keskiviikko 14. tammikuuta 2015

Lappalais Villen pöydälle tapahtunutta

Tänään vuorossa lupaamani esittely keittiön uudesta ruokapöydästä ja päivitetyistä tuoleista. Lisäbonuksena tarina vanhan pöydän elämänvaiheista!
Aloitetaan siitä vanhasta pöydästä, en ole vissiin sen tarinaa täällä kertonutkaan. Parempi myöhään kuin ei silloinkaan!

Pöydän ja toisen penkin on tehnyt isäntä Ville Lappalainen Pohjois-Savossa Varpaisjärvellä sijaitsevalle Itälahden tilalle vuonna 1933. Toinen penkki on vanhempaa tuotantoa, kyseessä kun on vanha kylän mahtitila. Kävin tilalla hevostelemassa lapsena, silloin se oli jo nykyisten omistajien Livsonien hallussa. Linkistä löytyy juttu heidän pojastaan ja samalla perheen tarinaa, siinäpä vasta elämänmuutosta on ollutkin! Perheen muutto pienelle kylälle oli suuri tapaus aikoinaan. Mummolani (nykyinen enola) sijaitsee samalla kylällä.

Pöytä penkkeineen tuli meille Itälahdesta enoni ja isäni avustuksella. Sitten maalasin pöydän ja toisen penkeistä, kuvia tässä jutussa. Jossain kohtaa penkit lähtivät vintille ja kyllästyin pöydän väriinkin. Ennen keittiöön muuttoa pöytä tuoleineen oli tämän näköisessä kuosissa. Koska pöytätason puhdistaminen puupinnalle osoittautui melkein mahdottomaksi tehtäväksi, päätimme, että isäntä tekee uuden tason lankuista.
No sitten pöytä muutti tosiaan keittiöön, maalasin jalan mustaksi ja se sai uuden tasonsa. Pettymys olikin suuri, kun huomasimme että uusi kapeampi taso ei sovikaan jalan kanssa yhteen. Istujan polvet ottivat kiinni keskipalkkeihin.
Meillä oli varastossa kaksi Ikean pukkijalkaa ja mustiksi maalattuina ne pääsivät väliaikaisiksi jaloiksi. Isäntä puuseppoilee sitten joskus uudet hienot jalat, tietenkin.
Tämän kaiken pyörittelyn tuloksena meillä oli upea vanha pöytä penkkeineen varastossa vailla tietoa tulevasta. Kunnes ystävämme kävivät hakemassa meiltä ylimääräisen vessanpöntön ja huomasivat samalla työsalissa majailleen pöydän. Heidän uusi talonsa oli juuri valmistunut asuttavaan kuntoon ja sinne oli haaveiltu pitkää pöytää. Niinpä teimme kaupat pöydästä ja penkeistä, maltoin luopua niistä kun menivät niin hyvään kotiin huipputyypeille. Nautimme vuoden ensimmäisenä päivänä iltapalaa näiden ystäviemme luona kovin tutunoloisilla kalusteilla!
Sitten takaisin meille. Päällystin 50-luvun tuolit mustalla laadukkaalla keinonahalla, edellinen farkkukangas ehtikin olla tuoleissa yli kymmenen vuotta. Noiden tuolien lisäksi mukana on kaksi mustaksi maalattua Aalto 69 -tuolia, jotka äitini on löytänyt puoli-ilmaiseksi kirpputorilta.
Isäntä teki tason koivulankuista puuseppokoulussa. Käsittelimme tason Osmo Colorin läpikuultavalla puuvahalla. Ensimmäinen kerros on sävyä Konjakki ja sen päälle laitoimme kaksi kerrosta kirkasta vahaa. Halusimme tason samansävyiseksi kuin nuo 50-luvun tuolit ja pääsimmekin tosi lähelle!

Mahtaako tämä uusi pöytä nähdä maailmaa yhtä paljon kuin Lappalais Villen tekemä? Olisi niin hienoa jos kaikki vanhat tavarat osaisivat kertoa tarinansa, meilläkin kävisi kova pulina!

maanantai 5. tammikuuta 2015

Pakkasolohuone yläkertaan

Minun piti seuraavaksi postata tarkemmin keittiön pöydästä ja tuoleista... Olen kuitenkin nyt niin innoissani ihan uudesta projektista, että esittelenkin sitä.

