keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Hyvää Joulua!

Jouluterkut Riuttalasta! Täällä on juuri siivottu sekä somistettu ja kaikki on valmiina huomista varten. Silloin syödään, saunotaan, syödään ja rentoudutaan. Ja ehkä vähän vielä syödään. Minä en olekaan vielä yhtään jouluateriaa syönyt, joten odotan jo vesi kielellä huomista, ehkä huomaattekin :)
♥ Oikein hyvää, makoisaa ja rentoa Joulua teille kaikille ♥
toivovat: Sanna & Sami

keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Eteisen värit & valaisimet: check!

Olemme saavuttaneet melkein vuoden pohdintojen (no välillä on tehty jotain muutakin kuin pohdittu näitä) jälkeen tämän ihanan hetken; kaikki eteisen värivalinnat ovat nyt selvät!

Valmistuin jo kesäkuussa maaseutuyrittäjäksi ja olin toissa viikolla valmistujais- ja itsenäisyyspäiväjuhlassa Osaran maamieskoulun vanhassa salissa (kuva oikealla). Yht'äkkiä tajusin, että siinä ihan silmieni edessä olivat värit meidänkin eteisen oviin!

Ovien myötä koko muukin värimaailma loksahti paikoilleen kuin itsestään, kas tässä:
Ovet maalaamme siis kahdella eri oliivinvihreällä, ovi- ja jalkalistat sekä följarit hyvin tummalla petroolilla ja kattolistat puuteriroosalla. Englantilaisen paneloinnin sekä naulakkokaapin vahaamme konjakin sävyisiksi. Lattia olisi tummanruskea. Näyttää ainakin omaan silmään hienolta ja sopivan yllättävältäkin yhdistelmältä nuo värit.
Maalasin koemielessä ovien vihreällä naulakkokaapin sisälle jäävät hirret. Kylmää hikeä valuen valitsin vihreän sävyä maalikaupan viuhkasta... Vihreän sävy (Tikkurila N453) osui kuitenkin aivan nappiin ja poisti epävarmuuteni värien valitsemisen suhteen. Absoluuttiseksi kehuttu värisilmäni sai nimittäin kovan kolauksen taannoisessa possutakka -episodissa.

Uulan himmeä Into maali jättää hienon, täysin matan pinnan. Pieni purkki ei riittänyt aivan tasaiseen lopputulokseen, mutta kuten sanottua, seinä jää kaapin sisälle, joten ei sen niin väliä.

Naulakkokaapin rakentamisella ei ole nyt niin kiire, kun hirsissä on hyvä väri.
Hyvin pitkän mietinnän jälkeen olemme hankkineet eteiseen myös kattovalaisimet. Ne ovat Ellokselta ja ihan täydelliset. Luovuimme vanhojen etsimisestä, koska olisi ollut hankalaa löytää kahta tai useampaa samanlaista valaisinta, kun emme halunneet pallon muotoisia lasikupuja. Voi olla, että noita valaisimia tulee vielä 1-2 lisää kun huone on kuitenkin 13 metriä pitkä.

Yläkerran uuden huoneen tapetit ovat jo kotona ja pääsemme huoneen kimppuun oikein kunnolla Joulun välipäivinä kun isäntä on vapaalla. Kova tavoite on saada huone asumiskuntoon (ei sisällä sähkötöitä) loman aikana!
Tänne Satakuntaan on todennäköisesti tulossa musta Joulu, joten virittelin valkeita juhlakoristeita eteistä piristämään.

Rentoa Joulumieltä kaikille juhlavalmisteluihin!

maanantai 7. joulukuuta 2015

Kupupupu ja muita ihania

Synkän ja myrskyisen viikonlopun jälkeen paistaa aurinko ja ihan sen kunniaksi kuvasin laittamiani talvisia asetelmia. Asetelmissa olevat kukat ovat toki kovin jouluisia, mutta muuten ne ovat jossain muodossa kevääseen asti säilyviä kausiasetelmina.

