Pippiä ja paneelia

Saimme valmiiksi ensimmäisen keittiön seinän sateisen viikonlopun puuhana. Joitakin listoja puuttuu tapamme mukaan, mutta luokittelen silti tämän valmis -osastoon :) Levytimme hirsiseinät olohuoneesta tuttuun tapaan ja pintaan tuli ihanainen Pip Studion Early Bird tapetti sekä puolipanelointi helmipaneelista.

Paneelit maalasin Uulan valkoisella kalustemaalilla neljään kertaan. Käsittelemätön puu imaisi maalia tosi paljon, mutta onneksi maali kuivui nopeasti. Kalustemaali antoi puolikiiltävän pinnan, mikä mielestämme käy hyvin keittiöön.

Ikkunoiden listat löytyivät talon vintiltä samoin kuin kolme keltaista tuolia, keltaisen sävy on melkein sama kuin tapetissa. Tälle seinälle tulee ruokaryhmä tuon 60-luvun valaisimen alle. Ilmiselvästi sukulaissielut, eli valaisin ja Smegin mustat kodinkoneet terästävät sopivasti söpöä mummolatunnelmaa.

Vasempaan nurkkaan tulee kiinteät kaapit ja niiden sisäpuoli on päällystetty kesän -52 sanomalehdillä, jotka löytyivät yläkerran muovimaton alta.

Ruokailuryhmästä tulee mukava sekoitus eri tyylejä, seinustalle tulee vanha puusohva ja sen eteen 50-luvun pöytä ja tuolit. Pöydän ja tuolit olen jo esitellyt nykyistä keittiötä näyttäessäni, mutta tulevan keittiön varsinaista komistusta, eli puusohvaa ei ole ainakaan virallisesti esitelty, joten kuva tässä:

Sohva on huuto.net löytö ja palvelee nykyisin eteisessä lähinnä koirien makuupaikkana. Koirat saavat kyllä aikanaan häädön sohvalta kun se siirtyy ruokailupöydän yhteyteen ;) Minusta tuo modernit tekstiilit ja vanha sohva käyvät upeasti yhteen, siinä on taas sopivasti sitä kontrastia, mistä niin kovin tykkään sisustuksessa. Yhden tyylin mukaisesti sisustaminen on aika tylsää, tosin oikein hienosti tehdyt jotain tiettyä vuosikymmentä edustavat sisustukset ovat hienoja. Itse en vain taitaisi moiseen maltillisuuteen kyetä ;)

Briljantteja hankintoja

Vaikka keittiö on edelleen alkutekijöissään, tuli vastaan muutama viimeistelyvaiheeseen liittyvä esine, joita ei voinut vastustaa...

Näin Hobby Hallin esitteessä DeLonghi Brillante sarjan leivänpaahtimen ja vedenkeittimen, enkä ollut uskoa silmiäni. Miten noin hienoja kodinkoneita voi ollakaan?! Ne tulevat näyttämään upeilta uudessa keittiössä mustan jääkaapin vieressä, koivutasolla. Vedenkeitin tuli tarpeeseen, mutta leivänpaahtimen tunnustan hankkineeni ihan turhamaisuuttani, entinen punainen paahdin ei vaan näyttänyt enää miltään ;)

Kävimme viime viikolla Porissa ja ostimme nämä Bloomingvillen valaisimet sisustusliikkeen loppuunmyynnistä. Olimme katselleet pitkään valaisimia sillä silmällä ja nyt ne oli pakko ostaa kun liike lopetetaan ja saimme ne tietysti alennuksella. Harmi vaan sinänsä, että ainoa sisustuskauppa, mistä Porissa tykkäsin lopetetaan.

Tämän viikon lopussa keittiössä tapahtuu ihan oikeastikin jotain, aiomme saada valmiiksi päätyseinän tapetteineen ja paneeleineen. Vaikka pihalla on miljoona hommaa kesken, on kiva edistää keittiötäkin välillä. Sisällä malttaa pysyä paremmin, kun ilmakaan ei ole enää niin kesäinen.

