maanantai 29. joulukuuta 2014

Uudistettu keittiö

Tässäpä lupaamani juttu uudistetusta keittiöstä pakkaspäivän ratoksi! 
Pitkä pöytä muutti jo lokakuussa olohuoneesta keittiöön ja monien vaiheiden jälkeen siitä ei ole jäljellä kuin tuolit pöydän ympäriltä. Selostan tämän koko jutun pian erillisessä postauksessa. Se on suorastaan tragikoominen juttu, jolla on kuitenkin onnellinen loppu! Samassa postauksessa esittelen tarkemmin tämän uuden pöydän ja tuolien tuunauksen.
Pöydän tulo keittiöön aiheutti klassisen varustelukierteen, jonka ansiosta maalasin kaapistot mintunvihreäksi.

Yllä olevassa kuvassa keittiömme on mielestäni täydellinen, koska siinä ei näy juurikaan tapettia... Viimeistään näitä kuvia ottaessani tajusin, etten voi katsella enää pitkään nykyistä tapettia. Mintun, mustan ja erisävyisten puupintojen liitto on niin täydellinen, ettei se kaipaa enää värikästä tapettia seurakseen. Jopa harmaa lattia näyttää tuossa hyvältä!
Tällä sohvaseinällä tuo tapetti on oikein mainio, mutta ei auta, ei enää mikään.
Tulevaisuudessa keittiössämme on hillityn väriset seinät ja lattia ja värit tulevat tekstiileistä ja kaapistosta.
Olen ihan supertyytyväinen uudistuksiin. Keittiö ei ole koskaan ollut näin lähellä täydellistä!

tiistai 23. joulukuuta 2014

Svengaavaa Joulua!

Ja niin Joulu joutui jo myös Riuttalan kylään ja viimeisen kerran Lavian kuntaan... 1.1.2015 ollaankin sitten porilaisia, sillai kai!

Olemme selvinneet ilman minkäänlaista joulustressiä, ruoat ostimme jo viikko sitten (kaikki valmiina, paitsi yhden kakun teen itse) ja muutaman hassun lahjan hankimme samalla reissulla. Tänään pitää tosin uskaltautua kauppaan kalojen ostoon, hui...

Toisiamme emme lahjo tänäkään vuonna, tosin lipsahdimme tekemaan muutaman musiikkiaiheisen hankinnan juuri Joulun alla. Tässä niistä yksi:
Hän saapui eilen Saksasta luoksemme, viime viikolla samasta paikasta tuli huuliharppusetti. Tämä tuleva bluesduo viettää siis pyhät vinguttaen epämääräisesti noita uusia soittimia :) Ja kun sormenpäät ja posket puutuvat, voimme soittaa pitkästä aikaa vinyylilevyjä uudella levysoittimella. Huippukivaa!
Oikein mukavaa Joulun aikaa kaikille teille! Välipäivien ratoksi lupaan jutun uudistetusta keittiöstämme!

sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Keittiön uusi hylly & minttumaniaa

Heippa, täällä taas pitkästä aikaa! Rempparintamalla on ollut hiljaista, mutta sainpas jutun aihetta meidän uudesta keittiönhyllystä.
Isäntähän iltaopiskelee puusepoksi ja tämä hylly syntyi hänen näyttötyönään.
Hyllyn malliin ei voinut itse vaikuttaa ja etenkin puuvalmiina siitä tuli hieman sellainen huono ysärimeininki. Oikealla värityksellä (oikea = mintunvihreä) ja vetimillä hyllyn ilme muuttui kuitenkin todella paljon ja se pääsikin kunniapaikalle keittiöön.
Sain idean vetimiin ja tappeihin espressopannun nupista ja sitten puusepponi mun toteutti ne superhienosti! Itse hyllystä tuli täydet pisteet näytön arvioinnissa ja onhan se kertakaikkisen hienosti tehty.
Minttu näytti niin hyvältä hyllyssä, että halusin maalata sillä myös keittiön kaapit. Isäntä oli kokeilun kannalla ja niinpä maalasin nämä alakaapitkin yksillä tulilla. Väri on sama kuin keittiön kiinteissä kaapeissa (kuvan oikeassa reunassa). Olen hyvin tyytyväinen muutokseen, olinkin jo kyllästynyt sinisiin kaappeihin. Nämä vanhat täyspuiset kaapistot ovat kyllä niin mainiot, kun ne voi maalata vaikka kuinka monta kertaa uusiksi!

