keskiviikko 13. elokuuta 2014

Eläinesittely osa 3: hepat


Viimein esittelyvuorossa (ainakin toistaiseksi) viimeinen kotoamme löytyvä eläinlaji: hevoset. Koirat ja kissat olen esitellyt jo aiemmin.
Meillä on siis kaksi hevosta; minun islanninhevonen Myrsky ja isännän suomenhevonen Casper. Molemmat ovat ruunia ja melkein kuin kaksoset, toinen vaan on 135cm korkea ja toinen 165cm. Aloitan esittelyn pienemmästä eli Myrskystä.
Ihastukseni islanninhevosiin eli issikoihin syntyi erään ystäväni ansiosta asuessamme vielä pääkaupunkiseudulla. Minulla oli todella pitkä tauko säännöllisestä ratsastusharrastuksesta ja pääsin hänen mukanaan ratsastamaan issikoilla pitkiä retkiä maastossa. En ole koskaan tykännyt ratsastaa ratsastuskoulussa jonon jatkona ja nämä metsäretket kahdella supervarmalla issikalla avasivat ihan uuden maailman. Näistä ratsastuksista lähti myös polte muuttaa maalle ja hankkia oma hevonen, joten tämä ystäväni on paljosta vastuussa ;)
Ostin Myrskyn marraskuussa 2011 ja se asui seuraavaan kesäkuuhun asti ystäväni tallissa. Talli on 30km:n päässä meiltä, joten kävin siellä joka toinen päivä tekemässä tallityöt ja ratsastamassa. Nykyään ratsastus on jäänyt paljon vähäisemmäksi, se on liian helppo lykätä huomiseen kun hevonen on koko ajan saatavilla. Tämän syksyn tavoitteeksi olen ottanut treenaamisen taas ihan kunnolla, heti kun aikaa jää taas kesän hektisen remontoinnin jälkeen.
Myrskyn ja minun alkutaipale oli melko hankala ratsastuksen osalta ja haasteita riittää edelleen. Sillä on oikeastaan kaksi vaihdetta: hiljoo ja kovvoo niin kuin Savossa sanotaan :) Ostaessa ihastuin siihen vauhtipuoleen, tykkäsin kun heppa meni kovaa!

Muutenkin se on hyvin kaksijakoinen ratsu; toisaalta superherkkä sekä kovin epävarma ratsastettava ja sitten taas välillä kamalan itsepäinen ja ponimainen jäärä. Herkkyys tulee ilmi lähinnä apuja antaessa, Myrsky kääntyy jos sen selässä ratsastaja liikauttaa takamusta millinkin toiselle puolelle. Lisäksi se ajattelee ja hermoilee välillä liikaa ja yrittää ennakoida ratsastajan toiveita, reppana kompastelee omiin jalkoihinsa. Nämä siis kentällä ratsastaessa. Maastossa se taas ryöstää helposti, laukka avaralla pellolla vaatii todella hyvän hetken sekä siltä että ratsastajalta, ettei käy köpelösti. Rauhallisilla kävelyretkillä sen kanssa ei taas ole mitään hätää ja Casperin perässä onnistuu ravaaminenkin.

Aloittelijoita ei tämän ponitsun selkään voi päästää ollenkaan, se tekee kyllä kaikki temput kun huomaa, ettei ratsastajalla ole homma hallussa. Talutusratsastukseen sitä voi onneksi kuitenkin käyttää huoletta.
Käsiteltäessä nyt 12-vuotias Myrsky on puolestaan todella kiltti ja mukava, se on saanut sen takia anteeksi paljon. Lisäksi se on ponimaisen huumorintajuinen, pierupukit ja jekkuilu kuuluvat säännölliseen ohjelmistoon. Se on elämäni hevonen, jolta olen oppinut ja tulen oppimaan paljon!
Toisen hevosen hankkiminen tuli ajankohtaiseksi kun Myrsky muutti kesäkuussa 2012 tänne kotipihaan. Kriteerit hevoselle olivat selvät, tarpeeksi iso, varma ja kiltti suomenhevonen, jolla isäntä voi opetella ratsastamaan. Casperin myynti-ilmoitus vastasi täysin hakemaamme ja lähdin sitä katsomaan itsekseni. Muistan elävästi kun näin pienen tähden sen otsassa ensimmäistä kertaa, se on samalla tavalla piilossa otsatukan alla kuin Myrskyllä ja muutenkin ne ovat melkein samannäköiset. Tuli sellainen tunne siitä tähdestä, että se on tässä. Muistan myös isännän ilmeen, kun Casper tuotiin omaan pihaan ja sen iso takamus alkoi peruuttamaan kärrystä ulos... Sanoin, että sinähän halusit ison hevosen :)