Kesä toi ulkomaalarin

Mikäpä olisi varmempi kesän merkki kuin ulkomaalauspuuhat? Punamullattu piharakennuksemme kaipaa maalausta niin kuin talokin, mutta täydellisen maalauksen vuoro tulee sitten joskus kun talo on maalattu.

Rakennus oli kivan värinen entisellään, mutta keltaiset ovet eivät oikein käyneet muiden rakennuksien värimaailmaan, joka on / tulee olemaan valkoinen - utu sininen - vadelma. 

Valkoinen voi tosin vaihtua hieman murretumpaan sävyyn, teemme taas pari maalauskokeilua lähiaikoina... Kerron sitten mihin tulokseen päädymme!

Päätimme päivittää piharakennuksen maalaamalla sen ovet. Maalasimme ovet Uulan viime kesänä hyväksi havaitulla petrooliöljymaalilla ja väriksi valikoitui tummahko siniharmaa Myrsky. Sävy tuo mieleen vanhoissa piharakennuksien ovissa ainakin täälläpäin paljon käytetyn mustan, joka on vuosien saatossa haalistunut. Tältä rakennus näyttää ovien maalauksen jälkeen:

Tänä kesänä voisi vielä korjausmaalata kaikki valkoiset osat ja sitten joskus pääväriksi tulisi Falunin punainen eli tummanpunainen keittomaali. Niin ja katto olisi komea mustana... No ehkäpä meillä on vielä joskus sellainen kesä, jolloin voimme tehdä kaikkea ”sitten joskus” hommaa ;)

Yllä saunan ovi kesäkoristeineen.

Alla olevassa kuvassa tuleva hevospihaton ovi, nykyään siitä pääsee opettajien huussiin. Ovi tulee olemaan se mistä ihmiset kulkevat, hepat kulkevat takapuolella olevista pariovista, eivät ihan tuosta mahtuisi :)

Laitoin oveen takapihalta löytyneen vanhan hevosenkengän kertomaan tulevasta käyttötarkoituksesta ja kannustukseksi meille seuraavaan urakkaan. Seuraava urakka takapihan viimeistelyn jälkeen on nimittäin huussien purku ja pihaton rakentaminen niiden tilalle. Haluaisin oman heppasen ja sen tulevan kaverin kotiin mahdollisimman pian!

Ja kun eläimiin päästiin, niin tässä yhteydessä voisin esitellä meidän uusimman perheenjäsenen, ihanaisen Oliver kissan. Oliver muutti meille kerrostaloelämään kyllästyneenä kolme viikkoa sitten ja on tätä nykyä onnellinen päivät ulkona viihtyvä maalaiskissa. Ja se tykkää tunkea nenänsä ihan joka paikkaan, tältä naama näyttää maalauspäivän jälkeen!

Jääkaapin paikka

...niin, miksipä se ei voisi olla olohuoneessa, kun uusi keittiö on vasta tuloillaan ja vanha niin kovin kaukana sohvista? Lisäksi jääkaappimme on niin komea, että oli suorastaan sääli säilöä sitä pakkauspahveissaan yhtään pidempään!

Kuvassa näette myös uuden taulukokoelman olohuoneessa, kaipasin seinille jotain särmää ja niinpä kokosin kaikkein särmimmät taulut ryhmäksi.

Jääkaapissa säilytetään ainakin toistaiseksi vain juomia. Pullonavaaja ja muutama lasi ovat käytännölliset ja kauniit vanhan tarjottimen päällä.

Vitsailin jo tuossa isännälle, että kohta meillä on tuossa vieressä pakkauksissa odotteleva astianpesukone ja sitten siinä on jo taso ja kohta huomataan, että keittiöhän mahtuu tuolle seinälle :) No ei vaiskaan, kyllä me aiotaan remontoida ihan oikea keittiö tuohon seinän taakse!

