torstai 6. huhtikuuta 2017

Köyhän naisen kattokruunu

Haaveenamme on sellainen todella iso, vanha kristallikruunu ja kohtasimmekin kerran aivan täydellisen yksilön antiikkikaupassa... Hintalappu oli kuitenkin sitä luokkaa, että sellainen kruunu taitaa haaveeksi jäädäkin.
Mutta onneksi on sisustuslehdet, mielikuvitus, iso varasto kaikenlaista tarviketta ja jonkinlainen taito toteuttaakin!
Näin eräässä lehdessä taidokkaasti virkatun kattokruunun ja aloin miettimään, miten toteuttaisin vastaavan, kun en ole kummoinen virkkaaja. Näin se rakentui kaikessa yksinkertaisuudessaan: alaosa on varjostimen runko, johon on viritetty pitsiliina. Alaosa roikkuu kymmenien ellei satojen lankojen, nauhojen ja trikookuteen varassa pinkistä rannerenkaasta. 
Painona pohjassa roikkuu lasikarahvin korkki ja pari muovista kristallihelmeä. Samoja kristallihelmiä käytin myös lankojen solmujen peittoon, niitä on tuossa väliosassa mukavasti siellä täällä.
Tähän köyhän naisen kruunuun meni rahaa spraypurkin verran (jolla alaosa on siis maalattu), kaikki muut tarvikkeet löysin omista varastoista.
Olen yrittänyt tehdä valaisia muutaman kerran aiemminkin, mutta tämä on ensimmäinen ihan oikeasti onnistunut.
Kaupan päälle se antaa vielä upean ja tunnelmallisen valon salonkiimme. Valaisimen väsäämiseen meni melkein koko talvi (joulukuusta maaliskuuhun), tein sitä aina lanka kerrallaan eteenpäin. Lapsen saaminen on kasvattanut kummasti kärsivällisyyttäni, enää mikään ei valmistu heti, eikä silloin kuin haluaisin. Hyvä niin :)

sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Salonki

Ihanaa, pääsen vihdoinkin esittelemään uudistuneen salongin, eli olohuoneemme toisen puolen!
Tämä oli sen tyyppinen muutos, joka lähti yhdestä jutusta ja sitten se iso pyörä alkoi pyörimään melkein itsekseen ja olohuoneen tälle puolelle tuli paljon uusia hienouksia.
Aloitan esittelemällä salongin ehdottoman keskipisteen, eli uuden piirongin.
Eräs blogini lukija tarjosi taannoin tilaisuuden tehdä kauppoja suurehkosta määrästä vanhoja huonekaluja ja esineitä. Me tartuimme tottakai tilaisuuteen ja toimme naapurikunnasta pari kuormallista kaikenlaisia aarteita. Tulette näkemään niitä blogissa ripotellen.
Tämä piironki oli elämää nähnyt ja sen vuoksi oli helppo päättää, että se saa uuden maalipinnan. Värikin valikoitui helposti: se on maalattu samalla sävyllä (J367 Mosaiikki) kuin sen edeltäjänä ollut uusvanha hylly.
Piirongissa on upeita yksityiskohtia, kuten nämä tassujalat.
Uuden järjestyksen myötä myös taulut ja muut seinällä olevat jutut täytyi miettiä uusiksi. Isoissa kehyksissä oli aiemmin kukka-aiheinen juliste, mutta halusimme jotain muuta. Selasin loistavaa Society6 -nettikauppaa ja silmiini osui tämä hieno potretti.
Kaukaa se näyttää jonkin amiraalin potretilta, mutta kun sitä katsoo tarkemmin, niin kas: sehän on Bill Murray! Tällä artistilla oli monia eri julkkisversioita aiheesta, mutta tämä oli mielestämme hienoin. Emme ole erityisiä Bill Murray faneja, mutta eipä meillä myöskään ole mitään miestä vastaan, joten mikä ettei. Tässä taulussa on juuri sellainen juju, jota haluaisin sisustuksessa viljellä enemmänkin.
Salongissa on myös uusi kattovalaisin. Tein sen itse talven mittaan ja siitä tulee erillinen juttu pian.
Salonki jakautuu kahteen osaan, jumppatelineestä ikkunoihin päin oleva puoli on Sisun valtakuntaa. Teen siitäkin oman jutun pian, näissä kuvissa näkyy jo maistiaisia tuosta "Sisun salongista".
Seinällä olevilla uusilla kukilla halusin jakaa Sisun ja aikuisten salonkien seinäpinnan. Vanha seinäteline löytyi nettikaupasta ja amppelin sain äidiltäni. Salongin tunnelmaan kävisi parhaiten suuri kultapalmu vaikkapa pylvään päähän, mutta meidän kissat ovat mieltyneet syömään sen lehtiä ja toisaalta Sisun kanssa ei pysty vielä aikoihin virittelemään mitään pylväitä kaadettavaksi... Mennään nyt näillä kasveilla.
Piirongin yläpuolelle valikoitui vuosi sitten ostettu kaunis opetustaulu riikinkukoista.
Olemme asuttaneet olohuonetta kaikista näistä remontoiduista huoneista pisimpään, eli reilut viisi vuotta. Vasta nyt olen tyytyväinen huoneessa oleviin kalusteisiin ja niiden järjestykseen! On tässä "muutaman" kerran möbleerattukin, mutta hyvää kannatti odottaa.