Keittiön tapetti mietityttää edelleen, ehkäpä entistä enemmän tämän maalauksen jälkeen... no saa nähdä. Mutta sen tiedän, että punainen leipälaatikko saa uuden värin ihan näillä näppäimillä, sen väri on ahistanut muutenkin liian pitkään.

Keittiöön siirretty pitkä pöytä odottelee edelleen uutta kantta, joten näette kokonaiskuvan uuden värisestä keittiöstä vasta sen valmistuttua. Isäntä tekee sitä parhaillaan koulussa pitkästä tavarasta ja lupaili sen valmistuvan Jouluksi. Palaamme siis aiheeseen toivottavasti vielä tässä kuussa!

lauantai 1. marraskuuta 2014

Nätimpää sähköä

Innostuin männä viikolla kaunistelemaan meidän sulakekaappikokoelmaa. Kaapit ovat eteisessä pääoven vieressä ja näin ollen hyvin keskeisellä paikalla. Ne ovat häirinneet silmää koko ajan ja onkin kiva, että tuli vihdoin inspiraatio tehdä asialle jotain! Näitä pieniä, mutta tärkeitä juttuja taas.
Iso koteloitu sulakekaappi vasemmassa reunassa oli ankean vaaleanharmaa ja maalasin sen liitutaulumaalilla. Vanhemmat sulakekaapit ovat minusta ihan hienoja sellaisenaan, peitin vain myöhemmin lisätyn ruman mittarin pahvilaatikosta tekemälläni kotelolla.
Maalasin pahvilaatikon liitutaulumaalilla ja tulostin siihen Pinterestistä löytämäni vanhan sähkövalomainoksen. Tein myös tietokoneella uusiksi muutaman merkinnän. Jos oikein innostun, voisin tehdä samaan tyyliin kaikki sulakkeiden merkinnät näihin vanhoihin sulakekaappeihin.

Isoon sulakekaappiin kirjoittamani "Let electricity do it" -lause löytyi myös Pinterestistä. Se oli 50-luvun sähköyhtiön mainoksessa ja kuului kokonaisuudessaan näin:
Mainos huvitti minua suuresti, mutta otin kuitenkin vaan tuon lopun omaan käyttöön :)
Samalla tuli mietittyä uusiksi koirien vähemmän käytettyjen taluttimien, valjaiden yms. säilytys. Ne ovat nyt tuossa pienessä kaapissa sulakekaappien vasemmalla puolella. Maalasin kaapin mustaksi ja oveen tuli Morris tapettia. Haaveissa on hankkia eteiseen sellainen iso vanha lipasto, johon mahtuu koko elämä, kuten koirien remmit ja kaikki omat asusteet naulakon päältä.

Ison sulakekaapin ovessa ovat myös finaaliin päässeet William Morris tapetit, joista joku koreilee eteisen seinässä tulevaisuudessa.

tiistai 14. lokakuuta 2014

Tilan tuntua

Innostuttiin taas kesätauon jälkeen möbleeraamaan! Tällä kertaa muutos on suorastaan silmiinpistävä; meillä on nimittäin olohuoneessa nyt niin paljon vapaata lattia pinta-alaa, että voisi vaikka tanssit pitää.
Tällainen tilan "tuhlaaminen" tuntuu oikeutetulta, pitäähän tämän kokoisessa olohuoneessa sitä tilan tuntua ollakin!

Pitkä pöytä muutti hieman yllättäen keittiöön, jonka tilankäyttö on sen myötä taas hyvinkin tehokasta. Pöytään tulee kuitenkin uusi, hieman entistä pienempi kansi ja esittelen sen uudella paikallaan sitten kun kansi ja muut tuunaukset ovat valmiit.
Tyhjentyneeseen päätyyn muodostui ihan vahingossa minun uusi lempipaikka. Keittiöstä jäi ylimääräiseksi pieni ruokapöytä ja koska emme jaksaneet kantaa sitä heti pois, laitoin sen ikkunan alle. Ja aah, mikä paikka siihen muodostui!
Siinäpä My Precious -hepan ylvään katseen alla olisi juuri sopivan eteerinen tunnelma runojen kirjoitukseen, harmi kun en osaa...
Lempipaikkaan lempikukka, kellukka Mai Tai jaksaa vielä kukkia sisällä.

