torstai 26. toukokuuta 2016

Poikilo tuli!


Heipat täältä sairaalasta, tulin kertomaan, että meidän Poikilo putkahti maailmaan pikatoimituksena viime lauantaina. Aamupalan jälkeen alkoi supistelemaan, kello 14 saavuimme sairaalaan ja Poikilo syntyi kello 16:03. Taitaa olla nopean toiminnan tyyppejä niinkuin äitinsäkin, ulkonäöstä löydämme jo paljon isän piirteitä ❤️
Mammajutut: En saanut (tai ehtinyt saada) mitään muuta kivunlievitystä kuin vuokraamastani Tens laitteesta tulevat sähköimpulssit, aloitin laitteen käytön kotona heti kun supistukset alkoivat. Jos ja kun siellä lukijoissa on raskaana olevia, niin suosittelen vuokraamaan tuollaisen laitteen lähellä laskettua aikaa! Olin sairaalaan tullessamme täysin valmista kamaa ja en olisi vielä lähtenyt kotoa, mutta isäntä pakotti. En tiedä kuinka paljon osuutta on korkealla kipukynnyksellä ja kuinka paljon Tenssillä, mutta en voi jättää kertomatta tuosta laitteesta kun tiedän, että täältä käsin mahdollimman moni löytää kokemukseni laitteesta. Toinen suositukseni on Weledan raskausarpien estoon tarkoitettu öljy, en saanut ainoatakaan arpea, vaikka olen niitä aiemmin saanut "kasvaessani".

Vauva on tietysti maailman söpöin ja ihanin! Olemme vielä sairaalassa, koska poika on lievän infektion takia antibioottikuurilla lauantaihin saakka ihan varmuuden vuoksi, vaikkei ole onneksi mitenkään kipeä.

Poikilo ehti siis ennen sohvaa, sohva on saapunut tänään huonekaluliikkeeseen :) Palataan näihin molempiin uutuuksiin pian!

maanantai 16. toukokuuta 2016

Yläkerran vessan pikapiristys

No täällä sitä vielä kuitenkin blogataan JA rempataan! En tiedä, onko joku loppuraskauden tyypillinen juttu menossa, mutta yhden päivän makoiltuani (nukuin jopa päiväunet!) tuli sellainen olo, että vielähän tässä ehtii... Ainakin maalata yläkerran vessan lattian! Myös Kupla -blogin Tiina remppasi vessaa loppumetreillä, joten ehkä tämä on joku hormoonijuttu :) Muutenkin olen todennut, ettei minulle käy koko päivän kestävä lepäily, aika tuntuu ihan uskomattoman pitkältä... Mieluummin puuhaan joka päivä vähän jotain ja lepään sopivasti!
Olen laittanut ihanasti tuoksuvia tuomen oksia pitkin taloa.
Tämä oli taas niitä hommia, joka on ollut ei niin kiireisellä listalla ikuisuuden. Olen jo oppinut luottamaan siihen, että se inspiraatio hoitaa listan juttuja tulee jossain kohtaa itsestään ja niin tälläkin kertaa. Tässä inspiksessä oli selkeästi mukana vauvakortti, kun katselin vessaamme ja ajattelin, että voisi sitä vauvaa jotenkin kivemmassakin ympäristössä kylvettää... Ja kokonaan matoilla peitetty ruma lattia oli todella epäkäytännöllinen siivota.
Lattia jäi maalaamatta aiemman pikaremontin yhteydessä, kun säikähdimme laipiosta tullutta sadevesivuotoa. Tämä vuoto jäi kuitenkin ainutkertaiseksi, eikä kattoon ole tullut homettakaan (eikä vessaan homeen hajua), joten jätimme asian toistaiseksi tutkimatta. Vessaan on jo tehty hienot remonttisuunnitelmat, se revitään joskus kokonaan auki ja rempataan art deco -henkiseksi. Mutta se on niitä sitten joskus juttuja, nyt olen todella tyytyväinen näihin pikaparannuksiin, kyllä tuo oli niin karmea paikka aiemmin, kuten tuosta kuvasta ja etenkin linkistä voitte nähdä.
Maalasin lattian Uulan lattiamaalilla, kun sitä löytyy meiltä iso pönttö. Eihän se ole muovilattian maalaamiseen tarkoitettu, mutta näyttää toimivan ihan hyvin. Mitään kovaa raapimista se ei tosin kestä.
Kotoisuutta ja käytännöllisyyttä vessaan tuovat vauvan kylvetystasona toimiva vanha pöytä sekä muistaakseni edellisestä talostamme mukaamme ottama naulakko.
Suihkun hana on juuri sopivalla korkeudella, että siitä saa laskettua ammeeseen veden. Lisäksi tuo pöytäkin tuntuu olevan sopivan korkea kylvettämiseen, monitoimihuoneessa oleva 90cm:n korkeudella oleva hoitopöytä tuntui hommaan liian korkealta.
Samaan syssyyn isäntä korjasi joka paikkaan roiskuttavan lavuaarin hanan, liruttavan vessan pöntön ja vaihtoi vuotavan käsisuihkun uuteen. Melkoisia parannuksia nämäkin!