Olen muutenkin enemmän kausi- kuin joulukoristelija. Joulukuusi tulee kyllä, mutta vasta aatonaattona. Ja kausivaloja on pakko olla, kun ei tätä mustaa taksyä (talvisyksyä /  takasyksyä) muuten jaksa!
Olohuoneen pöydältä löytyy jo täydessä kukassa ja tuoksussa oleva hyasintti. Se pääsi mummolani sokerikuppiin kauriin ja omenan kera. Tarjotin on taas isännän mummon peruja. Nuo saksalaiset eläinfiguurit ovat minusta ihan mahtavia.
Keittiön pöydältä löytyy tällainen kokoelma. Saimme pian toista kertaa kukkivan amarylliksen tuliasena, en ole aiemmin osannut sellaista kaivatakaan joulukukaksi. Mutta nyt täytyy hankkia vielä uusi versio Jouluksi, ehkä valkoisena.
Tarjottimille on kätevä koota pieniä aarteita. Kuparisessa kauhassa on minun tulitikkuaski aarteet. Vanha Valio tikkuaski löytyi täältä meiltä ja etummainen hevosen uitto -aiheinen aski on ostettu vuosia sitten Mikkelistä Tertin kartanosta. Tuo Valio aski on lähes täysi ja tulitikut toimivat vielä, se voi olla joskus sadan vuoden päästä arvokas aarre!
Asetelman ykkössuosikki on kuitenkin vanhaan valaisimen lasikupuun vangittu pupu ja timantti. Äiti toi kuvun, isäntä laittoi sen sisään pupun ja minä somistin loput, oikea ryhmätyö siis :)

tiistai 1. joulukuuta 2015

Lounge

Meidän eteisestä löytyy jo respa, joten tämä uudistettu takkapääty lienee sitten lounge! Siinäpä voi sitten aikanaan matkailuasiakkaat mukavasti odotella vaikkapa hevoskyytiä.

Sain tosiaan vihdoin pinkopahvitettua ja tapetoitua tämänkin päädyn, juttu toisesta päädystä löytyy täältä.

Tässä päädyssä oli aiemmin respa, joka muutti kolmatta kertaa eteisessä.
Nyt sen paikka on mukavasti ikkunan ääressä heti ulko-oven vieressä. Tosin sellainen kunnon respafiilis hieman kärsi, kun pöytä ei ole enää tulijaan nähden poikittain. Eteisen kapeus ja moneen suuntaan menevät ovet ja kulkuväylät pakottivat pöydän nyt näin.

Kuvassa näkyy myös seinään nastoilla kiinnitetty Toile de jouy -tyyppinen verhokangas, jonka tilasin jo keväällä. Teemme verhotankojen pidikkeet itse ja sitten nuo följarit pitäisi maalata ennen verhojen ompelua ja paikoilleen laittoa. Pitäisi tehdä jotain ennenkuin voi tehdä jotain -tilanne, hyvin tyypillinen. Tuo koko ikkunaseinä paneloidaan brittityyliin sitten joskus.
Sisäpuolinen seinä alkaakin olla naulakkokaappia ja listoja vaille valmis. Naulakon takana loistavat valkoiset hirret, mutta toivottavasti eivät enää pitkään:
Naulakkokaapin luonnos näyttää tältä. Suunnittelimme ensin ihan umpinaista ovellista kaappia, mutta ajattelin, että sen kanssa menisi hermot. Ulkona tulee kuitenkin rampattua monta kertaa päivässä ja on kiva, että päällysvaatteet ovat näppärästi saatavissa, mutta kuitenkin vähän piilossa. Koulun aikainen naulakko jää rakennelman sisään sellaisenaan, en raaski maalata sitä. Taustalle jäävät hirret maalaan tummaksi.

Minulla on tuo luonnosvihko kokoajan käden ulottuvilla, siihen on monet jo toteutuneetkin suunnitelmat piirretty. Tavallisesti saan ideat telkkaria katsellessa, siinä kai aivot ovat jotenkin sopivassa nollatilassa.