Istuimme viime maanantaina nenät jäässä olohuoneessamme ja mietittiin miten tekisimme elämämme miellyttävämmäksi kovilla pakkasilla. Kyseisenä päivänä -24 asteen pakkanen oli lähtenyt lauhtumaan illaksi ja talo oli tosi kylmä, kuten aina kun kova pakkanen lauhtuu. Mikään määrä puita ei riitä lämmittämään meidän olohuoneen kuutioita tuon "pakkanen tulee taloon" -ilmiön kohdatessa. Suurin kylmä tulee varmaankin lattian kautta, sille kun ei ole tehty mitään eristeremonttia.
Pakkasilla päivittäinen puulämmityshomma on muutenkin ihan järjetön ja kieltämättä ajatus helpommasta elämästä tulee aika ajoin mieleen. Mutta sen sijaan, että ostaisimme pienen mummonmökin talviasunnoksi (vitsi...), päätimmekin remontoida yläkerran toisesta huoneesta pakkasolohuoneen.
Huone on opettajan asunnon keittiö ja lähes identtinen toisen yläkerran huoneen, eli makuuhuoneemme kanssa.
Huoneita yhdistää yläkerran portaiden päällä oleva välikkö, kuvassa verhon takana.

Tarkoitus on tehdä nollabudjetin remontti, rahaa laitamme vain vanhan kaminan tms. hankintaan ja asennukseen, eikä siihenkään heti. Huone lämpiää nimittäin helposti pienellä öljytäytteisellä sähköpatterillakin. Viereinen makuuhuone lämpiää yhdellä pesällisellä puita, joten parilla luulisi lämmmön riittävän myös uuteen olkkariin. Törkeän helppoa!

Ison olohuoneen lämmittämiseen menee pakkaspäivinä yhteensä kuusi pesällistä puita, eikä tosiaan niilläkään tahdo kaikkein kovimmilla pakkasilla (alle -20) lämmetä miellyttäväksi.
Tässä huoneen lähtötilanne.
Aloittelin jo purkamisurakkaa viime viikolla. Lattialla on paksu lastulevy sekä muovimatto ja näiden alla linoleumi.
Linoleumi näyttää olevan liimattu/kipsattu alla olevaan lautalattiaan niin hyvin kiinni, että jätämme sen suosiolla paikoilleen. Lisäksi se viehättää minua jollain tavalla ja onhan noita lautalattioita täällä kuitenkin toista sataa neliötä jo muutenkin.
Osaisiko kukaan arvioida minkä ikäisestä linoleumista voisi olla kyse? Itselläni on sellainen fiilis, että voisi olla 50-lukua. Lattia on ainakin tähän asti paljastuneen mukaan oikein hyvässä kunnossa ja tosi liukas, eli vahauksesta on pidetty huolta aikoinaan.
Katto on laskettu, villoitettu ja levytetty. Onneksi alla on vanha paneelikatto listoineen ja koolauksiakaan ei ole lyöty suoraan vanhaan kattoon kiinni!
Yhdellä seinustalla on 80-luvun koivujäljitelmä keittiö. Keittiölle on lohkaistu lisää tilaa entisen kylmäkomeron puolelta, mikä ei ole hyvä juttu.
Löysin muovimaton ja lastulevyn välistä pintahometta hellan kohdalta.
Kun selasin vanhoja kuvia tätä postausta varten, en enää ihmettele miksi... Viimeisimmän vuokralaisen pesukone näkyy etualalla ja siitä on ollut poistoletkuviritelmä tiskialtaan putkiin.

