torstai 30. tammikuuta 2014

Melkoinen möbleeraus!


Mahtava auringonpaiste houkutteli viimeistelemään ja valokuvaamaan viime viikolla tekemämme möbleerauksen, joka koski eniten olohuonetta, mutta sivuvaikutuksia näkyy myös muualla.
Kävi taas niin mukavasti, että olimme molemmat miettineet television paikkaa omissa päissämme ja kun isäntä sanoi asian ääneen viime keskiviikkona, piti möbleeraus aloittaa samoin tein.
Piano muutti historiaseinineen keittiön päätyyn ja televisio muutti eteisestä tuodun senkin päälle pianon tilalle.
Saimme sohvat enemmän seurustelua suosivaan asetelmaan ja sohvaryhmään pari tuolia lisää. Julisterivistö pysyi entisellään, muuten kaikki taulutkin muuttivat mikä minnekin.
Yksi taulusuosikkini muutti pukeutumishuoneeseen, minne se istuu paremmin kuin hyvin.
Täydellinen tämä uusi kalustus ei ole vieläkään; haaveissa on saada kaksi samanlaista vanhaa laiskanlinnaa näiden Mademoiselle tuolien tilalle. Neidit ovat toki kovin kauniit tuossa, mutta eivät kaikkein optimaallisemmat sellaiseen kunnon löhöilyyn.
Toiselta sohvalta avautuu nyt uudenlainen näkymä läpi olohuoneen ja keittiön, ennen tämän "näki" vain televisio.
Tulevaisuuden täydellisessä olohuoneessa tämä vaaleanpunainen sohva on verhoiltu uudestaan petroolin sinisellä kankaalla ja vastapäisen 50-luvun vuodesohvan tilalla on mieluiten kullan- tai oliivinvihreänsävyinen käsinojallinen mummosohva. Haaveita siis riittää :)
Mutta kyllä tämä meitä miellyttää suuresti jo tällaisenaan.
Anopinkielet pääsivät ystävän löytämälle kukkapöydälle, ovat aivan täydelliset siinä! Tein alaosaan uuden nyörityksen, enkä raaski laittaa sinne ainoatakaan lehteä, koska nyöritys on minusta niin hieno.
Ollaan asutettu olohuonetta vähän yli kaksi vuotta ja voi kuinka täällä on näitä kalusteita pyöritelty! Isoimmat muutokset voit käydä kurkkaamassa näistä vanhoista postauksista, ensimmäiseksi viime kesän lookki ja tässä sitä edeltävä möbleeraus. Näitä ennenkin ja näiden välissä on ollut vaikka mitä, juttuja löytää olohuone tunnisteella.
Kuten jo edellisessä postauksessa kerroin, olohuoneesta muutti yksi senkki väliaikaissaarekkeeksi keittiöön ja keittiössä ollut aiempi saarekeviritelmä jäi ylimääräiseksi. Pöytä löysi nyt toistaiseksi paikkansa eteisestä, siinä se odotteli meitä melkein samoilla kohdin kun taloon tultiin ensi kertaa uusina asukkaina. Olohuoneen hyllyinä toimineet kauneimmat koulun penkit päätyivät myös eteiseen.
Tämä kuva on otettu juuri sinä tammikuisena sunnuntai-iltana kun tuotiin ensimmäinen muuttokuorma taloon. Oi kuinka pitkä matka tuosta kolmen vuoden takaisesta kuvasta onkaan tultu!

maanantai 27. tammikuuta 2014

Kaikkea uutta keittiössä


Keittiössä on muutamia uusia juttuja, jotka haluan jakaa kanssanne.
Otetaan ensimmäiseksi vuoroon uudet ruokapöydän tuolit.
Ostin aiemmin kaksi Muuramen vanhaa tuolia keittiöön, mutta ne olivat kuitenkin liian ryhdikkäät mukavaan istumiseen. Sitten saimme äidiltä koivun värisen Aalto tuolin ja asia alkoi selviämään. Meillä oli jo ennestään toinenkin äidiltä saatu musta Aalto tuoli ja ne pääsivät nyt keittiöön. Kaveriksi otin kaksi keltaista pinnatuolia, jotka maalasin mustaksi, kuten myös uusimman Aalto tuolin.
Nyt on sopivasti särmää ja tuolit ovat mukavasti samaa aikakautta kattovalaisimen kanssa.
Ompelin tässä taannoin palopeitteelle soman suojapussin ja nyt palopeite on käden ulottuvilla jos sitä joskus joutuisi käyttämään.
Minun oli pitänyt tehdä pussi jo useampi vuosi sitten, mutta nyt löysin niin kivoja kankaita, että homma tuli hoidettua. Joskus se vaan kestää.

