torstai 24. marraskuuta 2016

Talon pimeimmät sokkelot & Sisu 6kk

Nämä harmaat ja pimeät päivät eivät todellakaan houkuttele kuvaamaan kotia... Mutta meillä on yksi kolkka talossa, mihin ei päivä paista juuri koskaan ja siitäpä oli sama ottaa kuvat sateisena marraskuun päivänä. Pahoittelut jo etukäteen kuvien karmeasta keinovalaistuksesta!

Kyseessä on tuo talomme labyrintti, entisestä miesopettajan huoneiston olohuoneesta 90-luvulla tehdyt koulun sosiaalitilat. Olen maalannut ja tapetoinut tilojen seinät, mutta varsinaista remonttia tässä ei kannata tehdä, koska tila ei palvele hyvin tällaisenaan ja se laitetaan aikanaan kokonaan uuteen uskoon. Senpä vuoksi täällä on koulun aikaiset linoleumlattiat, lasketut katot ja muut "herkut". Onneksi koppien ovet on tehty luokista ja asunnoista purettujen kaappien ovista, jotain kaunista sentään!

Jos teitä kiinnostaa nähdä tämän sokkelon pohjapiirros, se löytyy heti tuon "Pikakierros kodissamme" sivun alusta, se kohta piirroksesta, jossa on paljon kirkkaanvihreää viivaa.
Koulu sai sisävessat (2 kpl) juuri ennen sen lopettamista ja tilassa on myös suihkuhuone, siivouskomero ja päissä kaksi "välitilaa", joista pääsee talon muihin osiin. Kuvassa on etummaisena meidän vessa ja takimmaisena kissojen vessa, eli vessan ovat vallanneet kolme hiekkalaatikkoa.
Vessojen välissä on isännän parranhoitopaikka. Siinä hän harjaa ja asettelee partansa joka aamu. Käytävän päässä on yhdistetty kodinhoitohuone, isännän vaatehuone ja kissojen ruokailuhuone. Koirat näkevät puusohvalta maantielle ja nukkuvat siinä joskus yönsä. Vasemmalla on suihkuhuone.
Minun pukeutumistilasta lähti aiemmin syksyllä lipasto olohuoneeseen. Lipaston tilalle pääsi esille tämä kaunis 50-luvun peili, joka oli aiemmin tämän tilan pimeimmässä nurkassa.
Vaatekaappini olen esitellyt jo aiemmin. Nyt sen kaverina tuolla sopessa on pieni 50-luvun lipasto, jonka hankimme kesällä muutaman muun samanikäisen huonekalun kaupassa. Farkkuliivissä ovat esillä kaikki rintakoruni, siitä niitä muistaa ottaa käyttöönkin paremmin kuin lipaston kätköistä.
Pukeutumistilastani pääsee sekä eteiseen...
...että keittiöön, taas yhden välikön kautta.

Näillä näkymin rakennamme (sitten joskus) kokonaan uuden, tilavan kylpyhuoneen eteiseen ja räjäytämme tämän sokkeloisen tilan kokonaan. Tähän jäisi pieni vierashuone tuonne ikkunapäätyyn ja toiseen päätyyn kodinhoitotila, tekninen tila ja vessa.

Suihkuhuonetta en ole kuvannut blogiin koskaan, koska sen pikaehostus on jatkuvasti kesken erinäisistä syistä... Mutta ihan varmasti palaan siihenkin jossain vaiheessa!
Loppuun vielä myöskin keinovalolla valaistu, mutta ainakin minusta paljon noita äskeisiä kuvia viehättävämpi kuva meidän Sisusta, joka täytti maanantaina puoli vuotta! Otin näitä kliseisiä "alaston vauva taljalla" -kuvia yläkerrassa raksalampun valossa ja niistä tuli oikein kivoja. Tässä kuvassa melkoisen cool nuorimies :)

Elämä puolivuotiaan vauvan kanssa on paljon helpompaa kuin kolme kuukautisen. Kiitos unikoulun yöt sujuvat kahdella tankkauksella ja vauveli on paljon itsenäisempi ja kaikkiaan hirmuisen hauskaa seuraa tätä nykyä. Puhumattakaan kaikista taidoista, jotka kehittyvät koko ajan. Sisu oppi kääntymään selältä mahalleen ja jokeltamaan viime viikonloppuna ja ihan pian kontataan.

