keskiviikko 14. tammikuuta 2015

Lappalais Villen pöydälle tapahtunutta

Tänään vuorossa lupaamani esittely keittiön uudesta ruokapöydästä ja päivitetyistä tuoleista. Lisäbonuksena tarina vanhan pöydän elämänvaiheista!
Aloitetaan siitä vanhasta pöydästä, en ole vissiin sen tarinaa täällä kertonutkaan. Parempi myöhään kuin ei silloinkaan!

Pöydän ja toisen penkin on tehnyt isäntä Ville Lappalainen Pohjois-Savossa Varpaisjärvellä sijaitsevalle Itälahden tilalle vuonna 1933. Toinen penkki on vanhempaa tuotantoa, kyseessä kun on vanha kylän mahtitila. Kävin tilalla hevostelemassa lapsena, silloin se oli jo nykyisten omistajien Livsonien hallussa. Linkistä löytyy juttu heidän pojastaan ja samalla perheen tarinaa, siinäpä vasta elämänmuutosta on ollutkin! Perheen muutto pienelle kylälle oli suuri tapaus aikoinaan. Mummolani (nykyinen enola) sijaitsee samalla kylällä.

Pöytä penkkeineen tuli meille Itälahdesta enoni ja isäni avustuksella. Sitten maalasin pöydän ja toisen penkeistä, kuvia tässä jutussa. Jossain kohtaa penkit lähtivät vintille ja kyllästyin pöydän väriinkin. Ennen keittiöön muuttoa pöytä tuoleineen oli tämän näköisessä kuosissa. Koska pöytätason puhdistaminen puupinnalle osoittautui melkein mahdottomaksi tehtäväksi, päätimme, että isäntä tekee uuden tason lankuista.
No sitten pöytä muutti tosiaan keittiöön, maalasin jalan mustaksi ja se sai uuden tasonsa. Pettymys olikin suuri, kun huomasimme että uusi kapeampi taso ei sovikaan jalan kanssa yhteen. Istujan polvet ottivat kiinni keskipalkkeihin.
Meillä oli varastossa kaksi Ikean pukkijalkaa ja mustiksi maalattuina ne pääsivät väliaikaisiksi jaloiksi. Isäntä puuseppoilee sitten joskus uudet hienot jalat, tietenkin.
Tämän kaiken pyörittelyn tuloksena meillä oli upea vanha pöytä penkkeineen varastossa vailla tietoa tulevasta. Kunnes ystävämme kävivät hakemassa meiltä ylimääräisen vessanpöntön ja huomasivat samalla työsalissa majailleen pöydän. Heidän uusi talonsa oli juuri valmistunut asuttavaan kuntoon ja sinne oli haaveiltu pitkää pöytää. Niinpä teimme kaupat pöydästä ja penkeistä, maltoin luopua niistä kun menivät niin hyvään kotiin huipputyypeille. Nautimme vuoden ensimmäisenä päivänä iltapalaa näiden ystäviemme luona kovin tutunoloisilla kalusteilla!
Sitten takaisin meille. Päällystin 50-luvun tuolit mustalla laadukkaalla keinonahalla, edellinen farkkukangas ehtikin olla tuoleissa yli kymmenen vuotta. Noiden tuolien lisäksi mukana on kaksi mustaksi maalattua Aalto 69 -tuolia, jotka äitini on löytänyt puoli-ilmaiseksi kirpputorilta.
Isäntä teki tason koivulankuista puuseppokoulussa. Käsittelimme tason Osmo Colorin läpikuultavalla puuvahalla. Ensimmäinen kerros on sävyä Konjakki ja sen päälle laitoimme kaksi kerrosta kirkasta vahaa. Halusimme tason samansävyiseksi kuin nuo 50-luvun tuolit ja pääsimmekin tosi lähelle!

Mahtaako tämä uusi pöytä nähdä maailmaa yhtä paljon kuin Lappalais Villen tekemä? Olisi niin hienoa jos kaikki vanhat tavarat osaisivat kertoa tarinansa, meilläkin kävisi kova pulina!