sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Maailman hienoin sohvakalusto


Tadaa! Katsokaa ja ihailkaa!
Löysin nämä upeat kalusteet tori.fi:stä ja todella edullisesti; koko ryhmä maksoi 200 euroa! Ihanat ystävämme toivat ne meille Tampereelta ja kalusteiden priima kunto oli vielä hieno yllätys. Kalusteet ovat melkein kuin uudet, toivottavasti säilyvät meilläkin hyvässä kunnossa. Lähinnä koirien kynsien ja tassujen lian takia jännittää, kisut eivat onneksi harrasta raapimista. Ollaankin suojeltu kalusteita nyt räntäkelillä peittämällä ne yöksi.
Juttelin myyjän kanssa puhelimessa näiden historiasta, kalusteet ovat lähtöisin Finlaysonin palatsista Tampereelta ja myyjän äiti oli saanut nämä kun tiloihin avattiin ravintola vuonna 1979. Se miten ne ovat säilyneet näin hyväkuntoisina on arvoitus, samoin valmistusvuotta en tiedä.

Kulahtanut lohenpunainen sohvamme suorastaan huutaa uutta verhoilua ja nuo kermanväriset samettiverhot täytyy korvata petroolinsinisillä... varustelukierre!
Kaikissa kalusteissa on todella hyvä istua, erityisesti olemme isännän kanssa viihtyneet noilla nojatuoleilla. Voisinkin yhdistää tähän juttuun samalla lempipaikka -haasteen, tässä se nyt on, näissä nojatuoleissa, ehdottomasti!
Kankaat, väri, muotoilu, hapsut ja muut yksityiskohdat ovat täydellisen upeita!
Aaah. Vieläkin ihmettelen onneamme näiden suhteen... Mitäs tykkäätte?

torstai 20. helmikuuta 2014

Matto & Morris


Nyt on Se Matto hommattu, Ellokselta tuli sen verran hyvä alennus toissa viikonloppuna, että rohkaistumme sen tilaamaan. On kyllä juuri niin hyvä matto kuin ajattelinkin tulevan eteisen tyyliin. Matto on melko ohut, joten sen alla on samankokoinen vanha eteisen matto, joka pitää sen paremmin paikoillaan.
Ja on vähän Morristakin! Ompelin eteiseen uuden oviverhon Facebookin myyntipalstalta löytämästäni William Morrisin Chrysanthemum kankaasta.
Haluan ehdottomasti tuollaiset pompulareunat myös olohuoneen verhoihin. Noihin nykyisiin kermanvärisiin niitä ei kannata ommella, koska tässä talven aikana on selvinnyt, ettei se väri ole meitä varten.
Uusi oviverho on niin hieno, että se voi jäädä paikoilleen myös kesän ajaksi tuohon oviaukon sivulle. Morris kankaan takana on paksu flanelli, joten verhosta on ihan todellista hyötyä vedon estämisessä. Vetoa ovien alareunasta estää ovimakkara, joka piti luonnollisesti päivittää uuteen tyyliin sopivaksi:
Vähän piti leikitellä kuitenkin, ettei vaan mene liian hienoksi :) Suosittelen muuten noita ovimakkaroita kaikille vanhojen talojen (ja ovien) asukkaille, meillä on niitä monissa ovissa, myös sisäovissa kylmien ja lämpimien huoneiden välisissä kynnyksissä.
Näkymä ulko-ovilta
Eteinen etenee mukavasti pikkuhiljaa uuteen tyyliin. Tapettia ei olla vielä valittu, antaa asian vielä hautua...
Tällä viikolla luvassa vielä meidän uuden sohvaryhmän esittely, luvassa todelliset herkut vanhojen huonekalujen ystäville! On nimittäin niin hienot kalusteet, etten osannut edes kuvitella moisia, ennen kuin näin myynti-ilmoituksen! Instagrammista löytyy jo nojatuolikuva maistiaisiksi, vink vink ;)

