keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

Neiti Kevät

Eli menisiköhän se ranskaksi Mademoiselle Printemps? Meillä oli tuossa keittiön päätyseinällä musta Mademoiselle keinutuoli, mutta tykkäsin siitä enemmän olohuoneen puolella. Luonnonvalkoinen Mademoiselle nojatuoli oli taas kokonsa puolesta parempi, mutta liian väritön keittiöön. Sitten tajusin tässä viikonloppuna, että senhän voi maalata!
Ja avot Mademoiselle Blancista tuli Mademoiselle Printemps uudessa mintunvihreässä värissään.
Sävy on sama Tikkurilan Lido kuin keittiön kaapistoissa.

Nuo meidän neitosethan ovat hankittu hyvin edullisesti. Tai itseasiassa keinutuolin olen saanut enoltani ilmaiseksi, kun bongasin sen heidän tallin ylisiltä, jossa se majaili yksi jalka rikkoontuneena. He olivat taas ostaneet sen kirpparilta puoli-ilmaiseksi tietämättä itsekkään sen hienosta alkuperästä.
Nojatuolia metsästin melkein kaksi vuotta Huuto.netistä, kunnes löysin sen tarpeeksi edullisesti. Maksoin siitä 180 euroa ja tämä taisi olla 11 vuotta sitten. En ole seurannut hintatasoa nykyisin, mutta veikkaan, ettei tuohon hintaan enää saisi..? Tykkään aina kehuskella sillä, miten halvalla tavaraa saa, kun jaksaa nähdä vähän vaivaa ;)
Uudet verhot ovat muuten siitä hauskat, että niistä löytyvät kaikki meidän keittiössä käytetyt värit, eli minttu, harmaa, musta ja roosa. Lisäksi niistä löytyy oranssi ja vaaleansininen, joita haluan lisätä keittiöön tehosteväreiksi. 

Keittiön uusia tapetteja koskevassa jutussa tuossa ikkunoiden välissä oli 50-luvun puinen kello, joka on menossa nyt kellosepälle. Taidan kuitenkin tykätä tuosta oranssista ja kevyemmästä kellosta sitä enemmän...

Senkin päällä on hiirenkorvilla olevia syreenin oksia ja lempikukkiini kuuluvia oransseja neilikoita. Molemmat ovat niin ihanan keväisiä!

perjantai 1. huhtikuuta 2016

Hopean hohdetta

Yksi minua keittiössämme vaivanneista asioista -tapetin lisäksi- oli leivinuunin surkeaksi päässyt ulkonäkö.
Leivinuuni on maalattu kahdella lateksimaalikerroksella (toiseen, eli valkoiseen olen itse syyllinen) alkuperäisen harmaan maalin päälle ja kerrokset kuoriutuivat pois kuuman luukun edustalta. Lisäksi luukun yläpuoli oli nokeentunut ja itse luukkukin huonossa maalissa.
Ensimmäinen parannusyritykseni oli kuoria ne kaksi lateksikerrosta pois luukun edustalta, että saisin esille alkuperäisen harmaan. No ei ihan onnistunut... Edusta näytti entistäkin hirveämmältä!
Mietimme useita eri vaihtoehtoja edustan siistimiseen ja päädyimme laattoihin. Tori.fi:stä löytyikin hyvin edullisesti 12 kpl sementtilaattoja, joista neljä on nyt aseteltu paikoilleen. Tarkoitus on laatoittaa edusta ihan oikeasti, mutta nuo sementtilaatat ovat niin paksuja, että ne täytyy pilkkoa rälläkällä ja siihen ei minun osaaminen riitä. Isäntä on taas niin kiireinen, että mennään nyt toistaiseksi näin. Lisäksi maalasin koko syvennyksen Uulan Into -maalilla, jonka värin sävytin itse valkoisesta, mustasta ja olohuoneen takkojen possunpinkistä. Jos luukun yläpuoli vielä nokeentuu yhtä pahasti, minulla on varalla hillopurkillinen tuota sävyä.
Homman viimeisteli Domus Classicalta löytynyt ns. silakkamaali luukkuihin, kyllä nyt hopea hohtaa! Anopilta joululahjaksi saatu Sarpanevan pata on tuossa esillä myös, sopii hienosti leivinuunin henkeen.
Kuoriessani vanhoja hopeamaalikerroksia paljastui tällainen hauska vetimen korjauskikka ja jätinkin nyt vanhan pennin kolikon maalaamatta.
Lisäksi vaihdoin peltien naruvetimet metallisiin vitjoihin ja aion tehdä saman tempun muihinkin takkoihin, on tuo vitja vaan paljon siistimmän ja arvokkaamman näköinen. Tuuletuspellin vitjassa roikkuu vielä lisäksi lasihelmi ja -timantti.