Palaan pian lupaamiini juttuihin, täällä on ollut melkoinen keväinen sisustusmyrsky päällä viime viikot ja nyt isännän ollessa talvilomalla puhuri eikun yltyy :)

perjantai 10. maaliskuuta 2017

Lempivärejä

Mietin, että miten saisin koottua näppärästi kaikki hyvät maalien värikoodit yhteen paikkaan niin, että vaikka extempore reissulla maalikauppaan olisi koodit heti käsissäni. Sitten mieleeni tuli, että maalien värikoodit ovat yksi kysytyimpiä asioita blogeissa, joten kokoan meidän kodin lempivärit tähän postaukseen teidän ja itseni iloksi. Täydennän tätä postausta aina uuden lempivärin löytyessä ja laitan pysyvän linkin tuohon blogin sivupalkkiin (näkyy vain html selaimella). 

Koodit ovat Tikkurilan koodeja ellei toisin mainita. Sävykuvat olen ottanut Tikkurilan sivuilta.
Käytetyin maali kodissamme on mintunvihreä Lido X445.
Petroolinsinisellä N366 on maalattu olohuoneen sekä eteisen muurit ja sitä tullaan näkemään jatkossa muuallakin.
Turkoosia J367 Mosaiikki maalia olemme käyttäneet huonekaluihin. Väri on ainakin tuossa meidän purkissa voimakkaampi kuin sävyliuskassa, mikä tuli yllätyksenä aikoinaan. Käyn tänään hakemassa uuden purkin samaa sävyä, joten on mielenkiintoista nähdä, onko sävy sama. Molempi parempi!
Harmaansinistä L439 sävyä käytimme yläkerran perhehuoneen seinässä.
Okraa M398 käytimme yläkerrassa perhehuoneessa ja sitä tulemme käyttämään muuallakin.
Makuuhuoneemme lattia on maalattu Vanhan ajan värikartasta otetulla 341X sävyllä.
Eteisen hirsiseinä on maalattu oliivinvihreällä N453 sävyllä, sillä on tarkoitus maalata myös eteisen sisäovet.
Halkolaatikossa ja penkissä käyttämäni vanha roosan koodin olen jo hukannut, mutta laitan tähän mikä se EI ollut: Y415 Posliinikukka. Sillä maalasin olohuoneen possutakat ja pieleen meni, mutta onneksi silmä on niihin jo tottunut. Tuossa sävynäyteessä on F318 ihan arvauksena oikeasta sävystä.

Kuten ehkä tästä postauksesta jo arvasittekin, minulla on maalaushommia tiedossa! Haimme viime viikonloppuna ison kuorman vanhoja huonekaluja ja yritän viikonloppuna ehtiä maalaamaan ihanan piirongin. Olohuoneen salongin puolella tapahtuu kaikkea muutakin kutkuttavan ihanaa, palaan aiheeseen pian!

tiistai 21. helmikuuta 2017

Täydellinen matto!