maanantai 17. helmikuuta 2014

Eläinesittely osa 2: terrierit


Vihdoinkin jatkoa eläinjuttuihin, nyt vuorossa kaksi koiraamme!
Tempo on 9-vuotias airedalenterrieriuros, tosin pallit siltä lähti 1,5 vuotiaana kun tuli äijäenergiaa vähän liikaa. Tempopempo vietti lapsuutensa Itä-Helsingin asfalttiviidakossa, hän oli pienenä niin kaupunkilainen, ettei osannut hoidossa ollessaan pissata kuin asfaltille. Temposta tuli kuitenkin maalaiskoira jo alle vuoden ikäisenä, joten asfaltin kaipuuta ei sen koommin ole ilmaantunut.
Tempis on luonteeltaan melkoisen vilkas, tosin nyt alkaa tuo ikä näkyä, siitä tuli vanha viime talvena. Siinä mielessä vanha, että alkoi nukkumaan paljon enemmän kuin ennen. Temppuliini on kuitenkin edelleen sopivan energinen, aina valmiina lenkille ja hepulikohtauksiin. Tämä siitä huolimatta, että sillä on todettu jo vuosia sitten sydämen sivuääni, siellä on joku ylimääräinen reikä mistä suhahtelee ilmaa, eipä onneksi tunnu paljon tahtia hidastavan! Lisäksi Temppupemppu on allerginen miljoonalle jutulle ja pentuna sillä oli huonot lonkat, jotka saatiin onneksi kuntoon vahvistavilla pistoksilla. Allergiat pysyvät kurissa raakaruokinnalla ja kesällä täytyy syödä antihistamiineja + kortisonia pahimman yli. Vähän sellainen maanantaikappale siis, reppana.
Tempossa ei ole oikeastaan kuin yksi huono puoli ja sekin on omistajan vika; sitä ei voi pitää irti, koska se karkaa aina jossain vaiheessa omille teilleen. Ihan muutaman kerran on vapaana ulkoilu onnistunut ilman että herra lähtee jäniksen jälkien perään. Paremmalla koulutuksella homma onnistuisi varmaan oikein hyvin, joten ihan peiliin voin tässä asiassa katsoa. Onneksi meillä on aidattu iso takapiha, jossa sopii kyllä juoksemaan. Ja vahtimaan lintuja, Tempolle on tärkeää pitää takapihan ilmatila vapaana!
Tempo on ihan hillittömän hellyyden kipeä koira, välillä rasittavuuteen asti rapsuja kerjäävä onnen kerjäläinen. Oikea mamman poika. Ja välillä esiintyy myös äijien välistä hellyyttä isännän suhteen, tosin usein ujous iskee usein kesken kaiken ja se pitää peittää murinalla. Koiraa alkaa siis ujostuttamaan ;)
Tämä tuplapyöräilytys jäi ainutkertaiseksi kokeiluksi, Nano ei diggaillut korissa istumista...
Walesinterrieri tyttö Nano tuli Tempon kaveriksi kun Tempo oli reilun vuoden ikäinen. Ne ovat syntyneet molemmat vuonna 2005, Tempo tammikuussa ja Nano joulukuussa, Nanonen on siis nyt 8-vuotias.
Nano oli pentuna niin pieni, ettei sitä uskaltanut pitää Tempon kanssa samoissa tiloissa ilman valvontaa, kokoero oli niin valtava. Muutenkin sitä kohdeltiin kuin kukkaa kämmenellä (ja kohdellaan toki edelleen), koska se oli sijoituskoira siihen saakka kunnes se teki pentueen kasvattajalleen.
Nano prinsessa synnyttikin tyyliinsä sopivasti kolme tyttöpentua vappuna 2008 ja oli äitiysloman jälkeen omani. Tai niihin aikoihin aloimme olemaan Samin kanssa yhdessä, joten Nanolla oli isä(ntä)kin odottamassa kotona. Muistan niin elävästi, miten helpottunut Nano-mamma oli kun se pääsi minun mukaan pois vieroitusikäisten pentujensa luota, se vain huokaisi syvään autossa ja alkoi nukkumaan. Vaikka se olikin ollut oikein erinomaisen hyvä äiti, otti homma ilmeisen koville :)
Nanuliini on toisaalta maailman kiltein koira ja toisaalta aikamoinen ärrieriterrieri. Jälkimmäisen saa tuntea vain Tempo nahoissaan, Nanskupansku kiihtyy nollasta sataan nanosekunnissa suuttuessaan sille. Nanossa on terrierin temperamenttiä paljon enemmän kuin Tempossa. Kissoille ei edes Nano mahda mitään, niitä ei komentele kukaan. Tikru-kisu onkin saanut Nanon kaveriksi vähän pakottamalla, mutta hyvin näkyy sujuvan kaveruus :)
Nano kävi näyttelyissä sijoitusaikanaan ja voitti muutaman palkinnonkin. Tässä kuvassa se on näyttelytrimmissä.
Enimmäkseen se on kuitenkin superkiltti ja pysyy vapaana hallinnassa ihan missä vaan, vaikkei sitä ole koulutettu mitenkään erityisen hyvin. Pentukoulussa rinsessalle tuotti ongelmia istuminen märälle nurmikolle, se katsoi minua kulmiensa alta ja kertoi silmillään, että tottelisin kyllä muuten mutta...
Nano osaa muuten katsoa aivan erityisellä tavalla jotain vaatiessaan, sillä on todella ilmeikkäät silmät ja se jaksaa tuijottaa ja psyykata kohdettaan vaikka kuinka pitkään.