Tässä vielä ennen-jälkeen kuvapari:
Innostuin ehostamaan silakkamaalilla myös olohuoneen possutakkojen luukut: 
Aletaan muuten olla tuohon pinkkiin väriin jo melkein tottuneita!
Etenkin uudemman takan kierrätysluukkujen hienot detaljit pääsevät nyt oikeuksiinsa.

Pienen pieni silakkamaalipurkki on yllättävän riittoisa ja käsittelen sillä vielä yläkerran ja eteisen takkojen luukut.
Hopean sävyä löytyy myös liukuoviprojektista, josta pieni teaseri kuvan taustalla. Tosin ovi ei tule jäämään tuolle metallipinnalle... kerron lisää myöhemmin, kunhan saan valmiimmaksi. Rakastan muuten tuota harmaampaa keittiötä kokoajan enemmän ja enemmän!

ps. Lopuksi linkki vanhaan postaukseen, siinä näkyy miltä leivinuuni/keittiö ja olohuone näyttivät vajaa viisi vuotta sitten: KLIK 

(Enpäs muistanutkaan, että suunnittelimme pariovia olohuoneen ja toisen luokan välille, josta piti tulla juhlasali. Päätimme sittemmin, että se on tarpeellisempi (hih) varastona / työsalina.)

keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

Sitten jotain aivan muuta: keittiön uusi tapetti

Viime viikolla koitti se hetki, että laitoin vihdoin tapettitilauksen menemään Tapettitehtaalle ja tapojensa mukaisesti he lähettivät tapetin jo seuraavaksi päiväksi postiin. Mahtavaa asiakaspalvelua!
Uusi tapetti on Pihlgren & Ritolan 50-lukulainen Bownet, todellakin jotain aivan muuta kuin edeltäjänsä Pip Studion Early Bird! Tästä jutusta näette keittiökuvia vanhalla tapetilla ja tästä näette ihan ensimmäisen version keittiöstämme tummansinisillä kaapistoilla.
Kalusteita on veivattu moneen kertaan noiden postauksien välillä, nyt viimeisin muutos joulukuulta on puusohvan muutto kodinhoitohuoneeseen. Sohvan tilalle tuli yksi suosikkihuonekaluistamme, eli tuo 50-luvun senkki sekä Mademoiselle keinutuoli. Päätyseinää täydentää kello samalta vuosikymmeneltä, se tosin odottaa vielä korjausta.
Pitkään varastossani odotellut kangas sopi väriensä puolesta ihan täydellisesti verhoiksi. Kankaan pituus ei olisi riittänyt kahteen verhoon, joten ompelin reilut ripustuslenkit ja käänsin ylä- ja alapäärmeet kaitaleilla.
Keittiö on jotenkin pikkuhiljaa ja puolivahingossa muuttunut melko 1950-lukulaiseksi. Uusi tapetti oli tietysti ihan harkittu veto tähän suuntaan. Kyseessä on kuitenkin suosikki vuosikymmenemme muotoilun suhteen ja on hauskaa, että meillä on nyt yksi reilusti fiftarihenkinen huone. Ihan täydelliseen "museokuntoon" emme pyrikään.
Tämä jäänee viimeiseksi isommaksi urakaksi ennen äitiyslomaani, joka alkaa virallisesti 16.4. Selkänikin on jo vihjaillut, että voisin hillitä tahtia... Olen ajatellut rauhoittaa tuon kuukauden ennen "Poikilon" syntymää keskittymällä siihen, että täällä on kaikki valmiina pientä varten. Yläkerran huoneen deadlinen olemme määritelleet vappuun, eli siihen mennessä huoneen päätyseinä hoitopöytineen on toivon mukaan valmis ja vedet & sähköt asennettu.
Mutta tässä on vielä peliaikaa! Aion puuhastella ainakin keittiön ja olohuoneen liukuoven parissa, se on haastava ja hauska projekti, josta kuulette pian lisää. Tuolle leivinuunillekin olen tehnyt pientä faceliftiä, siitäkin lisää kunhan valmistuu kokonaan.
Ja nyt; mitäs mieltä olette keittiön muutoksesta? Odotan mielipiteitänne kovasti!