Casper on hienosti koulutettu ratsu ja sillä on kilpailtu koulu- ja esteratsastuksessa. Sen selkään voi laittaa ihan kenetkä vaan ja melkein kaikki vieraamme ovat sillä ratsastaneetkin. Casperilla on myös ajettu ja suunnitelmissa on hankkia meillekin kärryt ja lisäksi sen kanssa voisi kokeilla työhevosen hommia.
Sami ei ollut ratsastanut ennen tätä omaa hevosta ja Casperin kanssa oppiminen oli nopeaa ja helppoa. Neuvoin vähän alkuun ja Casper on opettanut loput. Casper on 19-vuotias ja hieman huonojen etujalkojensa takia virallisesti eläkkeellä. Se on kuitenkin oikein virkeä eläkeläinen, menohaluja riittää juuri sopivasti. Molemmat heppamme ovat siitä kivoja, että ovat aina innokkaina lähdössä lenkille, kumpikaan ei ole eteenpäin potkittavaa mallia. Ne ovat myös ns. maastovarmoja, eli eivät säiky eivätkä hötkyile metsässä.
Lumisina talvina meillä on parhaat mahdollisuudet kunnon maastolenkkeihin. Aloitamme lenkin viereisiltä pelloilta ja jatkamme sieltä metsän läpi omalle metsätielle. Lumi tasoittaa muhkuraista metsäosuutta sopivasti ja tuo hevosille liikunnallista haastetta, pelkkä kävely saa ne sopivasti hikeen. Viime talvena emme näille lenkeille päässeet lumettomuuden takia ja se harmitti kovasti!
Casper on lauman pomo, vanhemman ja isomman oikeudella. Se on olevinaan tosi kova äijä, mutta pitää todella paljon rapsuttelusta ja huomion kohteena olemisesta.
Hevosemme asuvat pihatossa, eli ne saavat mennä sisälle ja ulos oman tahtonsa mukaan. Saimme heinäkuussa valmiiksi isomman metsätarhan yhdistämisen pieneen pihattotarhaan ja nyt tätä systeemiä voisi jo melkein kutsua aktiivipihatoksi. Haaveena olisi tarhan suurentaminen vielä ainakin kaksinkertaiseksi, sitten aktiivipihatto nimitystä voisi ”virallisesti” käyttää. Meidän tontilla maasto on todella haastava ja tätäkin tarhoja yhdistävää käytävää varten jouduimme raivaamaan puita, kantoja ja kiviä todella paljon.
Aktiivipihatossa hevosten ruokinta ja vesipiste on järjestetty niin, että ne joutuvat liikkumaan tarhassa niitä saadakseen. Heinää on saatavilla koko ajan, mutta se annetaan tiheisiin heinäverkkoihin pakattuina, joten hevoset eivät saa ahmittua koko paalia kerralla. Hevosille hitaasti syöminen on terveellisin tapa syödä. Meillä hevoset liikkuvat kahden heinäverkon ja pihaton yhteydessä olevan vesipisteen välillä. Yleensä ne myös nukkuvat pihatossa, etenkin helteellä ne menivät sinne paarmoilta suojaan melkein koko päiväksi. Vaikka Casper on pomo, jostain syystä siirtymät pihatolta metsätarhaan hoituvat Myrskyn johdolla. Tämän uuden systeemin myötä on ollut hauska seurata hevosten käyttäytymistä, miten ne rytmittävät syömisen ja levon sekä toimivat laumassa.
Meille hevosten omistajille tämä on paljon joustavampaa ja helpompaa kuin perinteinen tallin pitäminen. Heinät ja kantovesi viedään aamulla ja illalla, illalla annamme lisäksi kivennäisrehun. Hevosia ei tarvitse siirrellä ja ruokkia kukonlaulun aikaan, lomalla nukuimme jopa puoli kymmeneen :)
Täydellinen pihattosysteemi sisältäisi kesällä myös vihreän laitumen, mutta sellaista emme omista. Onneksi olemme saaneet käyttää kivojen naapureiden niittyjä laitumina. Kaksi lähinaapuria tuovat hevosille kesäisin myös tuoretta niitettyä ruohoa pihaan, on kiva asua hevosystävien ympäröimänä!
Meidän luonnonmukaiseen hevosenpitoon kuuluu myös ns. raudattomuus. Se tarkoittaa sitä, ettei hevosillamme ole kenkiä, kuolaimia tai rungollisia satuloita. Kengät korvataan tarvittaessa irtobootseilla, kuolaimia emme ole tarvinneet ja olemme todella tyytyväisiä rungottomiin satuloihin, niissä on hyvä ”perstuntuma” perinteisiin verrattuna.