Olemme saaneet hoidettua vauvakortilla tosi paljon sellaisia pieniä juttuja, jotka helpottavat arkea. Ihan ykkösenä niistä on ulkovesijohdon asennus takapihalle putkimiehen toimesta, enää ei tarvitse kantaa hevosille vettä sankoilla sisältä. Lisäksi uusimme sänkymme pohjalaudat (nukuimme 3 vuotta epämääräisten vanerilevyjen yms. viritysten varassa), meillä on nyt alakerrassa toimiva huippuimuri (siitä oli vain katkaisija rikki) ja lämminvesivaraajan vesi lämpenee ilman, että tarvitsee muistaa painaa napista. Kaikki juuri niitä pikkujuttuja, jotka olisi voinut hoitaa / hoidattaa ajat sitten. No parempi myöhään kuin ei silloinkaan!
Minun pienia aarteita: mummon korurasia, jota aina lapsena ihailin.
...jatkan täällä puuhastellen odottelua, viikko laskettuun aikaan :)

keskiviikko 11. toukokuuta 2016

Uuden huoneen lumoissa

Lupasin teille ennen-jälkeen kuvapläjäyksen monitoimihuoneesta, mutta koska ennen -kuvia on kokonaista kaksi kappaletta, on tämä ennemmin kuvapläjäys valmiista huoneesta :) Jutun lopussa on sentään pari ennen-jälkeen kuvaa ja muutama remppakuva. Luvattoman huonoa dokumentoimista!

Sisustin huonetta vähän lisää ja kerron tässä tarkemmin yksityiskohdista. Aloitetaan kuitenkin yleisnäkymistä:
Tältä näyttää rappukäytävästä tulevalta ovelta ikkunoihin päin. Vasemmalla, liinavaatekaapin takana oleva ovi vie puolestaan meidän makuuhuoneeseen johtavaan välikköön.
Ja tältä näyttää ikkunoilta takaisin päin.
Tässä kuvassa näkyy paremmin rappusiin menevä ovi. Oven ja liinavaatekaapin väliin tulee jossain kohtaa puolapuut, jotka odottelevat piharakennuksessa.
Hoitopöydän taso on keittiöremontista ylijäänyt koivutaso, jonka maalasin vanhalla tutulla Lido -sävyllä. Allas on haettu pari vuotta sitten Tampereelta eräästä purkutalosta. Isäntä teki allaskaapin ja hoitopöydän jalat. Allaskaappia varten piti hankkia vanhanajan paneelia, mutta tiukan aikataulun takia taivuttelin isännän hankkimaan ihan tuota peruslaatua, jota kylän sahalta sai. Minusta oikein hieno kaappi tuostakin paneelista tehtynä.
Tilasin edullisen ja muka hienon mattapintaisen hanan nettirautakaupasta. Kun näimme sen livenä, niin sehän oli ihan hirveä! Tuossa vasemman puoleisessa kuvassa hana on jo teipattuna maalausta varten, se oli vielä rumempi kromiosiensa kanssa. Varastostani löytyi kuparista ja mustaa spraymaalia, joten päädyimme pirteämpään kuparin väriin. Keltainen olisi ollut oma valinta, jos maalia olisi sattunut olemaan. Tässä rempan loppuvaiheessa aika moneen asiaan vaikutti se, että halusimme huoneen valmiiksi viime viikonlopun nimissä, eikä jääty odottelemaan puuttuvia juttuja.
Hoitopöydän jalat syntyivät sunnuntaiaamuna käsihöylällä raakapuisesta kakkoskakkosesta, on se näppärä tuo oma puuseppo! Maalasin jalat samalla okran sävyllä, millä maalasin myös sivukonttuurin oven.
Okra on uusi väri kotimme maaleissa ja tulemme varmasti käyttämään sitä jatkossakin, se on niin ihana sävy! Se toimii mielestäni hienosti monen värin kanssa. Tapetin ja vanerin rajaava lista on purettu aikoinaan keittiöstä ja päätyi seinään omana itsenään, eli ruskeana. Se kävi noihin muihin väreihin niin hyvin.