Upea pöytäliina on mummolan parempi liina, äiti kertoi sen olevan peräisin 1950-luvulta. Liina on niin hyvässä kunnossa, ettei sitä varmaan ole käytetty kuin muutaman kerran. Ilman tuota liinaa pöytä ei saavuttaisi millään sitä tunnelmaa mikä siinä nyt on. Tuohon tunnelmaan sekoittuu paljon haikeuttakin, sain liinan vasta poisnukkuneen mummoni jäämistöistä.
Nurkkaa valaisee opetustaulutelineeseen ripustettu auton valosta tekemäni valaisin. Pöydän mummolahenki kohtaa ronskimmat otteet, juuri niinkuin sisustusteemamme "Mummola meets industrial" lupaakin :) Teline on odottanut milloin missäkin pääsyä paraatipaikalle ja auton valaisinumpio löytyi talon alta hirsitöiden yhteydessä.
Sohvailualue sai uuden maton ja teollisuusvalaisimet palasivat valaisemaan aluetta. Onneksi emme ehtineet purkamaan tuota kahden valaisinpaikan sähköistystä... Välillä kyllä suorastaan pelottaa, kun mieli muuttuu hyvinkin nopeasti sisustusjutuissa. Isäntä taitaa olla tässä minua viisaampi ja jätti sähköasian entiselleen edellisen möbleerauksen aikana, vaikka minä patistelin ottamaan toisen paikan pois.
Ostin käännettävän villamaton aikoinani neljällä eurolla ja tähän asti se on ollut vierashuoneistossa. Ihan mahtavaa, että se on nyt olohuoneessa!

Näihin kuviin ja tunnelmiin päättää tämä melkein täydellisen olohuoneen onnellinen omistaja jutun. Vielä puuttuu se chesterfield sohva ja tuo lattia TÄYTYY maalata ensi keväänä. Tosin ensi keväänä tämä voi olla vaikka makuuhuoneena, mistäs sen tietää :)