Myrskyn kanssa siirtyminen kuolaimettomiin suitsiin oli ratkaisevassa asemassa ratsastusongelmien selvittämiseksi. Se oli kiskottu edellisessä elämässään niin kovasuiseksi, ettei kuolaimella ollut sille muuta merkitystä kuin että sen aiheuttamaa painetta/kipua vastaan piti taistella kaikin voimin pidättäessä. Minun piti myös käytännössä opetella ratsastamaan melkein uudestaan käyttäen enemmän painoapuja.
Huh! Olisikohan siinä tärkeimmät..? Jos jotain unohtui niin jatketaan keskustelua kommenteissa, kerron mielelläni lisää kiinnostuneille vaikkapa näistä pihatto- ja raudattomuusasioista!

tiistai 29. heinäkuuta 2014

Talo ilman hametta

Tänään saavutimme aikamoisen etapin ulkoremontissa: saimme purettua viimeisetkin ulkovuorauslaudat talon alaosasta hirsien korjausta ja vaihtoa varten!
Isäntä on keskittynyt lautojen poikki sahaamiseen ja irtiottamiseen, minä olen numeroinut ne ja poistanut naulat.
Varmasti kiitämme itseämme sitten kun alamme laittamaan lautoja takaisin seinään, jokaikinen lauta ja rima odottaa numeroituna näteissä pinkoissa vintillä.
Toisin kuin kolme vuotta sitten 28 metriä pitkästä seinästä purkamamme laudat... Haaveilimme silloin talon ottamisesta hirsipinnalle ja ilmeisesti sen ja/tai yleisen kokemattomuuden takia emme numeroineet yhtään mitään ja säilytyskin on ollut vähän sitä sun tätä. Huomenna onkin sitten mukava aloittaa tuon seinän laudoitus ja näiden naulaisten lautojen (kuvassa huussissa olevat rimat) setviminen...
Mutta siitäkin varmasti selvitään, nyt on hyvä tekemisen meininki päällä! Helteet saisivat kyllä helpottaa, nyt ollaan saatu tehdä töitä varjon puolella ja tämä laudoitushomma odottaa varjottomalla etelä/länsiseinustalla. Näillä näkymin luvassa on kuitenkin hillitöntä hikoilua myös seuraavat kaksi viikkoa.
Näiden nyt paljastuneiden hirsien hyvä kunto oli iloinen yllätys. Alimmainen hirsi menee kokonaan vaihtoon, mutta esimerkiksi kaikki ikkunanaluset ovat täysin ehjät. Kaksi muurahaisten syömää kohtaa vaatii enemmän huomiota. Yllä olevassa kuvassa on ainakin minun eniten pelkäämä melkein aina varjossa oleva sisänurkka, mutta sekin on oikein siisti tuota alimmaista hirttä lukuunottamatta. Tikkaiden takana näkyy rännin kohdalta kostunutta seinää, josta selvinnee lankuttamalla, eli koko hirttä ei tarvitse vaihtaa.
Talon seinien purkamisen lisäksi olemme tehneet hevosille uuden aktiivipihattotyyppisen tarhasysteemin. Lupaankin nyt vihdoin esittelyn meidän hevosista elokuun aikana, esittelen samalla myös meidän luonnonmukaista hevosenpitoa. Niin ja olen raivannut tilan työsalista tuolle talon edustalla näkyvälle viimeiselle halkokuormalle ja kun helle helpottaa alamme kärräämään niitä sisään. Äitini on luvannut auttaa myös siinä, hän oli aiemmin iso apu pihalla säilytettävien halkojen pinoamisessa.
Olemme pitäneet muutaman lomapäivänkin kaiken tämän lisäksi, vaikkei ehkä siltä kuulostakaan. Kesä on kuitenkin vaan kerran vuodessa, nautitaan siitä!