Monta väriä on vielä päättämättä. Paneloinnista, följareista ja naulakkokaapista piti tulla petroolinsiniset, sama sävy kuin olohuoneen takan muurissa. Emme ole kuitenkaan ihan varmoja siitä sävystä. Ovien, lattian ja listojen värit ovat myös auki.
Lattia olisi hienoa maalata aivan tummaksi, mutta näin kura-aikaan se olisi samannäköinen kuin respan pöytä. Pöytä on kissojen suosikkipaikka, kuten kuvasta näkyy :)

Värit löytyvät kyllä aikanaan, kun tämän eteisen kanssa ei pidetä sen kummempaa kiirettä. Nyt olisikin korkea aika laittaa kaikki paukut yläkerran pakkasolohuoneen rakenteluun, pahimmat purkuhommat alkavat onneksi olla takanapäin! Itseasiassa voisin kutsua huonetta tästä eteenpäin monitoimihuoneeksi, kuvaa käyttötarkoitusta paremmin. Pääsen kohta taas tapetoimaan JA laatoittamaan, kivaa!

maanantai 30. marraskuuta 2015

Tapetointivinkkejä

Ensin haluan kiittää teitä lukijoita vielä kerran edelliseen postaukseen saamistamme ihanista kommenteista, olette mahtavia! Ja jos tuo kertomuksemme antaa toivoa jollekin muulle lapsettomuuden kanssa painivalle, on se todella hienoa.
 
Olen taas lempipuuhassani (mitä remontointiin tulee) eli tapetoimassa. Pinkopahvitin eteisen toisen päädyn sisäseinän viime viikolla ja tänään oli aikaa tapetoinnille.

Siinä tapetoidessa tuli mieleen monet keskustelut kyseisen tehtävän vaikeudesta, kun olen yrittänyt puolustaa lajin helpoutta. Minulle tapetointi on ollut jostain syystä aina hyvin helppoa, vaikka tässä talossa ei ole taatusti yhtään suoraa seinää. Olen myös tehnyt tapetointia "normaaleihin" osakehuoneistoihin, enkä ole sen helpommaksi tai vaikeammaksi kokenut niiden suorien kiviseinienkään tapetointia. Paitsi tänä syksynä, kun tapetoin äidin asuntoon sellaista täysin muovipintaista tapettia... vaikka seinä oli suora, oli sen tapetin laittaminen ihan hirveää. Jos joku on joskus aloitellut tapetointia sellaisella muovitapetilla ja kokenut tehtävän toivottomaksi, niin en ihmettele!

Niinpä ajattelin kertoa täällä muutaman vinkin, joiden uskoisin helpottavan aloittelevien tapetoijien taivalta.

Kannustan kaikkia ainakin kokeilemaan rohkeasti, tätä hommaa ei tarvitse pelätä!

Käytän täällä kotona ja mielellään muuallakin jauhomaista liisteriä, joka sekoitetaan itse veteen. Kotona käytettävän täytyy olla lisäksi hengittävää vanhanajan liisteriä. Teen liisteristä sellaista helposti levitettävää, mutta kuitenkin niin paksua, ettei se valu sudista ihan valtoimenaan.
Liisteröin vuodat aina lattialla, ellei nyt ihan vieressä ole tarpeeksi pitkää pöytää (eli kerran on ollut). Leikkaan kaikki vuodat valmiiksi ja käytän niitä liisteröitävän vuodan alla, joten lattiaa ei tarvitse suojata erikseen. Viimeisen vuodan reunojen alla voi käyttää ylijääneitä tapettisuiruja tai sanomalehteä. Käytän liisteriä reippaasti, varsinkin huokoinen alusmateriaali (kuten pinkopahvi tai huokolevy) ja paperitapetti imevät kyllä kaiken liisterin.
Liisteröinnin jälkeen käännän vuodan vettymään niin, että yläpään taite on vähän lyhyempi. Seinään laitettaessa avaan ja asettelen ensin yläpään paikoilleen ja vasta sen jälkeen avaan alapään taitoksen.
Asettelen vuodan seinään aina ensin siitä reunasta, joka on edellistä tapettivuotaa vasten. Tämän jälkeen käyn koko tapetin läpi painaen sitä alustaan pyörivällä liikkeellä edeten kohti toista reunaa. Käytän tähän touhuun pyyhettä, en ole ikinä edes kokeillut sellaista tapetointilastaa. Painelen pyyhkeellä erityisen huolellisesti vuodan reunat, sillä saa samalla pyyhittyä reunan yli tulleet liisterit.

