keskiviikko 14. tammikuuta 2015

Lappalais Villen pöydälle tapahtunutta

Tänään vuorossa lupaamani esittely keittiön uudesta ruokapöydästä ja päivitetyistä tuoleista. Lisäbonuksena tarina vanhan pöydän elämänvaiheista!
Aloitetaan siitä vanhasta pöydästä, en ole vissiin sen tarinaa täällä kertonutkaan. Parempi myöhään kuin ei silloinkaan!

Pöydän ja toisen penkin on tehnyt isäntä Ville Lappalainen Pohjois-Savossa Varpaisjärvellä sijaitsevalle Itälahden tilalle vuonna 1933. Toinen penkki on vanhempaa tuotantoa, kyseessä kun on vanha kylän mahtitila. Kävin tilalla hevostelemassa lapsena, silloin se oli jo nykyisten omistajien Livsonien hallussa. Linkistä löytyy juttu heidän pojastaan ja samalla perheen tarinaa, siinäpä vasta elämänmuutosta on ollutkin! Perheen muutto pienelle kylälle oli suuri tapaus aikoinaan. Mummolani (nykyinen enola) sijaitsee samalla kylällä.

Pöytä penkkeineen tuli meille Itälahdesta enoni ja isäni avustuksella. Sitten maalasin pöydän ja toisen penkeistä, kuvia tässä jutussa. Jossain kohtaa penkit lähtivät vintille ja kyllästyin pöydän väriinkin. Ennen keittiöön muuttoa pöytä tuoleineen oli tämän näköisessä kuosissa. Koska pöytätason puhdistaminen puupinnalle osoittautui melkein mahdottomaksi tehtäväksi, päätimme, että isäntä tekee uuden tason lankuista.
No sitten pöytä muutti tosiaan keittiöön, maalasin jalan mustaksi ja se sai uuden tasonsa. Pettymys olikin suuri, kun huomasimme että uusi kapeampi taso ei sovikaan jalan kanssa yhteen. Istujan polvet ottivat kiinni keskipalkkeihin.
Meillä oli varastossa kaksi Ikean pukkijalkaa ja mustiksi maalattuina ne pääsivät väliaikaisiksi jaloiksi. Isäntä puuseppoilee sitten joskus uudet hienot jalat, tietenkin.
Tämän kaiken pyörittelyn tuloksena meillä oli upea vanha pöytä penkkeineen varastossa vailla tietoa tulevasta. Kunnes ystävämme kävivät hakemassa meiltä ylimääräisen vessanpöntön ja huomasivat samalla työsalissa majailleen pöydän. Heidän uusi talonsa oli juuri valmistunut asuttavaan kuntoon ja sinne oli haaveiltu pitkää pöytää. Niinpä teimme kaupat pöydästä ja penkeistä, maltoin luopua niistä kun menivät niin hyvään kotiin huipputyypeille. Nautimme vuoden ensimmäisenä päivänä iltapalaa näiden ystäviemme luona kovin tutunoloisilla kalusteilla!
Sitten takaisin meille. Päällystin 50-luvun tuolit mustalla laadukkaalla keinonahalla, edellinen farkkukangas ehtikin olla tuoleissa yli kymmenen vuotta. Noiden tuolien lisäksi mukana on kaksi mustaksi maalattua Aalto 69 -tuolia, jotka äitini on löytänyt puoli-ilmaiseksi kirpputorilta.
Isäntä teki tason koivulankuista puuseppokoulussa. Käsittelimme tason Osmo Colorin läpikuultavalla puuvahalla. Ensimmäinen kerros on sävyä Konjakki ja sen päälle laitoimme kaksi kerrosta kirkasta vahaa. Halusimme tason samansävyiseksi kuin nuo 50-luvun tuolit ja pääsimmekin tosi lähelle!

Mahtaako tämä uusi pöytä nähdä maailmaa yhtä paljon kuin Lappalais Villen tekemä? Olisi niin hienoa jos kaikki vanhat tavarat osaisivat kertoa tarinansa, meilläkin kävisi kova pulina!

maanantai 5. tammikuuta 2015

Pakkasolohuone yläkertaan

Minun piti seuraavaksi postata tarkemmin keittiön pöydästä ja tuoleista... Olen kuitenkin nyt niin innoissani ihan uudesta projektista, että esittelenkin sitä.

Istuimme viime maanantaina nenät jäässä olohuoneessamme ja mietittiin miten tekisimme elämämme miellyttävämmäksi kovilla pakkasilla. Kyseisenä päivänä -24 asteen pakkanen oli lähtenyt lauhtumaan illaksi ja talo oli tosi kylmä, kuten aina kun kova pakkanen lauhtuu. Mikään määrä puita ei riitä lämmittämään meidän olohuoneen kuutioita tuon "pakkanen tulee taloon" -ilmiön kohdatessa. Suurin kylmä tulee varmaankin lattian kautta, sille kun ei ole tehty mitään eristeremonttia.
Pakkasilla päivittäinen puulämmityshomma on muutenkin ihan järjetön ja kieltämättä ajatus helpommasta elämästä tulee aika ajoin mieleen. Mutta sen sijaan, että ostaisimme pienen mummonmökin talviasunnoksi (vitsi...), päätimmekin remontoida yläkerran toisesta huoneesta pakkasolohuoneen.
Huone on opettajan asunnon keittiö ja lähes identtinen toisen yläkerran huoneen, eli makuuhuoneemme kanssa.
Huoneita yhdistää yläkerran portaiden päällä oleva välikkö, kuvassa verhon takana.