Meillä oli täällä viime viikolla sellainen tyypillinen lomaviikko, eli eipä juuri lomailtu. Punnerrettiin melkein joka päivä huonekaluja ympäri kämppää, minkä klapien kantamiselta ehti.
Tai oikeastaan vain isäntä kantoi klapeja, minä sain hartiani edellisen kipakan pakkasviikon kantamisista niin jumiin, että olen niiden osalta toipilaana vieläkin... Siitäpä tulikin mieleen, että ensi kesänä aiomme raivata tilaa klapilavoille tuosta toisesta luokasta eli työsalista. Kannoin klapeja pakkasviikolla viitisen Ikea kassillista päivässä, kyllä nähtiin nyt mitä se todellinen puulämmittäminen on näillä kuutioilla. Ensi talvena kantaisin niitä mieluummin täällä sisätiloissa kun se kerran mahdollista on. Miten me ei tajuttu tuota viime kesänä?! Aina pittää kantapään kautta oppia...
Niin ja sitten voin suurta ylpeyttä tuntien kertoa, että suoritin hyväksytysti traktorin käytön näyttökokeen koulussa perjantaina! Näytössä nosteltiin suurpaalia ja ajeltiin peräkärryn kanssa ja ilman. Suurin osa hommista oli sellaisia, mitä en ole koskaan tehnyt, olinhan ylipäätään ajanut traktorilla kolme kertaa ennen tuota näyttöä :)

Mutta sitten takaisin aiheeseen. 
Olohuoneen suurmöbleerauksen yhteydessä jäi ylimääräiseksi senkki, joka muutti nyt väliaikaisesti keittiöön saarekkeen virkaa toimittamaan.
Tähän on siis edelleen tulossa isännän parasta aikaa koulussa tekemä saarekepöytä, tämä senkki menee takaisin vanhaan keittiöön. Vaikka ei se pöllömpi tuossakaan ole, siitä tulisi suorastaan hyvä levemmän tason kanssa. Mutta varmasti isännän tekemä on paljon hienompi ja tuo ei ole edes oikeaa puuta muuta kuin kannen osalta.
Esittelen möbleerauksen ja kaikki sen seurannaisvaikutukset piakkoin, kunhan saan kaikki detaljit viimeisteltyä!
Tulossa on myös jatkoa keittiökaappi -sarjalle tuon kiinteän kaapin esittelyllä, minun pitää vaan siivota se ensin ;)

keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Terapiaa


Käytiin taloterapiassa Porissa Rakennuskulttuuritalo Toivon konservaattori Kalle Virtasen luona, siinäpä sellainen tyyppi joka osaa laittaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Hän lohdutti meitä jo neuvontakäynnillään kesällä 2011, ettei tämä talo mihinkään romahda muutaman lahon hirren takia, oltiin silloin kovin huolissaan noista muurahaisten syömistä hirsistä.
Katon maalin ja ulkoseinien maalien poistamiseen hänellä oli tarjota tällainenkin vaihtoehto: aika. Ajan kanssa ne maalit tulee katoltakin alas, pitää vaan huolen, ettei se ruostu puhki. Tämän vaihtoehdon kanssa suurin haitta on tietysti ulkonäkö, mutta silti kovin lohduttava ehdotus!
Teetämme nyt ensi kesänä avustusrahoilla hirsitöitä ja uusimme talon rännit vanhan mallisiksi sinkityiksi ränneiksi keräystötteröineen. Jälkimmäinen täytyy vielä varmistaa Ely-keskuksesta, että avustus sen kattaa.
Kattoon pohdimme ja mahdollisesti testaamme erilaisia maalinpoistomenetelmiä ja teetämme tarkemman analyysin käytetystä maalista.
Rakennuskulttuuritalo Toivo, kuva: http://www.luomura.com/
Lisäksi saimme loistavia vaihtoehtoja kattoturvajuttujen rakentamiseen, valmiina ostettavat kalliit kattosillat eivät todellakaan ole ainoita vaihtoehtoja, vaan sellaiset voi tehdä myös itse puusta. Kaikissa Toivon rakennuksissa on sellaiset. Olipas kaikenkaikkiaan hyvä jutella asioista, suosittelen tuollaista konservaattorin neuvontaa ja etenkin neuvontakäyntiä kaikille, kenellä se vaan on mahdollista toteuttaa.
Olisipa jo kesä niin pääsisi kunnolla ulkoremontoimaan, viime kesä meni sattuneesta syystä sisällä ja polte on nyt kova!