Olohuoneeseemme saapui täydellinen matto perjantaina. Ihastuin siihen viikko aiemmin selaillessani nettikaupan valikoimaa ja muutaman yön yli nukuttuani, sekä isännän suostumuksen saatuani tilasin sen.
Tässä kelim matossa on mielestäni aivan täydelliset värit ja voisin suunnitella koko olohuoneen värityksen maton mukaan. Minähän olen halunnut jo aika pitkään vaihtaa tuon tapetin johonkin aivan muuhun. Tässä kävikin niin, että tämän maton myötä tapetti taitaa saada lisäaikaa, ne puhuvat jollain tapaa samaa kieltä keskenään värien suhteen.
Ostimme taustalla näkyvän antiikkimaton heti tänne muutettuame ja uuden maton värien tuli sointua yhteen sen kanssa.
Matto olisi voinut olla hieman leveämpi, mutta en löytänyt isoimmista matoista mitään yhtä paljon silmääni miellyttävää mallia. Riippukeinun alle matto ei riittänyt, joten tilasin lisäksi pienemmän maton keinujan jalkoja lämmittämään.

Ylläolevassa kuvassa näkyy myös yläkerrasta muuttaneen rottinkikeinutuolin uusi paikka, tuoli on ihanan lämmin pesä taljoineen takan vieressä. Keittiön oviaukon yläpuolella on uusi seinävalaisin, joka ylöspäin suunnattuna antaa hyvän yleisvalon. Tällä puolella huonetta kun ei ole kattovalaisinpaikkaa lainkaan (sähköremppaa odotellessa).
Salongin puolelle on jo tullut ja on tulossa lisää uusia juttuja. Palaan näihin, kunhan kaikki on valmista. Tässä salongin tunnelmia auringonlaskun aikaan, tänään oli upea aurinkoinen päivä.

maanantai 13. helmikuuta 2017

Omaa aikaa ja remppaterapiaa

Ensinnäkin kiitos kaikista ihanista ja myötätuntoisista kommenteista edelliseen postaukseen! Heppoja on vieläkin ikävä, mutta elämä voittaa, onneksi.
Minulla on ollut kauhea tuska päästä tekemään jotain remppaa jo pitkään, mutta Sisu on pitänyt minut niin kiireisenä, ettei sellaiseen ole ollut mitään mahdollisuuksia. Olen nyt kuitenkin saanut pitää parina päivänä vauvavapaata, kun isäntä ja minun äiti ovat vahtineet vauhdikasta vauvaa ja päädyin ehostamaan keittiötä. On tosi mahtavaa päästä toteuttamaan jotain ihan itse ja itsekseen!
Tässä lähtökohta. Ensin minua alkoi tympimään ihan täynnä oleva taso ja kahvi- ja teenurkan vähäinen säilytystila.
Tein nurkkaan hyllyt tuttavalta saadusta 50-luvun kirjahyllystä peräisin olevasta tasosta. Taso oli juuri samaa syvyyttä astiakaapin kanssa ja muutenkin ihan täydellinen tuohon. Hyllyille mahtuvat hyvin kaikki kahvin ja teen laittoon käytettävät tarvikkeet.
Sitten keksin, että tiskialtaan välitila täytyy laatoittaa, koska peilit ovat liian levottomat.
Minulla oli varastossa lieden taustan ylijäämä laatat ja saumauslaasti. Koko muutos maksoi siis hyllyn kannattimien verran. Lopputuloksesta tuli tosi särmä!
Tein laatoituksen vähän löyhillä etukäteislaskelmilla ja laattojen jako ei ole ihan täydellinen, reunoihin jäi hieman leveämmät saumat. Mintunvihreäksi maalatun puulistan kanssa ei tuo asia haittaa minua yhtään.
Myös lieden laatoitukseen pitää kehitellä vastaava minttulista yhdessä isännän kanssa. Nyt paneloinnin ja laatan sauma on tosi ruma, koska paneeli on kuivunut ja kutistunut vuosien varrella. Minttu antaisi myös sopivasti väriä tuohon paikkaan.
Liimasin laatat vaneripohjaan ja huomasin, että vanerin vaalearuskea näytti tosi kivalta saumoissa.
Jos tuota lieden laatoitusta ei olisi ollut, olisin harkinnut vaaleanruskeaa saumalaastia tähän. Pistän kuitenkin ajatuksen korvan taakse, ehkäpä vaaleanruskeat saumat voisi toteuttaa vessa- tai kylppäriremontin yhteydessä sitten joskus.
Tässä kokonaisuutta yläkerran rappukäytävän ovelta päin. Kuvassa näkyvässä ikkunassa on uusi laskosverho ja vaihdoimme myös tason yläpuolella olevat valaisimet varastossamme olleisiin mustiin valaisimiin, kun kaipasimme sitä särmää vähän joka puolelle.