maanantai 29. syyskuuta 2014

Talon konehuone


Mistähän tämän jutun aloittaisi... aloitan vaikka siitä, että täällä meinasi sattua iso vesivahinko noin kuukausi takaperin. Olimme ihme ja kumma valveilla eräänä perjantai-iltana vielä yhdentoista jälkeen, kun kiinnitimme huomiota kummalliseen ääneen. Ääni paljastui lämminvesivaraajan säiliön yläreunasta valuvaksi vedeksi. Onneksi sitä ei ehtinyt valua kuin pieni lammikko betonilattialle, mutta jos olisimme olleet jo nukkumassa, olisi lauantaiaamu voinut olla hyvin karmaiseva! Vieläkin puistattaa ajatus mahdollisesta vesivahingosta, etenkin koska tiedämme miten se luultavasti olisi edennyt.
Seuraavaksi kerronkin talon edellisestä vesivahingosta, joka tapahtui ennen meitä kesäkuussa 2009. Varaaja sijaitsi nykyisen keittiömme ja siivouskomeron välisessä tilassa, jossa oli ennen ollut leivinuunin takaosa.
Iso vanha varaaja ehti vuotaa aika pitkään, ennen kuin yläkerran vuokralainen huomasi asian. Alakerrassa ei silloin asunut kukaan vakituisesti. Silloin alakerrasta avattiin ja kuivattiin keittiön, siivouskomeron ja suihkun lattioiden alue. Kaikesta päätellen kuivatus onnistui hyvin, koska emme ole mistään homeongelmasta täällä kärsineet.
Ainoa mikä tuossa korjauksessa meni pahasti pieleen, oli uuden vesivaraajan paikka. Varaaja asennettiin tuohon samaan lattiakaivottomaan tilaan. Tätä on ratkaisua on hankala ymmärtää, koska lattiakaivollinen tila olisi löytynyt oikeanpuoleisen seinän takaa siivouskomerosta, minne pieni varaaja olisi mainiosti mahtunut.
Sitten me tulimme taloon ja muurautimme leivinuunin takaosan takaisin paikoilleen. Varaaja sai jäädä paikoilleen, koska uunin muuraaminen ei sen siirtämistä vaatinut. Ajattelimme, ettei siitä ole kuitenkaan mitään haittaa, muutaman vuoden vanha laite... kunnes viisi vuotta ja muutama kuukausi varaajan ostosta se meni vaarallisella tavalla rikki (ensimmäisessä kappaleessa kerrotun mukaisesti).
Varaajassa oli viiden vuoden takuu ja saimme uuden samanlaisen tilalle, vaikkei meillä eikä talon entisellä omistajalla ollut kuittia, pisteet siitä Onniselle!
Uusi varaaja on nyt siellä seinän takana siivouskomerossa ja kaikki hyvin. Me selvisimme koko jutusta viikolla ilman lämmintä vettä, pikkujuttu verrattuna vaikkapa keittiön purkamiseen ja rakenteiden kuivattamiseen!
Tämän ”lyhyen” alustuksen jälkeen varsinaiseen asiaan ;) 
Tapahtumasarjan innostamina päätimme laittaa välikköön vihdoinkin oikean lattian. Keittiöremontin yhteydessä viemäriputket vedettiin tämän tilan kautta ja laitoimme osin rikkoutuneet lastulevyt takaisin paikoilleen ja peitimme koko komeuden matolla.
Kuvat: Tiiu Kaitalo
Meillä oli varastossa edellisestä kodista jäänyttä laminaattia ja niin tapahtui sekin ihme, että asensimme laminaattilattian tähän taloon.
Palat olivat kokonsa puolesta kuin luotuja tuohon välikköön ja onhan se kiva kun on joku muisto ensimmäisestä yhteisestä kodista (olkoonkin laminaattinen).
Innostuimme "talon konehuone" -teemasta tilasta löytyvien putkien ja rouhean tiiliuunin johdattamina. Koulun jäämistöissä olleet jännät sähkökojeet löysivät vihdoinkin paikkansa keittiön oven yläpuolelta.
Maalasin osan tilan seinistä elävällä harmaasävyllä ja listat saivat pintaan kiiltävän mustan maalin.
Rakensin peräseinälle kisutikkaat harmaasta raakalaudasta, niitä pitkin kisut pääsevät uunin pankolle laatikkoon nukkumaan.
Näkymä olohuoneesta päin.
Ja keittiöstä pukeutumishuoneeseen. Tästä väliköstä kuljetaan läpi useita kertoja päivässä ja on niin siistiä, että se on nyt hieno! Lattian kontrasti on myös vieraille hyvä, koska lattiassa on iso korkeusero pukeutumishuoneeseen päin. Maalasin aiemmin kynnykseen vinoraidat varoitukseksi, mutta uusi lattia on paljon tehokkaampi!
Tällaisen pikkuruisen tilan remppaaminen oli hyvää terapiaa kesän isoista rempoista toipuville ja seuraavaksi samantyyppisen käsittelyn saa siivouskomero. Palaamme aiheeseen!

torstai 25. syyskuuta 2014

Hirsityöt

Lupasin raportin hirsitöistä ja tässä se nyt tulee. Sisältää siis pelkkää kuivaa asiaa työvaiheista aiheesta kiinnostuneille, eikä yhtään esteettistä kuvaa tms. höpinää :)

Hirsityön meille teki Silon Piilukirves / Jani Moilanen, eikä voida muuta kuin suositella erittäin lämpimästi. Työn jälki on erinomaista ja hinta-laatu suhde enemmän kuin kohdillaan! Tosin Jani pyysi sanomaan, ettei tee normaalisti näin kaukana kodistaan Laitilasta hommia, mutta aina voi kuulemma kysyä. Tämä EI ole blogiyhteistyö, vaan jaamme mielellämme tietoa hyvästä tekijästä ja mukavasta tyypistä.

En voisi missään nimessä suositella edellistä hirsimiestä, nyt kun näen miten hienoa jälkeä tässä syntyi. Jos edellisen hirsimiehen tiedot kiinnostavat, ne löytyvät täältä blogista kun selaatte hirsityöt -tunnisteella olevia tekstejä.

