakaudella, sieltä löytyvien toinen toistaan upeimpien kuvien avulla aion luoda Poikilon nimijuhliin yhtä sun toista koristelua. Harjoittelen jo nyt elokuun alussa olevia juhlia varten ja näette sitten muutaman viikon päästä mitä kaikkea sinne keksin. Nimi pojalla jo on, mutta julkistamme sen vasta juhlissa.
Indiskan alesta tarttui mukaan taas noita ihania kierrätysmetallista tehtyjä tavaroita, aiemmin haalin niitä Poikilon huoneeseen. Sieltä löytyi myös kuvissa näkyvä kaitaliina.
Luonnonkukat ovat jo melkeinpä kukkineet, niinpä keskityn noihin vihreisiin kasveihin asetelmien teossa. Niistäkin saa oikein hienoja juttuja aikaiseksi!

perjantai 1. heinäkuuta 2016

Liukuovi osa 1

Nyt esittelyssä yksi ikuisuusprojekti, nimittäin olohuoneen ja keittiön välinen liukuovi. Saimme sen juuri sellaiseen vaiheeseen, että voin sen esitellä, mutta en ole lainkaan varma onko se valmis :)
Aloitan projektin vaiheista kertomisen näistä kuvista. Ovi on valmistettu kahdesta Osb-levystä, jotka ovat koottu yhteen tällä puolella näkyvillä lautakehyksillä. Keittiön puolelta ovi on maalattu liitutaulumaalilla (tämä puoli omassa jutussaan myöhemmin) ja olohuoneen puolelta päällystin sen talon ulkoseiniä aikoinaan pilanneilla sinkkilevyillä. Juttu levyjen poistosta täällä. Sain idean peltilevyillä päällystämiseen vanhoista lentokoneista.
Levyjen leikkaamisessa ja kiinnittämisessä oli melko iso työ, mutta kun tein hommaa pikkuhiljaa pitkin kevättä ei se tuntunut niin kamalalta. Nuo kaikki ruuvinreiät piti porata etukäteen pelteihin ja ruuvit ruuvasin osittain käsin. Myös tuon liukukiskon eli lattaraudan kiinnittämisessä oli todella isoja haasteita ja tukeva systeemi vaati isännältä ties kuinka monta kokeilua ja käyntiä rautakauppaan...

No sitten ovi oli vihdoin valmis ja toimiva, mutta kuinkas ollakaan; se oli aivan liian raju meidän olohuoneeseen!
Sitäpä sitten tuijoteltiin kevät ja vihdoin tällä viikolla löytyi molempia tyydyttävä väri ja käsittely oveen.
Maalasin oven mintunvihreäksi erilaisia tekniikoita kokeillen niin, ettei pellin luonne häviäisi liikaa. Hempeä väri pehmentää ilmettä sopivasti. Mutta enpähän tiedä, ei tämä nyt ihan vielä ole sellainen, että olisin 100% tyytyväinen. Palat voisivat ehkä olla erivärisiä keskenään... no aika näyttää taas mitä ovelle täytyy tehdä.
Maalasin samalla myös aukon vieressä olevan oven jota pidetään yleensä kiinni, koska aukko on varsinainen kulkureitti keittiöön ja muualle taloon.
Mintunvihreä on sama sävy kuin keittiön kaapeissa, ovet yhdistävät nämä kaksi huonetta mukavasti.
"Salute the reuser" teksti on peräisin Keep Cupin sloganista, kävi tähän niin mainiosti. Siis re-user, tajusin vasta jälkeenpäin, ettei tuota välttämättä ymmärrä, mutta kupin lapuissakin sana oli kirjoitettu yhteen. Kumpi lienee oikea muoto..?

Kyseessä on ensimmäinen maalaamani sisäovi talossa (jos kaapin ovea yläkerrassa ei lasketa) ja "entisöin" siitä myös helat, ne olivat moneen kertaan ylimaalatut. Muuten päätimme jättää esiin kaikki oven maalipinnan virheet (lue: en jaksa kunnostaa kunnolla), tein vain kevyen hionnan ennen maalausta. En kyllä millään ymmärrä, miksi tällaiset komeat messinkihelat on pitänyt maalata yli joka ikisestä ovesta mistä niitä löytyy! Suurimpaan osaan talon sisäovista on suruksemme vaihdettu nykyaikaiset kahvat ja lukot, jotka vaihdamme vanhoihin sitä mukaa kun ovia maalataan ja kunnostetaan. Onneksi vanhoja osia löytyy varaosapankeista!
Possutakkakin näyttää oikein hyvältä noiden kylmien värien ympäröimänä!
Oven stoppariksi sopi hyvin hieno sorvattu vanha koriste, joka on pyörinyt nurkissa. Nuo liukukiskon kannakkeet pitää ehkä maalata jollain myös, täytyy pohdiskella rauhassa. Olisimme halunneet kiinnittää kiskon ilman kannakkeita, mutta sellaisia ruuveja ei löytynyt, millä kisko olisi pysynyt notkumatta seinässä. Minä keksin sitten nuo paksut valetut kulmaraudat seinäkiinnikkeen tueksi.