torstai 16. tammikuuta 2014

Ei niin kultainen 60-luku

Eilen fiilistelin viehättävää 50-lukua, tänään kiroan 60-lukua ja sen tuomia moderneja muovimaaleja joita meillä löytyy ulkoseinien lisäksi myös peltikatosta...
Koulukuva 60-luvulta, kuvan henkilöt eivät liity tapaukseen.
Tilanne on sellainen, että meillä on käytettävissä ensi syksyyn asti 5000 euron rakennusperintöavustus Ely-keskukselta talon ulkopuolisiin korjauksiin. Ajattelimme teettää rahalla jonkun isomman korjauksen, 5000 euroa avustusta saadaakseen meidän täytyy remontoida 10 000 euron arvosta, korvaus on siis enimmillään 50%.

Ajattelimme, että tuolla 10 000 eurolla saamme hienosti katon kerralla kuntoon, eli olisimme käyttäneet rahan sen maalauttamiseen grafiitin harmaaksi. Ah, kuinka väärässä olimmekaan! Täällä kävi katonmaalausfirmasta ammattilainen joulukuun lopussa ja otti mukaansa näytteen nykyisestä maalista. Sittemmin selvisi, että kyseessä on 60-luvulla käytetty silikaattityyppinen maali, joka on pakko hiekkapuhaltaa kokonaan pois ennen uutta maalia ja väliin täytyy tietysti laittaa ruosteenestomaali.
Koko homma kustantaa n. 30 000 euroa ja pelkkä puhallus+alusmaali 22 000 euroa, jos maalaisimme varsinaisen värin itse. Normaali puhdistus ja maalaus olisi ollut juuri tuon 10 000 euron luokkaa.
Tämä oli tietysti vain yhden firman tarjous, mutta tuskinpa tuota paljon halvemmalla pystyy teettämään, maalityyppi ei siitä mihinkään muutu. Koska emme kylve rahassa, jää katto toistaiseksi maalaamatta. Ei se nyt vielä mitenkään kamalassa kunnossa ole, mutta paksuja maalipaloja siitä tippuu jatkuvasti etenkin talon taka- eli eteläpuolelta. Ensi hätään täytyy suorittaa paikkamaalauksia ruosteenestomaalilla, ai että siitä tulee sitten ruma, mut minkäs teet...

Ennenkuin kukaan ehdottaa uutta kattoa, kerron että se tulisi vielä kalliimmaksi ja toisaalta noita vanhoja kunnollisia paksuja kattopeltejä ei lähdetä muutenkaan vaihtamaan. Itse pelleissä kun ei ole mitään vikaa, hyvin ovat kestäneet 83 vuotta.
Viime kesän tomaattipuskia, ensi kesänä pitää muistaa istuttaa väljemmin :)
Käytämme näillä näkymin avustuksen hirsirungon korjauksen jatkamiseen ja ulkomaalaukseen, nyt pitää vaan toivoa, että joku hyvä hirsimies olisi vapaana vielä ensi kesän hommiin! Aika ihania muuten nuo kesäkuvat, laitoin piristämään tätä muuten ankeaa aihetta.

