1930-luvun kammari

Oikeasti nyt pitäisi keskittyä täysillä ulkona tehtäviin hommiin, mutta pitäähän minulla olla sadepäivän projektikin... kun keittiökin on ihan kohta valmis.

Idea 1930-luvun kammarista lähti kun purin kipsilevyjä opettajan huoneistosta ja tutkin vanhoja tapettikerroksia. Aloin haaveilemaan täysin 30-luvun tyyliin sisustetusta huoneesta ja kun samoihin aikoihin selvisi, että paloturvallisuusvaatimusten vuoksi emme laitakaan yläkertaan B&B huoneita, oli homma selvä. Me muutetaan nukkumaan itse yläkertaan ja kammarin remontti ja sisustus tehdään mahdollisimman tarkasti 30-luvun tyyliin!

Yläkertaan pääsee keittiön vierestä lähteviä (talvisin kylmiä) portaita pitkin, joten sijaintikin on mielestäni oikein hyvä makuuhuoneelle. Kylmän rappukäytävän sietää kun alhaalla odottaa (toivottavasti) lämmin ja kutsuva keittiö! Lisäksi yläkerrassa on oma vessa, tällä hetkellä hirvittävässä kuosissa, mutta kyllä siellä nyt pissillä käy. Jotain pikaremppaa sillekin sitten jossain vaiheessa...

Ollaan hankittu yläkertaan aidot 30-luvun sängyt,

sekä ihana 30-luvun rimpsuverho.

30-luvun tyyliset sängynpeitot...

...ja gobeliini.

Tänään tuli Tapettitalon ihanainen Kaneli tapetti, 30-luvun malli, jolla koko kammari tapetoidaan.

Olen repinyt vanhat tapetit seiniltä, niitä oli vain neljä kerrosta. Oli kiva huomata, että seinät on päällystetty silloin vuonna -31 samantyyppisellä huokolevyllä, mitä olemme vaihtaneet seiniin kaikenmaailman levyjen ja muovien tilalle!

Yläkerta on vähiten remonteilla pilattu osa talosta muutenkin, ainoastaan joskus tehty sellainen tyhmyys, että laajennettu huoneita kylmiksi tarkoitettuihin sivukomeroihin, ilmeisesti kuitenkaan tekemättä eristykselle mitään.

Kuvassa näkyy kolme ensimmäistä tapettikerrosta, jotka laitan kehyksiin muistoksi.

Tästä kammarista tulee NIIN hieno ja samalla osoitan itselleni, että kykenen tekemään täysin yhden tyylisuunnan huoneen :)

Hei ja teitä lukijoita on kahta vaille 300, kun puuttuvat kaksi vielä liittyvät, järjestän arvonnan!

Peilikuvakaksonen

Hesarin juttu poiki erään hyvin mielenkiintoisen yhteydenoton: arkkitehti Osmo Karttunen on tutkinut Mekrijärvellä Ilomantsissa sijaitsevaa vanhaa koulua ja oli innoissaan kun löysi jutun kautta toisen samanlaisen.

Kuva: Osmo Karttunen

Mekrijärven koulu näyttää tältä ja alapuolella meidän koulu samasta sivusta. Ovat siis muuten samanlaiset, mutta peilikuvat. Pieniä eroavaisuuksia toki löytyy yksityiskohdista.

Kävin ottamassa meidän talon kuvan äsken, näette samalla missä vaiheessa ulkopuolen remontti on. Hirret on korjattu tuonne oikealla olevaan keittiön kulmaan saakka talon pitkältä eteläsivulta, se projekti jatkuu ensi kesänä. Tänä kesänä laudoitamme ja maalaamme korjatun sivun ja yläkerran.

Tuosta Mekrijärven koulun kuvasta saa mukavasti inspiraatiota, jospa meidänkin talo näyttää loppukesästä vähän enemmän siltä!

Sain myös kopiot alkuperäisistä pohjapiirroksista, niitä meillä ei ollutkaan. Näistä on suuresti hyötyä kun alamme entisöidä opettajan asuntoa. Oli hauska huomata, että olen arvannut melko oikein vanhojen oviaukkojen paikkoja, nehän ovat olleet –yllätys yllätys- paljon järkevämmin alunperin. Suunnitelman nimi on muuten ”Miesopettajan yläkoulu ja alakoulu” (hih!) ja ne ovat vuodelta 1921, vuosiluku meillä olikin tiedossa.