Vielä lopuksi kertaan, että liukuovi tuli tuohon aukkoon sen vuoksi, että pidämme ison olohuoneen peruslämmöillä pahimmat pakkasjaksot ja se piti saada eristettyä keittiöstä. Alunperin emme osanneet miettiä tällaista ollenkaan ja sen vuosi teimme tuon ison aukonkin. Siperia opetti sittemmin muutaman jutun :)

maanantai 20. kesäkuuta 2016

Amerikan arkku

Kannattaa sanoa ääneen, mitä haluaa: edellisessä postauksessa mainitsin, että haluaisin olohuoneeseen vanhan Amerikan arkun peittojen säilytystä varten. No niinhän siinä kävi, että melko pian tuon postauksen jälkeen kävimme näyttämässä vauvaa appiukon luona ja hän kysyi, olisiko meillä paikkaa Amerikan arkulle, joka ei mahdu hänen tulevaan kotiinsa. Appiukko ei ollut siis lukenut blogia, vaan tämä oli ihan puhdas sattuma. Tai niin sattuma kuin haluaa uskoa, itse uskon tämän postauksen ensimmäiseen lauseeseen.
Sijoitimme arkun olohuoneen "musiikkipuolelle" sohvan ja Mademoiselle keinutuolin väliin ja se sitoo ne mukavasti ryhmäksi.
Myös arkun sisäpuoli on hieno kaikkine varusteineen. Voi kun tämäkin esine osaisi puhua!
Olohuoneemme on ihana (ja varmasti jonkun mielestä kamala) sekoitus kaikkia mahdollisia tyylejä ja siitähän me tykätään. Tänne kun voi hankkia melkein mitä vaan! Edellisestä jutusta näette toisen puolen huoneesta.
Oikein mukavaa Juhannusta ja kesän jatkoa teille kaikille!

perjantai 3. kesäkuuta 2016

Vauva-, sohva- & kukkarakkautta

Onpas ollut ihan mahtava kesänalku niinkuin kaikilta osin; on ihana vauveli, mahtava ilma ja uusi arki on lähtenyt sujumaan hyvin!
Mukava täydennys onneen on uusi sohva, jonka isäntä haki maanantaina liikkeestä. Neljän päivän tutustumisen jälkeen olemme siihen oikein tyytyväisiä! Sohva on Vepsäläiseltä, Furninova merkkinen ja malli on Howard. Se on tehty meidän omilla kovuus-, kangas- ja jalkavalinnoilla.
Mukavuuden lisäksi sohvan ulkonäkö on todella mieluinen. Nämä päädyn kurvit hurmasivat meidät huonekaluliikkeessä.
Lisäksi uusi ja vanha sohva näyttävät kivoilta yhdessä.
Tämän kuvan taustalla näette jo melko valmiin liukuoven, esittelen sen sitten kun se on oikeasti valmis.
Pongasin tämän kolmipyörän Facebook-ryhmästä ja nopeana ehdin napata sen meille kahdella kahvipaketilla! Poikilon pyöräilyjä odotellessa pyörän lavalle saa pinottua vaikka nyt tarpeettomia peittoja. Haaveilen vanhasta Amerikan arkusta peittojen säilytykseen.

Olimme Poikilon kanssa sairaalassa kokonaisen viikon ja luonto oli todellakin puhjennut kukkaan sillä välin! Joka kesä olen ihan hurmiossa kaikista pihapiiristä löytyvistä kukista ja nyt oikein erityisesti tuon sisällä vietetyn viikon jälkeen. Niitä on kiva poimia sisällekin.
Eteisessä tulijaa vastaanottavat aina yhtä vaatimattoman ihanat vuohenputket.
Kuvassa näkyvää petroolilämmitintä en ole täällä esitellytkään; löysin sen kirpparilta kevättalvella ja se on toimintakuntoinen sukan uusimisen jälkeen.
Olohuoneen pöydällä tuoksuvat kielot.
 Keittiöön kokosin erilaisia kukkia tarjottimelle.
Kesän lapsikin tuli kuvattua samoissa teemoissa ♥

torstai 26. toukokuuta 2016

Poikilo tuli!


Heipat täältä sairaalasta, tulin kertomaan, että meidän Poikilo putkahti maailmaan pikatoimituksena viime lauantaina. Aamupalan jälkeen alkoi supistelemaan, kello 14 saavuimme sairaalaan ja Poikilo syntyi kello 16:03. Taitaa olla nopean toiminnan tyyppejä niinkuin äitinsäkin, ulkonäöstä löydämme jo paljon isän piirteitä ❤️
Mammajutut: En saanut (tai ehtinyt saada) mitään muuta kivunlievitystä kuin vuokraamastani Tens laitteesta tulevat sähköimpulssit, aloitin laitteen käytön kotona heti kun supistukset alkoivat. Jos ja kun siellä lukijoissa on raskaana olevia, niin suosittelen vuokraamaan tuollaisen laitteen lähellä laskettua aikaa! Olin sairaalaan tullessamme täysin valmista kamaa ja en olisi vielä lähtenyt kotoa, mutta isäntä pakotti. En tiedä kuinka paljon osuutta on korkealla kipukynnyksellä ja kuinka paljon Tenssillä, mutta en voi jättää kertomatta tuosta laitteesta kun tiedän, että täältä käsin mahdollimman moni löytää kokemukseni laitteesta. Toinen suositukseni on Weledan raskausarpien estoon tarkoitettu öljy, en saanut ainoatakaan arpea, vaikka olen niitä aiemmin saanut "kasvaessani".