Olisiko kenelläkään lukijalla vastaavia katonmaalaus kokemuksia, kuulisimme mielellämme?

keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Oma 50's soppi


Eteisen uudet tuulet puhaltavat jo niin lujaa pääni sisällä, että alan pikkuhiljaa tekemään sinne muutoksia (siis eteiseen). Siellähän ovat olleet 50-luvun peili, valaisin ja senkki, jotka eivät uuteen eteiseen enää käy. Aloin iltapäivällä pähkäilemään etenkin peilin kohtaloa ja hoksasin, että sehän sopii minun pukeutumistilaan.
Peilin mukana muuttivat eteisestä kuparin värinen valaisin, Cobra puhelin ja vaateharjasetti. Tilassa jo entuudestaan olleet vanha vaaka ja henkari sekä pitsimatto käyvät kokonaisuuteen kuin nappi silmään. Vaihdoin teollisuustuolin söpöön jakkaraan, joita meillä on kolme, vihdoinkin edes yksi löysi ihan oikean paikan itselleen!
Olen jo pitkään haaveillut 50-luvun kampauspöydästä, nyt sain sille korvikkeen. Tosin tässä ei mahdu hiuksia kampailemaan, mutta sain ainakin koruaarteet turvaan laatikkoon. Huomaatte varmaan puput ja bambit aikuiseen makuun ;) Sitten joskus kun meillä on aivan uusi pukeutumishuone-kotikylpylä, siellä on ihan varmasti se kampauspöytäkin.
Maalasin yhden ylimääräisenä pyörineen naulakon kuparinväriseksi, siinäpä on sellainen spraymaalin sävy millä voisin maalata vaikka mitä!
Käyttökelvoton radio pääsi edes somisteeksi lipaston päälle tuomaan lisää 50-luvun fiiliksiä. Tai kyllä sitä voi käyttää iPhonen kaiuttimena, joten ei kai se ihan turha ole. Pitääkin alkaa soittamaan siitä suihkumusaa tai jotain, kallis somiste muuten.
Tämä 50-luvun valaisin käy sekä seinälle että pöydälle niinkuin monet sen aikakauden valaisimet, kätevää!

Eteisessä on jo korvaavat peili ja valaisin, niistä lisää myöhemmin. Yksi vanha hevosaiheinen somistekin on hankittu nahkahepan kaveriksi, siitä se eteinen lähtee pikkuhiljaa muodostumaan! Ei puutu kuin se purettava lato, josta saisi ne harmaat laudat ;)

perjantai 10. tammikuuta 2014

My precious ja eteissuunnitelmia


Kuten jo toiseksi edellisessä postauksessa vihjaisin, ollaan tehty jo ensimmäinen hankinta tulevaan brittikartano meets ranch -eteiseemme. Ja millainen hankinta se onkaan!
Löysin tämän 40-luvulla tehdyn nahkalla päällystetyn puuhevosen huuto.netistä ja ihastuin heti. Rakastuin, kun sain sen kotiin hiplattavaksi, kertakaikkiaan hieno ja erikoinen esine! Myyjä kertoi ostaneensa sen kuolinpesästä ja joku oli osannut kertoa, että se on ollut pojan lelu. Hieno lelu ja hyvästi pidetty, tosin sillä olleet satula ja suitset ovat hävinneet jonnekin matkan varrella.
Korvatkin olivat litussa, mutta sain ne pystyyn kastelemalla ja muotoilemalla uusiksi. Tämä on niin hieno kapine, että sille pitäisi keksiä oikein nimi, joku jalosukuinen tapaus tämä selvästi on.
Suunnitelmat ovat edenneet melko valmiiksi. Teemme takkapäätyyn englantilaistyylisen kirjaston, eli paneloimme seinät mustaksi / harmaaksi petsatulla englantilaisella paneloinnilla ja niiden yläpuolelle teemme kiinteän kirjahyllyn. Palopostia täytyy siirtää ja integroida se hyllyyn, samoin takan eteen tulisi halkojen säilytys osana hyllyä. Asiaan kuuluu tietenkin Chesterfield tuoli ja lattialle meillä on musta talja.
kuvat: panelointi: Pinterest / tuoli: Ellos
Isäntä on jo ihan innoissaan paneloinnin ja kirjahyllyn teosta, tosin ensin täytyy saada kuntoon sellainen pikkuasia kuin lattia, tuossa eteisen päässähän ei ole käytännössä lattiaa lainkaan mattojen alla...
Ikkunaseinän aiomme purkaa lastulevyistä ja muusta sopimattomasta materiaalista ja laittaa tilalle Leijonalevyt ja harmaantunutta lautaa. Nyt täytyisikin löytää romahtamaisillaan oleva lato tms rakennus, jonka voisimme purkaa ja ottaa laudat talteen. Tuossa lähellä on yksi autiotalo jossa tällainen piharakennus olisi, täytyy yrittää selvittää omistaja. Jos teistä lukijoista joku tietää sopivan kohteen Satakunnasta, Varsinais-Suomesta tai Pirkanmaalta, ottakaa yhteyttä!
Nykyiset matot lähtevät jonnekin muualle ja tilalle tulee se talja takkapäätyyn ja oven eteen joko itämainen antiikkimatto tai kelim matto.
kuva: Ellos
Elloksella on tällainen hieno ruusukelim, mitä olen himoinnut pitkään.
Eteiseen pitää löytää myös kohtuuhintainen talonpoikaistyylinen lipasto tiiliseinän eteen. Kattovalaisimet on vielä mietinnässä, ehkäpä neljä vanhaa valkoista lasipallovalaisinta olisivat komeat peräkkäin.
Tästä tulee kiva kevätprojekti ennen talon ulkopuolelle siirtymistä! Puhuinko mä syksyllä jostain remppatauosta..?

sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Eläinesittely osa 1: kissat


Olen saanut muutaman pyynnön esitellä meidän eläinlaumaa ja mielelläni sen teenkin. Jaan esittelyt kolmeen osaan eläinlajien mukaan, ensimmäisenä vuorossa kolme kissan nassua! 
Iina neiti on nyt 16-vuotias ja täyttää maaliskuussa 17, toivottavasti, pitää lisätä näin iäkkään neidin kohdalla. Sain Iinan opiskelukaverin kautta ihan pienenä pentuna ja se on näistä kaikista talon asukkaista pisimmän taipaleen minun kanssa tullut kaveri.
Ihan hullua ajatellakin, miten monta muuttoa olen Iinan ja sitä vuotta vanhemman, vajaa kaksi vuotta sitten kuolleen Oona-kissan kanssa tehnyt!
Oonakin ehti viettää reilun vuoden täällä Riuttalassa ja on haudattu tuohon ison pihakuusen alle.
Iinis on tietysti meidän silmäterä ja sen hyvinvointia seurataan eniten. Suurimman osan päivästä se nukkuu leivinuunin pankon päällä, mutta ainakin vielä viime kesänä vietti ulkona aikaa ihan yhtä paljon kuin nuo nuorukaisetkin. Näin talviaikaan Iina käy ulkona ehkä kerran kuussa. Välillä vanhus saa ihan samanlaisia juoksuhepuleita kuin pentuna :) 
Iinushka on muuttunut seurallisemmaksi vanhemmiten. Nyt se saattaa pysyä sylissä jopa kun sen alla oleva ihminen huokaisee syvään tai liikahtaa, ennen tällainen ei tullut kuuloonkaan!
Oliver herra isoherra tuli meille Oonan kuoltua keväällä 2012. Meitä ennen se oli ollut vuoden maalla ja vuoden kerrostalossa, jossa ei viihtynyt. Se on nyt melkein neljävuotias ja viihtyy kaikista kissoista eniten ulkona, joten en yhtään ihmettele, että sen edelliset omistajat ymmärsivät, ettei tuosta kerrostalokissaa tule koskaan.
Löysin Oliverin meille Apula –sivuston kautta kun etsin Iinalle kaveria. Kavereita niistä ei kuitenkaan tullut, Oliver on liian villi Iinan makuun, mutta sietävät toisiaan riittävästi.
Olkku on jännä tapaus. Se on toisaalta hirmu ihmisrakas, pysyy sylissä, jos sen nostaa maasta ja puskee ja pussailee. Toisaalta se on vasta nyt viime kuukausina kotiutunut niin paljon, että tulee itse olohuoneeseen ja sohvalle syliin, edelleen se on ihmeellistä joka kerta. Aiemmin se ei ole voinut osoittaa hellyyttä muiden eläinten nähden.
Edelleen se viihtyy paljon yksikseen, mutta on nyt viime aikoina alkanut leikkimään nuorimman Tikru-kissan kanssa villejäkin juoksuleikkejä.
Olkkupolkun luonne on myös hieman arvaamaton, komentamista se ei siedä oikein yhtään ja kävi jopa minun naamaan kiinni joskus silloin alkuaikoina. Ollaan kuitenkin opittu elämään toistemme kanssa, eivätkä tilanteet enää kärjisty tuohon pisteeseen. Ystäväni sai tuntea kynnet naamassa vielä viime syksynä, kun hän leikkimielisesti jahtasi Oliveria, herran huumorintaju loppui siihen...