Vauvakortilla olen saanut hankittua joitakin pitkään haluamiani tavaroita. Yksi niistä on Ikean korivaunu, olen hiplannut sitä monta vuotta aina siellä käydessä ja nyt sain sen vaippojen ja hoitotarvikkeiden säilytykseen. Käytämme aluksi hajoavia kertakäyttövaippoja, mutta siirrymme kestovaippoihin heti kun vauvanhoitohommat alkavat hahmottumaan.
Samaisella kortilla ostin Heicon pupuvalaisimen. Naulakko on minun työhuoneesta, toinen puolisko on edelleen eteisessä. Työhuone on ollut kylmillään pari edellistä talvea kun lopetin yritykseni, joten sieltä on ollut hyvä ryöstää kalusteita tänne ylös.
Naulakon päällä on vanerinen kuu ja kuussa tuuletusventtiili. Tähtiventtiili löytyi Facebookin purkutavarakirppikseltä ja se tuo huoneeseen raitista ilmaa hormista. Kuun alla on Poikilon ensimmäinen lelu; ranskalainen klassikko Sophie la Giraffe. Yritämme välttää rumia muovileluja mahdollisimman pitkään ja naapurin eilen lahjaksi tuoma puinen Brion helistin sopii hienosti ideologiaamme. Se oli löytynyt aikoinaan heidän talostaan.
Näitä keinuheppoja Poikilo saa katsella kun vaihdamme vaippoja. Ostin vuosia sitten keinuhevosmobilen kirpparilta ja irroitin siitä hepat roikkumaan naulakosta siimoilla. Hevosmiestä kun yritän kasvatella ;)
Yksi uutena ostettu tavara on huoneen kattovalaisin. Halusimme huoneeseen leikkisän, 50-lukua henkivän valaisimen ja kuvaus ei olisi voinut täydellisemmin osua tähän Elloksen valaisimeen! Olin ihan ihmeissäni kun se tuli vastaan Elloksen valaisimia selatessani.
Indiskasta ostin kierrätysmetallisia seinäkoristeita julisteiden joukkoon, ne ovat minusta ihan mahtavia! Olen koko talven ostanut tavaraa niin paljon vauvaa ja huonetta varten, että olen jo melkoisessa ostokrapulassa. Onneksi tosiaan suurin osa on hankittu käytettynä, näiden uusien tavaroiden ostamisesta tulee välillä tosi paha krapula, ei kuulu tapoihini moinen shoppaaminen! Mutta sillä vauvakortilla olen sitten sallinut kaikenlaista :)

Tässä sitten vielä ne kokonaista kaksi ennen-jälkeen kuvaparia ja muutama remppakuva:
Huoneessa oli laskettu kipsilevykatto ja lattia oli levytetty ja päällystetty muovimatolla.
Isäntä purki suurimmaksi osin katon ja lattian levyt ja minä otin huoneen seiniltä irti kaikki tapettikerrokset, jotka lähtivät yllättävän helposti repimällä. Seinissä on arviolta 50-luvulla pinkopahvituksen päälle laitetut puukuitulevyt, jotka jätimme eristeeksi sekä uuden tapetin pohjaksi.