keskiviikko 24. helmikuuta 2016

Bloggaamisesta

Armaat lukijat! Älkää hermostuko tauoista postauksien välillä, en ole häviämässä mihinkään, enkä suunnittele blogin lopettamista. Täällä kun riittää remontoitavaa vielä vuosiksi eteenpäin :)

Syy hiljaisuuteen on (nyt ja muulloin) ihan yksinkertaisesti se, ettemme ole remontoineet tai sisustaneet täällä mitään näytettäväksi kelpaavaa. Olen määritellyt itselleni blogin koskevan pääsääntöisesti noita aihealueita ja en katso tarpeelliseksi keksiä asiaa tyhjästä. "Laatu korvaa määrän" on yksi lempimottojani ja koskee myös tätä blogia. En aio jatkossakaan ottaa stressiä siitä, miten usein saan tänne asiaa, mutta katsoin nyt kuitenkin parhaaksi selventää periaatteitani bloggaamisesta.
Tykkään itse lukea muiden blogeista ajatuksen kanssa tehtyjä postauksia, enkä sellaisia "minun on pakko blogata vähintään kerran viikossa ihan sama mistä" -jutuista. Ja kun taloa on asuttu ja remontoitu välillä hullun lailla juuri nyt tasan viisi vuotta, on ihan luonnollista, että remppatahti on hiljentynyt. Onneksi.
Yläkerran uuden huoneen remontti on kuitenkin edelleen kesken ja kaikkea muutakin jännää on tulossa. Tänä keväänä vaihtuu keittiön tapetit ja sen ja olohuoneen väliin on jo aloiteltu maailman hienointa liukuovea. Kesällä meillä voi olla vähän vauvahommia ja mitään isoja urakoita ei olla sinne suunniteltukaan. Eli sitten taas on varmaan hiljaisempaa.

Syy miksi tämän kirjoituksen teille laadin, on se, että lukijoita on häipynyt tuolta bloggerin listalta nyt tämän tauon (23 päivää edellisestä jutusta) aikana enemmän kuin koskaan ja se on minusta kummallista. Toisaalta huolestuttavampaa olisi se, jos lukijoita häipyisi heti postauksien jälkeen, mutta näin ei onneksi ole! Vika ei siis ehkä ole kirjoituksissani vaan niiden välillä olevissa tauoissa :)

Minulle remontin tai sisustusmuutoksen huipentuma on se, kun saan tehdä siitä jutun tänne! Ja odotan aina innokkaasti kommenttejanne muutoksista ja työn tuloksista.

Seuraavaan kertaan siis, ihanaa kevättalvea kaikille ♥ ♥ ♥

maanantai 1. helmikuuta 2016

Yllätyslattia

Tässä se on! Yläkerran monitoimihuoneen lattia, jonka valinnassa yllätimme itsemmekin:
Kyllä, se on vinyylimatto! Kuvassa myös toinen uusi hankinta, pitäähän pojalla auto olla :)

Alunperin meidän piti jättää yläkerran huoneen lattiaksi 80-luvun muovimaton ja lastulevyn alta löytynyt 50-luvun linoleumi. Linoleumi ei ollut kuitenkaan ehjä huoneen toisesta päästä ja lähdimme rautakauppoihin katselemaan laattoja, jolla voisimme päällystää tuon huonon pään. Laatoitus olisi toiminut ihan hyvin, koska tuohon päähän huonetta tulee vesipiste ja hoitotaso.

