perjantai 27. joulukuuta 2013

Mitä et voi peittää...


...laita siihen pompomeja! Olen pikaremontoinut yläkerran järkyttävää 80-luvun vessaa ja yrittänyt tehdä siitä iloisemman paikan vaikka väkisin.
Lähtötilanne oli sellainen, ettei epäonnistumisen mahdollisuutta ollut, toisinsanoen vessa ei voinut mennä enää pahemmaksi. Niinpä uskalsin kokeilla, tarttuisiko haltuuni tullut valkoinen halppismaali muoviseiniin ja kyllähän se tarttui, tosin kerroksia piti sutia neljä tai viisi.
Ensimmäiseksi vessa piti pestä käyttäen kaikkia talosta löytyviä pesuaineita, ihmesieniä kului monta ja vanha hammasharjakin oli hyötykäytössä. Vessa oli suoraan sanoen saastaisessa kunnossa, näissä ennen kuvissa se on jo siivottu, uskokaa tai älkää. Siivosin vessan tietysti jo kesällä kun muutimme yläkerran kammariin, silloinhan tätä piti alkaa käyttämään.
Minun piti maalata myös lattia, mutta aivan viimeisten seinämaalikerrosten kuivumisen aikana havaitsimme katosta tulevan vuodon (maalivaluma keltaisen pompomin takana) ja remonttini keskeytyi.
Lattian vuoro on vasta kun olemme avanneet katon ja päättäneet mitä sille teemme. Pikaremonttini osoittautui siis oikein hyödylliseksi, koska vuoto paljastui! Luultavasti teemme uuden väliseinän tuohon vinon lappeen eteen, suihkua emme jokatapauksessa tarvitse ja vessa voi olla jatkossa niin pieni kuin mahdollista. Nyt lattiaa peittää iloinen räsymatto ja kylläpä helpottaa jo paljon!
Vessaa ei ole luultavasti kunnolla eristetty ja koska se on ollut alunperin kylmää tilaa, täytyy se oikean remontin yhteydessä purkaa kokonaan ja eristää. Vessan pönttö ja lavuaari laitetaan sitten myös eripaikkoihin, tuo nurkkapönttö ja etenkin sen takaosa on varsin kiva siivottava.
Kaikista mahtavin yksityiskohta 80-luvun remontissa oli kuitenkin viemärin tuuletusputki... Se oli ratkaistu niin, että viemäri tuulettui suoraan vessaan, tuon kuvan nuolen kohdalla olevan putken päällä oli sellainen sienen muotoinen päällinen, joka jakoi viemärin sulotuoksut vessaan. Uskomatonta. Kuvassa lattiassa ja seinässä näkyvät tummanruskeat pilkut siellä täällä ovat silikonia tms. ainetta jota on ruikittu ympäri vessaa... Ällöä.
Ratkaisimme hajuongelman vetämällä putken ylhäällä olevasta tuuletusaukosta ulos (näkyy jutun kolmannessa kuvassa). Nyt vessassa ei ole tuuletusta, mutta viemärin hajut menevät sentään ulos! Tämäkin tehdään luonnollisesti kunnolla oikean remontin yhteydessä.
Käänsin peilin pystyasentoon ja vaihdoin loisteputkivalaisimen perinteiseen kaksikuuppaiseen vessan lamppuun, joka jäi ylimääräiseksi alakerran vessan rempasta. Meidän putkiviritelmä jäänee uuden väliseinän taakse.

Olen kyllä oikein tyytyväinen nyt tähän välivaiheeseen, enää joka aamuinen vessassa käynti ei aiheuta suurta ahdistusta. Ja jos ovi jää auki yläkerran eteiseen, näkymä on jopa kiva!
Kuva on otettu rappujen yläpäästä, oikealla avonaisen vessan oven takana on makuuhuoneemme. Näette nyt ensimmäistä kertaa tämän kohdan yläkerrasta, maalasin seinät kesällä vaaleansinisellä. Lattialla on muovimatto, koska siellä ei ole lautalattiaa, se on purettu putkien vedon yhteydessä. Jotain tuollekin lattialle tehdään luonnollisesti joskus.
Palaan pian, luvassa lisää yläkerran juttuja! Oikein kivaa viikonloppua kaikille!