Sellaiset koiruudet, Hönö & Pönö! Ihan samanlaisia, mutta toinen on iso ja toinen pieni :) Tuon olemme aika monen lapsen suusta kuulleet näitä ihmisten ilmoilla talutellessa!

sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Lisää photoshoppailua!

Eteissuunnitelman "livenä" näkeminen osoittautui sen verran mukavaksi touhuksi, että photoshoppailin lisää tapetteja seiniin ja tietenkin niitä värejä lattiaan. Punaistakin lattian väriä yritin, mutta en lämmennyt millään. Seuraavissa näkyy niitä vihreitä ja hyvältähän ne näyttävät!

Tässä ensimmäisenä eiliset vaihtoehdot vihreillä lattioilla:
 
Bird & Pomegranate
Strawberry thief
Noiden vihreiden lattioiden sävyt ovat vain suuntaa antavia; lopulliset täytyy katsoa tarkasti valitun tapetin mukaan. Ylipäätään kaikki mahdolliset väriyhdistelmät täytyy sitten kokeilla sen valitun tapetin mukaan, nyt on vielä se valintakin täysin auki. Uusista kokeiluista minun suosikiksi nousi tämä Pimpernel:
Ja viimeisenä oikein perinteinen Golden Lily, tätä oli aikanaan Emmerdalessa Eric Pollardin kotona (hih):
Nyt tarvitsee nukkua yön tai parin yli niin kyllä se siitä valkenee! Ja teidän mielipiteitä otan vastaan edelleen enemmän kuin mielelläni!

lauantai 8. helmikuuta 2014

Eteisen photoshopit

Mitäpä sitä muuta voi tällaisena sadepäivänä tehdä kuin sohvailla ja surffailla..? No ainakin photoshopata eteissuunnitelmia ja innostua aina vaan enemmän asiasta!

Puuhastelin kahdesta tapetista näkymät, tässä ensimmäisenä Bird & Pomegranate:
Ja sitten Strawberry Thief:
Lattian väri oli todella hankala rasti, näissä molemmissa nyt sama tuollainen lämmin vaaleanruskea. Tumma lattia oli jo liian ahdistava kun seinissä on niin paljon mustaa, sen totesin heti alkuun.

Aijai, kylläpä sormet syyhyää... tätä menoa kevät on hyvinkin pian, ainakin täällä on hyvin keväinen keli. Outo talvi, mutta onpas helppoa talon lämmitystä, en nyt varsinaisesti kaipaa sitä pakkasta ja kuutta Ikea säkillistä halkoja päivässä ;)

perjantai 7. helmikuuta 2014

Morrisia tietenkin!

Palaan meitä suuresti innostavaan eteissuunnitelmaamme 68 neliön kamaluuden jälkeen. Esittelin teille aiemmin "brittikartano meets ranch" -suunnitelman, jossa kaavailimme ikkunaseinälle harmaantunutta laudoitusta. Sitten eräänä yönä minulla välähti: tänne jos minne täytyy saada William Morrisin tapetti! Mikä brittikartano se muuten olisi?

Harmaan lautaseinän tilalle tulee siis mustaksi petsattu puolipaneeli ja joku näistä Morrisin tapeteista:
Tapettinäytteet tulivat eilen Englannista (tietenkin!), tilasin ne maanantaina. Nopeaa palvelua! Ensikatselmuksen jälkeen suosikkejamme on alarivistä vasemman puoleinen Bird & Pomegranate ja sen vieressä oleva Strawberry Thief. Upeita tapetteja kyllä kaikki! Valintaamme ehtii vielä miettiä, aloitamme ikkunaseinän purkutyöt keväämmällä. Jos siellä on puhkilahonneita hirsiä odottelemassa niin ei tule niin kylmä sitten...

Haaveilimme Morrisia aikanaan olohuoneeseen, nyt on mahtavaa toteuttaa haave toiseen kohteeseen. Saattaa olla että se "meets ranch" tippuu suunnitelmasta kokonaan pois ja teemme eteisestä hyvin tummasävyisen, vaikuttavan sisääntulon. Teemme mahdollisesti mustan puolipaneloinnin myös tuolle valkoiselle hirsiseinälle, pitää katsoa onko se liian vaalea muiden uusien seinien valmistuttua. Ai että meille tulee hieno eteinen, tuskin maltan odottaa!