Pakettiin on kuulunut myös sauna, joka myös meidän pihalta löytyy. Monet kyläläisetkään eivät tienneet saunan olemassa olosta ennen viime syksyä, jolloin kaadatimme puustoa tontilta. Nyt se näkyy etupihalle, vaikka tuota raivaamista vielä riittääkin.

Alamme kunnostamaan siitä joko savusaunaa tai kesähuonetta sitten kun talo on suurin piirtein tehty, tässä on siis jokunen vuosi aikaa päättää mitä siitä tulee ;)

Historia kiinnostaa kovasti ja etenkin talojen ja niissä asuneiden ihmisten historia ja tapahtumat. Tällaista historiaa ei saa uuden talon mukana, olen kyllä aina ja ikuisesti niin onnellinen, että juuri me saimme tämän koulun kodiksemme!

Ps. Hesarin jutussa näkyvä keittiö ei ole todellakaan valmis, eli odotelkaa vaan kärsivällisesti sitä julkistusta täällä :)

Eteinen osa 2/2

Julkaisenpa nyt eteisprojektimme kakkososan, vaikka lattia ei olekaan vielä tässä päässä valmis. Ykkösosa löytyy täältä *klik*

Tämä kuva on otettu juuri ennen seinän ja lattian purkamista, molemmissa lastulevyt ja lattiassa lisäksi liimattu linoleumi.

Tässä kuvassa lavuaarit ja värimaailmaa parin vuoden takaa... huh.

Ja tältä täällä näyttää nyt. Lavuaarihässäkkä on purettu, mutta paloposti on toiminnassa, toivottavasti sitä ei koskaan tarvitse käyttää!

Maalasin takan ja peräseinän kiiltävallä mustalla, samalla maalilla millä myös toinen pääty ja lattialistat on maalattu. Tosiaan tuolta takan luota puuttuu vielä lattia, siellä on laudat ja levyt vähän sinnepäin ja koko komeus peitetty parilla isolla matolla. Meneehän tuo noinkin vähän aikaa, mutta lähikuvia sieltä päästä saatte odotella jonkin aikaa.

Lattiaa ei pääse tekemään ennen kuin lastulevyt on purettu ikkunaseinältä. Lastulevyjä emme taas voi purkaa ennen kuin vuorilaudat purettu ulkoseinältä ja tarkistettu hirsien kunto, taitaa mennä ensi kesän hommiksi. Pienet pintaremontit on täällä meillä aina hieman monimutkaisempia ;)

Stailausta

Teimme tämän viikon remppaa epätavallisen reippaaseen tahtiin ja epätavalliseen tapaan ihan listoja myöden valmiiksi. Syynä oli Helsingin Sanomien kuvaukset, jotka olivat tänä aamuna ja meillä on kyllä niin mukava kutina siitä jutusta! Juttu ilmestyy sunnuntaina 9.6.

Olohuoneen ja keittiön väliset aukot ovat nyt näin hienosti viimeistelty. Nuo ovet vasemmalla tulevat sitten liukuoviksi, ei vielä olla ihan tarkkaan päätetty miten.

Tarkimmat huomasivat ehkä peilin tuolla katonlaidassa. Poistimme kaikki rumat sähköjohdot (näkyvät kun rullaat yhden jutun alaspäin, postaus "The Aukko" eka kuva) ja jakorasiaa oli laitettu seinään varsin ronskein kirveenvedoin:

Peili peittää jäljen juuri sopivasti ja on kaverina tuolle kattokruunulle. Lisäksi se on aivan keskellä tuohon aukkoon nähden, täydellisen hyvä sattuma!

Vieläkään ei ole aika Viralliselle keittiö ennen-jälkeen postaukselle, mutta jotain pääsette kurkkimaan siitä Hesarin jutusta. Vielä puuttuu ne sähköt, mutta kyllä tuolla jo aamupalan syö mielellään!

Ennen-jälkeen jutut ovat kuitenkin niin herkullisia, että laitan tähän loppuun kuvan tuosta aukkoseinästä siinä kunnossa kun se oli alunperin:

Lämmintä ja aurinkoista viikonloppua!

R niin kuin Riuttala

...ja kukat niin kuin kesä!

Täällä kasvaa paljon tuomia villinä ja kävin leikkaamassa ojan penkalta muutaman oksan eteisen koristukseksi. Tuo tiiliseinä on siitä jännä, että ihan kaikki näyttää sitä vasten hyvältä! Pitänee kaivella muuria muistakin huoneista esiin ;)

Saatiin muuten hyvä kannustin ensi viikkoon, joka on pyhitetty remontille: meille tulee  Hesarin kuvaaja viikon päästä perjantaina ja juttua Hesarin Koti osuuteen! Meistä on toki näihin paikallislehtiin tehty useampikin juttu, mutta tämä on eri jännää!