tiistai 8. heinäkuuta 2014

Uusi herkumpi trio

 
Lupasin palata ulkomaali asiaan ja nyt sen teen. Meidän talon päivitetty väritrio on: 1/4 Pellava päävärinä, Vadelma ovissa ja uutena Purjo ikkunoiden, ovien ja nurkkien vuorilaudoissa yms. Kaikki ovat siis Uulan sävyjä, petrooliöljymaalilla maalataan.

Jos joku eksyy tänne googlettamalla vanhan talon maalausta, niin tässä yksi kuva, joka kertoo kaiken tarvittavan lateksimaalin epäsopivuudesta:
Ikkunanpuitteissa ja vuorilaudoissa oli ainakin kaksi kerrosta lateksimaalia päällekäin ja maalin sai vedellä suikaleina pois. Ulkovuorauksessa tilanne ei ole niin paha, maali hilseilee pois hillitymmin.
Purjo syrjäytti kolme vuotta sitten valitun vaaleansinisen Udun, jolla ehdin maalata aika paljon paikkoja, mutta vaikeimmat eli henkilönostinta vaativat paikat ovat onneksi maalaamatta.
Purjo ja Utu käyvät onneksi melko hyvin yhteen, koska ne tulevat varmasti olemaan rinnakkain talossa jonkin aikaa :) Oven sisäkarmissa näkyy tummempi vihreä Kaisla, jota kokeilimme ensin ja totesimme sen olevan liian synkkä. Jätin siitäkin kokeilusta kuitenkin muiston tuohon karmiin.
Talon tällä seinustalla on töyhtöangervoja, jotka ovat olleet tähän asti vähän inhokkejani. Ne ovat saaneet olla paikoillaan lähinnä siksi, että peittävät edes jonkin verran lahoja alaseiniä. Tänä kesänä olen huomannut pitäväni niistä! Ne saavat siis jatkossakin jäädä pihaan, mutta joutuvat kuitenkin muuttamaan jossain vaiheessa pois talon seinustalta.

Ulkoremontti alkaa todenteolla ensi viikolla kun isännän kesäloma alkaa, jippii! Nauttikaa helteistä ja hei, olemme yhden lukijan päässä arvonnasta!

torstai 3. heinäkuuta 2014

Lähellä täydellistä...

Viime viikolla, torstai-iltana noin kello 20 alkoi taas ahistamaan olohuoneessa. Ahistus iskee aina samoihin aikoihin, nimenomaan arki-iltana ja aina samalla tavalla: toinen osapuoli alkaa puhua, kuinka olkkarin järjestys on jo pitkään ahistanut ja toinen vastaa ilahtuneena, että on miettinyt ihan samaa. Ja sitten alkaa möbleeraus!
 