Sisun joulukuussa hankittu uusi syöttötuoli näkyy etualalla. Löysimme Tripp Trappin edullisesti tori.fi:stä (heti kun lakkasin niitä aktiivisesti kyttäämästä) ja on se kuitenkin hurjan paljon käytännöllisempi kuin aiempi retrotuoli. Tuolin voisi vielä maalata kivemman väriseksi.
Tänään oli upea keväinen päivä ja keittiöstä sai hienoja kuvia. Sen kunniaksi vielä tällainenkin otos :)

Minulla on aikapulan lisäksi toinenkin ongelma bloggaamisen suhteen: läppärini meni jumiin, kun yritin päivittää siihen käyttöjärjestelmän. Onneksi bloggaaminen onnistuu myös tällä vuosimallin 2008 "vintagekoneella", mutta on tämä melkoisen paljon hitaampaa näin. Uudempi kone (viisi vuotta vanha sekin) on kuitenkin vielä toivottavasti pelastettavissa, pitääkää peukkuja! Ja kaikille Mac käyttäjille varoitus: älkää päivittäkö Sierra käyttöjärjestelmää, en todellakaan ole ainoa, jolle on käynyt noin.

Aurinkoista viikon jatkoa kaikille!

keskiviikko 18. tammikuuta 2017

Huoleton on...

...hevoseton mies? Kyllä varmaan, mutta tällä hetkellä tämä hevoseton nainen on hirveän surullinen ja väsynyt. Hevosten myynti oli henkisesti ennalta arvaamattoman raskas prosessi, siinä tuli pilattua joulufiilis, menetettyä monet yöunet ja välillä ruokahalukin oli hukassa.

Hepat lähtivät uusiin koteihinsa sunnuntaina, silloin olo oli ihan turta ja tyhjä. Pakenimme tyhjää pihaa ja vietimme päivän kaupungilla.

Maanantaina menin tarhaan tarkoituksenani siivoilla heppajuttuja sieltä pois, kenties tyhjentää pihatto. Siellä se itku sitten tuli... Otin näitä kuvia ja itkin, eilen itkin yksin autossa ja itken nyt tätä kirjoittaessa.
Pihatossa ja tarhassa tuoksuu vielä hevoselle.
Kuin ne olisivat vain ratsastusretkellä ja palaisivat sieltä kohta takaisin. Toivon lumisadetta, ehkä helpottaisi, jos kavion jäljet peittyisivät...

Molemmat hepat saivat hienon uuden oman ihmisen, paikan ja aktiviteetit. Tiedämme, että ne pääsivät parempiin koteihin kuin meidän, siis sellaisiin, jossa niiden kanssa puuhastellaan monipuolisesti ja aktiivisesti. Meillä on myös avoin kutsu tulla moikkaamaan hevosia ja aion kyllä kutsun hyödyntää myöhemmin, sekin lohduttaa. Näistäkin seikoista huolimatta tämä on tosi rankkaa.

Etsimme hevosille yhteistä kotia ihan viimeiseen saakka, mutta se osoittautui liian hankalaksi tehtäväksi. Molemmille on kuitenkin uusissa kodeissa useampi uusi hevoskaveri ja ne ovat kuuleman mukaan hyvää vauhtia sopeutumassa uuteen laumaan ja elämään. Tuntuu kummalliselta ajatella, että ne eivät varmaan muistele entistä ollenkaan ja minä en täällä oikein mitään muuta teekään kuin ajattele niitä. Vaikka minulla ei ole mitään syytä murehtia, näinhän itsekin, miten helposti ne sopeutuivat aikanaan tänne. Myrskyn näin muuttavan kaksikin kertaa, ensin kaverin talliin ja sitten meille ilman mitään ongelmia.

Nyt pitää vain hengittää, syödä ja nukkua sekä opetella elämään uutta hevosetonta arkea. Itkeä silloin tällöin, se on helpottavaa. Varmaan tässä on myös kyse pitkän stressin purkautumisesta väsymyksenä ja suruna.
Pihaton ehtii tyhjentämään sitten, kun siihen on enemmän voimaa. Maanantaina laitoin vain ovet kiinni, että muistan ulos vilkaistessani uuden tilanteen. Katse hakee edelleen tuttuja punaruskeita hahmoja tarhasta.
Tämän jutun kirjoittaminen tuntui tosi tärkeältä surutyön läpikäymisessä. Kiitos, että jaksoit lukea ♥

torstai 5. tammikuuta 2017

Perhehuone

Uusi vuosi alkaa taas pakkasessa ja me olemme viime vuoden tapaan sitä paossa yläkerrassa. Nyt luvattu pakkasjakso on onneksi vain muutaman päivän pituinen ja hyvä niin. Meille ison pääosin puulämmitteisen vanhan talon asukkaille kovat pakkaset eivät ole mitään lempisäitä.