Oikein mukavaa viikonloppua kaikille!

The Aukko

Saavutimme sunnuntaina erään tärkeän merkkipaalun remontissa! Olohuone ja uusi keittiö yhdistettiin toisiinsa moottorisahan ja isännän yhteistyönä tekemällä 160cm leveällä aukolla.

Tältä seinä näytti ennen aukkoa.

Nyt kaatuu seinä!

Ja tältä se näyttää nyt. Aukossa ei ole vielä tukipuita, karmeja eikä listoja, mutta siinä se kuitenkin on ja muuttaa huoneiden tunnelmaa merkittävästi. Tiedän, että jotkut lukijat ovat sitä mieltä, ettei näitä alkuperäisiä huonejakoja pitäisi muutella, mutta meille tämä oli ihan ehdoton juttu, ollaan aina haaveiltu yhtenäisestä keittiöstä ja olohuoneesta. Lisäksi tilat on helpompi lämmittää talvella näin.

Teemme aukkoon ja vanhaan oikealla olevaan oviaukkoon liukuovet vanhoista ovista. Liukuovet tulevat olemaan tuossa vasemmassa reunassa, silloin kun aukot ovat auki (eli lähes aina). Uskon, että tuo seinä tulee paljon tasapainoisemmaksi kun ovet ovat vasemmalla ja aukot oikealla, nythän homma painottuu kovin tuonne vierekkäisten aukkojen suuntaan.

Meidän uudesta keittiöstä puuttuu enää sähköt! Eilen saavutettiin nimittäin toinenkin Hyvin Merkittävä asia, putkimies sai putket tehtyä ja me pestiin ensimmäinen koneellinen astioita, oi tätä luksusta! Astianpesukone on siis vielä jatkojohdon varassa ja tuo jääkaappikin muuttaa sitten sähköjen myötä olohuoneesta keittiöön.

Toiveissa on myös saada siistittyä olohuoneen puolen sähköjä (kuvissakin näkyy noita ihania virityksiä), mutta kokonaan meillä ei ole nyt varaa niitä uusia, nuo vanhanajan sähkötarvikkeet ovat kovasti hinnakkaita...

Nyt on kyllä sellainen loppukiri fiilis, ettei mitään rajaa! Pihallakin ollaan touhuttu yhtä sun toista, niistä jutuista ja keittiöstä lisää pian!

Eiku!

Tarina mittaamisen, pakkauksien avaamisen ja asioiden sovittamisen tärkeydestä.

”Ollaan sit tilattu tällainen vapaasti seisova astianpesukone tason alle, tää on melkein 90cm korkea... Miksiköhän tällainen...? No se oli kai hienompi kuin se integroitava!”

Astianpesukone on ollut paketissa 1,5 vuotta, nyt sitten mitattiin korkeus.

”No ei siinä sitten muuta kuin nostetaan tasojen korkeus 94 senttiin, pitää tehdä jatkopalat noihin jo valmiisiin kaappien jalkoihin.”

Tasot ovat siis 4cm paksut. Tehtiin muuten osa kaappien jaloista vanhasta jakkarasta, eikös oo aika hauskat? Ja muut jalat isäntä sorvasi samalla mallilla. Ko. kaapin jalkojen jatkopalat eivät onneksi näy kun vetolaatikko on paikoillaan.

”Tää allas ei mahdu allaskaappiin!”

No ei muuta kuin pala pois toisesta seinästä, tämäkään ei onneksi näy kun kaikki on paikoillaan. Tehtiin allaskaappi tarkistamatta altaan todellisia mittoja, allas paketissa 1,5 vuotta.

”Ei se kaasupullo muuten mahdukaan tähän nurkkaan... No siellä voi säilyttää vaikka talouspaperia!”

Vielä on ratkaisematta miten liesi saadaan nostettua 94cm:n korkeuteen...

Mitä me tästä opimme? Jos et tee keittiötä tms. valmispaketista, ota kaikki, siis ihan joka ikinen sinne tuleva asia paketista, mittaa ja sovita, mittaa ja sovita.

Mutta oli meillä hauskaakin, oma tyhmyys naurattaa kovasti ja ei tässä mitään peruuttamatonta vahinkoa saatu aikaiseksi! Ja keittiöstä tulee kuitenkin hieno ja taatusti uniikki :D