Vauva on tietysti maailman söpöin ja ihanin! Olemme vielä sairaalassa, koska poika on lievän infektion takia antibioottikuurilla lauantaihin saakka ihan varmuuden vuoksi, vaikkei ole onneksi mitenkään kipeä.

Poikilo ehti siis ennen sohvaa, sohva on saapunut tänään huonekaluliikkeeseen :) Palataan näihin molempiin uutuuksiin pian!

maanantai 16. toukokuuta 2016

Yläkerran vessan pikapiristys

No täällä sitä vielä kuitenkin blogataan JA rempataan! En tiedä, onko joku loppuraskauden tyypillinen juttu menossa, mutta yhden päivän makoiltuani (nukuin jopa päiväunet!) tuli sellainen olo, että vielähän tässä ehtii... Ainakin maalata yläkerran vessan lattian! Myös Kupla -blogin Tiina remppasi vessaa loppumetreillä, joten ehkä tämä on joku hormoonijuttu :) Muutenkin olen todennut, ettei minulle käy koko päivän kestävä lepäily, aika tuntuu ihan uskomattoman pitkältä... Mieluummin puuhaan joka päivä vähän jotain ja lepään sopivasti!
Olen laittanut ihanasti tuoksuvia tuomen oksia pitkin taloa.
Tämä oli taas niitä hommia, joka on ollut ei niin kiireisellä listalla ikuisuuden. Olen jo oppinut luottamaan siihen, että se inspiraatio hoitaa listan juttuja tulee jossain kohtaa itsestään ja niin tälläkin kertaa. Tässä inspiksessä oli selkeästi mukana vauvakortti, kun katselin vessaamme ja ajattelin, että voisi sitä vauvaa jotenkin kivemmassakin ympäristössä kylvettää... Ja kokonaan matoilla peitetty ruma lattia oli todella epäkäytännöllinen siivota.
Lattia jäi maalaamatta aiemman pikaremontin yhteydessä, kun säikähdimme laipiosta tullutta sadevesivuotoa. Tämä vuoto jäi kuitenkin ainutkertaiseksi, eikä kattoon ole tullut homettakaan (eikä vessaan homeen hajua), joten jätimme asian toistaiseksi tutkimatta. Vessaan on jo tehty hienot remonttisuunnitelmat, se revitään joskus kokonaan auki ja rempataan art deco -henkiseksi. Mutta se on niitä sitten joskus juttuja, nyt olen todella tyytyväinen näihin pikaparannuksiin, kyllä tuo oli niin karmea paikka aiemmin, kuten tuosta kuvasta ja etenkin linkistä voitte nähdä.
Maalasin lattian Uulan lattiamaalilla, kun sitä löytyy meiltä iso pönttö. Eihän se ole muovilattian maalaamiseen tarkoitettu, mutta näyttää toimivan ihan hyvin. Mitään kovaa raapimista se ei tosin kestä.
Kotoisuutta ja käytännöllisyyttä vessaan tuovat vauvan kylvetystasona toimiva vanha pöytä sekä muistaakseni edellisestä talostamme mukaamme ottama naulakko.
Suihkun hana on juuri sopivalla korkeudella, että siitä saa laskettua ammeeseen veden. Lisäksi tuo pöytäkin tuntuu olevan sopivan korkea kylvettämiseen, monitoimihuoneessa oleva 90cm:n korkeudella oleva hoitopöytä tuntui hommaan liian korkealta.
Samaan syssyyn isäntä korjasi joka paikkaan roiskuttavan lavuaarin hanan, liruttavan vessan pöntön ja vaihtoi vuotavan käsisuihkun uuteen. Melkoisia parannuksia nämäkin!

Olemme saaneet hoidettua vauvakortilla tosi paljon sellaisia pieniä juttuja, jotka helpottavat arkea. Ihan ykkösenä niistä on ulkovesijohdon asennus takapihalle putkimiehen toimesta, enää ei tarvitse kantaa hevosille vettä sankoilla sisältä. Lisäksi uusimme sänkymme pohjalaudat (nukuimme 3 vuotta epämääräisten vanerilevyjen yms. viritysten varassa), meillä on nyt alakerrassa toimiva huippuimuri (siitä oli vain katkaisija rikki) ja lämminvesivaraajan vesi lämpenee ilman, että tarvitsee muistaa painaa napista. Kaikki juuri niitä pikkujuttuja, jotka olisi voinut hoitaa / hoidattaa ajat sitten. No parempi myöhään kuin ei silloinkaan!
Minun pienia aarteita: mummon korurasia, jota aina lapsena ihailin.
...jatkan täällä puuhastellen odottelua, viikko laskettuun aikaan :)