Purimme myös kaikki vanhat sähköt ja uusimme ne remontin yhteydessä ammattilaisen toimesta.
Lattian lastulevy oli mennyt melkoiseksi muussiksi huoneen keittiöpäädyssä, jossa ilmeisesti vuokralaisen pesukone oli päästänyt vesiä lattialle. Jätimme uuden vinyylimaton alle kuvassa etualalla näkyvän 50-luvun linouleumin, tätä keittiön päätyä piti tosin hieman parannella ja paikkailla.
Tässä ylempänä vuokralaisen keittiöseinää, ainoa ennen -kuva huoneen tästä päädystä. Jätimme muistoksi keittiöstä tuon vesipisteen, millä on varmasti käyttöä myös isomman lapsen huoneessa. Myös vessan rakentaminen on myöhemmin mahdollista, nythän meillä on vessa yläkerran toisen huoneen, eli meidän makuuhuoneen, yhteydessä.
Suljimme joskus huoneeseen avatun ns. sivukonttuurin ja se on jälleen kylmää, eristävää tilaa niinkuin se on alunperin ollutkin. Seiniin tuli tuplakerros ekovillalevyä konttuurin puolelle, samaa villaa käytimme tuohon kuvan oikeassa laidassa olevaan koolattuun ulkoseinään. Molempiin seiniin tuli vanerit huoneen puolelle.

Minusta on tyhmää, kun esim. Suomen kaunein koti -ohjelmassa puhuvat näistä sivukonttuureista hukkatiloina, kun eivät ne sellaisia ole! Niillä on vissi tarkoitus eristää ja toimia kylminä säilytystiloina.

Näin saitte hieman rempparealismiakin, tuossa isäntä tekee väliseinää pakkasten aikana toppavaatteet päällä. Näitä vaiheita kun ei yleensä tule näytettyä / muisteltua hirveästi!
Remppamuisteloiden jälkeen voikin taas söpöillä...

Blogissa on nyt varmaan hiljaisempi jakso edessä, tulen toki kertomaan teille kun vauva syntyy. Ja tuleepa meille sellainenkin ihme kuin uusi sohva, sen laskettu aika on samalla viikolla kuin vauvankin, katsotaan kumpi ehtii ensin. Sohva täytyy esitellä täällä blogissa ihan ehdottomasti, on se niin iso juttu meille!
Näihin kuviin ja tunnelmiin, meillä on nyt pienet mehukestit uurastuksen ja uuden huoneen kunniaksi!

Ihanaa kesän alkua kaikille lukijoillemme ♥

sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Vauvaa (ja muutamia listoja) vaille valmista

Huh. Kylläpäs oli jotenkin pitkässä kuusessa tämän meidän yläkerran monitoimihuoneen remontin valmistuminen! Vaikka huone on talomme mittasuhteissa pieni (20m2), niin jotenkin tätä näperrellessä meni koko talvi... tosin tulihan sitä talven aikana puuhattua talossa paljon muutakin. Remppaväsymystä vissiin, mutta ei se mitään juuri nyt, kun meillä alkaakin oikein virallinen remppatauko! Kesän to do -listassa on muutama pakollinen ensi talvea helpottava homma, mutta mitään isompaa emme aio tehdä. Ellei joku hirveä inspiraatio iske vauvanhoidon lomassa :)

Jep, asiaan. Saanko ylpeänä esittää: muutamia jalkalistoja vaille valmis monitoimihuone! Huoneen nimitys tulee siitä, että sitä käytetään etenkin talvisin olohuoneena ja lisäksi siitä tulee pian syntyvän lapsemme "Poikilon" huone.
Tämän ikkunapäädyn olettekin jo nähneet, mutta nyt siellä on "uusi" työpöytä. Pöytä siirrettiin yläkertaan minun työhuoneesta, täällä sille on enemmän käyttöä isännän tehdessä etätyöpäiviä ja talvisin tuossa on lämmin paikka vaikkapa ommella.
Rottinkinen ensisänky on jo pedattu valmiiksi pientä nukkujaa varten. Suunnitelmien mukaan vauva nukkuu yöt meidän kanssa samassa sängyssä ja tässä mahdollisesti päiväunia ja muita lyhyempiä pätkiä.
Liinavaatekaapin löysimme pitkän metsästyksen jälkeen tori.fi:n kautta Raumalta. Se on juuri sopivan kokoinen vauvan vaatteille ja tarvikkeille ja lisäksi sen korkuinen, ettei taaperoikäinen yletä televisioon.
Sitten tämä varsinainen uutuus; huoneen toinen pääty. Sieltä löytyy vauvan pyllynpesupaikka ja hoitopöytä tarvikkeineen.