Nyt olikin hyvää aikaa kuvata yläkerran huonetta, jota sanon tästä lähtien perhehuoneeksi (vaikka se onkin ehkä synnytysosastolta tutumpi termi). Olen aiemmin kutsunut sitä ainakin talviolohuoneeksi ja monitoimihuoneeksi, mutta tästä lähtien olkoon se perhehuone, kunnes jonain päivänä se on vain ja ainoastaan Sisun huone.
Huoneessa alkaa olla jokaiselle jotain, nyt uusimpana minulle oma ompelunurkkaus. Minullahan oli (tai tavallaan on edelleenkin) oma hieno työhuone, mutta kahdesta syystä siitä on tullut ylläpitolämmöllä oleva varasto. Toinen syy on yritystoiminnan loppuminen ja toinen on se, että kyseessä on talomme kylmin huone, eli vähäisen käytön takia sitä ei kannata pitää lämpimänä. Kylmyys johtunee samasta syystä kuin eteisenkin kylmyys, eli lämpö vuotaa huonon yläpohjan eristyksen takia ullakolle. Lisäeristys on sillä loppumattomalla to do -listalla kyllä...
Sain inspiraation omaan nurkkaukseen Keltainen kahvipannu -blogista; ihailin siellä esiteltyä ompelunurkkaa ja tajusin, kuinka kovasti olen kaivannut omaa. Tähän asti olen ommellut keittiön pöydällä, mutta kuten te muutkin ompelijat tiedätte, koneiden ja tarvikkeiden esille ja pois laittaminen on melko työlästä hommaa. Viime kevään raskaushöyryjen avittamassa ompelubuumissa koneet olivat pöydän päässä koko ajan, eikä sekään ollut kovin esteettistä.
Mietin pari päivää sopivaa paikkaa nurkkaukselle ja sitten tajusin, että tänne perhehuoneeseen, tottakai! Tässä nurkassa ollut rottinkikeinu muutti olohuoneeseen, jossa sille on todella hyvä paikka, esittelen myöhemmin.
Syksyllä Hämeenlinnan kierrokselta löytynyt pahvinen sovitusnukke kruunaa ompelunurkkaukseni. Kun tämä nurkkaus siirtyy joskus aikanaan alakerran kodinhoitohuoneeseen tai vastaavaan paikkaan, voisin tehdä siitä vielä enemmän buduaari henkisen, tässä nykyisessä on jo hyviä aihioita siihen suuntaan. Voisikin olla hauska idea yhdistää pukeutumishuone ja ompelupaikka buduaarin nimissä! Hmmm... pistetään korvan taakse hautumaan.

Olemme olleet koko perhe flunssassa ja on tullut taas todettua, miten hienoa on nämä huoneet yläkerrassa! Yskäinen, jouluna konttaamaan oppinut Sisu on lattialla lähes koko ajan ja alakerrassa lattiat ovat kamalan kylmät kovalla pakkasella, vaikka huoneet muuten saisikin lämpimiksi.
Ompelin kaksi lastenhuoneenmattoa yhteen, niillä on Sisun kiva ajeluttaa pikkuautoja, kunhan tajuaa kuvioiden merkityksen. Kovasti hän jo autoilla ja muilla leluilla leikkii, en ollut tiennytkään, miten paljon noin pieni lapsi jo osaa tehdä asioita.
Huoneessa on muutama muukin uusi juttu. Ostin nipun Pauligin minimoi kortteja (uusiotuotantoa) vuosia sitten ja kokosin ne tauluiksi. Taulut ovat olleet vähän unohduksissa, kunnes nyt syksyllä muistin ne ja tänne huoneeseenhan nuo ovat omiaan. Lisäsin joukkoon vielä koulun huusista löytyneen vanhan liikennevalistusjulisteen, jonka sanoma "Vain puolet ajotiestä kuuluu sinulle. Aja oikealla" olisi täällä maalla edelleen tarpeellista valistusta... näin sivuhuomautuksena :)
Huoneeseen ovat muuttaneet myös isännän lapsuuden lelut nalle ja keppihevonen. Molemmat ovat tosi hienoja leluja, onneksi anoppi on säästänyt