Jos vuota tarttuu seinään jotenkin ihan hullusti, niin ei mitään hätää! Ainakin tällaiset perinteiset liisterit kuivuvat tosi hitaasti ja koko vuodan voi ottaa irti seinästä ja asetella uudestaan. Olen saanut tämän tempun onnistumaan jopa olohuoneessamme, jossa vuota oli 3,4 metriä pitkä. Toki siinä tarttui irtiottaessa liisteriä viereiseen tapettiin, mutta senhän saa pyyhittyä kostealla liinalla pois. Yleensäkin nämä laadukkaat paperitapetit sietävät käsittelyä vaikka mitenkä paljon tapetoidessa. Lisäksi ne ovat paljon paremmin muotoiltavissa kuin muovipinnotteiset tapetit.

Laitan vuotien reunat aina millin verran päällekäin, vaikka kyseessä olisi puskusaumaan laitettava tapetti. Näin välttyy raoilta vuotien välissä, etenkin jos alla on huokoinen seinäpinta, joka elää kuivuessaan.
Pinkopahvia tapetoidessa laitan reunat pari milliä päällekäin, koska pinkopahvi elää todella paljon, kun se kastuu tapetoidessa uudestaan.
Tämän opin tapetoidessani ensimmäistä pinkopahvitettua seinää eteisessä, vuotien väliin jäi todella paljon rakoja. Niitä olen sitten väritellyt tussilla aina kun jaksan...
Ainakin näissä vanhoissa taloissa on paljon tällaisia "jänniä" kohtia. Nämä toisen huoneen puolella olevien följareiden pultit sain tapetoitua nätisti niin, että tein tapetin alle tällaiset paikkapalat. Varsinaisen tapettivuodankin asettelin ensin kuivana seinälle ja leikkasin siihen nuo pulttien muodot mahdollisimman tarkasti. Kaikkien tapetin alle jäävien paikkapalojen reunat kannattaa repia ohuiksi, jolloin ne eivät erotu tapetin alta. Ja mitä rohkeampi kuvio tapetissa on, sitä vähemmän seinän epätasaisuudet sieltä näkyvät :)

Toivottavasti näistä vinkeistä oli apua jollekin teistä! Ja juttu tuosta tänään tapetoimastani eteisen päädystä tulee tällä viikolla, kun olisi vaan joku vähän valoisampi päivä kuvata.

Tsemppiä kaikille tähän pimeään ja sateiseen viikkoon ♥

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Huone, jota emme uskoneet pääsevämme koskaan tekemään