Jääkaapin kanssa kävi muuten sellainen juttu, että Saksan poika oli pakannut vääränkätisen kaapin. Avasimme paketin vasta pari kuukautta sen saapumisen jälkeen ja koska muutenkin vaihtaminen tuntui kovin hankalalta, päätimme muuttaa keittiösuunnitelmaa. Suunnitelman uusiminen olikin hyvä juttu, jääkaappi siirtyi kauemmaksi liedestä ja saimme myös enemmän laskutilaa lieden vasemmalle puolelle. Otimme jääkaapin leveyden pois oikean reunan kiinteistä kaapeista, niiden leveys on edelleen hyvin kohtuullinen, reilu 160cm. Vanhan suunnitelman (ilman kiinteitä kaappeja ja näköjään vääränmallinen jääkaappikin) näet tästä ja uusi on tässä:

Viidakosta puutarhaksi osa I

Hip hei, ”muutama” päivä on vierähtänyt suuressa takapihan raivausurakassa ja nyt on aika näyttää raivauksen tulokset ennen-jälkeen kuvin! Suoritimme raivauksen kahdestaan käyttäen apuna kuokkaa, talikkoa ja viimeiseksi haravaa. Kiskoimme kaikki ei toivotut kasvit juurineen irti, lähinnä ihan omin pikku kätösin.

Ensimmäisessä kuvassa näkyy raivaamamme alue kokonaisuudessaan. Oikeassa reunassa olevalle omenapuulle ei viime kesänä päässyt omenoita poimimaan, se oli niin pahasti ryteikön keskellä. Ryteikkö ylettyi leveyssuunnassa vasemmalla olevien tuomeen ja viinimarjapuskiin asti. Kuvassa mullalla oleva alue oli siis vattupuskien, koiranputken, horsman ja nokkosten valtaama, arvioisin alueen kooksi 200m2.

Tässä ennen kuvassa näkyy tuo samainen omenapuu oikealla:

Alla olevassa kuvassa kaksi muuta omenapuuta siistittyinä, niitä ei oltu leikattu varmaan pariinkymmeneen vuoteen. Leikkasimme niitä viime keväänä ensimmäisen kerran ja nyt ne alkavat näyttää siltä miltä pitääkin.

Alla samat puut viime keväänä.

Seuraavaksi vielä kuvat talosta metsän suuntaan, lisäherkkuna puskien keskellä oli myös rotevajuurinen paju, Samilla meni puoli päivää juurien kanssa taistellessa, mutta sieltä ne vaan nousivat!

Alla raivauksen jälkeen. Kaadamme vielä nuo puut (haapaa tai leppää) kuusikon edestä. Pihaa tulee reunustamaan lauta-aita, sellainen perinteinen kapeasta laudasta tehty. Väri napataan talon ovien väreistä, eli aita tulee olemaan vadelmanpunainen. Siitä tulee niin ihana!

Maasta nousi kiviä jonkin verran. Isot kivet olivat valmiina pihan perällä ja teemme niiden kylkeen kukkaistutuksia käyttäen hyödyksi noita irtokiviä.

Kauimmaisen omenapuun alta löytyi tällaisia kasveja, ne ponnahtivat pintaan seuraavana päivänä raivaamisen jälkeen. Olisi aika ihanaa, jos nämä olisivat jonkun laittamia perennakasveja! Tunnistaako kukaan, mitä nämä voisivat olla?

Seuraavaksi vedämme pinnan auki ja ripottelemme sinne apilan ja ruohon siemeniä. Toivottavasti ne lähtisivät itämään ja saisimme vihreän pihan palkinnoksi tästä uurastuksesta.

Jatko-osia pihan tarinaan on siis luvassa, pysykää kuulolla!