Sitten suunnitelmiin:
  • Laskettu katto puretaan ja kaikki muutkin ±1950-luvun jälkeen tehdyt asiat poistetaan.
  • Seinät tapetoimme vanhoilla sanomalehdillä, ne toimivat sitten myöhemmin oikean tapetin pohjana oikein hyvin. Jos seinistä löytyy vanhaa hyväkuntoista tapettia, jää sitäkin esiin.
  • Palautamme kylmän tilan entiselleen rakentamalla aukkoon seinän ja oven. Komeron ovia karmeineen löytyy vielä runsaasti varastosta.
  • Keittiöseinustalle (oik. kuva) jää pieni pesuallas ikäänkuin komuutiksi.
  • Kaivan tiilimuurin esiin ja lämmönlähteeksi hankimme vanhan kaminan. Kuvan kamina oli ollut myynnissä Lundagårdissa, tosi hieno!
  • Keittiöseinä paneloidaan jämäpaneeleilla ja paneloinnin + listat maalaan mintunvihreäksi, jota on vielä jäljellä keittiön kaappien maalauksen jäljiltä.
  • Lattia esiin kaivettua linoleumia, tosin keittiöseinustalle täytyy keksiä jotain muuta, koska linoleumi on rikottu sieltä.
Olen toki purkanut pintoja vasta niin vähän, että vastaan voi tulla mitä vaan. Mutta sehän tässä se suurin hauskuus onkin, purkaminen on niin mielenkiintoista. Sen huono puoli on jätteen kuskaaminen, nuo lattian lastulevyt painavat ihan törkeästi. Ikkunatkin ovat niin pienet, ettei ulos pysty heittelemään kovinkaan isoja jätöksiä.
Eilen huomasin purkamisen olevan hyvää stressin poistoa, meillä meni nimittäin viikonloppu perjantai-illasta lauantai-iltaan ähkyisen hevosen kanssa stressatessa. Casperilla oli ähky jo toista kertaa kuukauden sisään, tällä kertaa niin paha, että katsoimme sille jo hautapaikankin pihalta... Eläinlääkärinkin piti käydä kaksi kertaa. Onneksi vanha herra selvisi taas ja on nyt aivan terve. Syitä voi olla monia, yksi voisi löytyä juomattomuudesta pakkasilla. Kylmä vesi ei hevosille oikein maistu ja niinpä minun pakkaspäiviin tuli nyt uusi rutiini, lämmitän saunan padassa vettä ja kannan sitä säännöllisesti hepoille.

Hommaa siis riittää tässä kaikessa lämmittämisessä, vähempikin riittäisi! Ei muuta kuin purkuhommiin, tuosta tulee kuulkaas kiva huone ja taas jotain aivan muuta kuin mitä meillä jo on!

maanantai 29. joulukuuta 2014

Uudistettu keittiö

Tässäpä lupaamani juttu uudistetusta keittiöstä pakkaspäivän ratoksi! 
Pitkä pöytä muutti jo lokakuussa olohuoneesta keittiöön ja monien vaiheiden jälkeen siitä ei ole jäljellä kuin tuolit pöydän ympäriltä. Selostan tämän koko jutun pian erillisessä postauksessa. Se on suorastaan tragikoominen juttu, jolla on kuitenkin onnellinen loppu! Samassa postauksessa esittelen tarkemmin tämän uuden pöydän ja tuolien tuunauksen.
Pöydän tulo keittiöön aiheutti klassisen varustelukierteen, jonka ansiosta maalasin kaapistot mintunvihreäksi.

Yllä olevassa kuvassa keittiömme on mielestäni täydellinen, koska siinä ei näy juurikaan tapettia... Viimeistään näitä kuvia ottaessani tajusin, etten voi katsella enää pitkään nykyistä tapettia. Mintun, mustan ja erisävyisten puupintojen liitto on niin täydellinen, ettei se kaipaa enää värikästä tapettia seurakseen. Jopa harmaa lattia näyttää tuossa hyvältä!
Tällä sohvaseinällä tuo tapetti on oikein mainio, mutta ei auta, ei enää mikään.
Tulevaisuudessa keittiössämme on hillityn väriset seinät ja lattia ja värit tulevat tekstiileistä ja kaapistosta.
Olen ihan supertyytyväinen uudistuksiin. Keittiö ei ole koskaan ollut näin lähellä täydellistä!

tiistai 23. joulukuuta 2014

Svengaavaa Joulua!

Ja niin Joulu joutui jo myös Riuttalan kylään ja viimeisen kerran Lavian kuntaan... 1.1.2015 ollaankin sitten porilaisia, sillai kai!

Olemme selvinneet ilman minkäänlaista joulustressiä, ruoat ostimme jo viikko sitten (kaikki valmiina, paitsi yhden kakun teen itse) ja muutaman hassun lahjan hankimme samalla reissulla. Tänään pitää tosin uskaltautua kauppaan kalojen ostoon, hui...