Minun kohdussa kasvaa vauva ja se on aikamoinen ihme. Sitä vauvaa on tehty melkein seitsemän vuotta keskenämme ja myös muiden ihmisten toimesta laboratorion koeputkessa. Mutta juuri tämä vauva päätti kuitenkin tarttua kiinni elämään ihan perinteisin menetelmin pitkän hoitotauon päätteeksi. Juuri hetkeä ennen, kun niitä pakkasessa edelleen olevia alkioita olisi taas kokeiltu kohtuuni istuttaa. Kaikki maagiset ainekset tuossa tapahtumassa oli päivämäärienkin puolesta kasassa, vauva sai alkunsa minun syntymäpäivänä tai ainakin hyvin lähellä sitä. Itse pidämme kiinni syntymäpäiväteoriasta :)
Seitsemän vuotta on pitkä aika odotella, mutta silti tämä muutos asiantilaan tuntuu odottamattomalta. Näimme pienen vauvamme ensimmäistä kertaa viime viikolla ultrassa ja päätimme silloin, että alamme uskomaan tähän täysillä, ei enää "entä jos tää ei onnistu kuitenkaan" –ajatuksia. Meistä tulee toukokuussa vanhempia.
Blogin sisältöön tämä ei tule vaikuttamaan, tästä ei siis tule raskaus-/vauvablogia, vaan aiheet keskittyvät edelleen remonttiin, sisustamiseen ja asumiseen. Tosin blogin hiljaiseen syksyyn tämä raskaus on jo vaikuttanut; en esimerkiksi pystynyt jatkamaan eteisen remonttia kun pinkopahvin haju ja sitä myötä Morris tapetin kuviokin aiheuttivat oksettavaa oloa! Muutenkin voimat ovat menneet ihan päivittäisten askareiden toimittamiseen. Nyt olen kuitenkin päässyt tuon pahimman vaiheen yli ja uskonpa, että uskallan kokeilla pinkopahvitustakin pian.
kuvalähteet: juliste vas.kuva oik.kuva tuotekuvat
On yksi huone mihin tuleva vauva vaikuttaa, nimittäin yläkerran juuri nyt valmisteilla olevaan talviolohuoneeseen. Siitä tulee yhdistelmä olohuonetta ja lapsen huonetta. Enimmäkseen se tehdään kuitenkin lapsen huoneeksi. Ihan uskomaton ajatus, että suunnittelemme, remontoimme ja sisustamme huonetta lapsellemme! Se on oikea unelmien täyttymys. Huone, jota emme uskoneet pääsevämme koskaan tekemään.

keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Kulissit kuntoon: risusavotan loppu

Tämän jutun tarkoitus lienee kuvata hieman sitä mitä teemme täällä varsinaisen remontin (ja elämisen) lisäksi. Jutussa myöhemmin kuvaillut työt olivat osa pitkää "pitäisi tehdä mahdollisimman pian ennen talvea" -listaa, joka saadaan suoritettua yleensä aivan viime tipassa ennen lumien tuloa. Ja ihan aina jää jotain tekemättä, odottamaan kevättä.

Grand Designs ohjelmassa meidänkin toteuttama elämäntapa muotoiltiin taannoin hienosti; talo on aktiivinen osa asukkaiden elämää. Kuulostaa hienolta ja lohdulliselta noin, paljon paremmalta kuin vaikkapa ikuinen pakkotyöleiri ;)
Järjestimme itsellemme kekrin kunniaksi kolmen päivän mittaisen pihakokkosession.
Noiden päivien aikana saimme poltettua kaikki keväällä otetussa kuvassa näkyvät oksat.

Neljä isoa oksakasaa (joista ei jostain syytä löydy kuvia) olivat "kuivumassa" vähemmän edustavasti pihamme tien puoleisella sivulla koko kevään, kesän ja syksyn. Kesällä valtoimenaan kasvanut heinikko ja tienvierustan syreenirivistö peittivät niitä edes vähän.

Kuvassa näkyvät klapikasat saimme elokuussa rakennuksiin sisälle. Kesän alku oli niin sateinen, että niiden kuljettelu alkoi vasta heinäkuun lopussa. Klapeja tuli reilut 30m3 ja niiden siirtely kotti- ja maitokärryillä sekä Ikea-pusseissa sisätiloihin ei ollut ihan pikkuhomma julkisivuremontin sivussa hoidettavaksi. Onneksi äitini oli isona apuna tässä, kävi meillä kuntosalilla.
Äiti pitää meidät myös kransseissa ja muissa pihakoristeissa. Ovikranssin teimme yhteistyössä tänään.
Kuusen ja koivun runkopöllit odottavat klapikonetta (jota emme omista) tai jotain muuta ihmettä tontin reunassa. Talven aikana on tarkoitus hankkiutua eroon lopuistakin tienvieruksen puista niin, että jäljelle jää vain syreeniaidanne. Katsotaan kuinka käy...
Polttopäivien lopuksi siivosin tuhkakasat ja leikkasin viikatteella paikoin vyötärölle ulottuvat heinät lyhyiksi.