Ihana, komea ja fiksu (osaa esimerkiksi avata ovia!) kissa se kuitenkin on ja rakastamme sitä juuri sellaisena kuin se on. Luulen, että Oliverin luonne tulee kehittymään vielä paljon tulevina vuosina.
Kun taas tämä Tikru on ihan valmis tapaus, vanha sielu ja maailman ihanin ja lempein kissa. Tikru Tikrutintin on nyt noin vuoden ikäinen. Se tuli meidän pihaan viime heinäkuussa ja päätti jäädä taloksi. Koirat häätivät sen rajusti yhtenä yönä meidän takapihalta, kun ei vielä tunnettu tapausta, luultiin että naapurin tuhma kisu on siellä, joutaakin pois. Silti Tikru palasi tänne takaisin.
Se oli silloin todella nälkiintynyt ja kuivunut sekä leikkaamaton. Ja silti sydäntä raastavan hellyydenkipeä ja luottavainen, se nukahti minun syliin tuohon portaille kun olin antanut sille ruokaa.
Kun sitä kaipaavaa omistajaa ei löytynyt, päätimme leikkauttaa sen ja ottaa omaksi, kun se ilmestyi aina tänne reissujensa jälkeen. Tikru reissasi ja merkkaili paljon ennen leikkausta, mutta onneksi molemmat tavat jäivät leikkauksen myötä pois.
Leikkauksen jälkeen pelastin sen hengen vielä konkreettisemmin, sen leikkaushaava aukesi kolmantena päivänä leikkauksen jälkeen ja kissa oli vuotaa kuiviin, ihan viime hetkellä ehdimme lääkäriin, sieltä kivespussien sisältä olivat valtimon tikit auenneet. Oli kuulemma ensimmäinen tällainen tapaus. Elämäni pisimmät 30 kilometriä olivat kun sinne lääkäriin vuotavan kissan kanssa ajelin ja juttelin sille koko matkan, varmistellen että kopissa oli vielä elävä kisuli! Huh, vieläkin puistattaa ajatella, jos en olisi sattunut juuri silloin pihalle kun Tikru tuli vuotaen piharakennuksen nurkalta...
Tikru siis jäi onneksi henkiin ja sopeutui saman tien laumaan. Se on kissoista ainoa todellinen seura- ja sylikissa, joka tykkää olla aina ihmisten lähellä tai sylissä, eikä se hermostu mistään. Se seuraa meitä ja koiria lenkillekin.
Koirille se on näyttänyt alusta asti, kuka on pomo, mutta toisaalta rakastaa nukkumista niiden kyljessä. Kerrastaan hieno luonne tällä meidän pikku tiikerillä.
Kolmen kissan lauma on jotenkin paljon hauskempi kuin kahden. Ainakin näitä on niin hauska seurata kun pojat on selkeästi poikia ja tyttökisu hieno kuningatar, mutta jotenkin silti lauman dynamiikka toimii. Tikru osaa hienosti luovia rajuista nuorten miesten leikeistä vanhan tytön pussailuun. Oliver on luultavasti ottanut siltä opikseen näissä hellyysasioissa ja Tikru taas oppii Oliverilta kaikkea kissamaista jekkuilua. Iina saa olla rauhassa kun pojilla on toisensa leikkikaverina.
Vaikka tykkäänkin melkein kaikista eläinlajeista, ehkä kissat viehättävät eniten. Ne ovat jotenkin niin täydellisiä tänne maalle, pitävät hiiret poissa ja ovat meidän ihmisten kavereita. Oikein välillä ihmetyttää, miten on voitu luoda noin täydellinen pedon ja seuraeläimen risteytys!

♥ Lepää rauhassa Iina 5.3.1997-1.11.2016