Laatathan ovat kuitenkin kalliita, ainakin kaikki kivat laatat. Kuinka ollakaan, löysimme itsemme rautakaupan vinyylimatto-osastolta ja yllätyimme kun matoista löytyi muitakin kuvioita kuin puu- ja kivijäljitelmiä. Erityisesti Tarkettin Trend -malliston matot jäivät mieleen ja perehdyimme asiaan tarkemmin kotona.
Lopullisesti päätimme laittaa huoneeseen kokonaan uuden lattian, kun olimme huonetta remontoidessa liukastelleet useammankin kerran vahapintaisella linoleumilla. Kun löysimme Tarkettin nettisivuilta tämän vintagehenkisen Istanbul vinyylimaton, oli valinta selvä. Vielä vanhahtavampi se olisi ollut ruskean sävyisenä, mutta saatavilla on vain kaksi harmaan sävyä.

Isäntä sanoi, ettei olisi koskaan uskonut laittavansa tähän taloon vinyylimattoa lattiaksi, mutta kyllähän tämä oli helpoin ja luultavasti myös edullisin tapa saada uusi lattia. Eikä minun mielestäni sodi hirveästi mitään perinteitä vastaan, kun tässä huoneessa oli ollut se linoleumikin 60 vuotta.


Asensimme lattian eilen, tosin emme ole vielä leikanneet sitä seinien vierestä muotoon, kun annamme ensin sen asettua rauhassa. Matossa näkyy varsinkin näin vastavaloon kuvattuna vielä hieman kupruja, kun meidän piti taivutella rullaa aika rajusti huoneessa.

Olemme tyytyväisiä lattian ulkonäköön ja tuntuun, se on pehmeä ja lämmin jalan alla. Huone ei kaipaa nyt mattoja ollenkaan. Uskon, että lattia sopii lapsen huoneeseen ominaisuuksiltaan paremmin kuin hyvin, sille on lupa läikyttää!
Huoneessa on myös uudet verhot, ihana pilvikangas löytyi Ikean uutuuksista.
Tuunasin huoneeseen sohvapöydän aikoinaan isännän muuttokuormassa tulleesta, jo tuhoon tuomitusta pöydästä. Varastossa pyörineet vanhat kaapin ovet sopivat alatasoksi pituutensa puolesta täydellisesti. Huoneen sisustus rakentuu pikkuhiljaa, vaikka toinen päätyseinä on edelleen yhtä kesken kuin edellisessä postauksessakin. Muutama huonekalu pitää vielä hankkia; 50-luvun lipasto vauvanvaatteille ja vauvan rottinkinen ensisänky.

Emme ole käyttäneet alakerran isoa olohuonetta lainkaan, vaikka pakkasetkin loppuivat. Se on helppo pitää +15 asteessa lämmittämällä toinen takka joka toinen päivä, asumislämpöiseksi sitä pitäisi lämmittää paljon enemmän.

Yläkerta pysyy +20 asteessa todella helposti, makuuhuoneen kakluunissa poltetaan yksi pesällinen joka toinen päivä ja monitoimihuoneessa on lisäksi pieni irtopatteri. Isännän sanoin: "On se jännä, että nämä alunperin asumiskäyttöön tehdyt huoneet toimivat talvella asumiskäytössä paljon paremmin". Niinpä!

keskiviikko 13. tammikuuta 2016

Pakkasta paossa

Hyvää tätä vuotta! Meidän loma meni melkein kokonaan yläkerran huoneen remontin parissa, eikä ihan riittänytkään.
Saimme uuden huoneen asuttavaan kuntoon viime lauantaina, tarkemmin sanottuna klo 21, jolloin söimme pakastepizzat juuri ylös kantamallamme puusohvalla. Tuli vedettyä kyllä sellainen remppaputki, ettei ihan hetkeen tarvitse yhtä kovaa putkea vetääkään, toivottavasti. Lisähaastetta hommaan toivat kovimmat pakkaset, mitä täällä asuessamme olemme kokeneet ja ihan noihin päivittäisiin lämmitysrutiineihin kului tuhottomasti aikaa. Pahimmillaan rapsahti rikki -30 astetta. Hyrrr...

Huoneen sisustus on vielä alkuvaiheissaan ja remonttikin kesken, toiseen suuntaan näyttää tältä:
Meillä muuttui suunnitelma remonttia tehdessä (niinkuin monesti käy) ja päätyseinä + pätkä sivukonttuurin uutta seinää päällystetään kokonaan vanerilla, näette sitten myöhemmin mitä kaikkea muuta sille tapahtuu.