Eihän tuo näkymä mikään kaunis ole, mutta ainakaan siinä ei ole näkyvissä yhtään risukasaa! Niitä ensi kevättä odottavia hommia löytyy tästäkin kuvasta; taloa lähellä olevan mullan levittäminen tälle alueelle, soran ja nurmikon reunan särmääminen, talon maalaus... Kiva, että on syksy ;)
Viime kesänä tässä oli jo hieno ja monipuolinen niityn alku, joten kyllä ne kulissit vielä kuntoon saadaan tuonne tiellekin päin!

Ensi kesänä hepat saavat hoitaa täman alueen leikkaamisen kesän lopuksi. Olemme käyttäneet niitä menestyksekkäästi esiruohonleikkureina takapihalla parina kesänä, lisäbonuksena niistä saa hauskaa lounasseuraa.
Itselleni lupaamaksi palkinnoksi urakasta sain tänään laittaa kausivalot keittiön ja yläkerran ikkunoista näkyvään päätyyn. Ne näkyvät myös tielle päin.
Nyt kun tulisi vielä vähän lunta niin olisipas nättiä!

tiistai 20. lokakuuta 2015

Talviolohuoneeseen ennen pakkasia?

Heippa pitkästä aikaa! Ensin pahoittelut hiljaisuudesta, mutta tyhjästä on paha nyhjästä. Remppa- ja sisustusrintamalla ei siis ole tapahtunut mitään, paitsi viime viikonloppuna, vihdoinkin! Jatkoimme nimittäin talviolohuoneen parissa, sen kanssa tulee kohta kiire...

Saimme perjantaina vietyä kaatopaikalle jo tammikuussa purkamani keittiökaapistot ja lattialevyt ja sen myötä huoneessa mahtui taas purkamaan lisää.
Sunnuntaina kyytiä sai lasketun välikaton kipsilevyt ja lasivillat (sekä hirveä määrä villoissa ollutta hiirenkakkaa). Lasivillat odottavat seuraavaa kaatopaikkakeikkaa noissa jätesäkeissä.

Alkuperäinen paneelikatto on hyvässä kunnossa, tosin kattolistat uupuvat tietenkin keittiön puoleiselta seinältä... Ei niin hyvää tuuria, että kaikki olisi jätetty paikoilleen.
Keittiöseinä on niin järjetön sillisalaatti, että puramme pois nuo koolaukset ja sähkövedot ja huokolevytämme koko komeuden piiloon. Tämän seurauksena seinälle täytyy keksiä tapetti, muilta seiniltä yritän vielä saada esiin vanhoja tapetteja tuon vaalean 90-luvun tapetin alta. Ehkä.

Huoneeseen on pakko tehdä uudet sähkötyöt ammattilaisen voimin, joten aiemmin suunniteltu nollabudjetti ei tule toteutumaan kuitenkaan. Niinpä olisikin ihana tapetoida koko huone tällä tapetilla:
Se on Lisa Johansson-Papen 50-lukulainen Poikilo Pihlgren & Ritolan valikoimista.
Keittiöseinälle tulee eräänlainen minikeittiö jatkossakin. Vasempaan nurkkaan tulee Tampereelta purkutalosta hakemamme pieni rosteriallas sekä samasta paikasta haettua ensolevyä. Isäntä tekee alakaapiston paneelista ja kaapiston voisi petsata kevyesti vaaleaksi.

Tuon päädyn lattian kunto on vielä arvoitus, koska emme ole purkaneet lattiaa sinne asti. Puolet 50-luvun linoleumista on jo otettu esiin ja tähän asti sen kunto on ollut tosi hyvä. Veikkaan kuitenkin, että lattian kanssa joutuu kikkailemaan tässä päädyssä, koska siinä on ollut mm. puuhella aikoinaan.