keskiviikko 5. helmikuuta 2014

68 neliötä tunnustettavaa


Vehkosuon Tessa heitti muutama päivä sitten haasteen, jonka tarkoitus on paljastaa joku kodinhoitoon liittyvä heikkous. Luulin ensin, ettei minulla kerta kaikkiaan ole mitään niin järisyttävää laiminlyöntiä josta saisi jutun aikaiseksi... Olen nimittäin melko siisti ihminen, tykkään järjestyksestä ja feng shuit ovat kohdallaan kun kaapit ovat kunnossa. Horoskooppimerkkini on neitsyt, mikä selittänee osittain tämän luonteenpiirteen. Totta kai niitä sotkuja aina on, muttei mitään sellaista vakiokohdetta, joka olisi aina hoitamatta.
No sitten mietin asiaa vähän enemmän ja kas kummaa, muistin yhden pikkujutun eli tuon meidän työsalin! Kyseessä on talomme kahdesta luokkatilasta toinen, olohuonetta muutaman neliön isompi huone, jonka olisi tarkoitus toimia verstaana.
Nykytila on kuitenkin hyvin surullinen... Työsaliin on roudattu kaikenlaista sekavaa kamaa kolmen vuoden ajan niin paljon, ettei siellä mahdu tekemään oikeastaan yhtään mitään. Viime kesän tiukka remppa pahensi tilannetta huomattavan paljon ja kuvauspäivän aamuyön tunteina dumppasimme salin niin täyteen tavaraa, ettei sinne päässyt puolta metriä pidemmälle. Nyt salin eri osiin mahtuu sentään kävelemään muutamaa kapeaa polkua pitkin.
Ovesta vasemmalla ovat kaikki työ- ja ratsastusvaatteet isossa kasassa lattialla, sitten siinä on vanha keittiön liesi ja jääkaappi ja sitten jotain jota näkyy yllä olevassa kuvassa. Banaanilaatikoissa on muutosta asti niissä ollutta tavaraa, varmaan kaikkea todella tarpeellista... Kuvan keskivaiheilta, ison läjän takaa saatat erottaa ikivanhat kangaspuut, jotka edellinen omistaja jätti tänne. Hienot kapineet, mutta vievät tilaa aivan liikaa, eikä niille oikein käyttöäkään ole. 
Oikeassa laidassa näkyvät Leijonalevyt kasasimme aikanaan kätevästi keskelle tilaa, en enää pysty ymmärtämään miksi.
Ovesta oikealle on kaikkea tällaista... pujotellaampa peremmälle... 
Jiirisahan sijoituspaikka suorastaan herättää työhalut!

Lattialla on kaiken muun roskan seassa tilaustyynyihin käyttämääni vaahtomuovirouhetta. Tyynyjen täyttäminen rouheella on niin sotkuista puuhaa, että teen sen mieluiten täällä. Huono puoli asiassa on, ettei niitä pysty oikein siivoamaan lattialta muun tavaran seasta ja rouhe kulkeutuu mukavasti kenkien pohjissa täältä joka paikkaan.
 Minun raaka-ainevarastoa.
Sitten helpottaa hetkiseksi! Tasoilla on valmiiksi maalattuja uusia katto- ja jalkalistoja, niitä tuli ostettua vähän reilummin viime kesänä. Uudet isännän sorvaamat hienot portinpylväät ja kunnostettavat portit odottelevat kevättä ja asennusta ulos.
 Lakanoiden alla uutta kevättä on jo muutaman vuoden odotellut meidän Paksu Poika.
Tänä vuonna se pääsee työsalista tien päälle, ihan varmasti! Ehdotin kerran isännälle Harrikan myyntiä vähäisen käytön vuoksi, johon hän sanoi, että se on hänelle sama asia kuin että minun pitäisi myydä Myrsky heppani. I rest my case. Meillä oli aiemmin molemmilla omat Harrikat, nyt ajellaan vuorotellen tällä Samin lapsuuden unelmalla.
Ainoa paikka, missä töitä pystyy oikeasti tekemään, on tämä minun spraymaalauspaikka. Tässä maalailen korujen ja kylttien sähköjohdosta taivuteltuja tekstejä. Saliin tulee jatkossakin jäämään linouleumilattia, ei paljoa haittaa kaatuneet maalipurkit ja muut erheet.
Peräseinällä on pieni kokoelma alkuperäisiä listoja ja jotain muuta sälää, sekä sähkövastuksella toimiva pönttöuuni.
Sitten käännymme takaisin tulosuuntaan ja ihailemme vielä hetken tavaran määrää ja sekasortoa! Salissa on entiset koulun keittiön kaapistot, joiden oviin kirjoitin, mitä laatikoissa pitäisi säilyttää. Muuten hieno idea, mutta tavaroiden palauttaminen paikoilleen tuntuu monesti aivan ylivoimaiselta suoritukselta.
Sen vuoksi ne jäävätkin usein eteiseen lipaston päälle ja ympäristöön.
Huh. Tämä juttu saa luvan toimia työsalin siivouksen ja uudelleen organisoinnin ennen -osana. Jälkeen -osa tulee keväällä, heti kun on niin lämmin ilma, että roskaa voi kantaa avonaisista ovista suoraan peräkärryyn ja edelleen kaatopaikalle. Sillä tämän neitsyen pää ei kestä tätä kaaosta enää yhtään kesää pidempään!