Kohta on joulukuu ja aion koristella meidän keittiön joulukuntoon heti ensimmäinen päivä (mammahormoonit)! Joku blogiarvontakin olisi kiva järjestää Joulun kunniaksi... Palaan näihin aiheisiin pian!

sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Uutta vanhaa yläkerran kammarissa

Kammariin on hankittu muutama uusi juttu kesän aikana. Tai vanhoja kapineitahan nuo kaikki ovat, mutta uusia meille.
Ensinnäkin radio; se huudettiin huuto.netistä jo kesäkuussa ja toimii hienosti. Radion paikka valikoitui juuri tuohon, koska seinässä on ainoa maadoittamaton pistorasia koko talossa, tämänkin huoneen muut pistorasiat uusimme keväällä.

Onhan vaan eri tunnelmallista kuunnella radiota tällaisesta laitteesta! Kylmät väreet menivät pitkin selkäpiitä, kun ensi kerran kytkettiin radio päälle ja sen lämmettyä alkoi kuulumaan Metrotyttöjen ikivanha iskelmä... no seuraava kappale olikin uutta iskelmää, mutta olihan hieno sattuma tuo.
Radion päällä on kaksi lampunkupuihin tekemääni asetelmaa. Toinen on vuosi sitten tekemäni Kupupupu ja toinen tämän syksyn tekele Kupukauris. Vaikka itse sanonkin, niin nuo ovat minusta ihania! Voisin tehdä kupuasetelmia vaikka kuinka paljon, jos olisi vaan aikaa.
Hämeenlinnasta pari kuukautta sitten löytynyt peili on aivan täydellinen tuohon, tähtivalojen koristamana. Radion alla on appiukolta saatu pieni lipasto. Lipasto sopii muotokieleltään hienosti sänkyymme ja ihan täydellinen se olisi tummemman ruskeana, mutta menee mainiosti noinkin.
Tosin nyt sängystä on esillä enää päädyt. Meidän piti laittaa melkein kaksi metriä leveän 30-luvun sängyn tilalle normaalilevyinen (eli 160cm) sänky, koska sen viereen muutti Sisun uusi sänky. Huone olisi mennyt tosi ahtaaksi isomman sängyn kanssa.

Sisu on nyt opetellut nukkumaan omassa sängyssä lempeän unikoulun avulla, kyllästyttiin tällä viikolla siihen yöllä tunnin välein syömiseen lopullisesti. Nyt on kolme yötä koulua takana ja hyvin on sujunut, maailman paras isä hoitaa yölliset lohdutukset ja tassutukset ja minä imetän vain kerran yössä, mahtavaa! Ja ettei kukaan huolestu, niin nälkäänsä Sisu ei heräillyt, vaan ihan muista syistä ja tuo yksi imetys riittää oikein hyvin :)
Löysimme sängyn kesällä tori.fi:n kautta ja koska se oli aivan ruosteessa ja maali irtoili, piti se ehostaa vauvan käyttöön turvalliseksi. Raaputin irtonaiset maalit ja ruosteet teräsharjalla ja maalasin sängyn pohjamaalilla ja usealla spraykerroksella. Sain sängyn kunnostettua syksyllä ulkona juuri ennenkuin kylmemmät ilmat tulivat.
Valitsin varastoistani pinnasuojan kankaat sillä ajatuksella, että sänky on ehkäpä jo vuoden päästä Sisun omassa huoneessa ja kuosit sopivat sinne. Tähän kammariin etenkin tuo ihana kissakuosi on melkoisen raju :)
Sängyn vieressä olevalla tuolilla on helppo hoitaa se yöllinen imetys, meidän sängyssä sitä ei enää tehdä, niin helppoa kuin se yöllä olisikin minulle. Liian helposti siihen myös nukahtaa vauvan kanssa ja kierre on valmis...