Näillä näkymin viereinen 30-luvun kammari saa rinnalleen hyvin 50-lukulaisen huoneen. Kaikki meidän tuohon uuteen huoneeseen suunnittelemat kalusteet ovat nimittäin 50-lukua, vähän sattumalta. Mitään ei tarvitse ostaa, vaan kaikki kalusteet löytyvät jo omista nurkista.
On kyllä hauska tehdä pitkästä aikaa ihan uusi huone käyttöön. Tästä tulee meille ihana talvipesä ja eiköhän sille kesäisinkin käyttöä löydy! Toivomme nyt lauhaa alkutalvea, tässä on vielä muutama mutka matkassa ennenkuin huone näyttää ylläolevien photoshoppailtujen kuvien mukaiselta :)

maanantai 21. syyskuuta 2015

Nurkka kerrallaan

Perjantaina täällä satoi koko päivän, niinkuin vissiin joka puolella Suomea. Hyödynsin sadepäivän puuhastelemalla eteisprojektin parissa ja olemme taas yhden nurkan verran lähempänä eteisen muodonmuutosta.
Päätyseinän laipio on hurjan vino, tapetti on suorassa :)
Eteisen toinen pääty näyttää tänään tältä. Keskeneräistä on vielä paljon, mutta yleisnäkymä alkaa olla sitä mitä haluamme. Seuraavaksi pitää päättää kaikkien sisäovien värit, nuo valkoiset loistavat aivan liian valkoisina nyt.
Työsalin (eli toisen luokan) oven ympärysseinä sai kunnian olla ihka ensimmäinen pinkopahvittamani seinä. Pinkopahvitus oli muuten mukavaa ja helppoa, mutta noiden nupinaulojen naulaamiseen meinasi mennä hermot! Onneksi isäntä tuli auttamaan ja homma eteni ripeästi.

Eteisen ikkunat ovat koilliseen päin ja se on varsin haastava kuvattava valon suhteen. Aamuaurinko paistaa ikkunoihin vinosti, päivän se on ihan pimeä ja syysiltoina siellä on valoa, kun matalalla oleva aurinko heijastuu jännästi itäiseltä taivaalta eteiseen. Pahoittelen joidenkin kuvien huonompaa laatua tästä johtuen, ei meinaa tuon perusjärkkärin perusobjektiivi riittää ihan kaikkeen...
Nurkassa on ihana hylly, jonka löysin kylän kirpputorilta kesällä. Minun oli tarkoitus maalata se nätimmän väriseksi, mutta tuo ruskea käykin eteiseen erinomaisesti. Se kaipaa vielä lisää rekvisiittaa hyllyilleen.
Sitten siihen jo hankittuun rekvisiittaan! Habitare messut tarjosivat yllätyksekseni mahdollisuuksia ostella kaikkea jännää eteiseen. Sieltä löytyi valkoinen papukaija levitoivan kirjoituskoneen päälle.
Vasemmalla oleva musta sulka ja oikealla oleva kynttilänjalka ovat myös aivan täydellisiä hankintoja mystisen tunnelman luomiseen...
Mutta varsinainen löytö oli tämä estettä hyppäävä nahkalla päällystetty poni antiikkipuolelta! Sillä on tallessa kaikki varusteetkin (tosin satulalle on käynyt jotain outoa) ja tuon esteen ja jalustan aion entisöidä, harmaa maali on maalattu jälkeenpäin.
Poni on respassa päivystävän "My Precious" hepan kaveri ja pitkän linjan antiikkimyyjän mukaan nämä nahkalla päällystetyt hepat ovat todella harvinaisia. Hän oli suorastaan hämmästynyt, kun kerroin, että minulla on ponille kotona kaveri odottamassa. My Precious löytyi aikoinaan huuto.netistä. Tällaiselle menneisyyden vangille Habitare messujen parhain anti taisi ollakin antiikkipuolen tavaroiden ihastelu.