maanantai 23. joulukuuta 2013

Joulutunnelmaa


Meidän Joulu alkaa olla aika valmis, imurointia vaille! Sitten vaan syödään ja sohvaillaan, mitään ulkoiluaktiviteetteja on edes turha miettiä jatkuvan vesisateen vuoksi. 
Mutta edes vesisade ei minun joulumieltäni latista, toki se on muuten ankeaa, mutta Joulu on Joulu, satoi tahi ei!
Löydettiin tänä vuonna erityisen hyvä joulukuusi, luonnonkuuset ovat aina vähän rimpuloita, mutta tämä on tasainen rimpula :) Paperipallokoristeet ovat uusia ja loput vanhoja.
Vietämme toista kertaa lahjatonta Joulua ja voin kertoa, että se on äärimmäisen vapauttavaa. Tuntee olevansa irti kaikesta kulutushysteriasta mikä Jouluun liittyy. Päästiin kuitenkin "nauttimaan" tästä hysteriasta kun kävimme lauantaina ruokaostoksilla isossa kaupassa... huh.
Ruoat katetaan huomenna salin puolelle, meidän lisäksi täällä on Jouluaaton vietossa äitini.
 Aamu alkaa riisipuurolla, ollaan jo muutaman kerran keitelty, on se hyvää!
Keittiön ainoat joulukoristeet, tykkään keskittää enimmät koristelut olohuoneeseen.
 Eteisessä koristeena on ystävältä saatu paperikoriste, johon laitoin valot.
 Sininen hetki tai siniharmaa...
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin:
ps. etsi kuvasta yksi virhe ;)













































perjantai 20. joulukuuta 2013

Suomi Radio


Kyllä me ollaan hyvä tiimi tuon isännän kanssa! Tehtiin yhteisvoimin kuoret keittiön radioon ja vaikka itse sanonkin, niin tulihan hienot!
Keittiön pikkuradio on varsin hyvä kapistus, varmaan kymmenen vuotta vanha, mutta ei kovin kaunis tuohon paraatipaikalle. Ostettiin keväällä Clas Ohlssonilta sellainen Robert's radion kopio ja kylläpä on huono radio! Pidettiin sitä sitten vaan koristeena tuon radion edessä, mutta meni 49 euroa niin hukkaan.
Pitäisi aina ensin miettiä, voiko tehdä itse. Onneksi tuleekin mietittyä yhä useammin ja onhan se kiva kun on itse tehtyä. Isäntä sahaili kuoret, minä lakkasin, kirjoitin tekstin ja laitoin pitsin kaiuttimen aukkoon. Idean sain huuto.netissä myynnissä olleista 50-luvun koulun kaiuttimista.
Kyllä passaa Jouluradiota kuunnella tästä meidän "uudesta" Suomi Radiosta. Mukavaa Joulun valmisteluviikonloppua kaikille, palaan vielä ennen aattoa taajuksille tunnelmakuvien kera!

maanantai 16. joulukuuta 2013

Reality check

Ensin ajattelin esitellä teille maailman kauneimman rikkakihvelin. Sitten kävin tekemässä pihalla hommia ja keksin postata myös tällaisesta vähemmän kauniista ja hyvinkin hankalasta arjesta jota tämä hevosellinen emäntä täällä parhaillaan viettää sääolosuhteiden vuoksi.

Tiedän, että teissä lukijoissa on paljon sellaisia, jotka haaveilevat maalle muutosta ja hevosista / kotieläimistä ja on ihan reilua kertoa, ettei tämä aina niin ihanaa ole:

Aamu alkoi hiekoittamalla polut tallille ja autolle luistinradan (joka oli ennen pihamme) yli. Haaveilin ensimmäistä kertaa tänään traktorista, kuinka helppo sillä olisi kauhaista hiekkaa kauhaan ja tehdä leveitä hiekoitettuja käytäviä... 
Laitoin heinät isoon tarhaan ja siirsin hevoset sinne. Haaveilin toisen kerran traktorista, miten helppo sillä olisikaan viedä iso heinäpaali ruokailukatokseen (joka tosin vielä puuttuu) ja hepat saisivat syödä siitä koko viikon ilman jatkuvaa heinän kantamista...
Hiekoitin myös hevosille alueita joita pitkin niillä olisi mahdollisuus liikkua tarhoissa. Hiekoittamiseen meni kolme tuntia, tein kottikärryihin sekoituksen hiekasta ja merisuolasta ja levittelin sitä lapiolla pihalle. Hevosemme ovat kengättömiä ja tällaisella kelillä se on huono asia, mutta toisaalta tuo jää on nyt niin kovaa ja liukasta, ettei siihen perinteisten kenkien hokitkaan taida oikein purra.
Ajattelin putsata ison tarhan kakasta kun kakat näyttivät nyt siltä, että ne voi vaan nostella kottikärryihin. Mitä vielä, ne olivat niin umpijäässä, että puhdistin vain pihattotarhan hakkaamalla kakat ensin irti maasta petkeleellä.
Hakatessa kakkainen vesi roiskui kasvoille ja haaveilin kolmannen kerran traktorista jolla voisi lanata tarhat kakasta tällaisella kelillä ja hiekoittaa perään. Vaikka puhdistan pihaton ja sen yhteydessä olevan pienen tarhan joka päivä, se on silti lohduttoman näköinen. Kesällähän homma on helppoa kuin mikä ja tarhat on helppo pitää puhtaana.
Sitten kävin sahaamassa hevosille muutaman kuusen pureskeltavaksi molempiin tarhoihin. Raahasin kuuset metsästä liukastellen jäisellä polulla ja haaveilin... ööh neljännen kerran traktorista, jolla tämänkin kuusien pihaan tuomisen hoitaisin. Heppa reppanoilla ei ole juuri muuta tekemistä kuin syöminen, liikkumaan ei pääse ratsainkaan joka puolella olevan jäätikön takia.
Sitten tulin sisään ja ajattelin rentoutua bloggaamalla tämän jutun maustekakun ja glögin kera. Aaah. Ehdin juuri juoda glögin kun alkoi satamaan kaatamalla ja tuulla puuskissa ja lähdinkin laittamaan pihattoon rehut ja siirsin hevoset sinne. Turha niitä on jäisessä tarhassa vesisateessa seisottaa iltaan asti. Mieltä piristi ison hepan ilahtunut hirnahdus-hörähdys kun se tajusi pääsevänsä sisälle kurjasta tarhasta. Jos yöllä pakastaa, saan huomenna tehdä koko hiekoitusurakan uusiksi kun hiekat jäävät uuden jääkerroksen alle...
Kaiken tämän jälkeen kello olikin jo kolme ja saatoinkin unohtaa yläkerran vessan remontin jatkamisen, jota olin aikonut tehdä tänään. Seuraavaksi alankin lämmittämään takkoja. Normaalisti olisin tehnyt kierroksen heti aamusti, mutta nyt on niin lämmintä, että muutaman takan pieni iltapoltto riittää. Jotain hyötyäkin tästä tyhmästä kelistä siis.
Ja nyt esittelen teille maailman kauneimman rikkakihvelin, jonka hain tänään postista. Löysin sen luonnollisesti huuto.netistä! Eikös olekin nätti! Meillä oli sen kaveriksi puinen pieni harja, jonka maalasin valkoiseksi.
Näiden kaverusten kanssa yläkerran takan edustan puhtaana pito sujuu nätisti ja näppärästi, arjen luksus on juuri näin pieniä asioita joiden avulla jaksaa! 
Tarinan opetus olisi, että älkää hankkiko hevosia jos teillä ei ole varaa hankkia traktoria tai mönkijää. Ilman niitä (tai siis jompaakumpaa) ei kannattaisi maalle muuttaa ollenkaan, päivät voisi käyttää niin paljon järkevämpään kuin esim. kolaamiseen ja kaiken maailman tavaroiden kantamiseen käsin tai kottikärryillä! Eilinen meni muuten halkoja kantaessa ;)

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Kurnau! Voittaja on...


...satunnaisnumero generaattorin arpoma kommentti numero 13, eli Katja Päivänpesästä! Onnea! Laitan voittajalle sähköpostia tulemaan!
Käsityöläisellä on pitänyt kovin kiirettä viime aikoina joulumyyjäisten ja tilaustöiden merkeissä ja opiskellakin on pitänyt. Nyt joulupukin apulaisen paja on kiinni ja pääsen jatkamaan ensi viikolla yläkerrassa olevia paria pikkuremonttia sekä koristelemaan kotia joulukuntoon, ihanaa! Luvassa siis ainakin joulujuttuja ja toivottavasti myös remonttikuulumisia, kuulemisiin!
ps. Susannan työhuoneen ja Nousevan Myrskyn avulla tajusin, että minunkin blogini yläreunassa oli kamala iso mainosbanneri, itse en sitä nähnyt kun minulla on AdBlock selaimessa. Olin siis asiasta autuaan tietämätön ja tänään karmea totuus selvisi! Lähdin lätkimään Indiedaysistä ja poistin bannerin itse, nopean toiminnan naisia kun olen :)

keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Illan suussa


Minulle tuli mieleen kuvata olohuonetta pimeän aikaan, kun tajusin että melkein kaikki blogin kuvat on otettu päivän valossa.
Tätähän se totuus kuitenkin on tähän aikaan vuodesta, pimeää on. Me kyllä tykätään olla melko pimeässä, meillä ei ole juuri koskaan kirkkaita kattovaloja päällä. Talvella useimpia huoneita valaisee paperitähdet ja muut kausivalot.
Olenkohan koskaan kertonut teille tuosta hyllyn päällä olevasta valaisimesta?
Ellen ole, niin nyt kerron, että löysin varjostimen joskus viime talvena kirppikseltä eurolla, ajattelin että kyseessä on jonkun eläimen nahkakerroksesta tehty varjostin. Se oli minusta outo ja hieno, mutta ajattelin, ettei isäntä varmaan siitä tykkää. Kuinka väärässä olinkaan, Samista se oli varmaan vielä hienompi kuin minusta ja varjostin pääsi heti tuohon hyllyn päälle kunniapaikalle Pentikin jalkaan. Sami tiesi vielä kertoa, että se ei ole tehty eläimen nahasta vaan sian rakosta. Joskus muinoin ensimmäiset ikkunat on tehty samasta matskusta! Tosi kauniin valon tämä erikoinen varjostin tuottaa.
Kauniista puheenollen, tämä koristevalojen valaisema takan kylki on minusta hurjan kaunis!
Sytytin isot valot, että sain teille kuvan ihan tuoreesta hankinnasta, postissa tuli tänään Samin huuto.netistä pongaama seinävaate. Ollaan katseltu noita aina silloin tällöin, mutta yleensä niissä on joku uskonnollinen sävy, eikä olla innostuttu. Tämän sanoma kolahti heti :)
Historiaseinä alkaa olla melko valmiin näköinen, parista kehyksestä puuttuu vielä kuvat. En taida jatkaa kollaasia enää tuon seinävaatteen yli, mutta kerroksia siihen voi lisätä, mieluummin överit kuin vajarit ;)
Seinävaatteen sanoman tiimoilta kerron vielä, että tänään klo 21:00 näkyy netissä ihan mielettömän hieno dokkari Grey Gardens osoitteessa: http://yle.fi/aihe/docventures/ikaantyminen
Jos et ole nähnyt ko. dokkaria niin suosittelen lämpimästi! Minulle sen keskeisin sanoma on se, että juuri tämä hetki elämästä ja nyt tehtävät päätökset on tärkeitä, muuten kaikki lipuu niin kovin helposti ohi.
Olisi kiva keskustella dokkarista kommenteissa jos joku muukin on sen nähnyt tai katsoo nyt illalla. Ja muutkin kommentit ovat tietysti mukavia!
Uusia lukijoita on tullut huimasti, tervetuloa mukaan!

torstai 5. joulukuuta 2013

Ootte parhaita!


Piti vielä ihan erikseen kiittää teitä kaikki mahtavia lukijoita, jotka olette kanssamme harmitelleet telkkariohjelman tuloksia. Eräs ystävänikin sanoi, että oli ihan liikuttunut kommentteja lukiessa, niin hienoja tyyppejä te olette! Kiiiiiiiiiiiiiiiiiiiitos!
Niin ja kyllä mekin aika parhaita ollaan, tein tämän viikon tapahtumista innostuneena tuollaisen uuden sivun, jossa käyn tiivistetysti koko tämän vajaan kolmen vuoden aikana tapahtuneen remontin. Kaksi Suomalaista (tarkoituksella isolla ässällä) on painanut hommia aika tavalla, perhana sentään! Kerran on ollut kaksi ystävää täällä apuna ja sitten ammattimies silloin tällöin ammattimiestä vaativissa hommissa. Ite tehhään!
Mahtavaa Itsenäisyyspäivää ja pitkää viikonloppua kaikille! Ja satakuntalaiset tulkaahan moikkaamaan lauantaina Poriin Saikulle Antinkatu seiskaan, siellä on Taikin Näky joulumyyjäiset klo 12-18 ja Hanna & Sanna eli Poni Express myös mukana!
ps. En voi kommentoida tuohon Arvonta -tekstiin itse mitään, kun kommenttien numerot menisivät sekaisin arvontaa ajatellen. Kiitos kovasti sielläkin olevista ihanista jutuistanne!
pps. Sinne oli kommentoitu sanavahvistuksesta, otin sen välillä pois, mutta valitettavasti spämmiä alkoi tulla niin paljon, että minun piti laittaa se takaisin. Te ette näe spämmipostia kommenteissa, se tulee mulle meiliin ja tänne bloggeriin erilliseen roskaposti-kansioon. Minun onkin pitänyt kertoa tästä, hyvä kun tuli muistutus lukijalta!

tiistai 3. joulukuuta 2013

Arvonta!