Toisiamme emme lahjo tänäkään vuonna, tosin lipsahdimme tekemaan muutaman musiikkiaiheisen hankinnan juuri Joulun alla. Tässä niistä yksi:
Hän saapui eilen Saksasta luoksemme, viime viikolla samasta paikasta tuli huuliharppusetti. Tämä tuleva bluesduo viettää siis pyhät vinguttaen epämääräisesti noita uusia soittimia :) Ja kun sormenpäät ja posket puutuvat, voimme soittaa pitkästä aikaa vinyylilevyjä uudella levysoittimella. Huippukivaa!
Oikein mukavaa Joulun aikaa kaikille teille! Välipäivien ratoksi lupaan jutun uudistetusta keittiöstämme!

sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Keittiön uusi hylly & minttumaniaa

Heippa, täällä taas pitkästä aikaa! Rempparintamalla on ollut hiljaista, mutta sainpas jutun aihetta meidän uudesta keittiönhyllystä.
Isäntähän iltaopiskelee puusepoksi ja tämä hylly syntyi hänen näyttötyönään.
Hyllyn malliin ei voinut itse vaikuttaa ja etenkin puuvalmiina siitä tuli hieman sellainen huono ysärimeininki. Oikealla värityksellä (oikea = mintunvihreä) ja vetimillä hyllyn ilme muuttui kuitenkin todella paljon ja se pääsikin kunniapaikalle keittiöön.
Sain idean vetimiin ja tappeihin espressopannun nupista ja sitten puusepponi mun toteutti ne superhienosti! Itse hyllystä tuli täydet pisteet näytön arvioinnissa ja onhan se kertakaikkisen hienosti tehty.
Minttu näytti niin hyvältä hyllyssä, että halusin maalata sillä myös keittiön kaapit. Isäntä oli kokeilun kannalla ja niinpä maalasin nämä alakaapitkin yksillä tulilla. Väri on sama kuin keittiön kiinteissä kaapeissa (kuvan oikeassa reunassa). Olen hyvin tyytyväinen muutokseen, olinkin jo kyllästynyt sinisiin kaappeihin. Nämä vanhat täyspuiset kaapistot ovat kyllä niin mainiot, kun ne voi maalata vaikka kuinka monta kertaa uusiksi!

Keittiön tapetti mietityttää edelleen, ehkäpä entistä enemmän tämän maalauksen jälkeen... no saa nähdä. Mutta sen tiedän, että punainen leipälaatikko saa uuden värin ihan näillä näppäimillä, sen väri on ahistanut muutenkin liian pitkään.

Keittiöön siirretty pitkä pöytä odottelee edelleen uutta kantta, joten näette kokonaiskuvan uuden värisestä keittiöstä vasta sen valmistuttua. Isäntä tekee sitä parhaillaan koulussa pitkästä tavarasta ja lupaili sen valmistuvan Jouluksi. Palaamme siis aiheeseen toivottavasti vielä tässä kuussa!

lauantai 1. marraskuuta 2014

Nätimpää sähköä

Innostuin männä viikolla kaunistelemaan meidän sulakekaappikokoelmaa. Kaapit ovat eteisessä pääoven vieressä ja näin ollen hyvin keskeisellä paikalla. Ne ovat häirinneet silmää koko ajan ja onkin kiva, että tuli vihdoin inspiraatio tehdä asialle jotain! Näitä pieniä, mutta tärkeitä juttuja taas.
Iso koteloitu sulakekaappi vasemmassa reunassa oli ankean vaaleanharmaa ja maalasin sen liitutaulumaalilla. Vanhemmat sulakekaapit ovat minusta ihan hienoja sellaisenaan, peitin vain myöhemmin lisätyn ruman mittarin pahvilaatikosta tekemälläni kotelolla.
Maalasin pahvilaatikon liitutaulumaalilla ja tulostin siihen Pinterestistä löytämäni vanhan sähkövalomainoksen. Tein myös tietokoneella uusiksi muutaman merkinnän. Jos oikein innostun, voisin tehdä samaan tyyliin kaikki sulakkeiden merkinnät näihin vanhoihin sulakekaappeihin.