torstai 10. syyskuuta 2015

Levitoiva kirjoituskone

Heiiii... Mistä tietää, että on syksy? No ainakin tästä minun kiivaasta postaustahdista, Riuttalan koulun emännällä on perus syysmania päällä :)
Meillä on kaksi vanhaa kirjoituskonetta, joista toinen on käyttökunnossa ja toinen koristeena. Eteisen remontin teemana on Hullun Hatuntekijän teekutsut brittikartanossa ja sehän nyt oli ihan selvää, että laitan koristeena oleva kirjoituskoneen ylösalaisin eteisen kattoon.
Kun kerroin ystävälle ideasta, hän somistusammattilaisena osasi kertoa sellaisesta asiasta kuin somistussiima. Siimaa löytyikin paristakin nettikaupasta ja nyt näyttää, että tuo kone todellakin levitoi siinä itsekseen! Sanat roikkuvat koneesta ohuemmalla korusiimalla. Ne tulevat Led Zeppelinin biisistä ja käyvät minusta hyvin Liisa ihmemaassa meininkiin. Mainio papukaija löytyi Habitare-messuilta.

Aasinsiltana haluan mainita, että Led Zeppelin on minulle Se Bändi, olen fanittanut sitä kutakuinkin 26 vuotta (!) ja tämän kesän Robert Plantin keikka Pori Jazzeilla oli elämäni hienoimpia kokemuksia.
Olisi ihana jatkaa eteisen parissa, seuraavaksi aion tehdä verhotankojen pidikkeet ja verhot, sitten on vuorossa pinkopahvitusta ja tapetointia. Mutta sähkökaapin oveen kirjatut syksyn viimeiset ulkohommat on pakko tehdä, plääh. Aamupäivän hassuttelun jälkeen aion saada vedettyä yli ainakin tuon klapit katon alle kohdan, niitä ei ole kuin pari-kolme Ikea kassillista siirrettävänä.

tiistai 8. syyskuuta 2015

Antikliimaksi

Oijoi... Kokonaista kaksi vuotta mietimme sopivaa väriä olohuoneen takkoihin ja tämän kesän aikana se selvisi; vanharoosa. Mikään uuden takan valmistumisen aikoihin photoshoppaamistani väreistä ei napannut ja piti keksiä jotain aivan muuta.

Kun on kaksi vuotta tuijotellut harmaalla laastipinnalla olevia takkoja, hetki jolloin niitä pääsee maalaamaan on mahtava! Kunnes jo ensimmäiseen takkaan väriä sivellessäni se näytti hurjan pinkiltä...
Sävy muuttui kuitenkin sen verran kuivuessaan, että maalasin toisenkin takan. Toivoin parasta ja pelkäsin pahinta... Isännän tullessa kotiin tajusin ilmeestä, että paha on.
Toisen takan pelastukseksi koitui kuitenkin petroolinsiniseksi maalaamani muuri, joka oli suunniteltu juttu. Ihan uskomatonta, miten värin sävyyn vaikuttaa sen viereinen väri! Vaikkei siinä pitäisi olla minulle mitään uutta, Ittenin väriopin opiskelleelle ihmiselle...

Maali on Uulan Intoa, ei mitään halpaa lateksia kun kerrankin pääsin maalaamaan neitseelliselle pinnalle. Eli purkki maksoi niin paljon, että nyt on vain totuteltava tähän pinkkiyteen. Ostimme maalia vielä kaiken lisäksi liian paljon, 2,7 litran purkista jäi yli puolet jäljelle valkoisen pohjamaalauksen ansiosta.
Tuota samaa petroolinsinistä on tulossa aikanaan myös eteiseen ja se sävytetään Intoon (muurissa oleva maali ei ole Intoa). Pitää katsoa sitten saisiko sillä lantrattua tätä pinkkiä maalia parempaan suuntaan.
Surkuhupaisin asia tässä on se, että minulla oli tiedossa hyvä vanharoosa sävy, jolla mm. halkolaatikko (kuvassa oikealla) on maalattu. Mutta ilmeisesti ajattelin, että valitaan uusi, vielä parempi sävy :)

No ei se mittään, sellaista sattuu ja ei tämä niin vakavaa ole!