Aioimme maalata vanerit kokonaan mustalla liitutaulumaalilla, mutta onneksi pari ystävää varoitteli, että menee liian synkäksi ja aloin ideoimaan jotain muuta. Idea vuoristomaisemaan löytyi Pinterestistä ja nuo vanerin väriseksi jääneet jutut keksin ihan itse. Musta osuus on liitutaulumaalia ja siihen saa Poikilo sitten aikanaan piirustella mitä haluaa. Tiedämme kyllä, että liitutaulumaalia saa nykyään sävytettyä mihin sävyyn vaan, mutta jotenkin sen pitää olla meille tuo musta.
Tilasin pyöreät matot tuttavalta jo useampi vuosi sitten ja niiden piti tulla keittöön. Keittiössä muuttui kuitenkin järjestys ja matot eivät koskaan sinne päätyneet. Nyt onneksi muistin niiden olemassa olon ja nehän ovat aivan täydelliset tänne!
Hankintoja on joutunut tekemään valtavasti vauvaa varten, mutta onneksi lähes kaiken on pystynyt ostamaan käytettynä. Olen myös ommellut paljon itse pienimpiä juttuja. Lisäksi olemme saaneet kavereilta runsaasti vaatteita ja tarvikkeita, joten siinä mielessä on ollut hyvä olla myöhässä liikenteessä, kun kaikilla muilla alkaa olla lapsiluku täynnä. Toki olisimme mielellämme hankkineet itsekin vauvan jo vuosia sitten, jos asia olisi ollut meistä kiinni.
Toisaalta juuri tämä hetki tuntuu niin oikealta ja ikäni (38v) ei ole ainakaan raskausvaivojen muodossa painanut yhtään, koska niitä ei ole ollut käytännössä lainkaan. Muutama hassu päivä meni kipeän selän / iskiaksen kanssa temppuillessa joskus pari kuukautta sitten. Nyt uskallan jo sanoa näin, kun laskettu aika on kahden viikon päästä (hui!). Remonttiakin olen tehnyt koko ajan, mutta hillitymmällä tahdilla kuin normaalisti. Suunnittelin, että viimeinen odotuskuukausi olisi ollut remonttivapaa, mutta tietysti remppa venähti. Nyt aion kuitenkin lepäillä ja nauttia viimeisistä hetkistä kun aikaa on vain itselle! 

Kuvasin tämän jutun tuoreeltaan juuri kun saimme huoneen valmiiksi tänä sunnuntai-iltana. Minulta meinasi loppua valo kesken, vaikka huone onkin ilta-auringon puolella. Niinpä ajattelin tehdä tästä sellaisen kunnon ennen-jälkeen pläjäyksen vielä ensi viikolla ja esittelen yksityiskohtia tarkemmin. Ehdin sitten sisustellakin hieman enemmän, nyt oli tosi kiire saada tämä näytille teille :)

keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

Neiti Kevät

Eli menisiköhän se ranskaksi Mademoiselle Printemps? Meillä oli tuossa keittiön päätyseinällä musta Mademoiselle keinutuoli, mutta tykkäsin siitä enemmän olohuoneen puolella. Luonnonvalkoinen Mademoiselle nojatuoli oli taas kokonsa puolesta parempi, mutta liian väritön keittiöön. Sitten tajusin tässä viikonloppuna, että senhän voi maalata!
Ja avot Mademoiselle Blancista tuli Mademoiselle Printemps uudessa mintunvihreässä värissään.
Sävy on sama Tikkurilan Lido kuin keittiön kaapistoissa.