Myös sähkötyöt odottavat rahan säästämistä ja ammattimiestä niitä tekemään, mutta kyllä tässä voiton puolella ollaan ja nyt nautimme oleilusta lämpimässä JA vedottomassa yläkerrassa. Tästä on tullut meidän suosikkihuone ja ei suinkaan vähiten siksi, että jo muutaman hassun kuukauden päästä täällä touhutaan meidän pojan kanssa :) Kävimme lomalla rakenneultrassa ja siellä minun massussa köllöttelee näillä näkymin terve poikavauva ♥ Kovasti hän on jo itsestään antanut merkkejä liikkumalla tuntuvasti. Nyt on kiva sisustellakin kun tietää, että vauvalla on kaikki hyvin ja toki tuo sukupuolen määrittyminen helpottaa monia valintoja.
Tapetti on Pihlgren & Ritolan Poikiloa. Tilasin tapetin tällä kertaa suoraan Tapettitehtaalta ja olihan nopeaa ja hienoa palvelua! Tapettirullat olivat Matkahuollossa jo seuraavana päivänä. Olemme oikein tyytyväisiä tapetin valintaan, mintunvihreään ei voi kyllästyä koskaan.

Saimme tuon hienon puusohvan naapurilta muutama kuukausi sitten ja se on tarkoitus maalata petroolinsiniseksi. Se on oikein nätti noinkin, mutta sininen sopii paremmin huoneen tulevaan värimaailmaan, joka tarvitsee lisää särmää.

Emme ole kuitenkaan tekemässä tästä äijähuonetta, ennemmin tähtäimessä on sellainen muodikkaasti sukupuolineutraali huone koko perheelle :)
Näkymä makuuhuoneesta uuteen huoneeseen, tästä olen sängyssä makoillessani haaveillut niin pitkään!
Huone oli aiemmin todella tunkkaisen hajuinen ja nyt täällä tuoksuu ihanan raikkaalta ja uudelta. Hajua aiheutti mm. lattian muovimaton alle päässyt kosteus, joka oli muodostanut hieman hometta lattian lastulevyihin.
Lastulevyt ja muovimatto ovat nyt kaatopaikalla ja esillä on 1950-luvun linoleumilattia, joka on valitettavasti liian liukas etenkin tulevaa käyttötarkoitusta varten, eli lapsen huoneeseen. Mekin olemme liukastelleet sen päällä hurjasti villasukkinemme. Uuden lattiamateriaalin valinnassa yllätimme jopa itsemme, pidän teitä jännityksessä siihen asti kunnes olemme saaneet lattian asennettua.

Lisäksi huoneeseen täysin älyttömästi avatusta sivukonttuurin katosta löytyi oikea remppavirheiden klassikko: ilman tuuletusrakoa tehty lasivillaeristys. Lasivilla oli siis suoraan peltikatossa kiinni ja sen alapuolella huoneen sisäkaton kipsilevy (myös villassa kiinni). Onneksi väärä rakenne ei ollut kostuttanut katon ruodelautoja, villat olivat kyllä tummuneet. Nyt sivukonttuuri on eristetty huonetilasta uudella seinällä, jossa on 50mm ekovillalevyt ja 25mm huokolevyt. Tuo uusi seinän pätkä näkyy tämän jutun toisessa kuvassa, siinä on myös ovi konttuuriin. Peltikatto on konttuurin puolella vapaasti esillä, niinkuin se on alunperin ollutkin. Tämä sama virheellinen rakenne lienee tehty myös makuuhuoneen viereiseen konttuuriin, joten sekin täytyy purkaa joskus kokonaan auki. Myös tämän huoneen konttuurin loppupätkä pitää aukaista.

Jälleen kerran voi vaan ihmetellä, mihin se maalaisjärki vanhojen talojen korjaamisessa hävisi joskus 1960-luvulla!

keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Hyvää Joulua!

Jouluterkut Riuttalasta! Täällä on juuri siivottu sekä somistettu ja kaikki on valmiina huomista varten. Silloin syödään, saunotaan, syödään ja rentoudutaan. Ja ehkä vähän vielä syödään. Minä en olekaan vielä yhtään jouluateriaa syönyt, joten odotan jo vesi kielellä huomista, ehkä huomaattekin :)
♥ Oikein hyvää, makoisaa ja rentoa Joulua teille kaikille ♥
toivovat: Sanna & Sami