Näytän nyt ensiksi yleiskuvat kaikista seinistä valmiina, niistä näette selvästi kuinka paljon korjaustöitä piti tehdä:
Tien puolen seinässä pahimmat paikat olivat keskellä olevan syöksytorven kohta (tietenkin pensaan takana kuvassa) ja kuistien vierukset. Meillähän oli täällä ränniremontti samaan aikaan. Asennutimme kourut myös kuistien lappeisiin, kun ilmeni, että vesi on valunut kuistien katoilta suoraan seiniin.
Talon pääty taisi olla helpoin seinä korjata.
Näiltä seiniltä löytyivät pahimmat paikat ja esittelenkin alempana työvaiheet tuon matalan seinän osalta.
Tämäkin seinä oli melko helppo, huomatkaa tuo yksi kohta, mihin hirttä ei tarvinnut vaihtaa ollenkaan; siihen ei oltu laitettu "peruskorjauksessa" peltiä! Eli talon muutkin hirret olisivat olleet varmasti paljon paremmassa kunnossa ilman noita älyvapaita pellityksiä...
Toinenkin päätyseinä selvisi melko vähin korjauksin, tosin täältä löytyi vielä hevosmuurahaisten syömää hirttä. Toivottavasti olivat sitten viimeiset muurahaiset tämän talon seinissä!
Nyt sitten työvaiheiden esittelyyn! Yllä olevassa kuvassa lähtötilanne.
Lähikuva lahosta alahirrestä. Tässä talossa alin hirsi on poikittain kivijalan päällä, näin on ollut helpompi saada suora lähtö seinän rakentamiselle ja lienee tukevampikin niin.
Muurahaisten syömä kohta huoneiden väliseinän kohdalla.
Ensimmäiseksi hirsimies sahaa moottorisahalla kaiken lahon seinästä pois.
Lahoa sahataan vähän kerrassaan niin pitkään, kunnes tervettä hirttä alkaa löytymään.
Väliseinän kohta on tuettu tunkilla. Tästä kohtaa alin hirsikerta meni uusiksi kokonaan ja toiseksi alin uusittiin osittain kokonaan ja osittain lankuttamalla. Lankutus tarkoittaa sitä, että terveeseen hirteen naulataan sopivan paksuiseksi ja levyiseksi muotoiltu uusi lankku kiinni.
Uusi alimmainen hirsi odottamassa asennusta ylösalaisin. Uudet hirret ja lankut sovitetaan tarkasti olemassa oleviin rakenteisiin, tässä hirressä näkyvät lattiankannatinpalkkeja varten tehdyt kolot. Meillä nuo palkit olivat onneksi kivijalan päällä, hirsikorjaus oli näin helpompi tehdä kun niitä ei tarvinnut tukea. Kuvassa näkyy myös nuija, jolla uudet hirret ja lankut paukutellaan paikoilleen.
Tässä alin hirsi on paikoillaan.
Tässä kuvassa näkyy hyvin uusien hirsien liitoskohdat seuraaviin paikkapaloihin.
Ehdin jossain kohtaa kehua tätä nurkkaa hyväkuntoiseksi...

...totuus olikin toisenlainen, hirret olivat tässä läpilahot, kuten myös muissa syöksytorvien kohdissa. Hirsimies epäili tämän johtuvan kourujen huonosta puhdistuksesta, eli vesi on valunut kourujen yli ja syöksytorven ulkoreunaa pitkin kastellen seinää. Epäilemme ettei kouruja ole puhdistettu sitten koulun lopettamisen 1993, sen verran paksu sammalmatto niissä kasvoi.

Muistakaa siis putsata kourut säännöllisesti roskista!
Saman kohdan paikattu seinä.
Tässä seinä valmiina hirsikorjauksien osalta. Uudet rännitkin on asennettu. Noita ensimmäisessä kuvassa näkyviä metallitikkaita emme muuten aio laittaa seinään takaisin, vaan isäntä tekee vanhanajan tervatut puutikkaat.

Työstä syntyneen puuroskan määrä oli muuten aivan valtava. Minulla oli pihalla ikituli kahdessa tynnyrissä, joissa poltin pientä puuroskaa monta päivää. Isoimmat palat otin tietenkin talteen polttopuuksi.

Toivottavasti osasin kertoa työvaiheista tarpeeksi selvästi ja ilman suuria asiavirheitä. Jos jäi jotain kysyttävää niin palataan asiaan kommenteissa. Ja tietysti saa kommentoida muutenkin!