Nuo meidän neitosethan ovat hankittu hyvin edullisesti. Tai itseasiassa keinutuolin olen saanut enoltani ilmaiseksi, kun bongasin sen heidän tallin ylisiltä, jossa se majaili yksi jalka rikkoontuneena. He olivat taas ostaneet sen kirpparilta puoli-ilmaiseksi tietämättä itsekkään sen hienosta alkuperästä.
Nojatuolia metsästin melkein kaksi vuotta Huuto.netistä, kunnes löysin sen tarpeeksi edullisesti. Maksoin siitä 180 euroa ja tämä taisi olla 11 vuotta sitten. En ole seurannut hintatasoa nykyisin, mutta veikkaan, ettei tuohon hintaan enää saisi..? Tykkään aina kehuskella sillä, miten halvalla tavaraa saa, kun jaksaa nähdä vähän vaivaa ;)
Uudet verhot ovat muuten siitä hauskat, että niistä löytyvät kaikki meidän keittiössä käytetyt värit, eli minttu, harmaa, musta ja roosa. Lisäksi niistä löytyy oranssi ja vaaleansininen, joita haluan lisätä keittiöön tehosteväreiksi. 

Keittiön uusia tapetteja koskevassa jutussa tuossa ikkunoiden välissä oli 50-luvun puinen kello, joka on menossa nyt kellosepälle. Taidan kuitenkin tykätä tuosta oranssista ja kevyemmästä kellosta sitä enemmän...

Senkin päällä on hiirenkorvilla olevia syreenin oksia ja lempikukkiini kuuluvia oransseja neilikoita. Molemmat ovat niin ihanan keväisiä!

perjantai 1. huhtikuuta 2016

Hopean hohdetta

Yksi minua keittiössämme vaivanneista asioista -tapetin lisäksi- oli leivinuunin surkeaksi päässyt ulkonäkö.
Leivinuuni on maalattu kahdella lateksimaalikerroksella (toiseen, eli valkoiseen olen itse syyllinen) alkuperäisen harmaan maalin päälle ja kerrokset kuoriutuivat pois kuuman luukun edustalta. Lisäksi luukun yläpuoli oli nokeentunut ja itse luukkukin huonossa maalissa.
Ensimmäinen parannusyritykseni oli kuoria ne kaksi lateksikerrosta pois luukun edustalta, että saisin esille alkuperäisen harmaan. No ei ihan onnistunut... Edusta näytti entistäkin hirveämmältä!
Mietimme useita eri vaihtoehtoja edustan siistimiseen ja päädyimme laattoihin. Tori.fi:stä löytyikin hyvin edullisesti 12 kpl sementtilaattoja, joista neljä on nyt aseteltu paikoilleen. Tarkoitus on laatoittaa edusta ihan oikeasti, mutta nuo sementtilaatat ovat niin paksuja, että ne täytyy pilkkoa rälläkällä ja siihen ei minun osaaminen riitä. Isäntä on taas niin kiireinen, että mennään nyt toistaiseksi näin. Lisäksi maalasin koko syvennyksen Uulan Into -maalilla, jonka värin sävytin itse valkoisesta, mustasta ja olohuoneen takkojen possunpinkistä. Jos luukun yläpuoli vielä nokeentuu yhtä pahasti, minulla on varalla hillopurkillinen tuota sävyä.
Homman viimeisteli Domus Classicalta löytynyt ns. silakkamaali luukkuihin, kyllä nyt hopea hohtaa! Anopilta joululahjaksi saatu Sarpanevan pata on tuossa esillä myös, sopii hienosti leivinuunin henkeen.
Kuoriessani vanhoja hopeamaalikerroksia paljastui tällainen hauska vetimen korjauskikka ja jätinkin nyt vanhan pennin kolikon maalaamatta.
Lisäksi vaihdoin peltien naruvetimet metallisiin vitjoihin ja aion tehdä saman tempun muihinkin takkoihin, on tuo vitja vaan paljon siistimmän ja arvokkaamman näköinen. Tuuletuspellin vitjassa roikkuu vielä lisäksi lasihelmi ja -timantti.