Huoneen huolella vaalittu 30-lukuinen harmonia on nyt hieman vinksallaan ja huoneen pitkä seinä melkoisen täyteen tupattu, mutta ei se mitään, kun siihen on niin ihana syy. Vieläkin hämmästelemme sitä, että ME täällä vietetään Isänpäivää maailman ihanimman vauvan kanssa ♥

Mukavaa Isänpäivää ja sunnuntain jatkoa kaikille teille!

torstai 3. marraskuuta 2016

Kausiasioita

Mainitsinkin edellisessä postauksessa, että on tehnyt mieli jouluverhoja keittiöön. En ole aiemmin harrastanut kausitekstiilejä, mutta nyt on varmaan tämä kotona mammailu tehnyt tepposet ja oikein himoitsen villaa ja samettia :D
Yläkertaan olen jo kyseisiä materiaaleja lisännyt. Vaihdoin pilviverhot petroolinvärisiin samettiverhoihin ja lisäsin samettia myös tyynynpäällisiin.
Uusi lahjatalja siirtyi Lumikenkä keinutuolin päälle. Miten voikin huoneen ilme muuttua talviseksi suht pienillä jutuilla!
Samettiverhot tekevät tunnelmasta jotenkin mystisen talvisen. Haluaisimme sellaiset myös alakerran olohuoneeseen, mutta valmiina ei löydy tarpeeksi pitkiä ja myös kankaan kanssa on yksi ongelma, nimittäin hinta. Olohuoneeseen kun menee verhokangasta 27 metriä... Mutta onneksi on tämä pieni talviolohuone, jota voi sisustella edullisemmin!

Ihan sivuhuomatuksena sellainen asia, mitä en itse tullut ajatelleeksi ihan loppuun asti kun ostettiin tämä iso talo: kaikki, siis ihan kaikki maksaa enemmän. Huonekaluja saa halvalla kun jaksaa etsiä käytettyinä, mutta on paljon asioita, jotka on pakko ostaa uutena. Kuten vaikka ulkomaali ja ison luokkahuoneen verhot. Metrejä ja litroja menee niin, ettei halua edes ajatella tarkempia rahasummia... Tämä varoituksen sanana kaikille isosta vanhasta talosta haaveileville, vaikka eihän tämä ketään hillitse kuitenkaan ;) 

Kausivalot ja -koristeet ovat sen sijaan ihan tuttu juttu edellisiltä vuosilta, täällä täydellisessä pimeydessä niitä tarvitaan piristykseksi sekä ulkona että sisällä. Marraskuun toinen päivä sateli hieman lunta ja tulkitsin sen merkiksi talvikoristeiden laittamiselle.
Pihaton ikkunan päällä on uusi havuköynnös ja kulmalla roikkuu lyhty viime talvelta.
Pimeällä pihatto näyttää mukavan kotoisalta.
Istutimme pääportaiden vasemmalle puolelle (toivottavasti) pysyviä havukasveja muutama viikko sitten.
Istutin myös oikean puolen pataan talvisen havuasetelman. Noiden pinkkien luistimien laittaminen ovikoristeeksi on aina yhtä ihana juttu, oikein sydämessä läikähtää, kun muistaa ne!

Pääovien portaille en viitsi laittaa mitään, vaikka mieli tekisi, sillä kokemus on näyttänyt, että tavarat ovat vain tiellä lumien poistossa.
Sen sijaan kokosin kaikki lyhdyt keittiön portaille, joita emme käytä. Onpahan tiellekin päin jotain nättiä.

Yksi lyhty palaa myös meidän Tuonenlehdoksi aikoinaan nimeämällämme alueella. Marraskuu alkoi nimittäin luopumisella yhdestä ystävästä. Vanhin kissamme Iina nukutettiin kuukauden ensimmäisenä päivänä ikiuneen 19 vuoden ja 7 kuukauden korkeassa iässä. Olen tyytyväinen siihen, että osasimme tehdä päätöksen ajoissa ja teimme sen viimeisen palveluksen vanhalle ystävälle.
Iina sai lähteä arvokkaasti, se söi viimeisen herkkuaterian vielä tunti ennen nukuttamista ja hyppi kevyesti pöydän päälle. Kuitenkin se oli selvästi vanhuuden vaivaama ja meni nukuttamista edeltävinä päivinä huononpaan kuntoon, joten päätös oli siinä mielessä helppo tehdä. Iina metsästi vielä hiirenkin kuukausi sitten, vuosien tauon jälkeen ja kylläpä se oli siitä onnellinen.

Kuvassa näkyvä Tikru jäi myös kaipaamaan Iinaa, ne kun olivat kaveruksia. Jäljelle jääneet kissanpojat Oliver ja Tikru tulevat jotenkuten toimeen keskenään, mutta eivät ne ystäviä ole.


Lepää rauhassa Iina ♥