Tällä kestaa ahistuksen aiheutti sohvailuryhmä, joka oli oma suljettu alueensa. Alunperin ajatus lienee ollut juuri jakaa huone tiukasti kahteen alueeseen, mutta nyt halusimme sohvailualueesta avoimemman muuhun huoneeseen päin.
Aika moneen otteeseen saimme huonekaluja pyöritellä, mutta sitten se onnistui!
Nyt täydellisestä olohuoneesta puuttuu enää (konjakinruskea) chesterfield sohva, joka tulisi tuon kulahtaneen vaaleanpunaisen sohvan tilalle. Niin ja kattovalaisin voisi olla vaikkapa tämä... Ainiin ja jonkinlainen kiinteä kirjahylly tuon eteisen oviaukon ympärillä olisi hieno, sinne saisi kirjojen lisäksi vaikka nuo telkkarisenkin alla olevat cd:t... Aina saa haaveilla :)
Vaihdoimme myös valaisimien paikkoja, industrial valaisimet menivät takaisin pitkän pöydän ylle ja sohvailuryhmän yläpuolelle tuli valaisin keittiöstä. Keittiöön tuli valaisin pukeutumistilasta jne... pieni kierros tuli tehtyä :)
Saatatte huomata tuosta kuvasta, että pöydän toiselle päälle on tapahtunut jotain outoa...
Maalattu vaalea pinta alkoi myös ahistamaan jo joskus huhtikuussa ja aloin touhuamaan maalikerroksia pois. Päällimmäinen eli minun maalaama lähti helposti pois kuumailmapuhaltimella, mutta alimmainen 50-luvun maali täytyy hioa pois. Siinä on niin iso työ, että toistaiseksi inspiraatiota jatkaa hommaa ei ole näkynyt :)

Tarkoituksena on maalata pöydän jalka vaaleanvihreäksi ja vahata pöydän puupinta hieman tummemmaksi. Katsotaan syksyllä taas!
Pöydällä olevan liljan ja sen kaksi kaveria löysin sattumalta ryteikön keskeltä tontiltamme. Siirsin liljat perennapenkkiin ja kun yksi niistä katkesi vanhingossa, tuli se sulostuttamaan sisälle. Löytöpaikka oli todella jännä, vielä pari vuotta sitten siinä kohtaa oli umpeenkasvanut metsä ja nyt ilmeisesti raivauksen jälkeen liljat jaksoivat taas kukkia. Mutta kuka ne on sinne keskelle metsää laittanut ja miksi? Itse veikkaan, että ne koristivat jonkun lemmikin hautapaikkaa.
Vanha koulun penkki pääsi kukka- ja kirjapöydäksi ikkunoiden eteen.
Niin ja jos joku miettii, että minne ne alkuvuodesta hankitut nojatuolit menivät, niin ne odottavat brittikartanoremppaa eteisessä. Siinä voi sitten takan edessä fiilistellä uutta komeaa eteistä. Sitten joskus.

keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Täällä ollaan!

Olemme tehneet tämän blogihiljaisuudessa kuluneen kuukauden aikana täällä vaikka sun mitä sisällä ja ulkona, muttei kuitenkaan ole saatu mitään niin valmiiksi, että olisi jutun aihetta tänne blogiin.

Itseasiassa olohuoneen möbleeraus (moneskohan lienee...) valmistui eilen, mutta tänään on niin synkkää ja sateista, ettei viitsi kuvata.
Kokosin tällaisen koosteen Instagram kuvista. Tärkeimpänä voisi mainita talon ikkuna- ja kulmalautojen sävyn löytyneen, se on Uulan Purjo (kuva ylin rivi keskellä). Tästäkin lisää myöhemmin.

Huomasin ilokseni, että rekisteröityjen lukijoiden määrä on kohta tasan 500! Kiitos kaikille lukijoille, uusille ja vanhoille, että olette täällä!