Tarkoitus on tehdä nollabudjetin remontti, rahaa laitamme vain vanhan kaminan tms. hankintaan ja asennukseen, eikä siihenkään heti. Huone lämpiää nimittäin helposti pienellä öljytäytteisellä sähköpatterillakin. Viereinen makuuhuone lämpiää yhdellä pesällisellä puita, joten parilla luulisi lämmmön riittävän myös uuteen olkkariin. Törkeän helppoa!

Ison olohuoneen lämmittämiseen menee pakkaspäivinä yhteensä kuusi pesällistä puita, eikä tosiaan niilläkään tahdo kaikkein kovimmilla pakkasilla (alle -20) lämmetä miellyttäväksi.
Tässä huoneen lähtötilanne.
Aloittelin jo purkamisurakkaa viime viikolla. Lattialla on paksu lastulevy sekä muovimatto ja näiden alla linoleumi.
Linoleumi näyttää olevan liimattu/kipsattu alla olevaan lautalattiaan niin hyvin kiinni, että jätämme sen suosiolla paikoilleen. Lisäksi se viehättää minua jollain tavalla ja onhan noita lautalattioita täällä kuitenkin toista sataa neliötä jo muutenkin.
Osaisiko kukaan arvioida minkä ikäisestä linoleumista voisi olla kyse? Itselläni on sellainen fiilis, että voisi olla 50-lukua. Lattia on ainakin tähän asti paljastuneen mukaan oikein hyvässä kunnossa ja tosi liukas, eli vahauksesta on pidetty huolta aikoinaan.
Katto on laskettu, villoitettu ja levytetty. Onneksi alla on vanha paneelikatto listoineen ja koolauksiakaan ei ole lyöty suoraan vanhaan kattoon kiinni!
Yhdellä seinustalla on 80-luvun koivujäljitelmä keittiö. Keittiölle on lohkaistu lisää tilaa entisen kylmäkomeron puolelta, mikä ei ole hyvä juttu.
Löysin muovimaton ja lastulevyn välistä pintahometta hellan kohdalta.
Kun selasin vanhoja kuvia tätä postausta varten, en enää ihmettele miksi... Viimeisimmän vuokralaisen pesukone näkyy etualalla ja siitä on ollut poistoletkuviritelmä tiskialtaan putkiin.

Sitten suunnitelmiin:
  • Laskettu katto puretaan ja kaikki muutkin ±1950-luvun jälkeen tehdyt asiat poistetaan.
  • Seinät tapetoimme vanhoilla sanomalehdillä, ne toimivat sitten myöhemmin oikean tapetin pohjana oikein hyvin. Jos seinistä löytyy vanhaa hyväkuntoista tapettia, jää sitäkin esiin.
  • Palautamme kylmän tilan entiselleen rakentamalla aukkoon seinän ja oven. Komeron ovia karmeineen löytyy vielä runsaasti varastosta.
  • Keittiöseinustalle (oik. kuva) jää pieni pesuallas ikäänkuin komuutiksi.
  • Kaivan tiilimuurin esiin ja lämmönlähteeksi hankimme vanhan kaminan. Kuvan kamina oli ollut myynnissä Lundagårdissa, tosi hieno!
  • Keittiöseinä paneloidaan jämäpaneeleilla ja paneloinnin + listat maalaan mintunvihreäksi, jota on vielä jäljellä keittiön kaappien maalauksen jäljiltä.
  • Lattia esiin kaivettua linoleumia, tosin keittiöseinustalle täytyy keksiä jotain muuta, koska linoleumi on rikottu sieltä.
Olen toki purkanut pintoja vasta niin vähän, että vastaan voi tulla mitä vaan. Mutta sehän tässä se suurin hauskuus onkin, purkaminen on niin mielenkiintoista. Sen huono puoli on jätteen kuskaaminen, nuo lattian lastulevyt painavat ihan törkeästi. Ikkunatkin ovat niin pienet, ettei ulos pysty heittelemään kovinkaan isoja jätöksiä.
Eilen huomasin purkamisen olevan hyvää stressin poistoa, meillä meni nimittäin viikonloppu perjantai-illasta lauantai-iltaan ähkyisen hevosen kanssa stressatessa. Casperilla oli ähky jo toista kertaa kuukauden sisään, tällä kertaa niin paha, että katsoimme sille jo hautapaikankin pihalta... Eläinlääkärinkin piti käydä kaksi kertaa. Onneksi vanha herra selvisi taas ja on nyt aivan terve. Syitä voi olla monia, yksi voisi löytyä juomattomuudesta pakkasilla. Kylmä vesi ei hevosille oikein maistu ja niinpä minun pakkaspäiviin tuli nyt uusi rutiini, lämmitän saunan padassa vettä ja kannan sitä säännöllisesti hepoille.

Hommaa siis riittää tässä kaikessa lämmittämisessä, vähempikin riittäisi! Ei muuta kuin purkuhommiin, tuosta tulee kuulkaas kiva huone ja taas jotain aivan muuta kuin mitä meillä jo on!