Aina ei voi voittaa, mutta nyt olisi jollakin teistä siihen mahdollisuus ;)
Ihan mahtavaa, teitä ”virallisia” lukijoita on nyt yli 400! Kiitos ihan joka ikiselle ja tietysti myös niille tuhansille muille, ketkä blogiamme lukevat. Perinteiseen tapaan tasaluvun täyttyessä järjestän tietysti arvonnan.
Arvonnan säännöt: osallistua voi vastaamalla kysymykseen: miten alunperin löysit tänne blogiin? Vastaus kommenttina tähän tekstiin, jos olet anonyymi lukija jätä myös nimimerkkisi.

Arvon yhden voittajan sunnuntaina 15.12.2013 klo 20. Arvonnan voittaja saa valita joko tekemäni kaulakorun, kyltin tai naulakon omalla tekstillään (kaulakoruissa myös eri värejä), jonka sitten toteutan toiveiden mukaan.
Onnea arvontaan!

maanantai 2. joulukuuta 2013

6. elokuuta 2013


Silloin se oli, meidän kodin kuvaukset tänään nähtävään Suomen kaunein koti ohjelmaan. Olimme painaneet remonttia Samin kesäloman ajan, eli kolme viikkoa ihan hullua tahtia ja saimme viimeiset listat seinään ja loppusiivouksen valmiiksi kuvauspäivän aamuyön tunteina... Ehdimme nukkua kokonaista kolme tuntia ennen kuvauksia, joten eipä siinä paljon ehtinyt jännittämään :) Päällimmäisenä tunteena oli helpotus, että tuo karmea remppaputki oli ohi.
Nuoresta väestä koostuva huippumukava kuvausporukka tuli pihaan hieman etuajassa ja unohdin sen vuoksi laittaa oman malliston korun kaulaan, mikä harmitti minua jälkeenpäin suuresti! Kävimme läpi viralliset asiat tuottajan kanssa ja samalla kuultiin, että kaikki kysymykset oli lähetetty sähköpostilla edellisellä viikolla. Enhän minä siinä hässäkässä ehtinyt mitään posteja lukea, joten vastauksemme ovat aidosti spontaaneja, ehkä parempi niin. Ainoa asia mitä olisi voinut treenata, oli vastaus kysymykseen miksi meillä on Suomen kaunein koti. En muista yhtään mitä vastasimme! Toivottavasti ei mitään kauhean typerää.
Kuvaukset menivät kivasti, tosin huoneiden esittelyt meinasivat vaatia jo sellaisia esiintymistaitoja kameran edessä, että aika pökkelö olo tuli. Onneksi ei etukäteen tiedetty, että sellaisiakin joutuu tekemään, olisi muuten jännittänyt enemmän!
Meidän osuuden jälkeen kuvausporukka lähti syömään ja me pakenimme tuomareita koirien kanssa Porin Reposaareen. Kotona emme siis saaneet olla tuomareiden kanssa yhtä aikaa, tosin tapasimme heidät päivän lopussa kun kuvaukset olivat jo ohi.
Tämän jutun kuvitus on juuri tuon päivän Reposaaren retkeltä ja joka kuvassa on jompikumpi koiristamme lohdutuksena siitä, etteivät päässeet telkkariin. Niitä ei näy ohjelmassa ihan vaan sen vuoksi, etten ollut ehtinyt trimmaamaan niitä ja molemmat näyttivät enemmän tursakkeilta kuin terriereiltä. Otin jo niin paljon paineita talon ulkopuolen keskeneräisyydestä, etten enää halunnut esitellä takkuisia koiria :)
Nähdään illalla ja tähän on sitten lupa kommentoida miltä meidän koti ja isäntäväki siellä telkussa näyttivät! Ja kyllä, nyt jännittää, miten tässä oikein kärvistelee iltaan asti?!