maanantai 2. kesäkuuta 2014

Peilit ja vehkeet

Keittiöön näyttää nyt tulevan uutuuksia melkein itsestään, palaamme siis sinne.
Haahuilin keittiössä eräänä aamuna peilin kanssa tarkoituksenani laittaa se johonkin seinälle. Minulla on ollut jo pidempään päähänpinttymä keittiöön laitettavasta peilistä, näin sellaisen varmaan jossain sisustuslehdessä. Minua viehättää kaikki epätavanomaisuus, sillä eihän peilillä ole oikeasti mitään virkaa keittiössä.
Yht'äkkiä livautin peilin lavuaarin taakse ja kun hain vielä toisen samanlaisen kaveriksi, oli peilien paikka selvä. Odotin toki isännän mielipiteen ennen liimaamista.
Uulan kalustemaalilla maalattu paneeli ei pysynyt siistin näköisenä lavuaarin takana ja olimme miettineet sen peitoksi / tilalle erilaisia vaihtoehtoja. Meillä on varastossa eteisestä purettua puna-valkoista ensolevyä, jota kokeilimme välitilaan ensimmäisenä, mutta emme tykänneet värien kirjosta.

Seuraavaksi mietittiin tilan kaakelointia ja sitten luovuttiin jo koko ajatuksesta kun tässä ei nyt ole aikaa millekään ylimääräiselle remppaprojektille.

Aikanaan eurolla ostetut patinoituneet peilit ja asennusliima ratkaisivat pulman nopeasti, edullisesti ja persoonallisesti! Tuohon menisi vielä kolmaskin samankokoinen peili, ehkä sellainen tulee vielä joskus vastaan.
Saman aamun luovuuspuuskassa syntyi myös uusi astiankuivausteline vanhasta koulun kaapistojen kuivausritilästä. Puolitin ritilän ja sidoin puolikkaat yhteen kahdesta kohtaa rautalangalla. Olin jo pitkään kaivannut sirompaa kuivaustelinettä ison puisen telineen paikalle ja nyt sen sain, ajatus tuli taas ihan tyhjästä, niinkuin ne minulla usein tekevät. Tyhjästä on hyvä nyhjäistä!
Vaan entäs tämä peli! Törmäsin netissä Juice 'O' Mat merkkiseen vintage sitruspuristimeen ja tuli sellainen tunne, etten voi elää ilman tuollaista vekotinta. Kansasissa tehtyjä laitteita löytyi useita Ameriikan Ebaystä ja sieltä kaukaa tämä meidänkin laite tuli.
1930-luvulla suunniteltu ja luultavasti siihen aikaan tehtykin laite toimii hienosti ja houkuttelee nauttimaan appelsiinimehua joka aamu.
Kyllä ennen osattiin tehdä hienoja käyttöesineitä!

Olin viikonlopun Kouvolassa rakkaan ystäväni luona ja tehtiin siellä oikein kunnon kirppiskierros. Kouvolassa on lauantai-aamuisin peräkonttikirppis torilla, voi kun täälläkin päin olisi sellaisia!
Mukaan kierrokselta tarttui superedullisesti (minähän en kalliita ostakaan) mehustuskuvissa näkyvä appelsiinien emalikulho, 50-luvun peili ja kuvan ranskalainen juustoraastin, siinäpä toinen kaunis ja toimiva käyttöesine.

Isäntä on tämän viikon lomalla ja meidän on tarkoitus aloitella talon ulkopuolen remontteja. Tehtävää on niin paljon, etten oikein tiedä mistä aloittaa, mutta eiköhän se siitä selviä. Viikon sää taisi ainakin osua kohdilleen!

lauantai 24. toukokuuta 2014

On kesäyö

Kuvasin eilen alkuyöstä takapihaa, siellä on nyt niin hieno tunnelma kun omenapuut kukkivat ja puissa olevat valot syttyvät.
Toivottavasti saan edes vähän välitettyä yön kauneutta näiden kuvien kautta, rakastan tuota puutarhajuhlatunnelmaa ihan jokainen ilta.
Vuosia palvelleet Ikean aurinkokennovalot ovat löytäneet toistaiseksi parhaan paikkansa takapihan pöytäryhmää paahteelta suojaavan omenapuun oksilta.
 Keittiöpuutarhan puolella on somia aurinkokennolintuja, myöskin Ikeasta.
Voisin tuijotella noita omenankukkia vaikka koko päivän... ja niin varmaan pitäisikin kun tämä ihanuus on niin nopeasti ohi.
Helteistä viikonlopun jatkoa!