Isoon sulakekaappiin kirjoittamani "Let electricity do it" -lause löytyi myös Pinterestistä. Se oli 50-luvun sähköyhtiön mainoksessa ja kuului kokonaisuudessaan näin:
Mainos huvitti minua suuresti, mutta otin kuitenkin vaan tuon lopun omaan käyttöön :)
Samalla tuli mietittyä uusiksi koirien vähemmän käytettyjen taluttimien, valjaiden yms. säilytys. Ne ovat nyt tuossa pienessä kaapissa sulakekaappien vasemmalla puolella. Maalasin kaapin mustaksi ja oveen tuli Morris tapettia. Haaveissa on hankkia eteiseen sellainen iso vanha lipasto, johon mahtuu koko elämä, kuten koirien remmit ja kaikki omat asusteet naulakon päältä.

Ison sulakekaapin ovessa ovat myös finaaliin päässeet William Morris tapetit, joista joku koreilee eteisen seinässä tulevan talven aikana. Seuraava eteiseen liittyvä postaus ei tule taatusti olemaan näin valkea, lastulevyt saavat kyytiä vielä tämän vuoden puolella!

tiistai 14. lokakuuta 2014

Tilan tuntua

Innostuttiin taas kesätauon jälkeen möbleeraamaan! Tällä kertaa muutos on suorastaan silmiinpistävä; meillä on nimittäin olohuoneessa nyt niin paljon vapaata lattia pinta-alaa, että voisi vaikka tanssit pitää.
Tällainen tilan "tuhlaaminen" tuntuu oikeutetulta, pitäähän tämän kokoisessa olohuoneessa sitä tilan tuntua ollakin!

Pitkä pöytä muutti hieman yllättäen keittiöön, jonka tilankäyttö on sen myötä taas hyvinkin tehokasta. Pöytään tulee kuitenkin uusi, hieman entistä pienempi kansi ja esittelen sen uudella paikallaan sitten kun kansi ja muut tuunaukset ovat valmiit.
Tyhjentyneeseen päätyyn muodostui ihan vahingossa minun uusi lempipaikka. Keittiöstä jäi ylimääräiseksi pieni ruokapöytä ja koska emme jaksaneet kantaa sitä heti pois, laitoin sen ikkunan alle. Ja aah, mikä paikka siihen muodostui!
Siinäpä My Precious -hepan ylvään katseen alla olisi juuri sopivan eteerinen tunnelma runojen kirjoitukseen, harmi kun en osaa...
Lempipaikkaan lempikukka, kellukka Mai Tai jaksaa vielä kukkia sisällä.

Upea pöytäliina on mummolan parempi liina, äiti kertoi sen olevan peräisin 1950-luvulta. Liina on niin hyvässä kunnossa, ettei sitä varmaan ole käytetty kuin muutaman kerran. Ilman tuota liinaa pöytä ei saavuttaisi millään sitä tunnelmaa mikä siinä nyt on. Tuohon tunnelmaan sekoittuu paljon haikeuttakin, sain liinan vasta poisnukkuneen mummoni jäämistöistä.
Nurkkaa valaisee opetustaulutelineeseen ripustettu auton valosta tekemäni valaisin. Pöydän mummolahenki kohtaa ronskimmat otteet, juuri niinkuin sisustusteemamme "Mummola meets industrial" lupaakin :) Teline on odottanut milloin missäkin pääsyä paraatipaikalle ja auton valaisinumpio löytyi talon alta hirsitöiden yhteydessä.
Sohvailualue sai uuden maton ja teollisuusvalaisimet palasivat valaisemaan aluetta. Onneksi emme ehtineet purkamaan tuota kahden valaisinpaikan sähköistystä... Välillä kyllä suorastaan pelottaa, kun mieli muuttuu hyvinkin nopeasti sisustusjutuissa. Isäntä taitaa olla tässä minua viisaampi ja jätti sähköasian entiselleen edellisen möbleerauksen aikana, vaikka minä patistelin ottamaan toisen paikan pois.
Ostin käännettävän villamaton aikoinani neljällä eurolla ja tähän asti se on ollut vierashuoneistossa. Ihan mahtavaa, että se on nyt olohuoneessa!

Näihin kuviin ja tunnelmiin päättää tämä melkein täydellisen olohuoneen onnellinen omistaja jutun. Vielä puuttuu se chesterfield sohva ja tuo lattia TÄYTYY maalata ensi keväänä. Tosin ensi keväänä tämä voi olla vaikka makuuhuoneena, mistäs sen tietää :)