Paviljonki somistuu

Paviljonki on pysynyt pystyssä ja vaikuttaa muutenkin ilahduttavan kestävältä, vaikka onkin minun tekemä ;) Somistin paviljonkia lyhdyillä ja valopalloilla ja jätin kankaat pois, lopputulos miellyttää silmää todella paljon. En nyt sitten tiedäkään, laitanko kankaita ollenkaan vai hoidetaanko varjostus aurinkovarjolla...

Kuvassa taka-alalla näkyy VIIMEINEN raivattava vattupusikko, jihaa!

Noiden Ikean valokennolyhtyjen ansiosta paviljonki on juhlavalaistu joka ilta, ovat kyllä mainiot. Onkohan missään olemassa yksittäisiä valokennolla toimivia palloja/kynttilöitä tms. jotka mahtuisivat lyhtyjen sisään, tietääkö kukaan?

Ihanaa kun on melkein kesä, kohta saadaan raparperiäkin! Tänään täällä on satanut ja maisema vihertyy suorastaan silmissä, nuo raparperitkin ovat kasvaneet varmaan 5cm päivässä.

Ps. Viikonloppuna saamme raivattua ja poltettua loputkin takapihan pusikosta, eli ensi viikolla luvassa ennen-jälkeen kuvat! Olo on kuin uudisraivaajalla, mutta onneksi finaali häämöttää jo hyvin lähellä! Ensi viikolla päivitän myös piharakennusta maalaamalla sen ovet. On niin mahtavaa tehdä juttuja ulkona, keittiöremppa saa nyt tosiaan odottaa...

TSI: paviljonki

Minun piti tänään jatkaa vattupuskien irtirepimistä, mutta juuri kun olin lähdössä hommiin iski inspiraatio. Ei muuta kuin tuumasta toimeen ja kokoamaan viime vuonna raivatuista pajun rungoista paviljonkia! Toimituksesta olisi saanut hauskan mykkäfilmin, ei nimittäin ollut ihan helppoa yksin tuo homma. Mäjähti yksi rungoista nenäänkin aika mojovasti, mutta kun inspis iskee, ei siinä jouda odottelemaan viikonloppua ja isännän apua!

Kiinnitin rungot toisiinsa hamppunarulla ja otin oikein ristimitankin, ettei tullut ihan vinkuraa. Muutaman kerran piti harjoitella ennen kuin ymmärsin, että pystytys on helpointa valmiina seisoviin tolppiin... Huh mikä homma, mutta tulipahan tehtyä!

Virittelin malliksi vähän kangastakin ympärille, pitää ostaa tuollaista edullista voileeta niin paljon, että sitä voi sommitella vaikkapa kolmelle sivulle varjostamaan. Takapihamme eli oleskelupiha on suoraan etelään ja pöytäryhmä tarvitsee varjostusta koko päivän. Kuumimmalla keleillä tarvitsee varmasti myös aurinkovarjon, tämä minun köyhän naisen paviljonki ei kamalan raskaita kankaita kestä. Mutta hieno siitä tulee, vähän lyhtyjä roikkumaan jne... Jatkoa paviljongin tarinaan siis luvassa, jos se vaan pysyy pystyssä ;)

Olen miettinyt yläkerran vieraskammarin remontointia ja sisustusta. Siitä olisi hauska tehdä ihan erilainen kuin muu sisustuksemme ja viime aikoina ruusutapetilla höystetty maalaisromantiikka on kääntynyt ajatukseen luonnollisista raaoista pinnoista ja väreistä. Esimerkiksi vessan voisi laudoittaa harmaantuneilla raakalaudoilla ja itse kammari olisi hyvin yksinkertainen, valkoista pintaa ja tekstiilejä ja jotain harmaita puunsävyjä. Tästä paviljongista tuli mieleen, että yläkertaan voisi sopia samalla idealla tehty sängynkatos... nyt pitää vaan tiukasti pysyä laatimassamme todo-listassa, tärkeimmät hommat ensin!

Taustalla häämöttää poltettavia risukasoja, niitä on paljon... sateita odotellessa!