Tässä vielä ennen-jälkeen kuvapari:
Innostuin ehostamaan silakkamaalilla myös olohuoneen possutakkojen luukut: 
Aletaan muuten olla tuohon pinkkiin väriin jo melkein tottuneita!
Etenkin uudemman takan kierrätysluukkujen hienot detaljit pääsevät nyt oikeuksiinsa.

Pienen pieni silakkamaalipurkki on yllättävän riittoisa ja käsittelen sillä vielä yläkerran ja eteisen takkojen luukut.
Hopean sävyä löytyy myös liukuoviprojektista, josta pieni teaseri kuvan taustalla. Tosin ovi ei tule jäämään tuolle metallipinnalle... kerron lisää myöhemmin, kunhan saan valmiimmaksi. Rakastan muuten tuota harmaampaa keittiötä kokoajan enemmän ja enemmän!

ps. Lopuksi linkki vanhaan postaukseen, siinä näkyy miltä leivinuuni/keittiö ja olohuone näyttivät vajaa viisi vuotta sitten: KLIK 

(Enpäs muistanutkaan, että suunnittelimme pariovia olohuoneen ja toisen luokan välille, josta piti tulla juhlasali. Päätimme sittemmin, että se on tarpeellisempi (hih) varastona / työsalina.)

keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

Sitten jotain aivan muuta: keittiön uusi tapetti

Viime viikolla koitti se hetki, että laitoin vihdoin tapettitilauksen menemään Tapettitehtaalle ja tapojensa mukaisesti he lähettivät tapetin jo seuraavaksi päiväksi postiin. Mahtavaa asiakaspalvelua!
Uusi tapetti on Pihlgren & Ritolan 50-lukulainen Bownet, todellakin jotain aivan muuta kuin edeltäjänsä Pip Studion Early Bird! Tästä jutusta näette keittiökuvia vanhalla tapetilla ja tästä näette ihan ensimmäisen version keittiöstämme tummansinisillä kaapistoilla.
Kalusteita on veivattu moneen kertaan noiden postauksien välillä, nyt viimeisin muutos joulukuulta on puusohvan muutto kodinhoitohuoneeseen. Sohvan tilalle tuli yksi suosikkihuonekaluistamme, eli tuo 50-luvun senkki sekä Mademoiselle keinutuoli. Päätyseinää täydentää kello samalta vuosikymmeneltä, se tosin odottaa vielä korjausta.
Pitkään varastossani odotellut kangas sopi väriensä puolesta ihan täydellisesti verhoiksi. Kankaan pituus ei olisi riittänyt kahteen verhoon, joten ompelin reilut ripustuslenkit ja käänsin ylä- ja alapäärmeet kaitaleilla.
Keittiö on jotenkin pikkuhiljaa ja puolivahingossa muuttunut melko 1950-lukulaiseksi. Uusi tapetti oli tietysti ihan harkittu veto tähän suuntaan. Kyseessä on kuitenkin suosikki vuosikymmenemme muotoilun suhteen ja on hauskaa, että meillä on nyt yksi reilusti fiftarihenkinen huone. Ihan täydelliseen "museokuntoon" emme pyrikään.
Tämä jäänee viimeiseksi isommaksi urakaksi ennen äitiyslomaani, joka alkaa virallisesti 16.4. Selkänikin on jo vihjaillut, että voisin hillitä tahtia... Olen ajatellut rauhoittaa tuon kuukauden ennen "Poikilon" syntymää keskittymällä siihen, että täällä on kaikki valmiina pientä varten. Yläkerran huoneen deadlinen olemme määritelleet vappuun, eli siihen mennessä huoneen päätyseinä hoitopöytineen on toivon mukaan valmis ja vedet & sähköt asennettu.
Mutta tässä on vielä peliaikaa! Aion puuhastella ainakin keittiön ja olohuoneen liukuoven parissa, se on haastava ja hauska projekti, josta kuulette pian lisää. Tuolle leivinuunillekin olen tehnyt pientä faceliftiä, siitäkin lisää kunhan valmistuu kokonaan.
Ja nyt; mitäs mieltä olette keittiön muutoksesta? Odotan mielipiteitänne kovasti!